Miten Uutta Testamenttia luemme? Kaikkia kirjoja voi lukea ainakin kahdella tavalla, joko vastaanottavalla mielellä - arvostelematta, jolloin koettaa omaksua mitä kirjassan on kaunista, sisältörikasta henkevää ja totta, tai sitten voi arvostella lukemaansa kritiikillä, jolloin tietenkin asettu aivan kuin kirjan ulkopuolelle arvostelemaan tekstin sisältöä, vaikka siten saisikin siitä vähemmän "ravintoa" omalle sielulleen.
Meidän raamattumme: Uusi Testamentti on yksi joka eroaa tavallisista kirjoista, siinä suhteessa, että sitä voi lukea 3-mella tavalla. Sitä voi lukea joko tunteen, älyn tai tahdon kannalta. Jos esim, luemme tunteen kannalta, niin silloin se tapahtuu uskon valossa, eli ennakkoluottamuksen ohjauksessa. Mutta jos taas luemme sitä älyn kannalta, niin silloin se tapahtuu kritiikin kannalta.
Mutta kolmas ja paras tapa, on lukea Uutta Testamenttia tahdon kannalta, koska silloin lukeminen tapahtuu käytännöllisen elämän kannalta. Mitä merkitsee lukea raamattua U T - tunteen kannalta, eli uskon valossa? Sitä, että uskoo edeltäkäsin, että raamatussa puhuu Jumalan oma ääni. Suuri osa kai tavallisista ihmisistä ovat aina lukeneet raamattua tällä tavalla. Jumala aivan kuin puhuisi heidän omalle tunnolleen ja sydämelleen. Raamattumme me jaamme kahteen osaan Vanhaan ja Uuteen Testamentiin.
Vanhassa testamentissa jahve - Jumala puhuu ankaralla rankaisijan äänellä, eli pahan kostajana, lakina joka seuraa syntistä. Siitä ihminen pelästyy hänen "hurskauttaan", ja siksi pelosta luopuu synnistä. Uudessa Testamentissa taas Jumala puhuu aivan toisella tavalla. Hän puhuu siellä Rakkauden ja anteeksiannon vapahtajan hellällä äänellä.
Siinä Jumala kertoo syntiselle ihmiselle; joita me kaikki olemme, että on olemassa pelastus pahasta: Ja sinä voit tulla "lumivalkeaksi", vaikka syntisi olisivat kuinka suuret: Ja tämä antaa todellista toivoa ja lohdutusta ihmiselle, ja on antanutkin tuhansille ja taas tuhansille ihmisille, jotka ovat kamppailleet monissa elämän kärsimyksissä. He ovat osanneet lukea Uutta Testamenttia kirjana josta Jumalan ääni on heille puhunut, ja se on lohduttanut heitä aivan uudella tavalla ja antanut voimaa jatkaa elämää aivan uudessa valossa.
Mutta kun raamattua luetaan toisellakin tavalla. Tänä aikana kaikki ajattelevat ihmiset lukevat raamattua, vallankin Uutta Testamenttia, järjen eli älyn kannalta, järjen valossa. Eli kritiikillä. Minkä tähden Uutta Testamenttia on sitten ruvettu lukemaan kritiikillä? Siihen on kyllä historialliset syynsä. Onhan älyllinen kehitys kaikilla aloilla tullut sellaiselle kohdalle kristillisissä sivistysmaissa, ettei enään voinut aivan sokeasti uskoen lukea raamattua, koska epäilykset heräsivät siitä, että puhuuko Jumalan ääni raamatun sanassa, vai onko raamattu ihmisten kirjoittama.
Ja syyt ainakin valistuneimmat ihmiset tietävät? Mutta on silti hyvä muistuttaa mieliin se, että lähes puolitoistasataavuotta sitten alettiin tutustua maailman toisiin uskontoihin ja huomattiin, että niissäkin oli sellaisia kirjoja kuin raamattu, joita pidettiin pyhinä. Jatkuu seuraavassa.
Meidän raamattumme: Uusi Testamentti on yksi joka eroaa tavallisista kirjoista, siinä suhteessa, että sitä voi lukea 3-mella tavalla. Sitä voi lukea joko tunteen, älyn tai tahdon kannalta. Jos esim, luemme tunteen kannalta, niin silloin se tapahtuu uskon valossa, eli ennakkoluottamuksen ohjauksessa. Mutta jos taas luemme sitä älyn kannalta, niin silloin se tapahtuu kritiikin kannalta.
Mutta kolmas ja paras tapa, on lukea Uutta Testamenttia tahdon kannalta, koska silloin lukeminen tapahtuu käytännöllisen elämän kannalta. Mitä merkitsee lukea raamattua U T - tunteen kannalta, eli uskon valossa? Sitä, että uskoo edeltäkäsin, että raamatussa puhuu Jumalan oma ääni. Suuri osa kai tavallisista ihmisistä ovat aina lukeneet raamattua tällä tavalla. Jumala aivan kuin puhuisi heidän omalle tunnolleen ja sydämelleen. Raamattumme me jaamme kahteen osaan Vanhaan ja Uuteen Testamentiin.
Vanhassa testamentissa jahve - Jumala puhuu ankaralla rankaisijan äänellä, eli pahan kostajana, lakina joka seuraa syntistä. Siitä ihminen pelästyy hänen "hurskauttaan", ja siksi pelosta luopuu synnistä. Uudessa Testamentissa taas Jumala puhuu aivan toisella tavalla. Hän puhuu siellä Rakkauden ja anteeksiannon vapahtajan hellällä äänellä.
Siinä Jumala kertoo syntiselle ihmiselle; joita me kaikki olemme, että on olemassa pelastus pahasta: Ja sinä voit tulla "lumivalkeaksi", vaikka syntisi olisivat kuinka suuret: Ja tämä antaa todellista toivoa ja lohdutusta ihmiselle, ja on antanutkin tuhansille ja taas tuhansille ihmisille, jotka ovat kamppailleet monissa elämän kärsimyksissä. He ovat osanneet lukea Uutta Testamenttia kirjana josta Jumalan ääni on heille puhunut, ja se on lohduttanut heitä aivan uudella tavalla ja antanut voimaa jatkaa elämää aivan uudessa valossa.
Mutta kun raamattua luetaan toisellakin tavalla. Tänä aikana kaikki ajattelevat ihmiset lukevat raamattua, vallankin Uutta Testamenttia, järjen eli älyn kannalta, järjen valossa. Eli kritiikillä. Minkä tähden Uutta Testamenttia on sitten ruvettu lukemaan kritiikillä? Siihen on kyllä historialliset syynsä. Onhan älyllinen kehitys kaikilla aloilla tullut sellaiselle kohdalle kristillisissä sivistysmaissa, ettei enään voinut aivan sokeasti uskoen lukea raamattua, koska epäilykset heräsivät siitä, että puhuuko Jumalan ääni raamatun sanassa, vai onko raamattu ihmisten kirjoittama.
Ja syyt ainakin valistuneimmat ihmiset tietävät? Mutta on silti hyvä muistuttaa mieliin se, että lähes puolitoistasataavuotta sitten alettiin tutustua maailman toisiin uskontoihin ja huomattiin, että niissäkin oli sellaisia kirjoja kuin raamattu, joita pidettiin pyhinä. Jatkuu seuraavassa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sen verran haluaisin tuoda esiin testamenttiasiaa, että uusi testamenttihan kumoaa aikaisemmin tehdyn vanhan.
Molemmat eivät siis voi olla samaan aikaan päteviä.
Jeesuksen maanpääliisessä elämässä ja ristinkuolemassa testamentti kirjoitettiin uudestaan.
Uuden Testamentin mukaan kaikilla on perintö talletettuna Jumalan valtakuntaan.
Testamenttiä ei luonnollisesti tarvitse hyväksyä ja sen määräämää lahja armoa ei tarvitse vastaanottaa.
Oletko sinä valmis hyväksymään Uuden Testamnetin vai haaveiletko Vanhasta Testamentista myös?
Onhan vanhakin testamentti vielä tallella ja luettavissa, mutta et voi vedota enää siihen.
Mistä se Jeesus opetti, kun ei silloin ollut Uutta testamenttia ollenkaan vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen on Uusi testamentti kirjoitettu, joten kyllä Jeesuksen opetukset jotka ovat Uudessa testamentissa ovat otettu Vanhasta ja Jeesus sanoi ettette tunne kirjoituksia te eksytte.
Vanha testamentti oli siis pätevä Jeesuksen ristinkuolemaan asti.
Uusi Testamentti allekirjoitettiin Jeesuksen verellä ja näin vahvistettiin.
"Katso uusi on sijalle tullut".
Seuraava kyseinen episodi ei liity itse testamenttiin, vaan vallitsevaan olotilaan perintöosassa:
Matt. 22:28 "Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä JUMALAN VOIMAA.
Adventistinen tapana on tietysti aina ollut napata teksti sieltä sun täältä ja näin yrittää mitätöidä Jeesuksen tekemää testamenttiä.
Jeesuksen antama testamentti on yksilauseinen, joten sen vähän tyhmempikin voi helposti ymmärtää:
Joh. 3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Kun kysäseen hieman pidemmälle, testamentin ja tämän kuoleman asioista.
Eiköhän se pojjaat oo niin, että vanhaliitto- se oli seremoniallinen lakiliitto, jossa sijaisuhrikäsite oli varjo tulevasta, se katso tulevaan ja uusiliitto tarkoittaa juuri sitä, että tämä sijaisuhrikaritsa, eli Kristus uhrattiin meidän puolestamme.
Seremonialaki on päättynyt ja nyt ei uhria enää tarvita, koska Kristus on uhrattu. Vanha ei olisi pätevä ilman tätä uhrin keskeisintä sanomaa Jeesus- uhria.
Uhri tarvitaan aina syntien sovitukseksi, eli sijainen, että et sinä, enkä minä ole kuoleman oma.
Synnin määrittelee sana ja sana sanoo synnistä, että se on lain, ts. Jumalan tahdon rikkomista.
Siksi laki on voimassa maailman lopputappiin asti ja sitä on opetettava tässä sijais-uhri alttarin äärellä.
On syntielle näytettävä syy, miksi hän on synnin orja ja mistä orja pääsee vapaaksi, eli synnistä.
Sijainen on kuollut ja kantanut nämä synnit ristille ja me naulitsimme syntiemme tähden hänet ristille.
Eli me tavallaan teurastimme sijaisen joka kuoli.
Mutta tämä Uudenliiton uhrikaritsa Aadam, se saa aikaiseksi parannuksen tarpeen ja synnyttää mielen ja sydämen tasolta ihmisen uskomaan omaan rajallisuuteensa ja kyvyttömyyteensä pelastautua, on antauduttava Jumalan käsiin ja uskottava sovitukseen.
Nyt kun tämä sijaisuhri on kuollut ja anteeksi anto on armonalttarilla luettu meidän vanhurskaudeksemme, on tämä uusiliitto, ei enää uhreja tarvita, mutta on vaellettava tässä armonvaltakunnassa.
Synti on edelleen olemassa, ja Isänmeidän rukouksessa uskova rukoilee tosissaan, että Anna meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi jne.
Myös ehtoollinen julistaa sitä, että me syntisenä vaellamme, mutta mielemme on nyt Kristukseen ja elämän jatkuvaan luovuttamiseen Pyhälle Hengelle, että hän voisi täyttää meissä Jumalan tahdon ja se myös kirkastaa Jeesuksen, sijaisemme kuoleman syyn ja kaiken sen, mitä siihen ristiin kuuluu.
Näin risti jakaantuu myös meille, eli me antaudumme hänelle ja vaellamme Hänen tahdossaan ja kannamme myös ristimme, Hänen ristinsä ja minun.
ts. Pelastus ja Sana on kokonaisuus, raamatun alkulehdiltä sen viimeiseen ja se on RAAMATTU, ei niin, että revimme vanhanliitto-opetuksen pois. Sitten kyllä porukka on pihalla kuin lumiukot ja eivät tajua sovitusopista hölkäsen pöläystä. Alkaa vain herra herra hokeminen ja puhe uudestaliitosta niin, ettei ymmärrä mitä se tarkoittaa ja väheksyy Jumalan lain ja tahdon asioita.
Näin on näreet.
että olet repinyt omasta Raamatustasi kaiken muun pois, paitsi tuon yhden jakeen? Oletko joku äärimarkionisti????
käsittää, että Testamentti, eli perintökirja on voimassa vasta antajansa
kuoleman jälkeen!?
Joten Testimony...joka tarkoittaa Jumalan lakia, on voimassa Jeesuksen kuoleman jälkeen " uuusi liitto"
Kun taas Vanha liitto, sopimus, ns. Mooseksen laki Mal. 4:4...kohtasi loppunsa ristillä
Kol 2: 14
Tämä testamentti , on uusi, koska se on kirjoitettu Jeesuksen verellä meidän sydämiimme,
ja piirretty sinne!..." katso, uusi on sijaan tullut"
Entinen on siis poistettu Ef. 2:15...Uusi Testamentti, eli " uusi sydämeen kirjoitettu laki-Testimony.
vartioitsee sydämissämme että emme syntiä tekisi!
Syntihän on laittomuus,..Ja laittomuutta Jumala kun ei siedä, kun se vei Jumalalta hengen!
Uuden maan portilla on portinvartija, joka vartioi, kenelle portti/ ovi avataan!
Tämä vartija on Uusi Testamentti, eli Jumalan laki
" Kenelle ovenvartija avaa, hän saa oikeuden käydä sisälle" Jeesus
"Sitä varten olen minä syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä totuuden tunnustan. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni".Joh.18:37. Ainoastaan sellainen ihminen kuin Jeesus Kristus , eli kaikkeudellisen Jumalallisen rakkauden tajunta, joka sulkee "syliinsä" koko ihmiskunnan ja kantaa oman minuutensa sylissä koko ihmiskuntaa, voi sanoa aivan niinkuin Jeesus sanoi Pilatukselle, että sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistan totuuden puolesta. Jokainen joka on totuudesta, kuulee minun ääneni".
Sillä Jeesuksen elämää hallitsi täydellisesti tuo Jumalallinen Kuningas Rakkaus/Kristus/Voideltu Messiaallinen Kuningas *Rakkaus. Siksihän Jeesus usein vetoaakin opetuslapsiin, että "ettekö te ymmärrä", hän sanoo "että kaikissa ihmisissä on kaikista kallein ja jumalaisin - hänen sielunsa eli minuutensa, joka on Jumalasta "Isästä" syntynyt? Tätähän nimeen omaan tarkoittaa, ei toki aivan näillä sanoilla, mutta kuitenkin. Ihmnen joka on uskonsa ja pelastuksensa rakentanut kirkollisiin oppiin ja dogmatiikkaan, ei suinkaan jaksa ja haluakkaan ymmärtää Jeesus Kristuksen Henkistä kuninkaalliseen Rakkauteen perustuvaa hengellistä oppia.
Jeesus varmasti usein joutui oikaisemaan myöskin opetuslapsiaan väärästä asenteesta häntä kohtaan; mm. Hän sanoo oikaistakseen heitä, Te luulette, että minuus on syntynyt aineesta. Te otaksutte, kun puhutte minuudesta: minä olen se tai se jälleen syntyneenä, aivan niinkuin ihmiset sanovatkin minusta, että olen se tai se profeetoista. Ikään kuin se olisi tärkein tietää! Minkälaisessa muodossa/persoonassa minä ennen on ollut. Se ei ole suinkaan tärkeintä kenenkään ihmisen suhteen. Henkisesti katsoen on kaikista tärkein se, että ihminen tietää olevansa Jumalan Poika.
Sillä ihmisen minuus, hänen sisäinen sielunsa, joka on hänen varsinainen oma itsensä, ei suinkaan ole aine maailmasta kotoisin, vaan Jumalasta. Kuinka järki voisi olla syntynyt järjettömyydestä, ja viisaus tyhmyydestä? Nämä ovat ovat ne Jumalaisesta *Rakkaudesta/Kristuksessa ilmeneviä kuninkaallisia kaiken voittavia voimia jota ei tukahduta mikään eikä koskaan. Kun tämä edellä mainittu Jumalainen ominaisuus saa ihmisen sielun täyttää, on hän silloin Pyhällä Hengellä voideltu, ja tullut tietoiseksi Jumalaisesta syntyperästään.
Me voimme ajatella esim', Jeesuksen sanoneen Pietarille, että sinä Pietari tunnet sen. Sinä tiedät sisässäsi, etten minä suinkaan ole jeremias sen paremmin kuin Eliaskaan, enkä siis mikään profeetoista, siis jälleen syntynyt olento - siihenkö kaiki perustuisi - ei, vaan sinä Pietari tiedät, että minä olen elävän Jumalan Poika, joka on ikuisuudesta syntynyt, ja sen tähden minä sanon sinulle: Isä sen on sinulle ilmoittanut. Sitä et voi tietää lihallisen tajuntasi kautta, etkä sitä ole kuullut toisilta, sillä et sitä suinkaan silloinkaan ymmärtäisi, vain sinä itsessäsi tunsit Kristuksen syntymän - tajunnan: Näin Jeesus ehkä useinkin keskusteli opetulasten kanssa.
Siis näin yksi on Mestarimme, eli opettajamme Pyhä Henki, ei kukaan muu. Miksi Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että älkää kutsuko ketään Isäksenne muuta kuin Jumalaa joka on teidän todellinen Isänne? Kyllä hän tahtoo teroittaa opetuslastensa mieliin, että he eivät erehtyisi luulemaan, että me olemme sitä aineellista puolta joka on vain katoava osa joka on vain persoonallista puolta jolta me näytämme toisten mielestä - maatuva osa. Meillä kaikilla on yhteinen Isä, siksi meidän tulee yrittää elää Hengemme minuuden tasolla. Meidän kaikkien minuuksilla on yhteinen Isä. Hänestä me kaikki olemme syntyneet.
Jos Kristus saa olla portinvartija, niin hän ei kiellä portinvartijana keneltäkään sisään pääsyä iakaikkisuuteen, koska ei siitä pahuus ja säälimättömyys, rakkaudettomuus, epäusko ja omahyväisyys edes pyrikkään Jumalan valtakuntaan. Todellinen Jeesuksen Kristuksen usko on puhdasta elämän käytäntöä, ei siinä sen kummemmasta asiasta ole kyse.
Ilmestyskirjassa Jeesus käy sotaan maan asukkaita vastaan ja tuhoaa heidät jumalattomuutensa vuoksi. Näin hän pelastaa oman kansansa. Raamatussa usko on uskollisuutta Jumalalle ja hänen ilmaistulle tahdolleen.
Riippuu siitä, mistä sodasta on kyse. Kyllä ihminen jokainen joutuu käymään sotaa omia pahoja ajatuksiaan ja vihan purkauksiaan vastaan joita hän ilmavaltoihin ehkäpä jatkuvastikin kylvää, sekä luonteessaan säilyttää niin kauan, että ne jopa tekoina sitten purkautuvat. Se on sitä sodan käyntiä ihmisen yksityisessä elämässä, ja "portin vartija sydämen ovella odottaa ihmisen luonteen kehittymistä siihen suuntaa, että voisi päästää asikkaansa sisään".
portinvartijana, sillä hänhän on ovi!!
Ovesta mennään sisälle, mikäli portinvartija avaa oven!!
Kristus on ovi, portin-vartija sekä sielun hallitsija, että "sydämen aivoitusten lukija"! kenellekään muulle ei koskaan hengen elämän asioissa ole tätä tehtävää vertaukuvassa annettu. Kristus eli Rakkaus - Jumala/Vapahtaja/Voideltu: Aivan miksi vaan häntä haluamme kutsua, on aina sydämemme portin vartijana silloin kun olemme Hänessä sanan varsinaisessa merkityksessä uudesti syntyneet, että silleen.
"Kukaan ei tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani" Jeesus
Minä olen Ovi!
"Jos tahdot päästä elämään sisälle, pidä käskyt" Jeesus...Mistäs elämään mennään sisälle?
No, ovesta, sillä jos joku tulee muualta kuin ovesta, hän on varas, rosvo ja ryöväri!
" Kenelle ovenvartija avaa, hän saa käydä sisälle"...Ovi ei koskaan avaa, kuninkaan tiloihin, itse itseään,
vaan ovenvartijan tehtävä on katsoa, että tulija on kelvollinen!
.."Autuaat ne ,jotka pitävät Jumalan käskyt, he saavat oikeuden päästä portista sisälle.....
Ilm. 22: 14 eng.
Että näinhän se on!
Minä tutkin "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Uutta Testamenttia" vain
siksi että voisin nähdä olevani osallinen testamentin lahjoituksista.
Ei ne lahjat testamentissa tietenkään ole, mutta tiedän kyllä keneltä ja miten
ne lunastetaan. En minä muuta osaa Uudesta Testamentista enkä vanhastakaan etsiä.
Joh.5:38 eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.
39 Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta. [Room. 1:2 ]
40 Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.
Että osaisit lukea.
Matt 5:17-20
Siinä seisoo polku, missä Kristuksessa kuuluu vaeltaa, koska Hänhän tuon rajan asettaa.
Silloin tutustuttiin vanhoihin Intialaisiin, persialaisiin/irakilaisiin, ja myöhemmin vielä egyptiläisiin ja kiinalaisiin, j,n,e, pyhiin kirjoihin, ja Euroopan tiedemiehet havannoivat, että niitä voi aivan yhtä suurella syyllä pitää pyhinä kirjoina kuin raamattuakin. Sillä siinä ei kyllin, että niiden muoto oli saman vertainen, vaan, että niiden sisältö oli aivan samaa luokkaa, eli yhtä ylevä. ja vielä niiden henkinen opetus ja siveelliset elämän ohjeet yhtä rohkaisevia kristinuskon opetusten kanssa. Tämä vertaileva uskontotutkimus - ehkä alensi kristittyjen pyhienkirjoitusten arvoa. Joten niitä ei enään voitu pitää sillä tavalla ainoina laatuaan, aivan ehdottomasti ylempinä kaikkia muita pyhiä kirjoituksia, koska yhtä kauniita sanoja ja viisaita neovoja oli annettu muuallakin maailmaa.
Toinen tärkeä seikka oli, että jo renesanssin ajalla oli löydetty kokonainen kirjallisuus Egyptiläis - kreikkalaisia katkelmia, joita kutsuttiin hermeettiseksi kirjallisuudeksi, koska siinä tavallisesti mainittiin suurimmaksi viisaaksi kirjoitusten tekijäksi Hermes Trismegistus. Juuri nämä Hermes Trismegistuksen kirjat, niinkuin niitä myös kutsuttiin, herättivät suurta huomiota Euroopassa, ja ennenkaikkea tieteellisissä piireissä ja tietysti teologiassa. koska niissä kirjoituksissa mitä kauneimmalla, omaperäisemmällä, ja ylevimmällä tavalla esitettiin kristinuskon perustotuuksia, Isää Jumalaa jok rakastaa maailmaa, ja hyvää paimenta joka ihmisiä hoitaa ja valvoo, kehittää, opettaa ja sitten pelastaa.
Kaikkein tunnetuimman hermeettisen kirjan nimi onkin (Poimandres) eli ihmispaimen. Teolpginen maailma selitti välittömästi, että ne olivat kristillisiä kirjoituksia: Ne olivat kyllä kirjoitetut kauan sitten vanhalla ajalla, eli kristinuskon alkuaikoina, mutta ehkä niissä ilmeni kristillistä vaikutusta. No tämä jäikin yleiseksi mielipiteeksi, kunnes sitten viime vuosisadalla tehtiin tarkempia kriitillisiä tutkimuksia, filosofisia ja historiallisia, joiden nojalla tuli varmasti todistettua, että hermeettisillä kirjoituksilla ei ollut mitään yhteyttä kristillisten kirjoitusten kanssa, ei edes kristillisten kraditioiden eikä yleensä kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Siksi että ne olivat syntyneet täysin ja vapaasti helleeniläis - egyptiläisessä maailmassa. Ja aivan varmasti tiedetään, että esim. Poimandres on kirjoitettu ainakin ensimmäisellä vuosisadalla meidän ajanlaskuamme, mutta mahdollisesti jo aikaisemminkin.
Egyptiläisessä kirjallisuudessahan tavataan hermeettiseen kirjallisuuteen kuuluvia katkelmia, jotka ovat niin vanhoja, ettei voi varmaan sanoa, koska ne ovat syntyneet - mahdollisesti 1000 v, eKr, mahdollisesti aikaisemminkin. Eli siis tuli selväksi, että oli olemassa kokonainen kirjallisuus, jolla ei ollut mitään tekemistä historiallisesti kristinuskon kanssa, mutta joka silti esitti samaa maailmankatsomusta ja aivan samoja opetuksia, joita oli totuttu sanomaan kristillisiksi. Olihan toki tutkijan kysyttävä: mikä on sitten raamattu, ja mikä on Uusi Testamentti? Koska ne eivät ole sen ihmeellisempiä kirjoituksia kuin vanhemmatkiaan pyhät kirjat?
No vielä eräs hyvin merkille pantava seikka. - On kuten varmasti teistä joku tietääkin - olemassa juutalainen kirjailija, filosofi Judaeus, joka kuoli v.45 - meidän ajanlaskuamme ja syntyi 20-30 v. eKr. Hänestä tiedetään aivan varmasti, että hän vuonna 22 jKr. - siis ennen kuin Jeesus Kristus meidän tavallisten laskelmiemme mukaan oli esiintynyt maailmassa, koska hän vasta 30 vuotiaana aloitti toimintansa,
Philo Judaeus kirjoitti kertomuksen essealaisten ja terapeutien seurakunnasta ja seurakunnan elämästä Ylä Egyttissä. "Philo kertoo näistä essealaisista ja terapeuteista sellaisella tavalla, että heti lukiessa tulee ajatelleeksi: Mutta tämähän on aivan kuin ensimmäinen kristitty seurakunta, johon Apostolien Teoissa olemme tutustuneet". jatkuu seuraavassa.
Todella ylevästi ja kauniisti, että myös ihailtavasti Philo Judaeus kuvaa näitä lahkoja, puoleksi tietysti ihmetellen, kuinka merkillisiä seurakuntia on olemassa tuolla Egyptissä. Ja kun Philon kirja tuli tunnetuksi Euroopassa, selitettiin taas teologiselta taholta, että se oli myöhemmin kirjoitettu, ja siten itse asiassa kuvasi ensimmäistä kristillistä seurakuntaa Jerusalemissa, mutta niinkuin sanottu, kriitillinen tutkimus on osoittanut, ettei asia ole lainkaan niin, vaan, että se seurakunta, jota Philo Judaeus kuvaa, oli riippumaton kristinuskosta, koska se oli olemassa, ennenkuin tämä meidän virallinen kristinuskomme oli syntynytkään. Jatkan tästä myöhemmin.
Kun nämä asiat otettiin huomioon: vertaileva uskontutkimus, hermeettinen kirjallisuus, Philo Judaeuksen kertomus essealaisista ja terapeuteista, - silloin täytyi ruveta kriitillisesti ajattelemaan Uutta Testamenttia, eli toisilla "silmillä" katsomaan niitä kertomuksia Jeesuksen elämästä, jotka meillä on vielä: - Jäljellä evankeliumeissa. Näin tekevät tutkijat yhä tänäpäivänä, ja sentähden meillä on olemassa uusia suuntia teologisellakin alalla, sellaisia, jotka eivät enää lue Uutta Testamenttia enemmän kuin Vanhaakaan pelkästään uskon turvin, vaan he lukevat niitä järjen ja ymmärryksen valossa (kritiikillä).
Ryhmä tiedemiehiä joiden Uuden Testamentin kriitillisen tutkimuksen lopputuloksena on, että Jeesus joka on Uuden Testamentin päähenkilönä esiintyvä hahmo. Niin hänen mukaansa evankeliumit eivät kerro mistään tarunomaisesta henkilöstä, tai olennosta eikä liioin Jumalasta tai taivaankappaleesta, vaan ihmisestä, joka eli vähän yli parituhatta vuotta sitten. Ja tämä uusi tutkimussuunta on koettanut poimilla poimia ja etsimällä etsiä Uudesta Testamentista niitä piirteitä, jotka tekevät meille eläväksi tuon ihmisen ja siten paljastavat meille minkälainen tuo mies Jeesus Kristus oli.
Kaikkia piirteitä, jotka todistavat, että Jeesus Kristus oli ihminen eikä mitään muuta, jotka selvästi näyttävät, että hän oli erehtyväinen, että häntä välillä epäiltiin ja pidettiin haavelijana, jopa hoikkiona, mielipuolena, kaikkia näitä piirteitä on tarkasti etsitty evankeliumeista. Ja uusi teologinen suunta on varma siitä, että vaikka Jeesus oli lahjakkaampi, siveellisempi, ylevämpi kuin tavalliset ihmiset, eli haaveellisempi, hellempi ja sydämellisempi, hän ei kuitenkaan ollut enemmän kuin ihminen.
Eräs Saksalainen kirjailija Frenssen. Hän oli edellä mainitun suunnan edustaja, pappi, joka kylläkin sittemmin erosi virastaan. Hän on kirjoittanut pinen teoksen Jeesuksen elämästä, jossa hän askel askeleelta koettaa seurata Jeesuksen elämää ja kehitystä. Hänen kannaltaan evankeliumi on historiallinen todistus ihmisestä, joka todella uskalsi elää aatteensa puolesta, elää ja kuolla. Sellainen esimerkki on omiaan rohkaisemaan ja antamaan voimaa heikkoina hetkinä. Kun Frenssenin tavalla syventyy Jeesuksen sielunelämään, silloin itsekin tuntee uutta uskallusta jatkamaan; sen uskon tiellä jota Jeesus Kristus kulki ja näytti. Ja tämä on tyypillinen esimerkki siitä uuden teologian antamasta esimerkistä, eli Jeesuksen valoittamasta elämän suuresta merkityksestä. Tottakai on ihmisiä jotka eivät tyydy näihin älyllisiin tapoihin lukea Uutta Testamenttia.
Jos siis Uusi Testamentti on Pyhä kirja, niin tottakai evankeliumin täytyy kertoa, millä tavalla joku tai jotkut viisaat ihmiset eli tietäjät elivät totuuden elämää, mitä he tiesivät elämän ja kuoleman salaisuuksista ja millä tavalla he olivat tähän tietoonsa päässeet. Silloin evankeliumit ovat tieteellisiä kirjoja. Uusi Testamentti on Pyhä kirja se täyttää kaikki argumentit siinä tarkoituksessa, eli se on todellinen elämänopas. Se neovoo meille paljon tärkeämpiä, paljon yksityiskohtaisempia ja tieteellisestikin tarkempia asioita kuin koskaan tavalliset kristityt ovat luulleetkaan. Tavalliset dogmaattisiin oppirakenlmiin lukeutuvat kirkkokunnan kristityt ovat kyllä lukeneet Uutta Testamenttia vain jumalaisena kirjana, mutta heiltä puuttuu sen avain joka siihen todellakin kätkeytyy. Ja sitähän ei voi ymmärtää, jos sen avain puuttuu.
Pyhien kirjojen yhdeydessä puhutaan aina avaimista. Sanotaan: Niitä voidaan ymmärtää ainoastaan, jos on avaimet tai avain. Se ei suinkaan tarkoita jonkinlaista älyllistä selitystä, joka paljastaisi sen swalaisen tarkoituksen noiden lauseiden ja sanojen takaa. Pietarin esimerkki pitäisi Jeesukselle antamassaan vastauksessa pitäisi selvittää noiden avaimien tarkoituksen ja sisällön.
Ja onhan tiettävästi vanhin suoraan kristillisperäisesti uskova ihminen elänyt ennen Moosesta.
Job 19:23
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti,
saan minä nähdä Jumalan.
27
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
Ja raapustettiinhan ne Raamattuun, sittemmin syntyneen juutalaisuuden oppikirjaan ja käännetään kaikille kansanheimoille.
Jobin rukous täyttyi enemmän kuin
osasi kuvitellakaan.
Miksi hyvä ihminen et vain lyhyesti laittanut linkin Pekka Ervastin "Jeesuksen salakoulu":n "Miten Uutta Testamenttia on luettava?" vaan kopioit sieltä suoraan katkelmia tänne aivankuin ne olisi sinun omia ajatuksiasi?
Aivan samoinhan minä kopioin raamattuakin, eihän sekään ole minun kirjoittamani. Kaikki mikä on omiaan kohentamaan ihmisen hengellisen elämän puhtauden tarvetta ja valaisemaan ymmärrystä, niin se arvokasta olipa se mistä kirjasta tahansa, koska se on valoa elämän joka johtaa syvempään Kristuksen tuntemiseen ja siten pesee sielua Jumalan asuin-majaksi.
Kun Kristusta etsimme, niin sen eteen me saamme käyttää kaikki lähteet, jotka ohjaavat meitä tuon tavoitteen saavuttamiseen. Hengellinen rappeutumisemme on aina keskeisenä tekijänä, siksi on pidettävä yllä tuota henkiseen kasvuun johtavaa voimaa etsimällä siihen tukea niistä lähteistä jotka sitä tarjoavat.
Eremith ei myönnä olevansa teosofi ja kuitenkin hän kopioi tänne Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä toimineen ja teosofian uranuurtajan Pekka Ervastin kirjoituksia, ilman että panee ehdolle yhtään hänen mielipiteistään. Miten se menee yksiin?
Eremith on sama, joka aikaisemmin kirjoitti nikillä "totuuden etsijä". Teosofisen alajärjestön Ruusu-Ristin jäsenethän ovat niitä totuudenetsijöitä. Mutta mitä ihmettä hän tekee adventismi palstalla?
Ei eremith myönnäkkään olevansa teosofi, koska ei ole teosofi, sillä siihen vaaditaan todella äärettömän paljon enempi. Teosofi on jo henkiseltä tasoltaan niin korkealla Jumalalisessa tietämyksessään, etten siihen suinkaan minä lihallisena ihmisenä ylety, sillä todellinen teosofi on henkisen tiedon tasolla jossa ajallinen elämä ei häntä kahlitse. Heillä on täysin toisenlainen maailman katsomus, josta meikäläinen voi vain uneksia. He kuuluvat niin sanottuun valkoiseen veljes-kuntaan. Mutta on toki heitäkin vielä kehityksen tiellä kasvamassa kohti täydellisyyttä, sekä myös aloittelijoita, kuten kaikissa uskonnoissa.
Minä taas olen pelkästään Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin perustanut yksilönä oppini, ja siten myöskin ihailen monen muun tavoin Paavalin agtiivista toimintaa omana aikanaan Kristinuskon pelkäämättömänä levittäjänä, se todistaa, että Paavali eli sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen opin kanssa. Niin että hän oli träysin jättänyt taakseen Juutalaisen rabbiini uskon.