Hummerin oma tarina!

Hummeri / Heippa kirjoitti:

Hummeri syntyi diplomaattiseen sukuun, diplomaatti-isän ollessa komennuksella Virossa, Tallinnan suurkaupungissa, Hummerin äityli vironvenäläinen Tatjana, kolmikielinen palvelualan ammattilainen Viru- hotellista, Hummerin iskän asioidessa ja tavatessa poliittisia yhteyksiään kyseisessä talossa, ei voinut olla tutustumatta Tatjanaan, tuohon suomenkielen tulkkiin jonka ensimmäinen suomenkielinen lause oli "osta pilu hyvä imu takua pään satta krunea" ja siitä pikku hiljaa kehittyen taitavammaksi suomen puhujaksi.

Käyden kuitenkin niin, että tutustumisvaiheessa, romanssin alussa Tatjana oli raskaana jo neljännellä kuukaudella, isästä ei tietoakaan. Mutta vara-iskä Hummerille, yksinkertainen lupaus suomen ulkoministeriöstä saatiin höynäytettyä, maiden etujen ja diplomatian nimissä, ottamaan Tatjana vaimokseen ja tunnustamaan isyys sillä olihan oikea siemenlinko ollut peräti (kuiskaten sanottu) itse Leonid Breznev. Kysyessä Hummerin iskä, kuka on moinen Leonid, näytettiin hänelle Viru-Hotellin ovimiestä, surkeaa KGB- agenttia jonka harventunut vaalea tukka oli kammattu taaksepäin erikeeperillä, mulkoilevat silmät ilman kulmakarvoja, suu kuin lampaan anus papana huulilla ja puku kuin se olisi ripustettu heinäseipään tappeihin.

Harasoo braz dui sanoi Hummerin iskä tietämättä mitä se tarkoittaa mutta lupasi pelastaa Tatjanan ja neuvostotasavaltojen maineen ja vihkiäiset pidettiin vaivihkaa Mustamäen torilla hevoskärryjen toimiessa alattarina ja papin viran hoiti joku nukkavieru torin pultsari joka ei edes ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Mutta oli ollut puolustamassa suomea jatkosodassa ja ymmärsi että heimoveli oli pulassa, niinpä huomiotta ei jäänyt sananmuoto: tahdotko ottaa tämän Tatjanan ja sen mahassa olevan äpären ja viedä heidät helvettiin täältä Tallinnan kulmilta...
Ja niin Hummeri ylitti Suomenlahden George Ots nimisellä lautalla äitylinsä vatsassa ja iskän pidellessä kädestä Tatjana nuorikkoa joka oksensi koko matkan Helsingin Kauppatorille saakka.

Aikanaan Tatjana synnytti katalan näköisen kelmikkeen jossa ei ollut muuta yhtäläisyyttä Brezneviin kuin viirusilmät ja ylpeän isän kehuessa kätilöopistolla pojan yhtäläisyyttä kuuluisuuteen vetäytyvät kätilöt kansliaansa tukehtumaan nauruunsa, mutta pääasia että perhe oli onnellinen hetkisen. Kävi nimittäin niin, että Leksa nimen laitoksella saanut Hummeri ei päässyt diplomaatti-asuntoon Eiraan. Vauvat vaihtuivat ja Hummerin oli tie Kontulaan osoitteeseen Katkerienkuja 3. C. 33 työläiskotiin jonka äiti oli laitoskeittäjä vanhustalossa ja iskä jämäkkä ex-jätkä maalta hitsarina Wärtsilän pajalla Sörnäisten rantatiellä ajaen sinne joka aamu Ford Anglialla, autoilun statussymbolilla joka myöhemmin vaihtui Ford Taunukseen, kaikki tyyni kaikkien halpisautojen savuttaessa lähiön nurmikot pilalle.

Hummerin varttuessa lähiöpennuista tuli avainkaulalapsia Hummerin saadessa tyytyä kellarikäytävän ja pannuhuoneen avaimeen, eikä hän ollut muutenkaan kovin suosikki lapsonen kouluissa, mutta kävi niitä läpi jotenkin keskiarvon jäädessä alle viiden kun muilla se oli yli kahdeksan. Voisi sanoa, että Hummeri joutui koulusta kadulle ja ammattikoulujen pääsykokeissakin hän ryssi niin pahasti, ettei moisia vastauksia uskoneet rehtoritkaan. Niinpä Hummeri ajautui kaikenlaisiin hanttihommiin alkaen kaupungissa vielä olleiden ulkohuussien tyhjentämisestä lakaisinkoneiden pyörien putsaajaksi.

Taustalla oli kuitenkin tapahtunut. Tatjana, jatkettuaan diplomaattirouvanakin seurapiirielämää pyöritti myös muunlaisia piirejä joutuen lopulta Valpon, nykySuopon kynsiin ja siellä tunnusti erilaisia asioita, myös vauvojen vaihtumisen, sillä olihan hän nyt äitinä tunnistanut, ettei vaihtorääpäle ollut Leonid Hummeri vaan aivan joku muu ja josta sittemmin ei ollutkaan muuta kuin harmia, josta kasvoi pikku paskiainen, pikku virkanilkki jota jo lapsena Tatjana tarjosi adoptioon eri puolille eurooppaa, mutta ei onnistunut saamaan luovutuspapereita loppu viralliselle asteelle saakka.
Suopo kaivoi Hummerin esiin ja kertoi tälle hurjan tarinan Breznev isästä ja oliko Hummerilla jotain vaateita tai syytteitä isäänsä kohtaan? Hummeri ei tiennyt. Hän kirjastoon, otti selvää Leonidista, meni peilin eteen ja totesi peilien valehtelevan mitä pahimmin voi.
Mentyään oikean äitinsä Tatjanan puheille kysyi Hummeri asioiden todellista laitaa, oliko hänelle todellakin tulossa suurperintö, puolet Venäjän rahavaroista? Kertoi Tatjana: Vitu tule sinulle migään, sinä ole Virukeskus portsari tuppimulkun poika, isäänsä tullut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä