Kepun kannatus on reilun sadan vuoden aikana heitellyt rajusti. Nyt näyttäisi olevan reilun alamäen aika. Kepun nimet ovat vaihtuneet vuosikymmenten aikana useampaakin kertaan. Suomen Maalaisväestön liitto, Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, Maalaisliitto, Keskustapuolue ja Suomen Keskusta. Äänten kalastelu taustaansa peitellen on ollut 1960-luvulta alkaen kepun tavaramerkki.
Parhaimmillaan kepun kannatus on ollut vuoden 1929 vaaleissa, jossa puolue sai 60 edustajaa parlamenttiin.Silloin alkoi myös Etelä-Pohjanmaan uhkailu järjestäytynyttä kansallisvaltiota kohtaan, joka huipentui Mäntsälän Kapinaan 1932. Muita hyviä vuosia ovat olleet 1927, 1930, 1933, 1936, 1939,1948, 1951, 1954, 1962, 1991, 2003 ja 2007. Kaikkina noina vuosina kepu sai yli 50 edustajaa parlamenttiin. Mukana on paljon vajaita kausia ja poikkeusoloja.
Heikoimmillan kepu on ollut alkuvuosinaan sisällisotaan asti ja myöhemmin 1970-luvulla (Suomettuneisuuden kulta-aika?). Viime vuosisadan alkuvuosina talonpojat tekivät tuloaan poliittiseen päättämiseen, mikä selittää heikkoa kannatusta. Sisällissota vahvisti maalaisliittoa, koska kysyttiin selkeästi: Kenen joukoissa seisot? Hävitty sota Neuvostoliitolle taas nosti Toisen Maailmansodan jälkeen Maalaisliiton kannatusta. Paluuta 1939 lämpimään kesään kaivattiin. Kekkoslainen, Neuvostoliittoa nuoleva politiikka sai paljon kannatusta Maalaisliiton keskuudessa. Pienviljelijät ja evakot luottivat Vennamoon ja siten myös Kekkoseen. Kekkonen petti Vennamon toiveet henkilökohtaisesta uranoususta, ja sai tästä elinikäisen poliittisen verivihollisen. Kepun 1970-luvun vaalitappiossa on nähtävissä Veikko Vennamon merkittävä vaikutus kepun kannatukseen.
Kepu oli neuvottelemassa Suomea Euroopan Unioniin, mikä varmasti vaikutti Esko Ahon syrjäyttämiseen Suomen poliittisesta johdosta. Vaikka hän oli myötämielinen EU:lle ja otti Heikki Haaviston MTK:stä panttivngiksi neuvotteluprosessiin, kenttää ei vakuutettu. Reilu 70% keskustan äänestäjistä äänesti liittymistä vastaan. Aho joutui sivuun ja Lipponen pääsi maata eheyttämään. Valtaan kepu pääsi vielä kerran. Se tapahtui ulkopoliittisen myyrän avulla. Esko Ahon törmättyä "kivimuuriin", kepun johtoon valittiin ulkooliittisesti horjuva Anneli Jäätteenmäki. Hän valehteli törkeästi Paavo Lipposen johtamasta ulkopolitiikasta. Kansaivälisyyttä kaihtava maalaisjuurinen äänestäjien enemmistö otti Mama Rosassa kehitelty vakoiluskandaali laillisena toimenpiteenä, mikä pienien marginaalien johdosta päästi Jäätteenmäen hetkeksi johtoon.
Paniikissa, ja varmasti monen kyselykierroksen ja kieltäytymisten jälkeen johtoon saatiin ikiopiskelija ja perhearvojaan noudattamaton Matti Vanhanen. Hän on onnistunut laskemaan kepun kannatusta. Toki vauhti on ollut liiana hidas Isänmaan kannalta, mutta vauhtia onneksi on.
Parhaimmillaan kepun kannatus on ollut vuoden 1929 vaaleissa, jossa puolue sai 60 edustajaa parlamenttiin.Silloin alkoi myös Etelä-Pohjanmaan uhkailu järjestäytynyttä kansallisvaltiota kohtaan, joka huipentui Mäntsälän Kapinaan 1932. Muita hyviä vuosia ovat olleet 1927, 1930, 1933, 1936, 1939,1948, 1951, 1954, 1962, 1991, 2003 ja 2007. Kaikkina noina vuosina kepu sai yli 50 edustajaa parlamenttiin. Mukana on paljon vajaita kausia ja poikkeusoloja.
Heikoimmillan kepu on ollut alkuvuosinaan sisällisotaan asti ja myöhemmin 1970-luvulla (Suomettuneisuuden kulta-aika?). Viime vuosisadan alkuvuosina talonpojat tekivät tuloaan poliittiseen päättämiseen, mikä selittää heikkoa kannatusta. Sisällissota vahvisti maalaisliittoa, koska kysyttiin selkeästi: Kenen joukoissa seisot? Hävitty sota Neuvostoliitolle taas nosti Toisen Maailmansodan jälkeen Maalaisliiton kannatusta. Paluuta 1939 lämpimään kesään kaivattiin. Kekkoslainen, Neuvostoliittoa nuoleva politiikka sai paljon kannatusta Maalaisliiton keskuudessa. Pienviljelijät ja evakot luottivat Vennamoon ja siten myös Kekkoseen. Kekkonen petti Vennamon toiveet henkilökohtaisesta uranoususta, ja sai tästä elinikäisen poliittisen verivihollisen. Kepun 1970-luvun vaalitappiossa on nähtävissä Veikko Vennamon merkittävä vaikutus kepun kannatukseen.
Kepu oli neuvottelemassa Suomea Euroopan Unioniin, mikä varmasti vaikutti Esko Ahon syrjäyttämiseen Suomen poliittisesta johdosta. Vaikka hän oli myötämielinen EU:lle ja otti Heikki Haaviston MTK:stä panttivngiksi neuvotteluprosessiin, kenttää ei vakuutettu. Reilu 70% keskustan äänestäjistä äänesti liittymistä vastaan. Aho joutui sivuun ja Lipponen pääsi maata eheyttämään. Valtaan kepu pääsi vielä kerran. Se tapahtui ulkopoliittisen myyrän avulla. Esko Ahon törmättyä "kivimuuriin", kepun johtoon valittiin ulkooliittisesti horjuva Anneli Jäätteenmäki. Hän valehteli törkeästi Paavo Lipposen johtamasta ulkopolitiikasta. Kansaivälisyyttä kaihtava maalaisjuurinen äänestäjien enemmistö otti Mama Rosassa kehitelty vakoiluskandaali laillisena toimenpiteenä, mikä pienien marginaalien johdosta päästi Jäätteenmäen hetkeksi johtoon.
Paniikissa, ja varmasti monen kyselykierroksen ja kieltäytymisten jälkeen johtoon saatiin ikiopiskelija ja perhearvojaan noudattamaton Matti Vanhanen. Hän on onnistunut laskemaan kepun kannatusta. Toki vauhti on ollut liiana hidas Isänmaan kannalta, mutta vauhtia onneksi on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Väyrysen puheenjohtajakaudella Keskustan kannatus taisi olla siinä 17%. Sinne on vielä matkaa mutta saattaa olla todellisuutta jos Väyrynen valitaan vielä uudestaan.
Kannatus vaihtelee. Jos joskus satutaan löytämään oikein karismaattinen henkilö puheenjohtajaksi, kannatus voisi olla vaikka 30%, sillä keskusta-aatteessahan ei sinällään ole mitään vikaa.
Keskuat liperalimi aate on yksi parhaista mitä suomesta löytyy. Se vain pitää ajaa oikeisiin, nykyaikaisiin uomiinsa, eli enemmistönä on palkansaajat, metsä, ja pienteollisuus yrittäjät, viljeliöitä vain enää alle 7 % kannattajista. Tämä täytyy puoluekokouksessa ottaa huomioon, sillä puolueen toimitsijoina on liikaa viljeliöiden edustajia ehkä suhteessa 70-30 vaikka pitäisi olla 20-80 tai mieluimmin vieläkin vähemmän se 7 - 93 joka olisi oikea suhde viljeliöihin nähden.
Muuten keskusta puolue ei ole mikään turha haihatus puolue, kuten demarit tai kommarit. Sillä keskusta puolueen kannattajat omistavat tätä maata jota suomeksi sanotaan suurimman osan Hangosta- Petsamoon.
Tämä tietysti kyrsii vasureita kun kun he ei omista maata juuri lainkaan, sillä tuosta kaavoituksestakin ovat tehneet niin suuren asian ,kateuksissaan. Kunheillä ei ole mistä kaavoittaa, mutta meillä sitä piisaa.
Väyrysen "Tahtopolitiikka" tekee muille suhtautumisen kepuun helpoksi. Toisaalta muiden johtajien politiikka tekee kepun toiminnan arvattavaksi.
Toivottavasti keskusta valitsee naisen puheenjohtajaksi niin kannatukselle käy kuin Urpiaisen demareille, jossa Heinäluoma nyt yrittää parantaa sossujen imagoa ja tämä nainen on vähemmän esillä ja äänessä.
Pätevä ja sujuvasanainen Pekkarinen olis keskustan tulevaisuutta ajattellen paras vaihtoehto kuin naiskiintiön vuoksi valittava sopiva Kivimäki.
Noin todella on tapahtunut. Oikeassa olet siinäkin, että kepun kanntus oli alimmillaan 1970 luvulla, siis pahimapan suomettumise ja Kekkosen itsevaltaisuuden aikana, mikä tosiasia kertoo hyvää meistä suomalaisista.
Tuo sinulle vastannut näkyy sanovan, että kannatus oli alimmillaan Väyrysen johtaessa puoluetta, mutta ei ihan niin, sillä kepu sai vuoden 1983 vaaleissa sentään 38 kansanedustajaa ja v. 1987 40, kun v. 1970 se sai vain 36, vuoden 1972 ennenaikaisissa vaaleissa 35 jedustajaa.
Jospa se seuraavissa vaaleissa tekisi ennyksen, eli jäisi alle 30 edustajan.
Nyt näkee jo suunnan mihin politiikka on menossa Keskustan aika on ohi.
Nyt valtaa Kokoomus demarilnja.
Ihmiset ovat kyllästyneet Kepun kähmintään ja kaksinaismoralismmiin.
Kepun kannatus periytyy Isältä pojalle, ja siis poikien naisille. Jotain islamilaista on kepun kultturiperinnössä havainnoitavissa. Se että Vennamo sai osasta kepulaisia UKK vastaisia, ja että osa demarien aseveli-osastosta ei ruvennut nuolemaan Kekkosta, johti kepun heikkoon menestyseen. Aina oli siis oppositiota.
1970-luvun kepun kevyt kannatus johtui asevelikepulaisten runsaasta määrästä äänestäjäkunnassa ja "Isänmaallisesta aatoksesta" vielä tuolloin. Toki myös Virolaista vastaan äänestettiin, mutta kansallista paatosta oli paljon. Suomettumisen aika on mielenkiintoinen hetki suomalaisessa lähihistoriassa, koska niin monet pettivät.
Ylipäätään voitaisiin ajatella, että samaan aikaan kuin Suomi on suomettunein, se samalla aikaa välttää äänestämästä kepun K-linjaa ja taistolaiskommunisteja? Kepun kannatus lähti nousuun Koiviston ja Väyrysen valintojen jälkeen.
Ne äänestäjät, joihin Veikko Vennamo vetosi, kannattivat kylläkin valtaosaltaan Kekkosen ulkopolitiikkaa. Väittihän Vennamo itsekin presidenttiehdokkaana sitä tukevansa. Käsitys Vennamon muka erityyppisestä ulkopolitiikasta on tarkoituksella luotu ja propagoitu myytti, jolla nimenomaan pyrittiin hillitsemään SMP:n kannatuksen kasvua. Arvelisin, että tyypillinen SMP:n kannattaja jopa ihaili Kekkosta, joka osasi vedota kansaan taitavammin kuin suurten puolueiden poliitikot.
Vennamon kannattajien ajatukset pyörivät silloin 70-luvun alussa ulkopolitiikkaa enemmän henkilökohtaisessa taloudessa. Maataloudessa se oli uhattuna muun muassa siksi, että pienimmät tilat eivät pystyneet vastaamaan elinkeinon jatkamisen vaatimiin investointeihin inflaation laukatessa lähes 20 prosentin vuosivauhdilla. Metsätöissä ja teollisuudessa puolestaan työvoiman kysyntä pysähtyi ja väkeä muutti Ruotsiin.
Rinnalle nousi henkinen pahoinvointi vasemmistopuolueiden ja kokoomuksen harjoittaman ylituotantopropagandan takia. Keskusta oli itsekin hallituksessa säätämässä mm. pellonvaraus- eli peltojen paketointilakia, joka taisikin olla Vennamolle kaikkein paras yksittäinen propagandavaltti. Yleisradio suolsi vasemmistolaista propagandaa ja yhdessä lehdistön kanssa murensi perinteisiä kristillisiä arvoja maallisemmilla, mikä kiristi pinnaa sekin. Myös tämä rasite meni osin kepun piikkiin mm. eräiden Virolaisen opetusministerinä antamien lausuntojen johdosta. Vennamon oli helppo kuvitella tuovan muutoksen asiaan, koska eduskunta johtaa Yleisradiota.
SMP:n äänisaaliin takia kepu pyrki vapaaehtoisesti oppositioon 1970-luvun alussa, mutta Kekkonen sai taivuteltua sen jatkamaan hallituspuolueena. Ei kai Kekkonen erityisemmin kepua rakastanut, mutta ilman sitä Suomeen ei olisi saatu kasaan enemmistöhallitusta, ellei mukaan olisi otettu SMP:tä, jota taas Kekkonen ei sulattanut, tuskin demaritkaan. SKDL:hän ei olisi suostunut kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen edes siinä ultrateoreettisessa tapauksessa, että SDP olisi siihen ollut valmis.