Ruotsin kieli tarvitsee ohjelman, eikä imagokampanjaa
Kielellinen pääpaino. Uuden ohjausryhmän pitäisi selvittää ruotsin kielen edellytykset yhteiskuntaa kantavana kielenä Suomessa.
Kun Folktinget kävi vierailulla tasavallan presidentin Tarja Halosen luona helmikuussa 2009 sopivat osapuolet, että Folktinget yhdessä presidenten kanslian kanssa tekevät kehitysohjelman kaksikielisen Suomen puolesta.
Sen jälkeen tuli täyshiljaista ja rauhallista.
Vasta huhtikuussa 2010 julkaistiin, että Markus Österlund oli valittu ohjelmapäälliköksi ja eilen tiedotettiin, että presidentti Martti Ahtisaaresta tulee muodosteilla olevan ohjausryhmän puheenjohtaja.
Mitään ohjelmajulistusta ei esitetty. Mitä on Folktinget touhunnut sen runsaan vuoden ajan joka on kulunut idean synnystä toimintaan?
Varmaankin se on hyvä, että viimeinkin alkaa tapahtumaan jotain, mutta ajatellen sitä, että ongelmat ruotsin taantumuksella ovat huutavat ovat byrokratian rattaat olleet luvattoman hitaita.
Sitä vaihtoehtoa, että tingetillä olisi jotain takataskussa josta he eivät halua kertoa. Oikeammin sanottuna - sitä Folktingetillä pitäisi olla ajatellen, että Martti Ahtisaaren täysi kalenteri ei näköjään salli useampaa kuin kahta-kolmea syksyistä kokousta.
Toimintaohjelma kaksikielisen Suomen puolesta pitää olla valmiina vuodenvaihteessa voidakseen olla sovellettavissa hallitusneuvotteluissa kevään 2011 vaalien jälkeen. Joten tuli on jo nurkissa.
Kyseinen toimintaohjelma olisi tuskin voinut saada parempaa keulakuvaa kuin Martti Ahtisaari. Mutta vieläkin tärkeämpää on, että toimintaohjelma välttyy kuopilta joita matkan varrella on.
Yksi sellainen kuoppa piiloutuu itse kaksikielisyyskäsitteeseen, joka on usein otettu ohjenuoraksi maassamme, mutta joka käytännössä on sisältänyt ruotsalais-suomalaisen kielenvaihtoprosessin.
Sellaista ohjelmaa me emme tarvitse. Se mitä tarvitaan on ohjelma kuinka seuraava hallitus voi kääntää vahvasti negatiivisen kehityksen kun on kysymys ruotsin kielestä yhteiskuntaa kantavana kielenä. Se pyrkimys tulee kaiken mukaan edellyttämään omaa ministerinsalkkua.
Siinä on myöskin vaara, että työstä toimintaohjelman kanssa tulee enemmän imagokampanja kuin poliittista toimintaa jonka tarkoitus on konkreettisesti paikata lainsäädännön puutteita ja lainsäädännön soveltamista suhteessa kielellisiin näkökulmiin. Ruotsinkielisten joukossa maassamme on, valitettavasti, juuri nyt laajalti käsitys, että puhutaan liian paljon juriidisista näkökulmista.
Maa on laeilla rakennettava. Että ohjelmapäällikkö Markus Österlund TV-Nytt:ssä vihjaisi, että hän haluaa käydä keskustelua käytännön tasolla voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että tästä tulee yksi Folktingetin monista lopulta täysin merkityksettömistä imagokampanjoista Suomen kaksikielisyyden puolesta lisää muiden joukkoon.
Ahtisaaren ehdotus, että maahanmuuttajille pitäisi tarjota mahdollisuus oppia ruotsia suomen sijaan antoi toivoa vastakohdasta.
Ne ovat juuri sen tyyppiset aloitteet jotka vievät pois Suomea kaksikielisyyden illuusiosta.
Kielellinen pääpaino. Uuden ohjausryhmän pitäisi selvittää ruotsin kielen edellytykset yhteiskuntaa kantavana kielenä Suomessa.
Kun Folktinget kävi vierailulla tasavallan presidentin Tarja Halosen luona helmikuussa 2009 sopivat osapuolet, että Folktinget yhdessä presidenten kanslian kanssa tekevät kehitysohjelman kaksikielisen Suomen puolesta.
Sen jälkeen tuli täyshiljaista ja rauhallista.
Vasta huhtikuussa 2010 julkaistiin, että Markus Österlund oli valittu ohjelmapäälliköksi ja eilen tiedotettiin, että presidentti Martti Ahtisaaresta tulee muodosteilla olevan ohjausryhmän puheenjohtaja.
Mitään ohjelmajulistusta ei esitetty. Mitä on Folktinget touhunnut sen runsaan vuoden ajan joka on kulunut idean synnystä toimintaan?
Varmaankin se on hyvä, että viimeinkin alkaa tapahtumaan jotain, mutta ajatellen sitä, että ongelmat ruotsin taantumuksella ovat huutavat ovat byrokratian rattaat olleet luvattoman hitaita.
Sitä vaihtoehtoa, että tingetillä olisi jotain takataskussa josta he eivät halua kertoa. Oikeammin sanottuna - sitä Folktingetillä pitäisi olla ajatellen, että Martti Ahtisaaren täysi kalenteri ei näköjään salli useampaa kuin kahta-kolmea syksyistä kokousta.
Toimintaohjelma kaksikielisen Suomen puolesta pitää olla valmiina vuodenvaihteessa voidakseen olla sovellettavissa hallitusneuvotteluissa kevään 2011 vaalien jälkeen. Joten tuli on jo nurkissa.
Kyseinen toimintaohjelma olisi tuskin voinut saada parempaa keulakuvaa kuin Martti Ahtisaari. Mutta vieläkin tärkeämpää on, että toimintaohjelma välttyy kuopilta joita matkan varrella on.
Yksi sellainen kuoppa piiloutuu itse kaksikielisyyskäsitteeseen, joka on usein otettu ohjenuoraksi maassamme, mutta joka käytännössä on sisältänyt ruotsalais-suomalaisen kielenvaihtoprosessin.
Sellaista ohjelmaa me emme tarvitse. Se mitä tarvitaan on ohjelma kuinka seuraava hallitus voi kääntää vahvasti negatiivisen kehityksen kun on kysymys ruotsin kielestä yhteiskuntaa kantavana kielenä. Se pyrkimys tulee kaiken mukaan edellyttämään omaa ministerinsalkkua.
Siinä on myöskin vaara, että työstä toimintaohjelman kanssa tulee enemmän imagokampanja kuin poliittista toimintaa jonka tarkoitus on konkreettisesti paikata lainsäädännön puutteita ja lainsäädännön soveltamista suhteessa kielellisiin näkökulmiin. Ruotsinkielisten joukossa maassamme on, valitettavasti, juuri nyt laajalti käsitys, että puhutaan liian paljon juriidisista näkökulmista.
Maa on laeilla rakennettava. Että ohjelmapäällikkö Markus Österlund TV-Nytt:ssä vihjaisi, että hän haluaa käydä keskustelua käytännön tasolla voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että tästä tulee yksi Folktingetin monista lopulta täysin merkityksettömistä imagokampanjoista Suomen kaksikielisyyden puolesta lisää muiden joukkoon.
Ahtisaaren ehdotus, että maahanmuuttajille pitäisi tarjota mahdollisuus oppia ruotsia suomen sijaan antoi toivoa vastakohdasta.
Ne ovat juuri sen tyyppiset aloitteet jotka vievät pois Suomea kaksikielisyyden illuusiosta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ehdottanut että maahanmuuttajille pitäisi tarjota mahdollisuus oppia ruotsia suomen sijasta.
Nyt on Ahtisaari mennyt järjiltään.
Adolfsen haluaa näköjään vielä Freudenthal-mitallin Nobel-palkinnon lisäksi. Läskiperse oli kyllä valmis lähettämään vaikka kaikki nuoret suomalaiset miehet Balkanille kuten silloin aikoinaan Ruotsin "ruhtinaat" mutta itse ei muuta tehnyt kuin puhui paksaa.
Ei Suomella mitään balkanilaisia vastaan koskaan ole ollut. Germaanit ne niitäkin ovat kiusanneet vuosisatoja.
"puhui paksaa"
Etkö osaa ääliö suomea?
Paketissa Adolfsenille jota pitää kohdella niinkuin hän olisi Suomen ruotsalainen( hänen oman sanomansa mukaan)
Pieni kirjoitusvirhe. Mitäs siitä? Eikö ole paskalapiolla muuta tekemistä kuin siitä valittaa.
Nyt olet Rautalapio tosiaan kesäterässä tai sitten et ole alkuperäinen Tapio. Tuo "ääliökään" ei sovi tyyliin?
"Nyt olet Rautalapio tosiaan kesäterässä tai sitten et ole alkuperäinen Tapio. Tuo "ääliökään" ei sovi tyyliin? "
No, siinäpä vahvistit sen, että copycatin kyllä tunnistaa. Ainakin täyspäinen.
”Se pyrkimys tulee kaiken mukaan edellyttämään omaa ministerinsalkkua.”
Siis että ruotsalaiset ovat valmiita mihin tahansa hallitukseen, jopa persujen kanssa yhteiseen.
Se olisi jo kaikkien aikojen limbo RKP:ltä.
Folkting on tehnyt "ohjelman" jo valmiiksi.
Myntin svekoylimielisyys on shokeeraavaa!
Vai että " ruotsin kieli on yhteiskuntaa kantava voima"? Huomatkaa!
Sama vanha ajatus, kuin se, että "ruotsi on kulttuurikieli".
Siis suomen kieli ei ole eikä voi olla yhteiskuntaa kantava kieli, kuten ei kulttuurikielikään.
Myntistä tulee mieleen vain yksi kysymys: Millä ihmeen aikakaudella hän oikein elää?
ja joka nimestään huolimatta ei osaa sopeutua suomalaiseen käytäntöön, että kansan enemmistön tahtoa noudatetaan ja vähemmistöjä kohdellaan kansainvälisten sopimusten mukaisesti.
Myntti elää vielä vuotta 1611. :D
Ei vaan Myntti rakentaa tulevaisuutta. Hyvää tulevaisuutta ei rakenneta ilman ahkeraa työtä.
eikä ymmärrä oikeasta elämästä juuri mitään.
Folktinget: President Tarja Halonen har flera gånger påpekat att det råder en stor diskrepans mellan de i lagstiftningen tryggade språkliga rättigheterna och medborgarnas erfarenheter i det dagliga livet.
Presidentti on todennut, että lainsäädäntö ja käytännön kokemukset eivät todellakaan vastaa toisiaan. Siis mikä neuvoksi? Jonkun mielestä lainsäädäntöä pitäisi muuttaa todellisuutta vastaavaksi siten, että ruotsinkieliset peruspalvelut voidaan järjestää. Toisten mielestä todellisuutta pitäisi muuttaa vastaamaan lainsäätäjän toiveita.
Ruotsin asema oli aikoinaan paljon vahvempi kuin nykyisin, vaikka ruotsia opiskeltiin vain oppikouluissa ja sinne vain osa nuorista hakeutui. Pakkoruotsia on kokeiltu runsaat 30 vuotta, mutta heikoin tuloksin. Ei se todellisuus käskemällä muutu.
Kaipa meille joskus kerrotaan, mitä viisasta työryhmä on saanut paperille. Suurinta osaa suomalaisista ei asia koske millään tavalla.