Mustasaaren vänrikistä on eräillä palstoilla joskus puhuttu. Nyt löytyi Mustasaaren kersantti, jonka sotapoliisit ampuivat Erik Andrén kirjan Missä on veljesi? -mukaan 01.09.1944 Munsalassa. Kirjassa on maininta sivuilla 49 ja 52. "Sotapoliisi oli ampunut Felix Henriksnäsin Munsalassa"
Erikoista tässäkin tapauksessa on se, että tätäkään henkilöä ei löydy "kuusikon" kirjoittamasta ja Jukka Kulomaan ja Jarmo Niemisen toimittamasta Teloitettu totuus -kirjasta, eikä myöskään Ylikankaan kummastakaan kirjasta, Romahtaako rintama (1. p.) ja Yhden miehen Jatkosota. Menehtyneet -tietokannan tiedoista ei löydy mitään joukko-osastotietoja. Tätä kirjaa ei ole noteerattu lähteinäkään, mutta jälleen kerran saatiin 1 tapaus lisää näitä 1944 ammuttuja! Mies kyllä löytyi tietokannasta ja jälleen merkinnällä "kuoli".
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies.
Kirja on hyvin erikoinen ja paikoin koskettavakin kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan. Se mitä kirjassa kerrotaan noista miehistä, ei tosin tee heidän rintamakarkuruuttaan yhtään hyväsyttävämmäksi ja kahden osalta kyseessä oli vielä itsensäsilpomistapaukset mukana ennen karkaamisia. Eipä näytä 17.D:n sankariteot kovin kummoisilta, vaikka Åke-vainaa teki heistä 2 hengennostatusfilmiäkin. Siis juuri tästä Suomen ruotsalaissakista, jota Frans Uno Fagernäskin häpesi runsaiden Ruotsiin pakenemistapausten johdosta. Niitähän souti ja meni kevääseen 1945 mennessä Ruotsiin noin 800 sotilaskarkuria. Heistä 3/4 osaa eli 600 miestä oli pelkästään ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Suomenkielisiä oli vain noin 200.
Täällä löytyy tämä Mustasaaren tapaus:
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?snimi=*HENRIKSNÄS&raportti=1&haekaikki=1&sort=kaikki&printable=1
Oliko vielä tämän lisäksi ns. Mustasaaren vänrikkinä tunnettu kuoleman tapaus kiinniottovaiheessa?
Erikoista tässäkin tapauksessa on se, että tätäkään henkilöä ei löydy "kuusikon" kirjoittamasta ja Jukka Kulomaan ja Jarmo Niemisen toimittamasta Teloitettu totuus -kirjasta, eikä myöskään Ylikankaan kummastakaan kirjasta, Romahtaako rintama (1. p.) ja Yhden miehen Jatkosota. Menehtyneet -tietokannan tiedoista ei löydy mitään joukko-osastotietoja. Tätä kirjaa ei ole noteerattu lähteinäkään, mutta jälleen kerran saatiin 1 tapaus lisää näitä 1944 ammuttuja! Mies kyllä löytyi tietokannasta ja jälleen merkinnällä "kuoli".
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies.
Kirja on hyvin erikoinen ja paikoin koskettavakin kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan. Se mitä kirjassa kerrotaan noista miehistä, ei tosin tee heidän rintamakarkuruuttaan yhtään hyväsyttävämmäksi ja kahden osalta kyseessä oli vielä itsensäsilpomistapaukset mukana ennen karkaamisia. Eipä näytä 17.D:n sankariteot kovin kummoisilta, vaikka Åke-vainaa teki heistä 2 hengennostatusfilmiäkin. Siis juuri tästä Suomen ruotsalaissakista, jota Frans Uno Fagernäskin häpesi runsaiden Ruotsiin pakenemistapausten johdosta. Niitähän souti ja meni kevääseen 1945 mennessä Ruotsiin noin 800 sotilaskarkuria. Heistä 3/4 osaa eli 600 miestä oli pelkästään ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Suomenkielisiä oli vain noin 200.
Täällä löytyy tämä Mustasaaren tapaus:
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?snimi=*HENRIKSNÄS&raportti=1&haekaikki=1&sort=kaikki&printable=1
Oliko vielä tämän lisäksi ns. Mustasaaren vänrikkinä tunnettu kuoleman tapaus kiinniottovaiheessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eiköhän surujen ja ainakin svekojen veljet ole Ruotsinmaalla.
Mielenkiintoinen tarina.
Erik Andrén: Missä on veljesi? -kertoo näiden 4:n teloitetun Suomen ruotsalaisen sotilaan loppuvaiheet. Uuno Tarkin kirjassa on KOPIO tuosta teloituspäiväkäskystä, joka kirjasta puuttuu. Kirjassa on kyllä muuta aineistoa esillä ja kuvia asianosaisista.
Erään sotilaan SuRullinen kohtalo:
http://www.fsd.sdp.fi/easydata/customers/fsd/files/Abl_47_06/Abl-647-7.indd.pdf
Uuno Tarkin Taistelu Viipurista 20.6.1944
IBSN 951-20-4983-x, julkaistu vuonna 1996
Kirjan sivulla 214 on päiväkäsky nro 33 ja siinä on kaikki neljä 23.7.1944 klo 5.14 teloitettua
nimeltä mainiten ja 2 on JR13:sta ja 2 JR61:n sotilaita.
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944 IBSN 951-20-4983-x kirjaa, julkaistu vuonna 1996.
Sivu 214:
vasen reuna menee näin, osa on epäselvää ja siinä kohtaa on ????
17.Divisioonan esikunta SALAINEN- leima
Komento-osasto
N:o 2463 (tai 2465 lat. huom.)/I/I???sal.
".Kpk
7600
Oikea reuna:
23.7.1944
Leiman sisällä oleva teksti:
???
P.J
24.7.44
N:ro 1233,I,246
Päiväkäsky n:ro 33.
Vihollisemme on uhannut ja vannonut tuhoavansa Suomen kansan kokonaan. Näinollen taistelemme nykyään elämästä ja kuolemasta sekä lastemme ja perheidemmee elämästä ja kuolemasta. Tästä huolimatta on löytynyt yksilöitä, jotka ovat pelkurimaisesti paenneet useamman kerran taistelukentältä, jättäen toverinsa alttiiksi vihollisen tuhoamisvimmalle ja rikkoen valansa isänmaalle.
Tämän vuoksi on kenttäoikeus eduskunnan myöntämien valtuuksien nojalla tuominnut seuraavat karkurit kuolemaan pvm:llä 22.7.44
Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-"- Stenlund Allan JR13
_"_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_"_ Storvist, Herman Alexander JR61
Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Tämä päiväkäsky on komentajien toimesta saatettava kaikkien tietoon ja painostettava samalla taistelumme vakavaa luonnetta ja että kodit ja isänmaa odottaa jokaisen täyttävän velvollisuutensa viimeiseen veripisaraan saakka.
17.D:n komentaja
Kenraalimajuri merk. V.A. Sundman.
Esikuntapäällikkö
Everstiluutnantti V. A. Korttila
Jakelu: A
JR13
JR61
Er.P27
27.Krh.K
59.Tyk.K
Er.Pst.Os.4
Jär.Psto 4
Kirjan lopussa sivulla 138 kerrotaan suorasukaisesti kuinka eversti Marttinen ampui 18 vuotiaan nuorukaisen, joka ei uskaltanut muuta kuin kyyhöttää kiven takana.
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies.
Kirjassa on toistuvasti karkeita virheitä mm. rykmenttien numeroissa. Siinä puhutaan mm. JR 10:sta kun on kyse JR13:sta ja aivan kirjan lopussa puhutaan JR16:sta kun kyse on tietenkin JR 61:sta. Osa virheistä menee huonojen liitekopioiden epäselvien numeroiden lukuun. Lopussa on suomenkielistä painosta vasten tehty korjauksia erään kirjan lukeneen miehen lähettämän kirjeen johdosta ja teloituspaikaksi on korjattu Lautalan kylä, kuten se oikeasti olikin. Kirjassahan puhutaan toistuvasti Santalan kylästä.
Kyse on siis näistä miehistä:
Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
-"- Stenlund Allan JR13
_"_ Sundvik, Tor Bernhard JR61
_"_ Storvist, Herman Alexander JR61
Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus 1996.
Kirjan sivulla 214 on päiväkäsky nro 33 ja siinä on kaikki neljä 23.7.1944 klo 5.14 teloitettua
nimeltä mainiten ja 2 on JR13:sta ja 2 JR61:n sotilaita.
Erik Andrén kirjoittama kirja on hyvin erikoinen ja paikoin koskettavakin kuvas 17.D:ssa teloitettujen 4 miehen vaiheista ja heidän lähiomaisistaan.
s.49.
"Thor Bernhardin veljen Birger Sundvikin mukaan kappalainen Erik Forsberg nimitti sekä Thor Bernhardia että Felix Henriksnäsiä >>maanpettureiksi>> ja kieltäytyi siunaamasta heitä haudan lepoon. Sotapoliisi oli ampunut Felix
s. 52 Henriksnäsin Munsalassa. Mutta myöhemmin Forsberg taipui kansalaimielipiteen edessä ja avusti hautajaisissa lokakuun 23. päivänä. Mutta kuitenkin sillä ehdolla ettei heitä saanut tuoda kirkkoon eikä siten loukata Jumalan huonetta."
Kertomus on kyllä aika ristiriitainen "sodan lopun ankarine taisteluineen". Varsinaisia ylimenoyrityksiähän Tienhaarassa oli muutamana päivänä heti JR 61:n saavuttua Tienhaaran maastoon. Kaikkihan tietää, että JR 61 vaihdettiin lepoon ja taakse Tiehaarasta 5.8.1944 alkaen. Siis toisin kuin esim. Oesch väittää kirjassaan Suomen kohtalon ratkaisu Kannksella 1944, sivulla 103, jossa hän kertoo JR 61:n torjuneen kaikki hyökkäykset sodan loppuun saakka!
s. 138
"Kirjoittaessani kirjaa Var är din broder? marraskuussa 1982, muuan silminnäkijä kertoi seuraavan tapauksen jatkosodasta: >> Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus."
Suomen armeijassa ei teloitettu toisessa maailmansodassa yhtään suomalaista upseeria.
Tästä pidetään tiukasti kiinni, vaikka ihmetellä pitää kuinka lääkäri oli tuohon maailman aikaan vain korpraali. Tuolloinhan kaikki ylioppilaatkin oli melkein järestään upseerikoulutukseen joutuvia. Kävikö niin, että sotilasarvo vietiin tai hänet alennettiin ennen tuomitsemista? Näinhän tehtiin yhdelle noista neljästä teloitetusta Suomen ruotsalaisesta, joka oli alikersantti ja peräti kahdesti urhoollisuudesta kunniamerkillä palkittu. Tuomittaessa hän oli vain sotamies kuten ne 3 muutakin. Tosin eräs toinenkin noista neljästä oli kertaalleen palkittu urheudesta.
Tarina Mustasaaren vänrikistä elää vailla näyttöä, mutta ainakin yksi upseeri tuomittiin kuolemaan ja nimestä päätellen hän kuului kielivähemmistöön. Varmaanikn juuri tuosta syystä häntä ei ammuttu tuomionsa mukaisesti, vaikka rikos lienee ollut sen väärti kuten tuomiostakin voisi päätellä. Hän nimittäin kavalsi Liittoutuneille tiedot koko Itärintaman joukkojen sijoittelusta!
Laki on Suomessa sama kaikille, vain tuomiot vaihtelee ja tuolloin vaihteli myös tuomioiden täytäntöönpanotkin! Näin oli mm. Hella Wuolijoen ja Kerttu Nuortevankin kohdalla! Heitä kumpaakaan ei tiettävästi ammuttu.
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Sotilasvirkamiehet
>>Suomen armeijassa ei teloitettu toisessa maailmansodassa yhtään suomalaista upseeria, neuvostoliittolaisia saattoi teloitettujen joukossa olla.
Kuolemaan tuomittiin yksi upseeri, mutta häntä ei teloitettu. Majuri Maximilian
von Hellens tuomittiin 16.12.1942 sotaylioikeudessa kuolemaan sotapetoksesta.
Korkein oikeus vahvisti tuomion 21.1.1943.
Asian jatkovaiheet olivat erikoiset, presidentti hylkäsi von Hellensin oman armonanomuksen, mutta jätti von Hellensin vaimon tekemän armonanomuksen ratkaisematta koko sodan loppuajaksi. Tästä seurasi, että von Hellens jäi teloittamatta ja vapautui jatkosodan loputtua vankilasta. Presidentti jätti varmaankin tarkoituksella asian "roikkumaan" - normaali menettely olisi luonnollisesti ollut se, että armonanomus olisi ratkaistu nopeasti suuntaan taikka toiseen.
Teloitettujen joukossa oli yksi sotilasvirkamies. Sotilasvirkamiehet rinnastettiin
päällystöön, mutta varsinaisia upseereita he eivät olleet, vaan heille oli erityistehtävänsä vuoksi annettu sotilasvirkamiehen arvo käyttöön. Kyseinen teloitettu oli lääkäri; hänen varsinainen henkilökohtainen sotilasarvonsa oli korpraali. Sotilasvirkamies, lääketieteen kandidaatti Toivo Urpo Viinikka tuomittiin sotapelkuruudesta kuolemaan 7. divisioonan komentajan määräämässä pikaoikeudessa 25.8.1944 ja hänet teloitettiin samana päivänä. Viinikan joukko-osasto oli JR 56.
Sekä von Hellensin että Viinikan tapauksista löytyy ao. mainitusta lähdeteoksesta, Kuolemaan tuomitut : kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmasodan aikana. Mainitut henkilöt löytyvät kirjan henkilöhakemiston avulla.
Kysymykseen vastasi OTT, lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt, hän on tehnyt väitöskirjan aiheesta: Kuolemaan tuomitut : kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmasodan aikana. < <
Tämä lääkäri jätti JSP:n potilaineen oman onnensa nojaan ja karkasi. Hän tietävästi "määräsi itsensä sairaslomalle". Lääkärit toimivat ankaran paineen alaisina ja ihmetellä täytyy, ettei useampi heistä romahtanut toimiessaan elämän ja kuoleman välimiehinä ihan kirjaimellisestikin.
Täällä mm. puhutaan Mustasaaren vänrikistä. Tuohon EIRY:n sivuilla olevaan väitteeseen ei tunnu löytyvän vahvistusta yhdestäkään uudemmasta kirjasta, joissa noita teloitusasioita on käsiteltynä. Siis tällaista tapausta ei löydy "kuusikon" kirjoittamasta ja Jukka Kulomaan ja Jarmo Niemisen toimittamasta Teloitettu totuus -kirjasta, eikä myöskään Ylikankaan kummastakaan kirjasta, Romahtaako rintama (1. p.) ja Yhden miehen Jatkosota.
http://www.saunalahti.fi/eiry/ruotsinkielisia.html
>>>
4.2 Ruotsinkielisten sota 2.
Sodan aikana tuomittiin kuolemaan kaksi upseeria. Molemmat olivat ruotsinkielisiä. Sotaylioikeus tuomitsi majuri Maximilian von Hellensin sotapetoksesta kuolemaan, ja KKO vahvisti tuomion tammikuussa 1943. Presidentti muutti tuomion elinkautiseksi. (KKO:n pöytäkirja.) Kesän 1944 taistelujen aikana ruotsinkielinen vänrikki Mustasaaresta (Vaasan naapurikunta) tavattiin pakomatkalla. Kenttäoikeus tuomitsi hänet rintamakarkurina kuolemaan. Tuomio toimeenpantiin ampumalla. (17.D:n arkisto.)
Missä oli...
bror lever i Göteborg.
Täällä on yksi... tallessa on
http://www.fsd.sdp.fi/easydata/customers/fsd/files/Abl_47_06/Abl-647-7.indd.pdf
Han var född i Kristinestad den 8.10.1924,och alltså inte fyllda tjugo när han blev avrättad.Enligt läkarna led han av en obotlig ledgångsreumatism som gjorde honom oduglig till fronttjänst,men när det blev brist på dugande frontmän inkallades han dock till fronttjänst.
Den 9.3.1943 blev han inkallad och efter 8 månaders utbildning transporterades han till Jersoa i Karelen.
Hans sjukdomstillstånd gjorde att han var rörelsehindrad och hade svårt att gå,dock ansåg militärläkarna att hans ungdom uppvägde handikappet.
Allan Stenlund anhållan att få lättare kommendering avslogs och han kommenderades
till fronten och där befann han sig,liksom de övriga,i mycket miserabelt tillstånd både fysiskt och pykiskt när det Sovjetiska genombrottet skedde.
Inför krigsrätt hade denne svårt sjuke ledgångsreumatiker anklagats "för flykt av feghet".
En bitter sorg och död det var.
Blodtörstige så handlat har.
Tässä hieman taustoja teloitukselle:
>>Sotamies Allan Stenlund tuomittiin kuolemaan 22.7.1944 Nuijamaan Huotarissa, missä 17. Divisioonan kenttäoikeus sijaitsi. Oikeuden päätöksen allekirjoitti sotatuomari Lars Eric Godenhjelm. Allan S. oli joutunut paniikkiin Viipurinlahdella tykistökeskityksen aikana 26.6., karannut rintamalta ja jäänyt kiinni 1.7. Lappeenrannan lähellä. 17. Divisioonan sotapoliisit olivat seuraavana päivänä palauttamassa miestä yksikköönsä, mutta karkuri pääsi pakoon vihollisen ilmaiskun aiheuttaman sekasorron yhteydessä. Mies saatiin pian kiinni ja palautettiin taas Lappeenrantaan ja sieltä edelleen rykmenttinsä huoltoon. Ilmeisen järkyttynyt mies joutui uuteen tykistökeskitykseen 13.7. ja pakeni, nyt Pulsan aseman lähelle, jossa hänet pidätettiin 16.7. Kenttäoikeuden 22.7.1944 antama päätös pantiin täytäntöön ampumalla Huotarissa heti seuraavana aamuna kello 5.14. Teloitetun hautauksesta ei ole mainintaa. Edellisenä päivänä samassa kylässä oli teloitettu jo kolme karkuria. Hekin olivat kaikki joukko-osastoihinsa palautettuja miehiä ja toista kertaa karkumatkalla. HTK 1 ei siis vastannut teloituksista vaan miesten siirroista. Määräykset olivat selvät, ja niiden mukaan toimittiin. Asiakirjatietojen mukaan Nuijamaan viimeinen teloitus tapahtui 12.8.1944. Sekin tapahtui Huotarissa ja tuomion määräsi 17. Divisioonan kenttäoikeus. Allekirjoittaja oli jälleen sotatuomari Lars Eric Godenhjelm.
Karkureille annettiin tekojensa mukaan...
Heikki Klemetin kirjoittama ja säveltämää Vilppulan urhojen muistolle vähän muunnettuna:
Närpiön Soutureiden muistolle:
Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä KAUHEIN luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan.
TOP 4 oli tässä järjestyksessä:
1. Närpiö 229 (292)
2. Kornäs 150 (184)
3. Munsala 137 (148)
4. Vaasa 97 (157)