Joh. 1: 1:"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala".
Tämä tulkiitaan usein väärin Jeesuksen jumaluudeksi. Asialla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa.
Joh. 1: 1 -5 kertoo pelkistetysti maailman luomsesta.
Ensin on olemassa vain aineeton henki. Henki tuli lihaksi, materiaksi ja materiaalinen olevainen syntyi. Tämä on suoraan Platonin (300-luku eaa.) dualistista oppia. Taivaallinen idea muuttuu materiaaliseksi. Henkinen on alkuperuste ja materiaalinen sen johdannaninen. Henkinen, ajattelu, edeltää materiaalisuutta.
Henki kielsi olemuksensa ja tuli materiaaliseksi. Materiaalinen on kaikessa siten henkeä.
Kirjoittaja toi 1:1 jakeeseen ylimääräisenä Jumalan (tai Sanan), koska filosofia piti muuttaa uskonnoksi. Platonin aikalainen Aristoteles kehtti ristiriidan käsitteen. Se esiintyy vehnänjyväverteuksessa. Vehnä ei elä lajina, ellei se kuole ja kiellä kuolemaansa. Tapahtuu kieltämisen kieltäminen. Se edellyttää vastaista kehitystä.
Henki siis kielsi itsensä ja muuttui materiaaliseksi. Toinen kieltäminen alkaa syntiinlankeemuksessa. Uskonnollisen tarinan mukaan iha ei totetellut taivaallisen idean liikettä vaan pullikoi. Henki suuttui ja aikoo tuhota itsensä materiaalisena. Näin käsittää kristinusko syntiinlankeemuksen ja suorittaa toisen kieltämisen maailmanlopun teoriassa. Tapahtuu kaksinkertainen kieltäminen ja henki palaa alkuperäiseen tilaansa ja materiaalinen katoaa. Loppu poikkeaa Aristoteleesta. Aristoteleen kieltämiset edellyttyvät luonnossa vastaista kehitystä, kun kristinuskossa palataan historiassa taaksepän, alkutilaan.
Tässä on kristinuskon maailmanselityksen ydinkertomus.
Kritiikki:
Aristoteleen ja Platonin vika ei ole, etteivät he tieneet todellisuudesta enempää. Toinen kreikkalainen filosofian suuntaus oli, että maailma koostuu vain materiaalisesta, eikä henkiä ole. Sekään ei sen paremmin pystynyt seilittämään sitä, miten olevainen toimii.
UT puhuessaan harhaopeista, tarkoittaa pääosin kritiikkiä em. filosofien ajatuksia kohtaan. Materiaalisen olisi mahdollisuus saada yhteys henkeen, sen olisi mahdollisuus saavuttaa ikuinen elämä eli muuttua hengen osaksi. Edelleen syntioppi ja pelastus ovat keinotekoisia oppeja vastoin filosofeja,
Tärkein muutos oli yhden hengen käsityksen muuttaminen kahdeksi, kolmeksi ja useammaksikin. Henki repäisi osan itsestään pojakseen ja tuotti lihana maailmaan, kehitti uskoontulollle PH:n ja pahat henget ja jotka ovat pakanauskonnoilta lainattuja.
UT:ssa on monessa kohdin silti puhdas Platon. "Henki on kaikki ja kaikessa. Kaikki ovat hengen lapsia" (!. Kor.). Tämä UT:hen jääneenä kumoaa syntiopin kahtiajakoiset ihmiset hyvinä ja pahoina uskon suhteen. Jäljelle jäisi arvio hyvistä ihmissuhteista ja joilla ei näytä nykyuskonnossa olevan sijaa.
Uskntokritiikki:
Juutalaisuus edelsi kreikkalaista filosofiaa. Siksi syntiinlankeemus ei aiheuta toista kieltämistä. Maailmaan syntyy van juutalainen pappisvaltio ja jota kansat kumartavat. Heidän luojajumalansa on persoonallinen olento, joka katselee pilven reunalta ihmisten touhuja, väittelee heidän kanssaan, hänen päätöksiinsä voi vaikuttaa, paratiisissa Aatami kuulee Herran askeleiden äänet jne.
Kun filosofia kieltää hengen tai materiaalisen olemisen yhtä aikaa kahdessa paikassa, niin uskonto jättää osan hengestä taivaaseen ihmiskuntaa vahtivaksi järjestelmäksi.
Kristinuskon alkuaikojen kiistat käsittivät enimmäkseen yhden tai useammam jumalan oppia ja että voiko juutalaisten jumala olla oikea jumala sekä syntioppia.
Tämä tulkiitaan usein väärin Jeesuksen jumaluudeksi. Asialla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa.
Joh. 1: 1 -5 kertoo pelkistetysti maailman luomsesta.
Ensin on olemassa vain aineeton henki. Henki tuli lihaksi, materiaksi ja materiaalinen olevainen syntyi. Tämä on suoraan Platonin (300-luku eaa.) dualistista oppia. Taivaallinen idea muuttuu materiaaliseksi. Henkinen on alkuperuste ja materiaalinen sen johdannaninen. Henkinen, ajattelu, edeltää materiaalisuutta.
Henki kielsi olemuksensa ja tuli materiaaliseksi. Materiaalinen on kaikessa siten henkeä.
Kirjoittaja toi 1:1 jakeeseen ylimääräisenä Jumalan (tai Sanan), koska filosofia piti muuttaa uskonnoksi. Platonin aikalainen Aristoteles kehtti ristiriidan käsitteen. Se esiintyy vehnänjyväverteuksessa. Vehnä ei elä lajina, ellei se kuole ja kiellä kuolemaansa. Tapahtuu kieltämisen kieltäminen. Se edellyttää vastaista kehitystä.
Henki siis kielsi itsensä ja muuttui materiaaliseksi. Toinen kieltäminen alkaa syntiinlankeemuksessa. Uskonnollisen tarinan mukaan iha ei totetellut taivaallisen idean liikettä vaan pullikoi. Henki suuttui ja aikoo tuhota itsensä materiaalisena. Näin käsittää kristinusko syntiinlankeemuksen ja suorittaa toisen kieltämisen maailmanlopun teoriassa. Tapahtuu kaksinkertainen kieltäminen ja henki palaa alkuperäiseen tilaansa ja materiaalinen katoaa. Loppu poikkeaa Aristoteleesta. Aristoteleen kieltämiset edellyttyvät luonnossa vastaista kehitystä, kun kristinuskossa palataan historiassa taaksepän, alkutilaan.
Tässä on kristinuskon maailmanselityksen ydinkertomus.
Kritiikki:
Aristoteleen ja Platonin vika ei ole, etteivät he tieneet todellisuudesta enempää. Toinen kreikkalainen filosofian suuntaus oli, että maailma koostuu vain materiaalisesta, eikä henkiä ole. Sekään ei sen paremmin pystynyt seilittämään sitä, miten olevainen toimii.
UT puhuessaan harhaopeista, tarkoittaa pääosin kritiikkiä em. filosofien ajatuksia kohtaan. Materiaalisen olisi mahdollisuus saada yhteys henkeen, sen olisi mahdollisuus saavuttaa ikuinen elämä eli muuttua hengen osaksi. Edelleen syntioppi ja pelastus ovat keinotekoisia oppeja vastoin filosofeja,
Tärkein muutos oli yhden hengen käsityksen muuttaminen kahdeksi, kolmeksi ja useammaksikin. Henki repäisi osan itsestään pojakseen ja tuotti lihana maailmaan, kehitti uskoontulollle PH:n ja pahat henget ja jotka ovat pakanauskonnoilta lainattuja.
UT:ssa on monessa kohdin silti puhdas Platon. "Henki on kaikki ja kaikessa. Kaikki ovat hengen lapsia" (!. Kor.). Tämä UT:hen jääneenä kumoaa syntiopin kahtiajakoiset ihmiset hyvinä ja pahoina uskon suhteen. Jäljelle jäisi arvio hyvistä ihmissuhteista ja joilla ei näytä nykyuskonnossa olevan sijaa.
Uskntokritiikki:
Juutalaisuus edelsi kreikkalaista filosofiaa. Siksi syntiinlankeemus ei aiheuta toista kieltämistä. Maailmaan syntyy van juutalainen pappisvaltio ja jota kansat kumartavat. Heidän luojajumalansa on persoonallinen olento, joka katselee pilven reunalta ihmisten touhuja, väittelee heidän kanssaan, hänen päätöksiinsä voi vaikuttaa, paratiisissa Aatami kuulee Herran askeleiden äänet jne.
Kun filosofia kieltää hengen tai materiaalisen olemisen yhtä aikaa kahdessa paikassa, niin uskonto jättää osan hengestä taivaaseen ihmiskuntaa vahtivaksi järjestelmäksi.
Kristinuskon alkuaikojen kiistat käsittivät enimmäkseen yhden tai useammam jumalan oppia ja että voiko juutalaisten jumala olla oikea jumala sekä syntioppia.
Vastaukset 57
Vanhimmat
tieteeseen perustuvaa pohdintaa. Ja tässä lisää.
http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm
Että nimimerkkisikin on merihukka. Olet ihan merellä asti hukassa.
...on sinun tunnettava naapurisikin. Jos kaikki ympärillä olisi pelkkää elollista, ei voisi ymmärtää elotonta. Tai toisinpäin. Samuus voidaan ymmärtää vain eroavuuden kautta. Elottomassa ja elollisessa luonnossa esiintyvät vastakohdat, ristiriita, kieltämisen kieltäminen. Nämä heijastuvat kuvina ja mielteinä aivoihin ja muodostavat päätelmiä.
Ihminen sataprosenttisena luonnon oliona heijastaa vain luonnon olioita ja ilmiöitä eli tiedostaa itseään.
Empiirinen kokemus kertoo kertoo ilmiöstä, mutta ei kerro välttämättä todellista tietoa. Esimerkiksi aurinko nousee ja laskee. Näin näköaisti sanoo. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Totuuden tiedostamisessa on huomioitava kaikki riippuvussuhteet.
X-hirvaksen esittämä linkki kannattaa ehdottomasti lukea. Aikaa kuluu n. 10 minuuttia. Siinä on hyvin esillä kristinuskon opinkohtien suhteita aikakauden muuhun tiedostustasoon verrattuna. Hyvin lyhyt ja suppea ja perustuu monien historioitsijoiden löytöihin.
Joh. 1: 1 - 5 on juuriltaan Platonin ja Aristoteleen oppia kahtiajakautuneesta olevaisesta. Toisaalla henki, toisaalla materiaalinen. Henkinen maailma on täsmälleen maallisen maailman henkinen toisinto. Maallisessa maailmassa ei voi olla henkisen maailman osia, ei Jumalan poikaa, eikä muutakaan. Tästä syystä tämä "ihmisoppi" ei kelvannut selllaisenaan kristinuskolle ja oli bannattu yli tuhannen vuoden ajan. Joskus 1.500 - 1.600 -luvuilla kreikkalainen filosofia löydettiin. Mistäkö?
Krisinusko tuhosi filosofisia kirjoituksia vihan vimmassa. Onneksi niitä jäi Rooman menettämille alueille Välimeren itäosissa ja islaminuskoinen kulttuuri piti niitä hengissä ja sieltä ne kulkeutuivat Eurooppaan. Euroopassa koululaitos irtaantui kirkkojen helmasta ja tiedon säilyvyys oli turvattu.
Kristinuskossa on paljon mystisiä ja yliluonnollisisa tapahtumia. Ne ovat muokattu UT:ssa sellaiseen muotoon, että äkikseltään ne näyttävät todellisilta ja todistetuilta. Kuitenkin islamissa on periaatteessa samat opindogmit paitsi että Allahilla ei ole poikaa. Jos tiedon lähteeksi asetetaan usko, voidaan väittää mitä tahansa, mutta joilla on vain ajankulun merkitys muun tekemisen puutteessa.
Kun menee sormi suuhun, niin eihän sitä parempaa keksi!
Oijavoi!
Keksi sinäkin Ipnoskeksi!
Sellainen mainos koristi Suomen ympäristökuvaa viisikymmentäluvulla!
Tuli tuo mainos nyt vain siitä mieleeni, että kun et keksi mitään parempaa!
Keksisit nyt edes Ipnoskeksin!
on myös luomiskertomuksen dualistisuus. Siinä on selvästi havaittavissa lihan mukaisen maailman luominen erikseen ja hengen mukaisen maailman synnyttäminen erikseen, jossa kerrotaan erikseen sielullisen ihmisen luominen ja erikseen hengellisen ihmisen synnyttäminen;
1. Mooseksen kirja 1
27 "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
1. Mooseksen kirja 2
7 "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä
tuli elävä sielu".
Huomatkaa, että 1.Ms.1:27 Jumalan kuvaksi luodun ihmisen kertomuksessa ei mainita mitään sen tomusta tekemisestä, ja 1.Ms.2:7 jakeessa sielullisen ihmisen luomiskertomuksessa ei puhuta mitään Jumalan kuvasta!
´
Kristittyjen ja juutalaisten maailmannäkemysten samuus on dualismissa. Kaikki se mitä on olemassa, koostuvat materiaalisesta maailmasta ja henkisestä maailmasta.
Eroavuus Johanneksen ja Mooseksen kirjojojen luomisten välillä on seuraavava.
Johanneksella kaikki henkinen muuttui materiaksi. Avaruudessa ei ollut enää henkimaailmaa. Tästä lähtien olisi tullut tarkastella, millainen tämä maailma on ja sivutoteamuksena todeta, että henkimaailma sisälsi näkyvän lihallisen maailman ominaisuudet. Toisin sanoen kakki tiet olisi tullut olla auki materiaalisuuden tutkimiselle.
Näin ei tapahtunut. Kristinusko kielsi filosofien dualismin tuomalla esille kolmannen keinotekoisen elementin. Materiaalisen maailman ulkopuolelle jäi vieä persoonallinen henki (Jumala) apureineen ja joiden toimesta kaikki tapahtuu, mitä maailmassa tapahtuu. Kolmas elementti ei ole platonismia, mutta sen sisältö on sitä. Maailman ja henkien välillä linkkinä on ihmisen sielu ja se on puhtaasti uskkonnollinen uskomus. Kristinuskon vihamielisuus tiedon hankintaan on tunnettua sen syntymisestä lähtien.
Maailma on persoonallisen hengen "omaisuutta" ja sen tutkiminen on "rikollista".
Filosofian jäljet jäivät näkyviin siten, että maailman joka osassa on Jumala - Jumala on kaikki kaikessa-. Johanneksen maailma koostuu hengestä materiaksi muuttuneesta maailmasta ja jossa lisäksi on vielä Jumalan "hipaisu" jokaisessa hitusessa eli lähinnä kolmen elementin maailma.
Mooseksen maailma luotiin eri tavalla. Alussa oli vain persoonallinen henki (Herra) kuten Johanneksellakin.
Herra loi mystisestä tyhjyydestä materiaalisen kumoamatta henkistä maailmaa. Materiaalinen ja henkinen maailma ovat kaikkineen eri elementtejä. Ihminen luotiin materiaalisesta ja sillä ei ole olemuksellista yhteyttä henkiseen, kun Johanneksen henkisen muututtua materiaaliseksi, syntyi henkisestä myös ihminen. Mooseksen maailma ei täten voi tuntea ylösnousemusta. Materiaalinen ja henkinen maailma ovat toistensa vastakohtia.
Vastakohta näkyy myös ajattelun selittämisessä. Herra puhalsi sierainten kautta ajattelukyvyn. Ihmisessä on myös dualismi. Ruumis on maailmasta ja henkisyys jotain maailman ulkopuolelta. Tätä tietä ei mitenkään päästä selville, kuinka ihmisen tietostusprosessi tapahtuu.
Mooseksen maailma kehittyy omien lakiensa mukaisesti ja sen tutkiminen ei ole henkimaailmaan kajoamista.
Molemmat luomiset ovat mystisiä ja johtavat tiedostamisprosessin todellisuuden ymmärtämisessä hakoteille.
Tieteellinen näkemys on monistinen näkemys. Olevainen koostuu vain materiaalisesta. Se on kaikki se mitä on tajunnasta riippumatta ja sen ulkopuolella. Tajunta on materian ominaisuus ja se syntyy subjektin (ihmisen) ja luonnon vuorovaikutuksessa. Kaikki elollinen on luonnon liikkeen tulosta. Elollinen on täydelleen osa luontoa ja on olemassa vuorovaituksessa elottoman luonnon kanssa (myös elolliset keskenään).
Mystiikka rapisee pois ja luonnon, myös sen tuotteen ihmisen, tutkimiselle ova kaikki tiet auki. Ihmisessä luonto tutkii ja toteuttaa itseään.
palstalla kirjoitin saman asian kuin tuo "Merkille pantavaa"-kirjoitukseni. Eräs siellä oleva mode piti kirjoitustani mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena näkökohtana ja otti sen jopa opetuspalstalle, mutta se oli nähtävästi R.R;lle ja mersumerkille liian vahvaa ruokaa, koska pian poistettiin kokonaan kaikilta palstoilta!
´
Mitään materiaa Jumalassa ei ole, vain suunnaton kaikkivaltias voima joa on luonut ksaiken ja hallitsee kaikkea luomakuntaansa. Luanastustyön, siis syntien sovituksen ajaksi, Jumala inkarnoitui ihmislihaan 33 vuoden ajaksi.
Jumalan sanassa ei ole siis pätkääkään Platonia vaan se on kaikkie ihmisjärjen normistoa ja käsityskykyä vastaan.vastaan.
Pitäisi ensin tietääkin jotakin ettei lähde tyhjistä väittelemään.
evankeliumi on kirjoitettu tarkoituksella, valloittamaan Platonin ja Aristoteleen kulttuuriin perehtyneet ihmiset, niin paljon se poikkeaa muista evankeliumeista!
´
sitten Jeesuksen Jumaluuden
1 Moos 1:26
sen, että poikakin Jumalan kuva, ei itse Jumala, niin kuin se
Heprealaiskirje 1 luvun kolmannessa jakeessa sanotaan:
3 "ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen - o l e m u k s e n s a -
k u v a - ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,"
Poika ei ole itse kirkkauden lähde, vaan ainoastaan sen säteily. Ja mekin olemme pyhyyden Hengen puolelta Jumalan kuvia, [1. Moos 1:26]
´
´
"sen, että poikakin Jumalan kuva, ei itse Jumala, niin kuin se"
Miten voit sanot ME jos on vain yksi..et mitenkään!
Sanoppas ekivaari...miten jeesus tiesi Isän tahdon?
on Raamatun mukaan uskottavampi kuin joku epämääräinen sanataivutus. Sana
"me", saattaa tarkoittaa vaikka isäntää orjaa! Jesajan kautta Jumala käytti pojastaan nimitystä "palvelijani".
"I s ä - j o k a - y k s i n - o l e t - t o t i n e n - J u m a l a" [Joh.17:3]
1. kirje Timoteukselle 6
3 Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
4 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,
5 alituisia kinaa niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen."
1. Kor. 8:6
"niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."
Ef. 4:6
"yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa."
Jes. 42:1
"Katso, - m i n u n - p a l v e l i j a n i, - j o t a m i n ä - t u e n, - minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden." [Jes. 49:6; Jes. 52:13; Jes. 53:11]
´
"Sanoppas ekivaari...miten jeesus tiesi Isän tahdon? "
Mistä hän tiesi Isän tahdo tarkelleen....
Jumala puhui Moosekselle sanoen;
5. Mooseksen kirja 18
18 "Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja - m i n ä - p a n e n - s a n a n i - h ä n e n - s u u h u n s a, - ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua."
Jeesus sanoi Johannes 5
30 "En minä itsestäni voi mitään tehdä. - N i i n - k u i n - m i n ä - k u u l e n, - niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä - m i n ä - e n - k y s y -
o m a a - t a h t o a n i, - vaan - h ä n e n - t a h t o a a n, - joka on minut lähettänyt."
Tyydyttääkö nämä vastaukset sinua?
´
Olemme jo huomanneet uskonnon ja kreikkal. filosofian yhteyden. Johanneksen ev on kirjoitettu nimenomaan filosofiaa ja sitä kautta tiedostamisesta vastaan. Maailman tiedostaminen ei ollut kristinuskon luojille tärkeää. Tärkeimmäksi tuli luoda ikuisen elämän haaveesta totta. Noin ainakain teoreettisesti.
Kreikkal. filosofian dualismi ei kelvannut sellaisenaan. Se olisi mahdollistanut tiedostuksen jatkamisen, mikä jatkuikin 1.500 -1.600 -luvuilta lähtien ja on näillä näkymillä peruuttamaton prosessi.
Kristinusko on kreikkalaisen filosofian ja uskomusten sekava kokoelma. Opin luojat olivat aikansa lapsia ja kirjoittivat ohjelmia senhetkisen tietämyksen mukaan. Keskeiset (hellenistiset) kirkkoisät tunnetaan ja sieltä voidaan jäljittää opinkohtien liittäminen UT:n kirjoihin ja saada selkoa mm. Jeesuksen henkisen korottumisen ihmisestä jumalaksi saakka.
UT:ssa näkyy myös materialistisen suunnan näkemyksiä ja jotka kuvaavat olevaisen ymmärtämistä oikein. Esim. viljan kylväminen erilaisiin maapohjiin. Viljaa ei kylvetä kalliolle vaan todetulle hedelmälliselle alustalle. Tätä selitetään myös propagandan levittämisohjeeksi. Olisi turha jäädä käännyttämään niitä, jotka eivät oppia (mitä oppia hyvänsä) hyväksy ja etsiä paremmin vastaanottavaisempi väestö. Molemmissa tapauksissa subjekti (ihminen) tiedostaa objektia (todellisuutta) ja luo päässään johtopäätökset ja toimii sen mukaan.
Lyhyesti sanottuna UT on tarun ja todellisuuden yhdistelmä. Paavali asetetaankin sanomaan luovasti mukaillen seuraavasti, että oppi on hullutus sivistyneistölle mutta autuutta tietämättömälle rahvaalle (toive ikuisesta elämästä).
Johanneksen Jumala ei ole luojajumala. Henkinen maailma muuttui materiaaliseksi ja uskonnollisena uskomuksena Jumala oli sivussa luomisesta (Joh. 1: 1). Tähän liittyy logiikan mukaisesti Jeesuksen nimiin asetettu lausuma, että taivas on ihmisten sisällä l. taivasta ei ole. Jumalan taivas ja Jumala tulee erikseen henkenä kaikkeen materiaan. Edelleen Jeesuksen tarinan loppu noudattaa logiikkaa. Hän ei astu ylös olemattomaan taivaaseen vaan katoaa jalkaisin Pietarin silmien näkökyvyn ulkopuolelle.
Johanneksen Jumala on henki ja joka on kaikki kaikessa.
Mooseksen Herra oli luojajumala. Hän loi maailman tyhjästä kajoamatta omaan henkimaailman.
Jumala oli ihmisenä n. 30 - 33 vuotta Jeesuksessa. Väite ei ole platonismia vaan kirjoittajan uskomus.
Alkuaan Jeesus oli ihminen ja hänen perintönään köyhälistölle ja osattomille muodostui avustusjärjestö.
Kaikki kohdat UT:ssa, joissa joku sanoo tietävänsä "Jumalan tahtoa", ovat aikalaisten kirjoittajien maallisia näkemyksiä, uskomuksistakin. (lähteenä mm. x-Hirvaksen linkki ketjun alkupäässä).
Myönnän, että mm. kreikkalaisen filosofian jalanjälkiä on vaikea havaita sellaisen, joka on hyvin vähän perehtynyt filosofian perusteisiin ja jolle on painotettu, että UT on vapaa maallisista näkemyksistä.
Todellisuudessa UT:ssa ei ole yhtäkään oleellista uskomuksellista näkemystä, mikä ei olisi jo silloin ollut muissa aatteissa tai pakanauskonnoissa olemassa.
nämä.
joh. 8 :46-47
Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?
Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan Sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.
Joh 8:58
Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennekuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.
Matt 24:35
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa
Kol 2:8-10
Katsokaa ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopeilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti ja teolette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
' hyvä lukea vielä eteen päin....
Antoiko Jeesus syntejä anteeksi?
Antoi.
Kuka voi antaa syntejä anteeksi muuta kuin se jota kohtaa syntiä tehdään, eikö?
Kuka voi antaa syntejä anteeksi
-------
Syntejä voi anteeksi antaa vain hän,- jolle Jumala on antanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.
Jeesuksen opetuksen että "Isä yksin on totinen Jumala" ja myöskin uskon sen. Joka ei häntä usko, tekee hänestä valehtelijan!
´
Jumala on antanut sen kaltaisen vallan,
Matteus 9
8 "Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut sen kaltaisen vallan ihmisille."
´
12 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: - j o k a - u s k o o - m i n u u n, - myös
- h ä n - on - t e k e v ä - n i i t ä - t e k o j a, - j o i t a - m i n ä - t e e n, - ja -
- s u u r e m p i a k i n, - kuin ne ovat, - h ä n - o n - t e k e v ä; - sillä minä menen Isän tykö,"
´
valta on? Jumalalla
* Asetako sinä välimiehen, annatko vallan jonkun sanoa suullaan anteeksi sinuun kohdistuneen loukkauksen? Et, sillä vain sinä jota on loukattu voi antaa anteeksi.
'Synti on loukkaus Jumalaa kohtaan..ja VAIN hän voi antaa anteeksi..siinä ei ole välimiehiä.
antaa anteeksi kaikille minua vastaan tehdyt kaikki loukkaukset, ja ne saa julistaa anteeksi annetuiksi Jumalan pojan, Jeesuksen Kristuksen nimessä kuka tahansa ja kenelle tahansa syntejänsä katuvalle!
´
se on sun silmien edessä etkä sinä sitä näe...hyvä mies lue!
Joh 14:7-14
Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet ja e olette nähneet hänet. Filippus sanoi hänelle: Herra näytä meille Isä, niin me tyydymme. Jeesus sanoi hänelle: Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssa, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: Näytä meille Isä? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni: ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja että Isä on minussa: mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti minä sanon teille:joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja jotka minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä, simmä minä menen Isän tykö,ja mitä hyvänsä te anotte minun nimissä, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimissäni, niin sen minä teen.
Eikö tässä, ekivaari, juuri kehtoteta aivan päinvastoin kuin sinä uskot?
Eikö meidän ihmisten ole turhaa järkeillä Jumalan suunnitelmia eli viisautta on uskoa ja tyytyä siihen mitä Jumala on aivoittanut ja ilmoittanut.
Jos Jumala on ilmoittanut, että hän on antanut kaiken vallan Pojalleen Jeesukselle Krisukselle pelastaessaan langenneen ihmisen lapsekseen, niin tähän on tyytyminen,- ja vieläpä iloisella mielellä.
Ymmärrä, miten JUMALA TEKI Jeesuksesta HERRAN JA KRISTUKSEN.Miksi taistella ilmoituksia vastaan.
valehtelijan noista raamatun kohdista?
Jos ihminen antaa anteeksi toiselle ihmiselle tekemät rikokset, niin ihmisellä tulee aina olla jokin motiivi tähän anteeksi antamiseen ja jos motiivia ei ole, niin ihminen katkeroistuu ja ongelmoituu yhä syvemmin.
Huomaa,- miten uudestisyntyneellä ihmisellä aina on motiivina Jumalan tahto antaa anteeksi toiselle rikkomukset.Jumala on juuri aivooitanut, miten Jumalan Pojassa on tämä tekijä eli usko Jeesukseen/JUmalan tahtoon. Siis Jeesuksessa Krisuksessa saamme syntejä anteeksi ja Jeesuksessa Krisuksessa annamme syntejä enteeksi. On siis se välimies/sovittaja.
Muuten, ihmisen syvällisemmin pohdittaesa ihmisen mieltä ja käyttäytymistä yleensä, niin suurimpia ongelmia juuri on tuo kun tavallinen ihminen ei anna anteeksi sydämessään ja taas tämä muuttaa ongelman toiseen tasoon.
Huomaa, kun ihminen antaa anteeksi sydämessään, niin tämä anteeksi annettu asia ei reagoita häntä. Asia kyllä on tiedolisella tasolla, mutta ei reagoita enää eli ihminen on vapaa tästä tapahtumasta ja sen vaikutuksesta.Mutta,- anteeksi antaminen on todellisuudessa kasvamista,- ei sanahelinää,- jos se tahtuu sydämessä. Sanahelinä ei ole anteeksiantamista ja sillä ei ole mitän yhteistä muuttumisen/reagoimisen kanssa.
sitten olet näin päättänyt..varo vain ettei kukaan tuota käytä hyväkseen, koska ison vallan olet ihmiselle antanut.
tässä nyt taas päästiin tähän että onko Jeesus Jumala :)
Jeesus on Jumala piste
Loukatuksi tai muuta väärin kohdelluksi tuleminen on vahava tunne...se ajaa ihmisen, katkeruuteen, vihaan, hyljeksintää, uhrin asemaan, itsesääliin, ja paljon muuhun. Anteeksi antaminen alkaa omasta itsestään, siitä että pyydät itse anteeksi näitä tuntemiasi tuntoja (ei tarkoita että annat itsellesi oikeuden tuntea, vaan annat itsellesi oikeuden todeta olleesi väärässä ja katuvasi sitä), jotka ovat pitkälle vietyinä syntiä, tämän jälkeen voit vasta antaa väärintekijälle anteeksi. Mutta et sinä voi hänen rikkomuksiaan Jeesuksen nimeen antaa Jeesukselle anteeksi,sen rikkoja joutuu tekemään itse, se on Jumalan ja hänen välinen keskustelu. Sanoit että tulee olla motiivi anteeksiantamiseen..niin on myös motiivi , jokin syy tehdä rikkomus.
Syntiemme tähden Jeesus Kristus kuoli ristillä, tämä pitää muistaa JOKA päivä, hän antaa meille mahdollisuuden joka päivä anoa anteeksi syntejämme, ja ne on anteeksi annettu, ei vain kerran, vaan joka päivä.
Kuten sanoit sananhelinä ei ole anteeksiantamista
Mutta, ymmärräppä, ettet voi tyhjäksi tehdä sitä tosiasiaa, että JUMALA ITSE AIVOITTI ihmisen pelastuksen siten, että uhrasi oman Poikansa. Eli kyseessä on JUMALAN POIKA EI ITSE TOTINEN JUMALA.
Tuossa uskomisessa on se ihmmisen pelastus,- ei muunnelllussa totuudessa. Ihmettelen edelleen, miksi ihmiselle on erittäin vaikea uskoa, että Jeesus Kristus on totisen Jumalan POIKA ja tässä Pojassa on se pelastus.
Sille tosiasialle ei ihminen mahda mitään, jos Jumala on suunnitellut asiat niin, että hän pelastaa ihmisen uhraamalla oman Poikansa. Huomaa ja usko, ettei Jumala uhrannut itseään,- vaan Poikansa.
"antaa anteeksi kaikille minua vastaan tehdyt kaikki loukkaukset, ja ne saa julistaa anteeksi annetuiksi Jumalan pojan, Jeesuksen Kristuksen nimessä kuka tahansa ja kenelle tahansa syntejänsä katuvalle!"
tämä ekivaarin lohkasu on hiukan arveluttava, mutta jos hän ei tunnu tarvitsevan anteeksiantoa Jumalaan edessä joka päivä, eikä ole vajavainen ihminen niin...ei voe mittään.
Joh 14:7-14
Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet ja e olette nähneet hänet. Filippus sanoi hänelle: Herra näytä meille Isä, niin me tyydymme. Jeesus sanoi hänelle: Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssa, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: Näytä meille Isä? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni: ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja että Isä on minussa: mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti minä sanon teille:joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja jotka minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä, simmä minä menen Isän tykö,ja mitä hyvänsä te anotte minun nimissä, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimissäni, niin sen minä teen.
??
ihminen niin juuri sitä varten olen sen päätöksen tehnyt, koska siihen liittyy myös lupaus ja ehto:
Matteus 6
14 "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;"
´
kuolla ja miksi hänen ylipäänsä pitää tapattaa itsensä voidakseen antaa anteeksi jotain jonka on itse määrännyt rangaistavaksi? Sama kuin eduskunta antaisi itselleen elinkautisen koska on säätänyt sellaisen lain. Ihmisethän voivat olla vaikka kuinka tyhmiä, mutta ei kai jumalista silti tarvitse tehdä yhtä tyhmiä, vai onko joku pakko?
mutta sanansa, jonka Jumala korotti pojakseen, voi Isä joko tehdä eläväksi tahi kuolettaa, poika kuolikin ja tehtiin eläväksi;
1. kirje Timoteukselle 6
13 "J u m a l a n - edessä, - j o k a - k a i k k i - e l ä v ä k s i - t e k e e, - ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehotan sinua, ... ... ...
16 (Isällä) - j o l l a a i n o a l l a - o n - k u o l e m a t t o m u u s; - joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."
Isä Jumala ei ole koskaan kuollut eikä tule koskaan kuolemaan!
´
on Jumalan työ ja Jumalan teko:
Apostolien teot 2
36 "Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että - J u m a l a - o n - hänet Herraksi ja Kristukseksi t e h n y t, - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
Jokainen, joka tunnustaa Kristuksen Jumalan teoksi, tunnustaa nähneensä Jumalan hänen teoissansa, sillä Jumala teot ovat meidän kaikkien tarkkailtavina ja katseltavina joka aika, maailman alusta sen loppuun saakka:
Roomalaiskirje 1
20 "Sillä - h ä n e n - n ä k y m ä t ö n - o l e m u k s e n s a, - hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä - h ä n e n - t e o i s s a n s a -
t a r k a t a a n, - maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,"
Näkymätön Isä Jumala on siis nähtävissä hänen näkyvissä töissään ja teoissaan. Kristus Jeesus, Voideltu Elämä, on Jumalan työ ja teko.
´
"Kristus Jeesus", (klo 16:29) !
´
on sama kuin jehovantoditajilla. He alentavat Jeesuksen pelkäksi pojaksi, jolle annettiin tehtävä, joka tuli Kristukseksi kasteessa. Ja vielä veotaavat tässä siihen että Jeesus rupesi toimimaan vasta kolmenkymmenen vuoden iässä .
Jo tässä ketjussa on todiste siitä että Jeesus oli Jumala hänen itsensä sanomana.
Heb 13 :8
"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."
niin sanota!
Kokeileppa nyt unoittaa opittu ajatusmaailma ja lue tarkalleen mitä siinä lukee.
Kait tiedät muuten mitä Herra-sana tarkoitti juutalaisille? Reaktion varmaan tiedät myös? ja mistä tämä reaktio johtui?
nyt niin ole että Jumala voi tehdä mitä haluaa....
vaan pappi iankaikkisesti:
Heprealaiskirje 5
6 "niin kuin hän toisessakin paikassa sanoo: - "S i n ä - o l e t - p a p p i
- i a n k a i k k i s e s t i - Melkisedekin järjestyksen mukaan".
´
niin kuin tärkeä asia kirjoitettu on, että ...
Apostolien teot 2
36 "Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että - J u m a l a - on hänet Herraksi ja - K r i s t u k s e k s i - t e h n y t, - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
´
tuota Joh. 14:7-14
valehtelijan Jeesuksesta Kristuksesta, kun et usko hänen todistusta, että "Isä yksin olet totinen Jumala". [Joh.17:3; 1.Kor.8:6; Ef.4
´
13 "jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä
- i t s e ä n s ä - k i e l t ä ä - h ä n - e i - s a a t a."
´
tekemällä Pojasta vain Pojan...
valtaa, jota Jumala saattaa jakaa usealle taholle, mutta - y k s i - H e r r a - on vain hän, jolta se herruus on lähtenyt. Tarkoitan tätä;
Matt. 10:40
"Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt". [Luuk. 10:16]
´
tuota Joh. 14:7-14 ?
´
Herra on Jahve " Minä Olen" (JHWH) Vanhassa Testamentissä, jolla Jumalaa kutsuttiin....oletkos nähnyt tätä Minä Olen käytttävän UT:ssä..kyllä olet. Voit myös lukea kuinka Juutalaiset suuttu tästä nimestä, se kun oli niin pyhä että sitä ei voinut edes sanoa....
"ehje" oli vanhan hepreani "minä olen" ja aina on voinut sanoa "minä olen", eivätkä teologitkaan enää väitä että juutalaiset olisivat suuttuneet siitä tai olleet peräti käyttämättä tuota muotoa. Se mitä ei saanut lausua ainakaan enää toisen temppelin aikaan, oli nimi JHWH itse. Nimen merkitystä ei tiedetä, mutta selvää on, että jos joku ihminen väitti olevansa JHWH, hän pilkkasi jumalaa ja siitä varmaan suututtiinkin.
ei ole sanonut koskaan missään kirjoituksissa olevansa Jumala, vaan Jumalan poika:
Johannes 10
36 "niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sen tähden että - m i n ä - s a n o i n: - 'M i n ä - o l e n
- J u m a l a n - P o i k a'?"
´
mitään tekemistä Jeesuksen kanssa, kun Raamatussa sanotaan, että Sana tuli lihaksi kansan keskelle ja jotku kehuu katseleensa sen kirkkautta.
joku sanoo koskelelleensakin tuo Sanaa. On sillä merkitystä.
Paljonkin sillä, miten ymmärretään UT:n tekstien muotoutuminen. Se on jännittävää salapoliisityötä etsiä aikalaisfilosofien käsityksiä ja kuinka he yhdistivät niitä kristinuskoon. Näitä yhdistelmäoppineita ryhdyttiin sanomaan kirkkoisiksi.
UT on täysin maallista oppia ja käsitettävää. Siinäkin lausunnossa, jossa ei tarvitse ymmärtää vaan uskoa, koska lausunto perustuu vain ja ainoastaan kirjoittajan hoksaamaan ongelmaan ja jolle hän ei pystynyt esittämään ratkaisua.
Joh 14: 7 - 14 on kutakuinkin puhdasta platonismia sisällöltään. Sanat ja tarina ovat uskonnollisessa muodossa. Tämä on suora selitysteos Joh. 1: 1 - 5 sanomalle.
Ekivaari on sisäistänyt palstalla eniten oikeimmin UT:n sanoman ja jumaluuden merkityksen. Jos hän on tehnyt sen tuntematta Platonia, nostan hattua. Kohdat ymmärretynä eivät tuo esile julmaa ja ylimielistä jumalaa. "Jumala" on ihmisläheinen, vaikka teoissaan on mitä on, koska luonto on sellainen.
Platonin henkimaailma koostuu aineettomista ideoista. Korkein idea (Jumala) tulee lihaksi l. materiaaliseksi maailmaksi. UT: Isä on on yksin totinen Jumala, Jumala on kaikki kaiksessa. Ja vielä: Minä (Jeesus) olen Isässä ja Isä on minussa.
Taivaallinen henki ei luo henkisen maailman ulkoupolelta näkyvää maailmaa vaan tulee itse "lihaksi" l. materiaksi. Luominen tapahtuu toisin kuin 1 Moos 1 - 2 luvuissa.
Jeesus puhuessaan Isästä ei tarkoita sitä, että hän olisi Jumalan Poika vaan poika tai lapsi. Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Jeesus oli Mooseksen ennustama profeetta, yksi heistä. Keskivertoa ihmistä älykkäämpi.
Materiaalinen maailma on siiten henkisen Jumalan materiaalinen olemus. Ei mitään paholaisia, ei myrkynkylvöä. Luonto on julma ja hellä. Se ymmärretään. Pappeja tai kirkkoja ei välttämättä tarvita. Voivat olla, mutta ihmsen syyllistämistä ei tarvita. Uskovaisten manaaminen toisiaan helvettiin muuttuu joutavaksi. Jeesuksen sanoma UT:ssa; taivas on sisällänne; kuvaa materian henkisyyttä ja on yhtä platonismin kanssa. Platonismin kautta olisi voinut löytyä ihmiselämää ymmärtävä jumala.
Kirkkoisille ei kelvannut hyvä henki. Muotoutuva järjestö kaipasi jäsenten yllä olevia johtajia. Johtajat merkitsevät aina tavalla tai toisella alamaisia. Siksi Jeesuksestakin täytyi luoda opissa jumala jota saataisiin oikeutettua "jumalalliset" maalliset kirkkojohtajat. Tätä kautta ideaalinen uskonto maallistui vallasta ja rahasta taistelevien uskontojohtajien temmellyskentäksi. Siksi ekivaari koetaan vaaralliseksi, koska hän esittää hyvän jumalan olemassaoloa ja tasa-arvoisten krisittyjen yhdessäoloa ja ehkä myös muiden ihmisten hyvöäksymistä.
Suoraa platonismia on myös anteeksianto jumalallisessa mielessä. Vain Jumala voi antaa anteeksi. Olkoon niin. Jokainen ihminen on toista kohtaan jumala. Keskinäisissä riidoissa tulee aina ratkaisu. Paras ratkaisu on, että sovitaan. Lyödään kättä päälle ja kina on selvä. Kuka tahansa voi antaa anteeksi. Ei siihen pappia tai jumalaa tarvitse. "Jumalaa" vastaan ei voi rikkoa muuten kuin rikkomalla toista ihmistä vastaan. Siis; anteeksianto on ihmisten (jumalien) keskeinen asia.
Kritiikki:
Jos Platonin oppi olisi sisällöltään säilytetty kirkkokäytännössä, olisi olevaisen tutkiminen ollut turvattu.
Saksal. uskovainen filosofi Hegel (1.800-luvun alkupuolella) lähti tutkimaan ei-olevan eli maallisen olemusta ja lainalaisukksia. Hän jatkoi siitä mihin Platon ja Aristoteles jäivät. Häntä ennen oli mm. Spinoza, Kant, Hume ym..
Mutta miksi nimittää materiaalista olemattomaksi ja henkistä maailmaa tosiolevaksi, kun täällä elämme ja voimme suoraan tutkia maailmaa. Sama sille tutkimmeko reaalista materiaa vai materiaksi tullutta henkistä l. Jumalaa. Vuorovaikutussuhhteita ja lainalaisuuksia löytyy. Kemia, fysiikka ja muut tieteet sen todistavat.
Islamin oppi perustuu myös Platonin ja Aristoteleen näkemyksiin. Ero on siinä, että islam eli vuosisatoja käytännöllisesti katsoen ilman pappeja eikä se asettunut luojan luoman maailman tutkimsen esteeksi.
Islamin maailma rakasti kirjoja, keräsi Bagdadiin valtavan kirjaston ja oppineita kaikkialta maailmasta, myös kristittyjä. Islamin maailma oli 1.200-luvulle saakka valovuosia edellä kristillistä Eurooppaa. Se oli tieteiden ja taiteiden tyyssija. Tieteiden perusta laskettiin Bagdadissa ja sieltä se leivisi Eurooppaan.
Ensimmäinen suurempi kosketus oli ristiretket 1.000 -luvulla. Ristiretkeläiset saattoivat kokea tulleensa barbariasta sivistyksen kehtoon.
1.200-luvulla islam alkoi käpertyä teologiaan. Pappismahti astui esille. Luotiiin näkemyksiä heti Muhammedin jälkeen olleista suurista teologeista, imaameista ja joilla perusteltiin pappislaitosta. Islamin maat alkoivat taantua. Ilmiö oli sama kuin kristinuskossa Jeesuksen persoonallisen jumalolemuksen luominen pappislaitoksen perustelemisessa.
Tiede kulkeutui Eurooppaan Arabiasta. Löytöretket edistivät maailman tuntemusta ja teollisuuden nousua ja sen mukana aateliston ja papiston muodostaman feodalismin valtiojärjestelmän kukistumista.
Samalla 1.500 luvulla alkanut kehitys Euroopassa merkitsi askel askeleelta uskonnollisten ja perinnöllisten etuoikeuksien murtumista.
Palstalla pelkästään syntiä, pelastusta ja veristä Jeesusta korostavat uskovat kannattavat kaikessa henkisyydessään materiaan kätkettyjä salaperäisiä henkisiä voimia. He uskovat paradoksaalisesti materiaan hengen sijasta, vaikka luulevat uskovansa henkeen. Täten heidän maailmannäkemyksensä muuttu sekasortoiseksi psykoottisen kaoottiseksi sekamelskaksi.
Tuonne välille oli asiasta tullut viestejä.
Ihmisen tulisi pyytää hengeltä anteeksi, jos on rikkonut toista ihmistä tai yhteisöä vastaan! Syntiopin mukaan näin tulee tehdä. Mitä sanoo luonnollnen tajuaminen.
Tapaus n:o 1.
Jos edetään Joh 1: 1 - 5 mukaan, niin Jumala on tällä hetkellä materialisoitunut kaikeksi siksi, mitä on olemassa. Tarvitaanko tältä Jumalalta anteeksiantoa ihmissuhteissa? Ihmisten riidat ovat ihmisten välisiä ja heidän ne tulee ratkaista. Solvaaja on syyllinen ja hänen tulisi oikaista solvatulle valheensa sekä kaikille niille, joille on valehdellut. Jos joku on tehnyt murhan, hän on siitä vastuussa yhteisölle, sovitaa tekonsa ja saa vapautuksen.
Entäpä Jumalaa eli luontoa vastaan tehdyt rikkomukset! Ihmiskunnan tulisi elää sopusoinnussa luonnon kanssa voidakseen lajina olla olemassa. Luonto kostaa heti tai myöhemmin siihen kohdistuneet laiminlyönnit. Luonto ei tarvitse anteeksipyyntöä. Se ei tee sillä mitään. Se vaatii asiantilan toteamisen ja virheellisen toiminnan oikaisua eli tekoja luonnon tasapainon palauttamiseksi. Lihaksi tullut Jumala vaatii oikeudenmukaista kohtelua itseään kohtaan. Se hyväksyy itseensä kajoamisen, mutta vaatii perusehtojen tasapainon säilyttämistä.
Tapaus n:o 2.
Mooseksen 1. kirjan luojajumala Herra, persoonallinen henkinen jumala ja joka ei muutu lihaksi.
Näinhän Jumala mielletään kristinuskossa yleisesti vastoin Johanneksen evankeliumia.
Jos Jumala on silti taivaassa erillinen persoonallinen henki, niin mitä hän odottaa ihmisiltä?
Kän on kaikkitietävä ja -voipa. Hän tietää, että ihminen ei ole samasta puusta veistetty. Ihmisen olemus on lajiolemus. Siinä on erivärisiä, erikielisiä, lihavia, synkkämielisiä, nauravaisia, eri tavoin uskovia, ateisteja, koulutettuja ja he tekevät asiallisia että päättömiä tekoja.
Mitä Jumalalle kuuluu ihmisten keskinäiset riidat. Ei hän voi eikä halua niitä sovittaa. Jumala pikemminkin ajattelee, että keskenään ihmiset sopikoot. Jos hän antaisi hakkaajalle synninpäästön, se olisi väärin hakattua kohtaan. Hakkaajan täytyy hakea synninpäästö hakatulta.
Entäpä uskonpuutteen tai uskon epäilyn tai siitä luopumisen synti? Kaikkivaltias tietää, että ihmiset uskovat ihan miten sattuu tai ovat uskomatta. Jumalaa ei kinnosta uskominen. Hänen luomus ihmiskunta on ja se hänen on hyväksyttävä. Hän ei edes ajattele harhaoppeja tai "oikeita" oppeja. Kinatkoon ihmiset niistä.
Kunhan eläisivät sovussa keskenään. Kunhan kunnioittaisivat luontoa ja säilyttäisivät sen tasapainon, eivätkä tuhoaisi itseään lajina.
Kaikissa tapauksissa ihmisten rikkomukset toisiaan, yhteisöä tai luontoa vastaan ovat heidän välisiään ja heidän keskenään ratkaistavia. On jopa vaarallista olettaa saavansa rikkomuksista vapautus ilman sopimista rikotun kanssa.
Syntioppi henkeä vastaan on maallisten uskonnollisten johtajien alistamisoppi pienen ihmisen henkiseksi nujertamseksi. Synnintunto-oppi on ihmisyydelle vieras oppi, ihmisten keksimä ja kirkkolaitoksen maallisen olemisen tarpeita vastaava näkemys.