Mistä kertoo ateistien tunneperäinen retoriikka?
Sain loman alla käsiini Tapio Puolimatkan uusimman tiiliskiven Tiedekeskustelun Avoimuuskoe – mitä tapahtuu kun tunnettu teisti esittelee ateistifilosofin kriittisiä näkemyksiä valtakunnan suurimmassa lehdessä? (Uusi Tie, 2010). Minulla on vielä aikaisemmatkin Puolimatkan kirjat kesken.
Tästä lähes 550-sivuisesta järkäleestä voi silti hyvinkin tulla Puolimatkan tähän mennessä myydyin teos.
Tämä arvioni johtuu siitä, että, siinä määrin kun olen ennättänyt uutta kirjaa lukea, Puolimatka vastaa nyt aiemman tuotantonsa herättämään keskusteluun. Tämä ote tekee kirjasta mielenkiintoisen, kirjoitustyylistä vähemmän abstraktin ja vähemmän teoreettisen, enemmän vuoropuhelunomaisen ja käytännönläheisemmän. Vaikka kirjassa on paljon aiemmista osista tuttuja asioita, ne avautuvat ihan toisella tavalla vastauksina konkreettiseen palautteeseen. Siksi niidenkin, joilla ei aivan filosofinen kunto ehkä riittänyt aiempien teosten sisäistämiseen kannattaa tutustua nyt käsillä olevaan kirjaan.
Otan tähän yhteyteen pienen välähdyksen kirjan alkupuolelta, jossa Puolimatka pohtii ateististen vastaväittäjien tunteenomaista retoriikkaa. Puolimatka kertoo eräästä väittelytilaisuudesta, jossa hänen vastaväittäjänsä luonnollisesti oli eri mieltä peruskysymyksistä:
Vastaväittäjäni mukaan ”Puolimatka yrittää uskonkiihkossaan epätoivoisesti naamioida valheen totuudeksi”. Puolimatkan tarkoituksena on ainoastaan ”sekoittaa” kuulijoita. Hänen luentonsa on ”täydellinen satutunti”, ”pelkkää propagandaa”, ”pelkkää valehtelua”, ”pelkkää petosta”, ”järjellä käsittämätöntä”. Hän edustaa ”kritiikitöntä fundamentalistista uskoa” ja ”hölynpölyä”. Hän tekee työtään kavalasti ”savuverhon suojassa” puhuen kriittisestä ajattelusta, vaikka tarkoituksena on johtaa ihmisiä sokeaan uskoon. Usko Jumalaan ”perustuu pelkälle valheelle ja petokselle”. Se saa voimansa sokeasta auktoriteettiuskosta, joka ei salli kyseenalaistamista eikä järkiperusteita. Usko Jumalaan on vaarallista ja perverssiä taikauskoa, joka on uhka paitsi tieteelle, myös koko ihmiskunnalle. ”Eri uskonlahkojen appit pelkäävät luonnontieteen edistymistä kuten noidat pelkäävät päivänvalon tuloa ja katsovat karsaasti kohti tulevaa sanansaattajaa, joka ilmoittaa, minkälaisen petkutuksen varassa heidän elantonsa on.” ”Kristillinen oppi on perverssein ihmiskuntaa valaissut järjestelmä.” ”Oikeiden tiedemiesten on totisesti karkotettava taikausko ja sen harhaoppiset levittäjät”. ”Järjen valoa ei saa päästää sammumaan”. ”Uskonto ansaitsee minulta ainoastaan pilkkaa.” (s. 16)
Melkoista vuodatusta. Mahtoiko tuosta enää jäädä mitään sanomatta. Tällöin nousee kuitenkin väistämättä mieleen kysymys, jonka Puolimatka esittää heti edellisen kappaleen perään – mielestäni täysin oikeutetusti:
Olisiko näistä kommenteista pääteltävä, että on olemassa vahvat älylliset perusteet sulkea Jumala tieteen ulkopuolelle, vai ettei tällaisia järkiperusteita ole? (s. 16)
Naulan kantaan. Puolimatka jatkaa:
Vahvat mielikuvat ja tunteenomaisten mielikuvien varaan rakentuva retoriikka eivät aina kerro vakuuttavista järkisyistä. Joskus ne kertovat järkisyiden puutteesta. (s. 16)
Niin totta, niin totta. Voimakkaaseen tunneviestintään joutuvat turvautumaan ne, joilla ei ole kunnollisia perusteita näkemyksilleen. Allekirjoittanutkin on saanut osansa vastaavanlaisesta rähjäämisestä. Joskus tälläkin blogilla. Mieleeni tulee vaikkapa aikanaan Jokela-kolumnistani syntynyt palautevyöry. Jos sen tarkoituksena (esim. "ampuisit ittes...") oli osoittaa, että ateismi kykenee kasvattamaan hyvätapaisia ja korkean moraalin omaavia nuoria, niin palautteesta, joka lähinnä muistutti muhammed-pilakuvien aikaansaamaa reaktiota, sitä oli vaikea päätellä.
Maailmalla on enenevässä määrin havahduttu sille, että ns. uus-ateismi on älyllisesti huteralla perustuksella, koska se ei ole kyennyt tarjoamaan uusia ja parempia argumentteja ateistmin puolesta. Teistinen argumentointi sen sijaan on mennyt selvästi eteenpäin. Niinpä värikäs ateistinen retoriikka pyrkii korvaamaan filosofisen argumentoinnin puutteita. Joku onkin sanonut, ettei uusateismissa ole argumenttien tasolla mitään uutta. Uutta on lähinnä uusi asenne. Tuloksena on ollut lähinnä ateistinen uskontovastainen vihanlietsonta. Oma positiivinen sisältö puuttuu, kuten tutkija Ilse Paakkinen Hesarin vieraskynä palstalla kirjoitti. (lainaus alla olevasta linkistä)
http://uskonpuolesta.blogspot.com/2010/05/sain-loman-alla-kasiini-tapio.html
Sain loman alla käsiini Tapio Puolimatkan uusimman tiiliskiven Tiedekeskustelun Avoimuuskoe – mitä tapahtuu kun tunnettu teisti esittelee ateistifilosofin kriittisiä näkemyksiä valtakunnan suurimmassa lehdessä? (Uusi Tie, 2010). Minulla on vielä aikaisemmatkin Puolimatkan kirjat kesken.
Tästä lähes 550-sivuisesta järkäleestä voi silti hyvinkin tulla Puolimatkan tähän mennessä myydyin teos.
Tämä arvioni johtuu siitä, että, siinä määrin kun olen ennättänyt uutta kirjaa lukea, Puolimatka vastaa nyt aiemman tuotantonsa herättämään keskusteluun. Tämä ote tekee kirjasta mielenkiintoisen, kirjoitustyylistä vähemmän abstraktin ja vähemmän teoreettisen, enemmän vuoropuhelunomaisen ja käytännönläheisemmän. Vaikka kirjassa on paljon aiemmista osista tuttuja asioita, ne avautuvat ihan toisella tavalla vastauksina konkreettiseen palautteeseen. Siksi niidenkin, joilla ei aivan filosofinen kunto ehkä riittänyt aiempien teosten sisäistämiseen kannattaa tutustua nyt käsillä olevaan kirjaan.
Otan tähän yhteyteen pienen välähdyksen kirjan alkupuolelta, jossa Puolimatka pohtii ateististen vastaväittäjien tunteenomaista retoriikkaa. Puolimatka kertoo eräästä väittelytilaisuudesta, jossa hänen vastaväittäjänsä luonnollisesti oli eri mieltä peruskysymyksistä:
Vastaväittäjäni mukaan ”Puolimatka yrittää uskonkiihkossaan epätoivoisesti naamioida valheen totuudeksi”. Puolimatkan tarkoituksena on ainoastaan ”sekoittaa” kuulijoita. Hänen luentonsa on ”täydellinen satutunti”, ”pelkkää propagandaa”, ”pelkkää valehtelua”, ”pelkkää petosta”, ”järjellä käsittämätöntä”. Hän edustaa ”kritiikitöntä fundamentalistista uskoa” ja ”hölynpölyä”. Hän tekee työtään kavalasti ”savuverhon suojassa” puhuen kriittisestä ajattelusta, vaikka tarkoituksena on johtaa ihmisiä sokeaan uskoon. Usko Jumalaan ”perustuu pelkälle valheelle ja petokselle”. Se saa voimansa sokeasta auktoriteettiuskosta, joka ei salli kyseenalaistamista eikä järkiperusteita. Usko Jumalaan on vaarallista ja perverssiä taikauskoa, joka on uhka paitsi tieteelle, myös koko ihmiskunnalle. ”Eri uskonlahkojen appit pelkäävät luonnontieteen edistymistä kuten noidat pelkäävät päivänvalon tuloa ja katsovat karsaasti kohti tulevaa sanansaattajaa, joka ilmoittaa, minkälaisen petkutuksen varassa heidän elantonsa on.” ”Kristillinen oppi on perverssein ihmiskuntaa valaissut järjestelmä.” ”Oikeiden tiedemiesten on totisesti karkotettava taikausko ja sen harhaoppiset levittäjät”. ”Järjen valoa ei saa päästää sammumaan”. ”Uskonto ansaitsee minulta ainoastaan pilkkaa.” (s. 16)
Melkoista vuodatusta. Mahtoiko tuosta enää jäädä mitään sanomatta. Tällöin nousee kuitenkin väistämättä mieleen kysymys, jonka Puolimatka esittää heti edellisen kappaleen perään – mielestäni täysin oikeutetusti:
Olisiko näistä kommenteista pääteltävä, että on olemassa vahvat älylliset perusteet sulkea Jumala tieteen ulkopuolelle, vai ettei tällaisia järkiperusteita ole? (s. 16)
Naulan kantaan. Puolimatka jatkaa:
Vahvat mielikuvat ja tunteenomaisten mielikuvien varaan rakentuva retoriikka eivät aina kerro vakuuttavista järkisyistä. Joskus ne kertovat järkisyiden puutteesta. (s. 16)
Niin totta, niin totta. Voimakkaaseen tunneviestintään joutuvat turvautumaan ne, joilla ei ole kunnollisia perusteita näkemyksilleen. Allekirjoittanutkin on saanut osansa vastaavanlaisesta rähjäämisestä. Joskus tälläkin blogilla. Mieleeni tulee vaikkapa aikanaan Jokela-kolumnistani syntynyt palautevyöry. Jos sen tarkoituksena (esim. "ampuisit ittes...") oli osoittaa, että ateismi kykenee kasvattamaan hyvätapaisia ja korkean moraalin omaavia nuoria, niin palautteesta, joka lähinnä muistutti muhammed-pilakuvien aikaansaamaa reaktiota, sitä oli vaikea päätellä.
Maailmalla on enenevässä määrin havahduttu sille, että ns. uus-ateismi on älyllisesti huteralla perustuksella, koska se ei ole kyennyt tarjoamaan uusia ja parempia argumentteja ateistmin puolesta. Teistinen argumentointi sen sijaan on mennyt selvästi eteenpäin. Niinpä värikäs ateistinen retoriikka pyrkii korvaamaan filosofisen argumentoinnin puutteita. Joku onkin sanonut, ettei uusateismissa ole argumenttien tasolla mitään uutta. Uutta on lähinnä uusi asenne. Tuloksena on ollut lähinnä ateistinen uskontovastainen vihanlietsonta. Oma positiivinen sisältö puuttuu, kuten tutkija Ilse Paakkinen Hesarin vieraskynä palstalla kirjoitti. (lainaus alla olevasta linkistä)
http://uskonpuolesta.blogspot.com/2010/05/sain-loman-alla-kasiini-tapio.html
Vastaukset 21
Vanhimmat
Yhtyen kritiikiisi kuvailemastasi ateistin retoriikasta huomautan, että päätelmäsi siitä on väärä. Nuo eivät ole "vahvat älylliset perusteet sulkea Jumala tieteen ulkopuolelle" eikä tällaista sulkemista myöskään tapahdu. Puolimatkan tämä väite on vain valitusta siitä, ettei Jumalaa oteta aksioomana mukaan (suljeta lähtökohtaisesti mukaan) tieteen pohdintoihin, mitä hän haluaisi. Tämä on eri asia kuin sulkea Jumala ulos.
Tiede käsittelee kaikkea, mistä on objektiivisia havaintoja. Vaikka niitä kiistatta on siitä, että monet ihmiset uskovat Jumalaan, tämän uskon kohteen todellisuudesta niitä ei ole. Havaintoja selitetään hypoteesein ja teorioin, jotka logiikan avulla sovitetaan havaintoihin sopiviksi. Selitykset, joiden yhteyttä havaintoihin logiikka ei löydä, ovat tieteessä tarpeettomia, samoin kuin selitykset, jotka sopivat yhtä hyvin mihin tahansa havaintoihin. Tämä on tuo erityisesti Puolimatkan paljon kuuluttama ulossulkeminen.
Aikamoista vastausten ja kritiikin louhintaa Puolimatkalta.
Millaisenhan kuvan saisi tälläkin palstalla esiintyvien uskovien mielipiteistä, mikäli niitä tarkoituksellisesti keräisi, ja esittäisi kaikkein kärkkäimmät ylilyönnit listana.
Tuollainen lista sitten "osoittaisi kaikki uskovat idiooteiksi". Näinhän ei ole. Mielestäni Tapio syyllistyy ala-arvoiseen yleistykseen käyttämällä tuollaisia lainauksia. Hänen tulisi keskittyä niihin aisallisiin ja harkittuihin argumentteihin, jotka koskevat hänen saamaansa kritiikkiä. Ehkä ne tulevat kirjassa ennen pitkää esille.
En aio lukea tuotakaan kirjaa, maailmassa on liikaa hyviäkin kirjoja luettavana, ja elämä on liian lyhyt niiden kaikkien lukemiseksi. Odotan kyllä mielenkiinnolla, että joku referoi tuon kirjan väitteet ja kirjoittaa ne nettiin tutkailtavaksi.
Mielestäni Tapio syyllistyy ala-arvoiseen yleistykseen käyttämällä tuollaisia lainauksia.
Miksi ei äärimmäisiäkin heittoja voisi lainata? Nolottaako sinua jotenkin kun/jos sellaisetkin tulevat suuren yleisön tietoisuuteen? Kun puhutaa koko ajan sivistyneesti niin silloinhan ei pitäisi olla mitään salattavaa.
No, jos pyrkii asialliseen aiheen käsittelyyn, ei noita ääriheittoja pitäisi lainata. ei ainakaan kirjaa, on eri asia viitata niihin nettikeskustelussa.
Halpamaista retoriikkaa, tuohonhan uskonnon puolustajat usein syyllistyvät. Toki muutkin, mutta uskon puolustajilla on eväät toisasiassa aika vä'hissä. Vaikea puolustaa kantaansa kun mitään konkreettista ei ole oman asian puolesta sanottavana.
.....No, jos pyrkii asialliseen aiheen käsittelyyn, ei noita ääriheittoja pitäisi lainata. ......
Sinä sanot noin. Minä taas sanon, että silloin ei noita ääriheittoja pitäisi esittää !!! Kumma kun sinä itse et sitä sanonut.
Jos joku esittää ääriheiton niin kai hän on sen tarkoittanutkin julkisuuteen, kaikkien tietoon uskovain nolaamiseksi. Miksi kummassa se pitäisi salata, sitä en ymmärrä. Nolottaako teitä niin paljon mitä ala-arvoista roskaa osa teistä heittelee.
Mielestäsi ateistin esittämiä ääriheittoja ei pitäisi lainata kirjaan ja jos lainaa, syyllistyy halpamaiseen retoriikkaan.
Miksi et sano ateistin esittämää ääriheittoa halpamaiseksi retoriikaksi?
Olen samaa mieltä, että mainittu ääriheitto oli tarkoitettu Tapio Puolimatkan ja muiden samalla lailla ajattelevien nolaamiseksi, yleisessä tilaisuudessa. Alla lainaus tilaisuudesta, jossa heitto esitettiin.
"Kuopion yliopiston Mediteknian auditorion 250 paikkaa eivät riittäneet, vaan opiskelijat täyttivät myös portaat ja seinävierustat. Opiskelijoiden kiinnostuksen herätti väittely uskon ja tiedon suhteesta, jossa paikkakunnan suorapuheisin ateisti haastoi vierailevan kristityn filosofin ajatukset."
Tänään sattumalta oli HS:ssä arvioitu John F. Hauhgt:n kirja "God and New Atheism". Siinä kerrottiin että:
"Haught:n mielestä uusateistien kritiikki kallistuu liiaksi uskonnollisen fundamentalismin suuntaan. Kirjaimellisesti Raamattua tai Koraania lukevat eivät edusta teologista ajattelua parhaimmillaan vaan alkeellisimmillaan.
Jos uusateistit olisivat niin totuudenrakkaita kuin välittävät olevansa, heidän dialoginsa vastapuolena olisivat Karl Barthin tai Paul Tillicin kaltaiset teologian jättiläiset eikä joku tv-pastori Alabamasta."
Eli Haught:n mielestä ateistien puolelta on väärin tarttua "äärimmäisiin heittoihin" ja pitäisi keskittyä laadukkaaseen kritiikkiin.
Touché?
Puolimatka ja muut kaltaisensa hörhöt kyllä pilaavat oman maineensa. Ei siihen mitään loanheittoa tarivta.
Kuitenkin, Puolimatkan kaltaisen koulutetun ihmisen tulisi ymmärtää erottaa tuollaiset provoosoivat heitot asiallisesta kritiikistä. Hän tosiasiassa heikentää oman sanomansa luotettavuutta vetomalla tuollaiin asioihin.
En ole lukenut, enkä lue kyseistä kirjaa. Toivon kuitenkin että siitä löytyy kunnon argumentteja eikä pelkkää (pseudo)filosofista pohdintaa. Olisi mielenkiinotista jos edes yksi jollakin tavalla kreationismia puolustava pitäytyisi asiallisessa argumentaatiossa, niin ettei kuka tahasa asioita opiskellut heti ymmärtäisi juttua pelkäksi oman puolen fundiksien kosiskeluksi ja nolla-argumetiksi. Näinhän oli Puolimatkan edellisen kirjan kanssa. No, saahan hän mukavcasti tuloja kirjan myynnistä Helluntaiseurakunnan jäsenille.
Voimakkaaseen tunneviestintään joutuvat turvautumaan ne, joilla ei ole kunnollisia perusteita näkemyksilleen.
Kuten juuri evo.teorian opetus. Näissäkin keskusteluissa on nähty miten evo-opin puolustus nojaa voimakkaaseen ja tunteisiin vetoavaan vakuutteluun ja täysin perustelemattomiin tulkintoihin (DNA todistaa evoluutioteorian...). Mutta kun käytännön esimerkkejä luonnosta kysyy niin jopa alkaa hiljaisuus. Joitain peiponnokkia esim. mikä ei mitenkään riitä niin suuren teorian ja opin perusteluksi.
Allekirjoittanutkin on saanut osansa vastaavanlaisesta rähjäämisestä.
Siihen evo-oppineet ovat aivan erityisen harjaantuneita.
Jos sen tarkoituksena (esim. "ampuisit ittes...") oli osoittaa, että ateismi kykenee kasvattamaan hyvätapaisia ja korkean moraalin omaavia nuoria, niin palautteesta, joka lähinnä muistutti muhammed-pilakuvien aikaansaamaa reaktiota, sitä oli vaikea päätellä.
Näinhän evokit täälläkin mesoavat. Me luomiseen uskovat olemme pahoja, kieroja, valehtelijoita, vääristelijöitä ja aivan kaikkea mitä katkeroitunut ihmismieli voi keksiä. Mutta ei huomata mitä omat kirjoitukset viestivät. Kyllä ne ovat jopa suurin osa kaukana sivistyksestä ja minkäänlaisesta ihmisen käytöksestä. Lähempänä villiä apinalaumaa kuin mitään muuta.
Kertokaa nyt vihdoin ja viimein miten tämä uskovaisten kovasti mainostama uus-ateismi eroaa siitä perinteisestä ateismista. Ateismi on sitä, ettei usko jumaliin, onko uus-ateismi sitten sitä ettei edelleenkään usko jumaliin?
Se, että Puolimatka väittää oman HS:n vieraskynäkirjoituksensa olleen jonkinlainen yhteiskuntakoe, eikä oman taikauskonsa puolesta huutamista, on pelkkä vale.
"uus-ateismi on älyllisesti huteralla perustuksella, koska se ei ole kyennyt tarjoamaan uusia ja parempia argumentteja ateistmin puolesta"
Ja älyllisesti hutera perusteko on se, ettei yhdestäkään jumalasta ole koskaan saatu ensimmäistäkään todistetta? Koittakaa nyt saada se halko ensin siitä omasta silmästä pois, ennen kuin alatte huudella vieraisiin pöytiin.
VIERASKYNÄ
Uusateismista puuttuu muu sisältö
Uskonnonvastaiset ateistit mässäilevät uskontojen nimissä tehdyillä rikkomuksilla eivätkä pysty rakentamaan omaa positiivista historiaansa.
3.3.2010 3:00
A A
Ilse Paakkinen Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Suomen Akatemian filosofisen psykologian moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikössä.
Uskonnonvastainen uusateismi on nyt nousussa ja myy. Uskontokriittiset kirjat ovat keikkuneet myyntilistojen kärjessä jo vuosia. Monet kirjailijat, kuten Richard Dawkins, Daniel Dennet ja Sam Harris, ovat paitsi rikastuneet myös haalineet koko joukon opetuslapsia.
Modernin uusateismin kantava voima on viha uskontoja kohtaan. Uusateististen kirjoittajien tarkoitus on kannustaa ihmisiä luopumaan uskonnosta, joka heidän mukaansa on syynä lukuisiin kauheuksiin ja hirmuvaltaan.
Uusateistit pyrkivät käännyttämään uskonnon sokaisemat ihmiset ja saattamaan heidät nykyaikaan, jossa uskonnoista on tullut tarpeettomia; uusateismi onkin eräänlaista reformaatiota äärimmilleen vietynä.
Uskontokriittisyyden vastapainoksi uusateistinen lukija saattaisi kaivata ateistiselle uskolleen myös jotakin muuta sisältöä.
Asiansa tosissaan ottava uusateisti kyseenalaistaa uskontojen sivutuotteena kaikki uskontoihin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit, kuten kasteen, avioliiton ja hautaan siunaamisen. Tästä näkökulmasta uusateistille jää kovin vähän hänet muihin ateisteihin tai uskovaisiin yhdistäviä perinteitä. Ateismia vaivaa juurettomuus.
Uusateismin voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa. Yhteiskunnat ja ideologiat, jotka perustuvat vihaan ja aggressioon, eivät lopulta kohtele omiaankaan hyvin, kuten kuka tahansa 1900-luvun Euroopan sotahistoriaa tunteva tietää.
200-luvulla elänyt kirkkoisä Origenes puhui alemman ja korkeamman tason kristityistä. Uusateistit voi rinnastaa alemman tason kristittyihin, jotka ymmärtävät Raamatusta lukemansa katkelman kirjaimellisesti, sanasta sanaan, eivätkä pääse pintaa syvemmälle. Tästä näkökulmasta uusateistien kritiikki ei saavuta kohdettaan.
Kritisoidessaan uskontoja uusateistit eivät ole ymmärtäneet niiden filosofista traditiota, dogmihistoriaa ja ydinkysymyksiä. Sen sijaan uusateistinen kritiikki perustuu pääasiassa erilaisilla tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla mässäilyyn.
Noitavainot ja pedofiliaan syyllistyneet papit ovat uusateistien vakiokalustoa, kun he pyrkivät osoittamaan uskontojen myrkyllisyyden. He johtavat yksittäisistä tapauksista universaaleja totuuksia eivätkä kiinnitä huomiota positiivisesti vaikuttaneisiin uskoviin henkilöihin ja uskonnollisiin tapahtumiin, edes tekojen tasolla.
Uusateistista uskontokritiikkiä voi aiheellisesti verrata pilkkansa kohteeseen, uskonnolliseen fanatismiin.
Niin uusateistit kuin uskonnolliset fanaatikotkin menestyvät vain suhteessa vihaamiinsa vääräuskoisiin toisiin. Sekä uskonnollinen että ateistinen fanaattisuus perustuu ajatukseen, että kaikki olisi hyvin, jos pahoja toisia ei olisi olemassakaan.
Koska uusateistisessa uskontokritiikissä on kyse vihasta ja uskonnollisten traditioiden tahallisesta tai tahattomasta väärin ymmärtämisestä, se ei kykene tuomaan sanomaansa julki muutoin kuin suhteessa vihansa kohteeseen.
Paradoksaalisesti sekä uusateistiset että uskonnolliset fanaatikot tarvitsevat vihansa kohdetta saadakseen sanomansa kuuluviin. (lainaus alla olevasta linkistä)
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Uusateismista puuttuu muu sisältö/1135253394537
Olen toki lukenut Ilsenkin kirjoituksen aiemmin, mutta sekään ei vastaa kysymykseen; miten uskovaisten lanseeraama uusateismi eroaa normaalista ateismista.
Minusta kaikki uskonnot ovat lähtökohdiltaan suurin piirtein yhtä perusteettomia ja typeriä toistensa kanssa, minuä niputan Kristinuskon, Islamin ja uskon esimerkiksi Zeukseen yhteen. Olen lukenut ateismia ja uskontoa käsitteleviä kirjoja Enqvististä, Dawkinsista ja Hitchensista lähtien ja kritisoin kyllä uskontoja ja uskovaisia ääneenkin. Mutten minä kuitenkaan uskontoja vihaa, vaan viha on tuossa kontekstissa ja minun tapauksessa täysin yliampuva termi.
Osaatko sinä esimerkiksi kertoa minulle olenko uusateisti vai ateisti?
vain kaksi asiaa sanottavana tästä puolimatkan haahuilusta.
1. en keksi, miksi muuksikaan kutsuisi propagandaa, valehtelua, petosta, fundamentalismia ja hölynpölyä kuin propagandaksi, valehteluksi, petokseksi, fundamentalismiksi ja hölynpölyksi.
2. yleistäminen on puolimatkankin paras ystävä. en tiedä esim ateismi-palstalta kuin pari ateisti-antiteisti-höyrypäätä, jotka ovat valmiita heittelemään 'ampuisit ittes' -tyylisiä kommentteja. kun lukee uskispalstoja, siellä uhkaillaan jopa enemmän fyysisellä pahoinpitelyllä. ehkä meidän ateistienkin täytyisi kirjoittaa kirja käyttäen tositieteellistä lainalouhintamenetelmää, ja kiinnittää huomiomme vain niihin kressukoihin ja muihin fundiksiin, jotka toistavat ihan samanlaisia primitiivireaktioita. säälittävää, half'a'way.
Puolimatkan järkiperäistä retoriikkaa puoltaa hänen massiivinen julkaisuluettelonsa:
1. Title: Democratic values education reconsidered: A moral realist case
Author(s): Puolimatka, T
Source: JOURNAL OF PHILOSOPHY OF EDUCATION Volume: 35 Issue: 2 Pages: 299-308 Published: MAY 2001
Times Cited: 0
2. Title: The problem of democratic values education
Author(s): Puolimatka, T
Source: JOURNAL OF PHILOSOPHY OF EDUCATION Volume: 31 Issue: 3 Pages: 461-476 Published: NOV 1997
Times Cited: 4
3. Title: Civic virtues and public schooling: Education citizens for a democratic society - White,P
Author(s): Puolimatka, T
Source: JOURNAL OF CURRICULUM STUDIES Volume: 29 Issue: 3 Pages: 376-379 Published: MAY-JUN 1997
Times Cited: 0
tämä tosiaan paikkansa? Varsinkin olen vaikuttunut hänen julkaisujensa saamasta laajasta huomiosta niihin tehtyjen lukuisten viittausten perusteella, häntähän on siteerattu jopa 4 kertaa.
Pitää paikkansa. Voit käydä tarkistamassa asian esim. jossain yliopiston kirjaston vieraskoneelta, jossa pääset ISI-tietokantaan.
Kyllä Puolimatkalla on useampia, mahdollisesti jopa tieteellisiä papereita takanaan.
...Kasvatustieteestä (Etsi google.scholar.com:ista)
Puolimatkan kirjallinen tuotanto on populaaritieteellistä märehtelyä asioista, joista hän ei itsekään ymmärrä.
Noi skundit osaa ton sarkasmi-jutun!
Nuo yllämainitut ISI-julkaisut ovat tieteen kriteerit täyttävissä sarjoissa hyväksyttyjä papereita. Voihan sitä julkaista vaikka missä muka-tieteellisessä sarjassa mitä vain.
http://thomsonreuters.com/products_services/science/free/essays/journal_selection_process/
olevansa kaikilla aloilla se paras ja oikeastaan ainoa asiantuntija. Kykenee mielestään arvioimaan kasvatustieteenkin professorit ja heidän tietomääränsä. Miksiköhän tuota apon sairautta yleisesti nimitettiinkään? Koetetaas muistella. Sen tiedän, että parannuskeinoa siihen ei tunneta, valitettavasti.