Taas Laatikaista

Ote Laatikaisen kolumnista:

Komissaari Erkki Liikanen on pätevä kaikkiin mahdollisiin tehtäviin. Pian varmistunee nimitys Suomen Pankin pääjohtajaksi, vaikka häneltä puuttuu keskuspankkikokemus.

Tätä ennen Liikanen todisteltiin huippukyvyksi Teollisuuden ja työnantajien, tulevan Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi. Nättiä ja mieliä liikuttavaa olisi ollut havaita, kuinka sosialidemokraattisen puolueen entinen taisteleva puoluesihteeri laittaa järjestykseen ahneita palkkaneuvottelijoita, joita johtavat saman puolueen ammattiyhdistyspersoonat. Idea kaatui omaan huvittavuuteensa, vaikka sitä tosimielellä edistettiin.

Tätä ennen ja jälkeen on jännitetty, millaiseen ulkoasiainhallinnon haasteeseen Erkki Liikanen suostuu. Ja onpa häntä ylistetty huippumahdiksi Yleisradion toimitusjohtajaksi, kun Arne Wessberg siirtyy reserviin. Valtio-omisteinen Yleisradio on mandatoitu vuosikymmeniä sitten sosialidemokraattien omaksi eli korkein toimihenkilö tulee aina Puolueesta. Kun palkkaus ei ole ollut Ylessä aivan huippu, kuilua on kurottu umpeen suomalla toimitusjohtajalle oikeus istua Nokian hallituksessa, josta on satanut liksaa toinen mokoma päätyön päälle, eikä tämä ole kuulemma vaarantanut joka kodin televisioyhtiön riippumattomuutta.

Surkuhupaisa nimitys

Nyt Ylen hallintoneuvoston jäsenten katseet kulkevat sosialidemokraattien riveissä. Lupautuisiko eduskuntaryhmän korkea-arvoinen puheenjohtaja Jouni Backman toimitusjohtajaksi? Ja varmasti tarvittaessa muita Puolueen huippupoliitikkoja suostunee tarjolle Yleisradioon, viestinnän ja yrityksen ammattijohtajan vaateliaaseen toimeen.

Jotkut äimästelevät, kun Liikasta ei ole arvuuteltu Lapuan hiippakunnan piispaksi. Hän on sentään ollut hengen ihmisten kanssa paljon tekemisissä maailmalla. Saarnoja hän kykenee pitämään eivätkä ne ole läheskään niin puisia kuin monien väsyneiden piispojen sana on. Piispuuden palkka ja edut ovat lopulta niin vaatimattomat, että tämä lienee estänyt komissaarin kimpoamisen hengellisen alan mittelöihin voittajaksi.

Suomen Pankin pääjohtajan nimitys on surkuhupaisa. Siinä leijuu keskustan ja sosialidemokraattien vanhakantainen sopimusilmapiiri, johon menneinä vuosikymmeninä kyllästyttiin.

SDP on pärjännyt avainvirkojen täytössä kiitettävän kympin arvoisesti. Keskusta inisee lähinnä nuolijana. Esko Ahon siirtyminen Sitran pääjohtajaksi on toki vastaantulo, mutta se tapahtui kauan sen jälkeen, kun Ahoa oli potkittu nöyryyttävästi ja moneen kertaan teilaamalla hänen pääsynsä kansainvälisiin tehtäviin ja Suomen Pankin johtokuntaan.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen valtuuttanee menneiden kausien puoluetoverinsa Erkki Liikasen Suomen Pankkiin. Näin hän poikkeaa empimättä tähänastisesta linjastaan, jolla hän esti niin Ilkka Kanervan, Mauri Pekkarisen kuin Esko Ahon tien keskuspankin palkollisiksi. Presidentti päätyi aina valitsemaan keskuspankki- tai muuta oikeaa pankkikokemusta omaavan kandidaatin. Kansa taputti hallitsijan neutraalisuudelle ja poliitikkojen tallomiselle.

Liikasen nimityksen jälkeen Suomen Pankin pääjohtaja ja varapääjohtaja ovat sosialidemokraatteja. Erkki Liikasen ja Matti Louekosken tausta on puoluepoliittinen. Sinikka Salo ja Pentti Hakkarainen ovat asiantuntijoita ja pankkialan ammattilaisia.

Suomen Pankin vaikuttavuus on ohentunut. Suomi on Euroopan yhteisvaluutan aluetta, jota Euroopan keskuspankki paimentaa. Kansallisella pääjohtajalla on mandaatti esiintyä maanosan keskuspankin foorumeilla, mutta hänen sanansa aito paino on vähäinen. Vain Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenillä on kunnon valtaa. Sirkka Hämäläisen nimitys EKP:n johtokuntaan oli komea tunnustus, jonka Hämäläinen hoiti nimittäjiensä tyydytykseksi. Elettiin suomalaisen vaikuttamisen kunnian päiviä.

Entinen meno palaa

Tuskinpa keskusta on suostunut, niin nöyränä ja vikisemättömänä kuin se on esiintynyt SDP:n kumppanina, Erkki Liikasen ehdokkuuteen ilman vastapalveluksia.

Liikaselta vapautuva komissaarius kaatunee keskustalle, kai Olli Rehnille. Ja vähintään liikenneministeriön ja opetusministeriön pian vapautuvat kansliapäällikkyydet ovat keskustan heiniä. Ja ehkä Matti Louekosken eläköityminen jouduttuu ja hänen sijalleen kutsutaan rapsakka puoluemieskeskustalainen.

Suomen Pankki värillistyy, aika entinen palaa kohinalla. Vai ojentaako keskusta SDP:lle avoimen valtakirjan haalia ihan kaikki valtionhallinnon ykköstoimet Puolueelle?

mies kirjoitti:

Ote Laatikaisen kolumnista:

Komissaari Erkki Liikanen on pätevä kaikkiin mahdollisiin tehtäviin. Pian varmistunee nimitys Suomen Pankin pääjohtajaksi, vaikka häneltä puuttuu keskuspankkikokemus.

Tätä ennen Liikanen todisteltiin huippukyvyksi Teollisuuden ja työnantajien, tulevan Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi. Nättiä ja mieliä liikuttavaa olisi ollut havaita, kuinka sosialidemokraattisen puolueen entinen taisteleva puoluesihteeri laittaa järjestykseen ahneita palkkaneuvottelijoita, joita johtavat saman puolueen ammattiyhdistyspersoonat. Idea kaatui omaan huvittavuuteensa, vaikka sitä tosimielellä edistettiin.

Tätä ennen ja jälkeen on jännitetty, millaiseen ulkoasiainhallinnon haasteeseen Erkki Liikanen suostuu. Ja onpa häntä ylistetty huippumahdiksi Yleisradion toimitusjohtajaksi, kun Arne Wessberg siirtyy reserviin. Valtio-omisteinen Yleisradio on mandatoitu vuosikymmeniä sitten sosialidemokraattien omaksi eli korkein toimihenkilö tulee aina Puolueesta. Kun palkkaus ei ole ollut Ylessä aivan huippu, kuilua on kurottu umpeen suomalla toimitusjohtajalle oikeus istua Nokian hallituksessa, josta on satanut liksaa toinen mokoma päätyön päälle, eikä tämä ole kuulemma vaarantanut joka kodin televisioyhtiön riippumattomuutta.

Surkuhupaisa nimitys

Nyt Ylen hallintoneuvoston jäsenten katseet kulkevat sosialidemokraattien riveissä. Lupautuisiko eduskuntaryhmän korkea-arvoinen puheenjohtaja Jouni Backman toimitusjohtajaksi? Ja varmasti tarvittaessa muita Puolueen huippupoliitikkoja suostunee tarjolle Yleisradioon, viestinnän ja yrityksen ammattijohtajan vaateliaaseen toimeen.

Jotkut äimästelevät, kun Liikasta ei ole arvuuteltu Lapuan hiippakunnan piispaksi. Hän on sentään ollut hengen ihmisten kanssa paljon tekemisissä maailmalla. Saarnoja hän kykenee pitämään eivätkä ne ole läheskään niin puisia kuin monien väsyneiden piispojen sana on. Piispuuden palkka ja edut ovat lopulta niin vaatimattomat, että tämä lienee estänyt komissaarin kimpoamisen hengellisen alan mittelöihin voittajaksi.

Suomen Pankin pääjohtajan nimitys on surkuhupaisa. Siinä leijuu keskustan ja sosialidemokraattien vanhakantainen sopimusilmapiiri, johon menneinä vuosikymmeninä kyllästyttiin.

SDP on pärjännyt avainvirkojen täytössä kiitettävän kympin arvoisesti. Keskusta inisee lähinnä nuolijana. Esko Ahon siirtyminen Sitran pääjohtajaksi on toki vastaantulo, mutta se tapahtui kauan sen jälkeen, kun Ahoa oli potkittu nöyryyttävästi ja moneen kertaan teilaamalla hänen pääsynsä kansainvälisiin tehtäviin ja Suomen Pankin johtokuntaan.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen valtuuttanee menneiden kausien puoluetoverinsa Erkki Liikasen Suomen Pankkiin. Näin hän poikkeaa empimättä tähänastisesta linjastaan, jolla hän esti niin Ilkka Kanervan, Mauri Pekkarisen kuin Esko Ahon tien keskuspankin palkollisiksi. Presidentti päätyi aina valitsemaan keskuspankki- tai muuta oikeaa pankkikokemusta omaavan kandidaatin. Kansa taputti hallitsijan neutraalisuudelle ja poliitikkojen tallomiselle.

Liikasen nimityksen jälkeen Suomen Pankin pääjohtaja ja varapääjohtaja ovat sosialidemokraatteja. Erkki Liikasen ja Matti Louekosken tausta on puoluepoliittinen. Sinikka Salo ja Pentti Hakkarainen ovat asiantuntijoita ja pankkialan ammattilaisia.

Suomen Pankin vaikuttavuus on ohentunut. Suomi on Euroopan yhteisvaluutan aluetta, jota Euroopan keskuspankki paimentaa. Kansallisella pääjohtajalla on mandaatti esiintyä maanosan keskuspankin foorumeilla, mutta hänen sanansa aito paino on vähäinen. Vain Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenillä on kunnon valtaa. Sirkka Hämäläisen nimitys EKP:n johtokuntaan oli komea tunnustus, jonka Hämäläinen hoiti nimittäjiensä tyydytykseksi. Elettiin suomalaisen vaikuttamisen kunnian päiviä.

Entinen meno palaa

Tuskinpa keskusta on suostunut, niin nöyränä ja vikisemättömänä kuin se on esiintynyt SDP:n kumppanina, Erkki Liikasen ehdokkuuteen ilman vastapalveluksia.

Liikaselta vapautuva komissaarius kaatunee keskustalle, kai Olli Rehnille. Ja vähintään liikenneministeriön ja opetusministeriön pian vapautuvat kansliapäällikkyydet ovat keskustan heiniä. Ja ehkä Matti Louekosken eläköityminen jouduttuu ja hänen sijalleen kutsutaan rapsakka puoluemieskeskustalainen.

Suomen Pankki värillistyy, aika entinen palaa kohinalla. Vai ojentaako keskusta SDP:lle avoimen valtakirjan haalia ihan kaikki valtionhallinnon ykköstoimet Puolueelle?

Laatikainen on maakuntaansa terrorisoiva satraappi ja hegemoni sekä styränki!

mies kirjoitti:

Ote Laatikaisen kolumnista:

Komissaari Erkki Liikanen on pätevä kaikkiin mahdollisiin tehtäviin. Pian varmistunee nimitys Suomen Pankin pääjohtajaksi, vaikka häneltä puuttuu keskuspankkikokemus.

Tätä ennen Liikanen todisteltiin huippukyvyksi Teollisuuden ja työnantajien, tulevan Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi. Nättiä ja mieliä liikuttavaa olisi ollut havaita, kuinka sosialidemokraattisen puolueen entinen taisteleva puoluesihteeri laittaa järjestykseen ahneita palkkaneuvottelijoita, joita johtavat saman puolueen ammattiyhdistyspersoonat. Idea kaatui omaan huvittavuuteensa, vaikka sitä tosimielellä edistettiin.

Tätä ennen ja jälkeen on jännitetty, millaiseen ulkoasiainhallinnon haasteeseen Erkki Liikanen suostuu. Ja onpa häntä ylistetty huippumahdiksi Yleisradion toimitusjohtajaksi, kun Arne Wessberg siirtyy reserviin. Valtio-omisteinen Yleisradio on mandatoitu vuosikymmeniä sitten sosialidemokraattien omaksi eli korkein toimihenkilö tulee aina Puolueesta. Kun palkkaus ei ole ollut Ylessä aivan huippu, kuilua on kurottu umpeen suomalla toimitusjohtajalle oikeus istua Nokian hallituksessa, josta on satanut liksaa toinen mokoma päätyön päälle, eikä tämä ole kuulemma vaarantanut joka kodin televisioyhtiön riippumattomuutta.

Surkuhupaisa nimitys

Nyt Ylen hallintoneuvoston jäsenten katseet kulkevat sosialidemokraattien riveissä. Lupautuisiko eduskuntaryhmän korkea-arvoinen puheenjohtaja Jouni Backman toimitusjohtajaksi? Ja varmasti tarvittaessa muita Puolueen huippupoliitikkoja suostunee tarjolle Yleisradioon, viestinnän ja yrityksen ammattijohtajan vaateliaaseen toimeen.

Jotkut äimästelevät, kun Liikasta ei ole arvuuteltu Lapuan hiippakunnan piispaksi. Hän on sentään ollut hengen ihmisten kanssa paljon tekemisissä maailmalla. Saarnoja hän kykenee pitämään eivätkä ne ole läheskään niin puisia kuin monien väsyneiden piispojen sana on. Piispuuden palkka ja edut ovat lopulta niin vaatimattomat, että tämä lienee estänyt komissaarin kimpoamisen hengellisen alan mittelöihin voittajaksi.

Suomen Pankin pääjohtajan nimitys on surkuhupaisa. Siinä leijuu keskustan ja sosialidemokraattien vanhakantainen sopimusilmapiiri, johon menneinä vuosikymmeninä kyllästyttiin.

SDP on pärjännyt avainvirkojen täytössä kiitettävän kympin arvoisesti. Keskusta inisee lähinnä nuolijana. Esko Ahon siirtyminen Sitran pääjohtajaksi on toki vastaantulo, mutta se tapahtui kauan sen jälkeen, kun Ahoa oli potkittu nöyryyttävästi ja moneen kertaan teilaamalla hänen pääsynsä kansainvälisiin tehtäviin ja Suomen Pankin johtokuntaan.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen valtuuttanee menneiden kausien puoluetoverinsa Erkki Liikasen Suomen Pankkiin. Näin hän poikkeaa empimättä tähänastisesta linjastaan, jolla hän esti niin Ilkka Kanervan, Mauri Pekkarisen kuin Esko Ahon tien keskuspankin palkollisiksi. Presidentti päätyi aina valitsemaan keskuspankki- tai muuta oikeaa pankkikokemusta omaavan kandidaatin. Kansa taputti hallitsijan neutraalisuudelle ja poliitikkojen tallomiselle.

Liikasen nimityksen jälkeen Suomen Pankin pääjohtaja ja varapääjohtaja ovat sosialidemokraatteja. Erkki Liikasen ja Matti Louekosken tausta on puoluepoliittinen. Sinikka Salo ja Pentti Hakkarainen ovat asiantuntijoita ja pankkialan ammattilaisia.

Suomen Pankin vaikuttavuus on ohentunut. Suomi on Euroopan yhteisvaluutan aluetta, jota Euroopan keskuspankki paimentaa. Kansallisella pääjohtajalla on mandaatti esiintyä maanosan keskuspankin foorumeilla, mutta hänen sanansa aito paino on vähäinen. Vain Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenillä on kunnon valtaa. Sirkka Hämäläisen nimitys EKP:n johtokuntaan oli komea tunnustus, jonka Hämäläinen hoiti nimittäjiensä tyydytykseksi. Elettiin suomalaisen vaikuttamisen kunnian päiviä.

Entinen meno palaa

Tuskinpa keskusta on suostunut, niin nöyränä ja vikisemättömänä kuin se on esiintynyt SDP:n kumppanina, Erkki Liikasen ehdokkuuteen ilman vastapalveluksia.

Liikaselta vapautuva komissaarius kaatunee keskustalle, kai Olli Rehnille. Ja vähintään liikenneministeriön ja opetusministeriön pian vapautuvat kansliapäällikkyydet ovat keskustan heiniä. Ja ehkä Matti Louekosken eläköityminen jouduttuu ja hänen sijalleen kutsutaan rapsakka puoluemieskeskustalainen.

Suomen Pankki värillistyy, aika entinen palaa kohinalla. Vai ojentaako keskusta SDP:lle avoimen valtakirjan haalia ihan kaikki valtionhallinnon ykköstoimet Puolueelle?

...kirjoitti Mauno Koivisto kirjassaan toisesta asiasta. Väärää poliikkaa olisi nyt se, jos kepun ja demareiden johto palaavaat entiseen eli jakamaan kaikki tärkeät virat ja tehtävät poliittisin perustein pätevyyden kustannuksella. Tuosta politiikasta jo oltiin pääsemässä eroon sinipunan aikana. Kohta palaa taas vanha kunnon siltarumpupolitiikka täysillä kuvioihin. Aivan väärä taktiikkaa on puolueiden nokkamiehillä, jos he tuon politiikan seurauksena kuvittelevat lepyttävänsä kannattajansa sanomalla, että yhteistyö toimii kun tärkeistä nimityksistäkin pystytään sopimaan. Maan etu ei ole se, että tärkeissä viroissa on oikean jäsenkirjan omaavat henkilöt eikä se, että ministerin kotiseudun asfalttitiet loistavat uututtaan. Jos hallituspuolueet tuollaisen politiikan omaksuvat, niin kokoomukselle on helppoa ennustaa murskavoittoa seuraavissa vaaleissa. Kysymys on vain siitä kumpi häviää enemmän keskusta vai demarit?

Kovin näyttää Keskustakin olleen yksimielisesti Liikasen takana. Johtuneeko siitä, että Oiva Härkönen on Madeiralla.

Kyllä meitä tiällä savossa naarattaa. Onkoha ne neulamuikkuloijen savustuspöntöt jo iskussa? Erkki taetaa sen homman ja muista asjoista hää itekkii on aena sanona olleessakkii iha pihalla!
Onnia Erkille; se olj meijän taktiikan riemuvoetto, ossaispa puavokkii...