Jesaja 11:6-10 kertoo tuhatvuotisen valtakunnan oloista:
”Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä, ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen
asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.” – Iisain juurivesa on tietenkin Kristus, joka hallitsee pyhiensä kanss
Jesaja 65:17-20 jatkaa kuvausta:
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan,
häntä surkutellaan.”
Uusi käännös on muuttunut tässä kohden merkittävästi. Vanhassa
sanotaan jakeessa 20: ”…ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.” Tässä viitataan siihen, että tuhatvuotisen valtakunnan aikana luetaan synniksi se, jos henkilö ei ota vastaan evankeliumia, elä ”päiväänsä täyteen”.
Pyhät kirjoitukset kertovat, että maa (tai osa siitä?) oli ennen syntiinlankeemusta paratiisillisessa tilassa. Adam ja Eeva olivat paratiisissa, josta heidät karkotettiin tähän tilaan, jossa nytkin elämme. Ihmiselle luotiin ruumis maan tomusta ja häneen asetettiin elämän henki, jolloin hänestä tuli kuolematon sielu sillä ehdolla, ettei hän nauttisi kielletyn puun hedelmää. Ihminen kuitenkin nautti tuota hedelmää, paratiisillinen tila päättyi ja ihmisestä tuli kuolevainen. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana paratiisillinen tila palautetaan. Monet nousevat silloin kuolleista, mutta maan päällä asuu myös kuolevaisia ja he saavat lapsia.
”Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä, ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen
asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.” – Iisain juurivesa on tietenkin Kristus, joka hallitsee pyhiensä kanss
Jesaja 65:17-20 jatkaa kuvausta:
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan,
häntä surkutellaan.”
Uusi käännös on muuttunut tässä kohden merkittävästi. Vanhassa
sanotaan jakeessa 20: ”…ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.” Tässä viitataan siihen, että tuhatvuotisen valtakunnan aikana luetaan synniksi se, jos henkilö ei ota vastaan evankeliumia, elä ”päiväänsä täyteen”.
Pyhät kirjoitukset kertovat, että maa (tai osa siitä?) oli ennen syntiinlankeemusta paratiisillisessa tilassa. Adam ja Eeva olivat paratiisissa, josta heidät karkotettiin tähän tilaan, jossa nytkin elämme. Ihmiselle luotiin ruumis maan tomusta ja häneen asetettiin elämän henki, jolloin hänestä tuli kuolematon sielu sillä ehdolla, ettei hän nauttisi kielletyn puun hedelmää. Ihminen kuitenkin nautti tuota hedelmää, paratiisillinen tila päättyi ja ihmisestä tuli kuolevainen. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana paratiisillinen tila palautetaan. Monet nousevat silloin kuolleista, mutta maan päällä asuu myös kuolevaisia ja he saavat lapsia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa kun hän rukouksessaan pyysi: Tapahtukoon sinun tahtosi myös maanpäällä niinkuin se on tapahtunut taivaassa.
Muistat väärin tuon rukouksen sanat. Matt. 6
9 Rukoilkaa te siis näin: -- Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. [6:9-13: Luuk. 11:1-4 : 5. Moos. 32:6; Ps. 115:3; Jes. 63:16; Room. 8:15; 1. Piet. 1:17 | Jes. 8:13, 29:23]
10 Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. [Dan. 7:27; Matt. 3:2 ; Luuk. 17:20,21 | Ps. 103:21; 1. Makk. 3:60; Matt. 26:42; Ap. t. 21:14]
11 Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. [Ps. 132:15; Sananl. 30:8; Fil. 4:6; 1. Tim. 6:8]
12 Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. [Jer. 31:34 | Sir. 28:2-5; Matt. 18:35; Ef. 4:32; Kol. 3:13]
13 Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.* [Myöhäisissä käsikirjoituksissa on lisäksi sanat: "Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."] [Matt. 4:1, 26:41 | 1. Moos. 48:16; Joh. 17:15; 2. Tim. 4:18; 2. Piet. 2:9]