Mielestäni on kuvottavaa katsella kuinka
tuhannet uutiskanavat hehkuttavat WTC:n
terrori-iskun kärsimyksillä.
Toimittaja sanoo "voin tuskin sanoin kuvailla
sitä kärsimystä ja tuskaa jota kaikki täällä
tuntevat". Hän puhuu totta, hän ei kerkeä
tuntea myötätuntoa koska hän on tekemässä
vuosisadan uutisjuttua jolla saa hyvät
katsojaluvut. Kaikkien kanavien on pakko
näyttää WTC:n onnettomuus (se on sitä
uutiskilpailua). Kaukosäädin valitsee aina
uusimmat uutiset tästä tosielämän
draamasta.
Tätä tapausta esitellään sadoista
kamerakulmista. Tapaus on kieltämättä
äärimmäisen sensaatiomainen ja
tuhoutuvassa pilvenpiirtäjässä on synkkää
kauneutta. Juuri siksi toimittajien kauhistelu ei
kuulosta uskottavalta. Heillä välkkyy
dollarinkuvat silmissä, he nauttivat tilanteen
avulla saadusta julkisuudesta.
Toimittaja sanoo "tämä tragedia jää
kansalaisten mieliin ikiajoiksi". Kuinka
voisimmekaan unohtaa kun media toistaa
tapahtumaa yhä uudestaan. Tässä media on
osaltaan luomassa tapauksesta historiallista
tragediaa. Kuinka tämä pakkosyöttö vaikuttaa
ajatuksiimme tästä onnettomuudesta?
Mikä saa katsomaan ohjelman uusintaa yhä
uudestaan? Viehättääkö kuolema ja
kärsimys? Tapaus WTC on jännitävämpi kun
tiedämme että se ei ole elokuvaa, vaan totta.
Tuleeko olo turvallisemmaksi kun osaa ulkoa
kaikki faktat? väitän että ei.
Tunti toisensa jälkeen keskusteluohjelmia
joissa spekuloidaan syitä ja seurauksia,
vaikka on vielä liian aikaista vetää mitään
johtopäätöksiä kun savu on vasta
hälvenemässä raunioilla. Katsojaan tarttuu
pelko jonka saa kun katsoo tällaista
"kärsimys-TV:tä". Tätä samaa kritiikkiä on
esitetty Poliisi-TV:tä kohtaan, joka väittää että
ohjelman avulla ratkaistaan rikoksia. Itse
asiassa Poliisi-TV vain luo kansalaisiin
turvattomuuden tunteen ja saa ihmiset
epäilemään toisiaan ja asentamaan oviin
lisälukkoja. Yhteiskunta tulee
"turvattomammaksi". TV:stä opimme että
väkivalta on arkipäivää, jolloin meidänkin on
helppo ratkaista sillä ongelmia.
tuhannet uutiskanavat hehkuttavat WTC:n
terrori-iskun kärsimyksillä.
Toimittaja sanoo "voin tuskin sanoin kuvailla
sitä kärsimystä ja tuskaa jota kaikki täällä
tuntevat". Hän puhuu totta, hän ei kerkeä
tuntea myötätuntoa koska hän on tekemässä
vuosisadan uutisjuttua jolla saa hyvät
katsojaluvut. Kaikkien kanavien on pakko
näyttää WTC:n onnettomuus (se on sitä
uutiskilpailua). Kaukosäädin valitsee aina
uusimmat uutiset tästä tosielämän
draamasta.
Tätä tapausta esitellään sadoista
kamerakulmista. Tapaus on kieltämättä
äärimmäisen sensaatiomainen ja
tuhoutuvassa pilvenpiirtäjässä on synkkää
kauneutta. Juuri siksi toimittajien kauhistelu ei
kuulosta uskottavalta. Heillä välkkyy
dollarinkuvat silmissä, he nauttivat tilanteen
avulla saadusta julkisuudesta.
Toimittaja sanoo "tämä tragedia jää
kansalaisten mieliin ikiajoiksi". Kuinka
voisimmekaan unohtaa kun media toistaa
tapahtumaa yhä uudestaan. Tässä media on
osaltaan luomassa tapauksesta historiallista
tragediaa. Kuinka tämä pakkosyöttö vaikuttaa
ajatuksiimme tästä onnettomuudesta?
Mikä saa katsomaan ohjelman uusintaa yhä
uudestaan? Viehättääkö kuolema ja
kärsimys? Tapaus WTC on jännitävämpi kun
tiedämme että se ei ole elokuvaa, vaan totta.
Tuleeko olo turvallisemmaksi kun osaa ulkoa
kaikki faktat? väitän että ei.
Tunti toisensa jälkeen keskusteluohjelmia
joissa spekuloidaan syitä ja seurauksia,
vaikka on vielä liian aikaista vetää mitään
johtopäätöksiä kun savu on vasta
hälvenemässä raunioilla. Katsojaan tarttuu
pelko jonka saa kun katsoo tällaista
"kärsimys-TV:tä". Tätä samaa kritiikkiä on
esitetty Poliisi-TV:tä kohtaan, joka väittää että
ohjelman avulla ratkaistaan rikoksia. Itse
asiassa Poliisi-TV vain luo kansalaisiin
turvattomuuden tunteen ja saa ihmiset
epäilemään toisiaan ja asentamaan oviin
lisälukkoja. Yhteiskunta tulee
"turvattomammaksi". TV:stä opimme että
väkivalta on arkipäivää, jolloin meidänkin on
helppo ratkaista sillä ongelmia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parempi vaan sulkea kaikki tiedotusvälineet ja
muuttaa jonnekin korpeen missä ei ole mitään
tietoa maailman pahuudesta...
Saa siinä sitten puhua, kuinka lapsetkin ovat
järkyttyneitä asiasta. Kouluissa on jopa käynyt
psykologeja keskustelemassa asiasta...
Naurettavaa!
Ellei joka puolelta koko ajan hoettaisi kuinka
traagista ja kauheaa, voisi elämä jo pikkuhiljaa
jatkua. Koska jatkuttavahan sen on.
Ja mitä tekee jos jonkinmoiset
suomalaiset pikkuspesialistit tuntitolkulla
töllössä spekuloimassa mitä tulee tapahtumaan.
Varsinkin kun ainut, mitä he osaavat sanoa on,
ettei vielä voi tietää mitä tulee tapahtumaan. No,
sen tavallinen pulliainen ymmärtää varmaan
itsekkin.
Siis kaikki tähtää siihen että on ihmisiä jotka
kiihottuvat monella tasolla näistä infoiskuista.
Mässäily ei lopu koskaan. Parin vuoden päästä
voidaan jo odottaa elokuvia.