Tuli mieleen ihmetellä, miksi monoteistiset uskonnot ovat mahtaneet kehittyä juuri tuolla Arabian niemimaan paikkeilla. Voisiko se johtua yksinkertaisesti siitä, että siellä räkittää aurinko niin hitokseen kaiket päivät, aavikolla ei tahdo päästä mihinkään sitä piiloon ja ihminen tuntee olevansa koko ajan jonkinlaisessa polttopisteessä. Siihen vähän nestehukkaa vielä päälle, niin alkaa luulla, että aurinko tarkkailee ja näkee ajatuksektin. Sitä rupeaa sitten ajattelemaan että Jumbe taivaasta vahtaa samalla tavalla. Yöllä jysähtää sitten sellainen pilkkopimeys, ettei kättään näe. On niin ehdotonta ja mustavalkoista ja armotonta kaikki.
Kävin juuri katsomassa Prinsessa Mononoken (Hayao Miyazakin hieno animaatioelokuva) ja siinä esiintyi japanilaiseen perinteeseen hyvin istuva Peurajumala, joka oli toki mahtava, mutta sitten siltä katkaistiin pää, minkä jälkeen se alkoi käyttäytyä huomattavan häiriintyneesti. Peurajumala ei siis ollut kaikkivoiva eikä ehdoton, vaan hän hallitsi vain oman metsänsä alueella. Kaikenlaisia pienempiä jumaluuksia ja haltioita ja voimahahmoja esiintyi, eikä mikään niistä dominoinut kuten Jahve-veikkonen tekee uskovaistensa mukaan vieläpä koko universumissakin.
Metsän suojassa ja veden äärellä on kehittynyt hyvin erilaisia käsityksiä jumalhahmoista. Eikä ihme, että sitä yhtä ja ainoaa on pitänyt miekalla ja uhkailulla levittää kaikkeen maailmaan. Olisikohan ollut parempi, että kukin kansa olisi saanut pitää omat pikkuiset Ahtinsa ja Vellamonsa?
Kävin juuri katsomassa Prinsessa Mononoken (Hayao Miyazakin hieno animaatioelokuva) ja siinä esiintyi japanilaiseen perinteeseen hyvin istuva Peurajumala, joka oli toki mahtava, mutta sitten siltä katkaistiin pää, minkä jälkeen se alkoi käyttäytyä huomattavan häiriintyneesti. Peurajumala ei siis ollut kaikkivoiva eikä ehdoton, vaan hän hallitsi vain oman metsänsä alueella. Kaikenlaisia pienempiä jumaluuksia ja haltioita ja voimahahmoja esiintyi, eikä mikään niistä dominoinut kuten Jahve-veikkonen tekee uskovaistensa mukaan vieläpä koko universumissakin.
Metsän suojassa ja veden äärellä on kehittynyt hyvin erilaisia käsityksiä jumalhahmoista. Eikä ihme, että sitä yhtä ja ainoaa on pitänyt miekalla ja uhkailulla levittää kaikkeen maailmaan. Olisikohan ollut parempi, että kukin kansa olisi saanut pitää omat pikkuiset Ahtinsa ja Vellamonsa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaiiki vajakit ja taikauskot ovat arveluttavia, eio ole olemassa vaaratonta hihhulismia
Minusta kertoo aika paljon yksijumalaisen uskon hankaluuksista se että kristinuskossa on olemassa saatana, Jumalan arkkivihollinen ja tietysti myös Jumalan jakaminen kolmeen olemukseen tekee siitä periaatteessa polyteistisen uskonnon.
Oikeastaan varmaan suurin asia joka erottaa nuo abrahamilaiset uskot muista uskonnoista on itseasiassa niiden ajatus siitä että Jumala on täydellinen olento. Tietääkseni missään muussa uskonnossa ei ole yhtään jumalaa joka olisi täydellinen. Se että jumalat ovat epätäydellisiä on itseasiassa monin tavoin parempi vaihtoehto kuin yksi täydellinen Jumala. Epätäydellisiin jumaliin on helpompi samaistua ja on myös paljon uskottavampi tilanne se että jumalilla on oikeasti vihollisia jotka voisivat heidät tuhota. Paljon järkevämpää kuin se että yksi ainoa Jumala on kaiken olemassaolon yläpuolella ja tämän ainoa kunnon vihollisensa on heikko Hänen itsensä luoma olento ja siitä huolimatta Hän ei tee tälle vastustajalleen mitään.
Ja jos muita uskontoja ajattelee niin näiden jumalat ovat yleensä hyvin mielenkiintoisia persoonia, heihin liittyy hyvinkin mielenkiintoisia tarinoita. Monella tavalla tuntuu että abrahamilaiset uskonnot ovat huomattavasti mielikuvituksemattomampia, voi hyvinkin ympäristöllä ollut tekemistä asian kanssa.
Mieluummin polyteismi kuin monoteismi, demokratia on aina parempi kuin diktatuuri.