-Tai siis pari, ainakin...
Aattelin, josko siellä näytön takana olis verbaalisti lahjakkaita inehmoita? Pitäis tehdä taas romaani,, tai siis oikeestaan pieni novelli. Jos aloittelen ja tarkoitus olisi, että joku jatkaa kertomusta ja seuraava taas sitten siitä laittaajatkoa tarinaan.. Nyppään sitten huamenna ne koneelle ja teen jonninmoisen yhteen vedon niistä.. .. ;-)) Aloitan:
-Katselin taivaalle ja näin siellä jotain >>>>>>>>
Aattelin, josko siellä näytön takana olis verbaalisti lahjakkaita inehmoita? Pitäis tehdä taas romaani,, tai siis oikeestaan pieni novelli. Jos aloittelen ja tarkoitus olisi, että joku jatkaa kertomusta ja seuraava taas sitten siitä laittaajatkoa tarinaan.. Nyppään sitten huamenna ne koneelle ja teen jonninmoisen yhteen vedon niistä.. .. ;-)) Aloitan:
-Katselin taivaalle ja näin siellä jotain >>>>>>>>
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja lokki paskanti naamalle
, joka sai sydämeni lähes pysähtymään ja käteni kouristuksenomaisesti tarttumaan takataskuuni, jossa yleensä pullea lompakkoni tapasi olla. Vaan nyt käteni haroi tyhjää taskua ja syvältä tuleva valitus purkautui huuliltani. Mennyt ilta oli ollut niin ihana, että vieläkin olin kuin unessa ja muistelin........
nähdessäni tuon tumman kohteen, otin luurin taskustani ja soitin poliisille. Poliisi ei uskonut lautasjuttujani, vaan neuvoi menemään hoitoon pikaisesti.
taivaan tarkkailuun jonkinverran häiritsi samaan aikaan takavasemmalta ilmestyneet ja etuoikealle mutkaista tietä näkymättömiin Tunturi-merkkisellä mopedilla kakspäällä kaahanneet vähäpäiset laihialaisveljekset. Kovin kauas kotoa olivat veljekset kulkeutuneet.. mietin bensalitran hintaa ja olin kummissani..
oikein hupaa...koneet vie sen verran, kuin ne kuluttaapi...
he koukkasivat sivutielle ja rantaa myötäillen nuo vähäpäiset veljekset saapuivat rautaportille jonka porttipaadessa luki Lappulahden mielenterveystoimisto. Kuin hidastettuna nousivat veljekset moponsa selästä oikoen jämähtäneitä jäseniään, heiluttelivat käsiään ja mulkaisivat suljetun portin läpi laitoksen pihalle. Heillä ei ollut mitään menetettävää...
nuljahti kuin kaikuna kaukaa menneestä lause; Joka tästä käy, saa kaiken toivon heittää.
Tämä sinällään ei veljesten mieliä menttaalisairaalan tarpeellisuudesta muuttanut, ainut huolenaihe oli se, voivatko he osastojakson aikana jatkaa mopoiluharrastustaan tuolla ammoin isältään perimällä kunniakkaalla kulkupelillä..
toisen veljeksen takin kätköistä paljastuivat voimapihdit, joilla porttia kiinni pitävä riippulukko kohta makasi tarpeettomana tiellä ja voitelua tarvitsevat saranat kirskuivat hermoja repivästi illan hämärtyessä. Mopedia ei ollut syytä enää käynnistää ja veljekset kävelivät hiljaisina ja päättäväisinä päärakennuksen nurkalta takapihalle narskuvaa polkua pitkin. Vanhasta muistista takaoven lukon avain oli pelakuupurkin alla ja kääntyi lukossa äänettömästi. Hiljaa hiipivät he sisään kun yllättäen......
saatuaan kieltävän vastauksen diktaattoriselta osastonhoitajalta, he olivat nyt siinä tilanteessa, että jotain oli tehtävä.....
;)))
sieltä kuuluessa huminaa, he säikähtivät...
(Jatkakaa romaanikkon kertomusta...)!
ajattelivat ohikiitävän hetken ottaa jalat alleen unohtamatta mopoa, mutta samassa talon etuovi aukeni ja kummallinen seurue purkautui talosta pihalle, joka nyt loisti yliluonnollisessa valossa, joka tuli taivaalta huminan suunnasta. Veljekset, vaikka luulivat nähneensä kaiken, katselivat mykistyneinä pihamaalle, jossa......
>>> onko tuo Finnairin vuorokone vai kalalokki? Ilmeisesti se oli kalalokki, koska Finnairin vuorokone ei tee valkoista paskaa lentäessä eikä Finnairin vuorokone heiluttele siipiään. Kuitenkin jäin miettimään tuota lentävää tunnistamatonta objektia, juoksin hakemaan jääkaapista toisenkin kossupullon ja eteisestä käteeni tarttui myös haulikko. Menin makaamaan uudestaan saunan nurkalle ja odottamaan uutta ylilentoa >>>>>
muotoaan
se kuva liikkuvassa pilvessä oli kuin...
puettu sianporsas. hetken katseltuani tuota possupilveä huomasin sen muuttavan muotoaan. siristelin silmiäni ja huomasin porsaan muuttuneen...
Aivan kuin Viiviksi, joka heristeli sormeaan...
sormi ei ollut peukalo.. kuin siivet sai tuo pilvenkuvatus selkäänsä, kuin katsoisi pahasti ja iskisi silmää.
ja silmakulmani alkoi oudosti vapattamaan.. tama on tapahtunu aiemminkin, aattelin.. kun nimenomaan sanoin ulan batorin presidentti hatsaburjanille jotta pida se valtiosi maan pinnalla. no, perjantai, ajatettelin, ja annoin hatsalle mahollisuuden. kukaan ei osannu kummiskaan arvata etta turkmenistanissa olisi myos perjantai - ja sita myoten presidentti turjatsan paatti iloitella.. soitin ystavalleni kelaan ja saman tien sain aina patevan kansainvalisen ohjeen hyssaloitya metrin lumikinoksen alle.
ylös!