Olen huomannut tällä palstalla vapaiden suuntien ihmisten (helluntailaiset, vapaakirkolliset, baptistit jne.) kyseenalaistavan luterilaisuuden raamatullisuuden. Hyvä niin, sillä asioita mihin uskotaan, on hyvä perustella itselleen. On hyvä ymmärtää opillisia eroavaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen miten tulkitsemme Raamattua. Luterilainen oppi perustuu yksin Raamattuun.
PERISYNTI
VOIKO IHMINEN VALITA JUMALAA?
Me luterilaiset uskomme perisyntiin ts. siihen, että ihminen perii syntisen luonnon syntiinlankeemuksesta alkaen. Ihminen luotiin paratiisiin synnittömänä, oman tahdon omaavana. Kun ihminen lankesi syntiin, niin myös hänen koko luontonsa lankesi. Tämä sisälsi myös hänen tahtonsa, niin että hän ei voinut enää valita Jumalaa. Tämä siksi että Jumala on niin pyhä, ettei mikään epäpyhä voi lähestyä häntä, ei edes pikkusormea nostamalla.
VAPAA TAHTO
Helluntailaiset uskovat että ihmisen tahto ei langennut, vaan että ihmiselle jäi lankeemuksen ulkopuolelle vapaa tahto.
USKONRATKAISU
Luterilaiset eivät korosta uskonratkaisun merkitystä, koska usko on 100 % Jumalan työtä. "Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen". Helluntailaiset sen sijaan korostavat ihmisen omaa ratkaisua, eli ihmisen tulee päättää, että seuraako hän Jeesusta vai ei. Luterilaisuudessa ei valita Jumalaa "sillä hän on ensin valinnut meidät", Jumalan kutsun sen sijaan ihminen voi kieltää.
Ylipäätään luterilaisuus korostaa sitä, että Jumala on aktiivinen ja ihminen on passiivinen. Näin emme teoilla voi ansaita armoa.
LAKI JA EVANKELIUMI
"Yksin uskosta, ilman lain tekoja" -periaate oli uskonpuhdistuksen kantava voima. Luterilaisuus erottaa tiukasti lain ja evankeliumin. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan laki on täysin ehdoton, ja se tuomitsee kaiken synnin, eikä se jousta tippaakaan. Jumala on pyhä. Teoilla ei voi lähestyä Jumalaa.
Toisaalta evankeliumi on yhtä ehdoton vapaudessaan, sillä Jumala on rakkaus. Rakkaudessaan hän antoi meille Jeesuksen. Evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta vapauttaa meidät synnin kahleista ja lainalaisuudesta. Synnistä armahdettuina, Jeesuksen tähden, Hänessä, voimme lähestyä rohkeasti Isää Jumalaa.
Helluntailaisuus periaatteessa hyväksyy tämän opinkohdan, mutta käytännössä mm. kaste ja ehtoollisopetuksessa se kielletään, kun sakramentit nähdään vain tunnustustoimina, siis luterilaisittain tekoina Jumalalle. Tällöin myös kasteen ja ehtoollisen merkitys ja sisältö ovat erilaisia. Luterilaisittain kaste on Kristuskaste, joka asetettiin (vasta) Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa (Room. 6:1-). Tätä kautta aukeavat kysymykset ”Miksi Jeesus vain siunasi lapsia, miksi ristin ryöväri pääsi taivaaseen ilman kastetta?, jne. Kaste ei ole siten vain esikuva, vaan "näin vesi kasteena teidät pelastaa" Helluntailaisuudessa kasteella on vain esikuvallinen merkitys liitosta, vähän kuin ympärileikkaukkaus ja Johannes kastajan parannuksen kaste. Vastaavasti ehtoollista pidetään pelkkänä muistoateriana ilman todellista Jumalan läsnäoloa ja syntien anteeksiantamusta. Luterilaisina uskomme että Jeesuksen sanat "tämä on minun vereni" ja "tämä on minun ruumiini" todella tarkoittavat sitä, vaikkakin hengellisesti ymmärrettynä. Kasteessa ja ehtoollisessa on siis pelastuksen sisältö ja ylösnousemusvoima, eikä kyseessä ole vain vertauskuva.
JUMALAN VAI IHMISEN NÄKÖKULMA?
RIITTÄÄKÖ LAPSENA SAATU KASTE?
Puhuttaessa sakramenteista, kasteesta ja ehtoollisesta, tulevat esiin selkeät erot. Luterilaisuus korostaa näissäkin asioissa sitä, että Jumala on aktiivinen ja ihminen on passiivinen vastaanottava osapuoli. Siten armo pysyy puhtaana.
Me luterilaiset uskomme että ihmiselle lahjoitetaan usko, pelastus ja Pyhä Henki kasteessa. Kasteessa Jumala toimii, ja me vastaanotamme sen armosta. Niin myös toisessa sakramentissamme, ehtoollisessa, Jumala toimii, jossa Hän ruokkii sieluamme. Jeesus itse on leivässä ja viinissä, ja saamme siinä myös syntimme anteeksi konkreettisessa muodossa.
Jotta luterilaiseen käsitykseen sakramenteista pääsee käsiksi, on tärkeää ymmärtää se että puhumme usein samoista asioista, mutta eri ajan perspektiivistä. Ne ovat: Jumalan iankaikkinen näkökulma ja ihmisen aikasidonnainen näkökulma.
Nämä kaksi aikanäkökulmaa saattavat olla vaikeita ymmärtää, mutta se on kuitenkin oleellista kun käsittelemme luterilaista oppia kasteesta ja ehtoollisesta
Kuvaan asiaa aikajanoilla:
Ihmisen näkökulma:
S= syntymä
= kaste
U= uskoontulo/ palaaminen kasteen armoon
X= kuolema
S__ _____U_____________x
Jumalan näkökulma:
jatkuu iankaikkisesti
L= luominen
Jeesuksen sovitustyö ristillä
Koska iankaikkisuudella ei ole alkua eikä loppua, janalla kaikki tapahtumat muodostavat vain pisteen. Jumala voi siis katsoa janaa myös sen toisesta päästä, jolloin näkyy vain Jeesus ja hänen työnsä. "Kaikki on luotu Häneen ja Hänessä kaikki pysyy voimassa". Room. 6:3 ”Olemme häneen kuolemaansa kastetut”.
Näin siis molemmat janat näyttävät päästä katsottuna tältä:
Jumalan kaikki työt ovat iankaikkisia, ei-aikasidonnaisia, ja siksi hän näkee niissä vain poikansa Jeesuksen.
MILLOIN IHMINEN TULEE USKOON?
MILLOIN HÄN SAA PYHÄN HENGEN?
Helluntailaisuudessa opetetaan, että kun ihminen tekee uskonratkaisun, hän tulee uskoon. Vasta sen jälkeen tapahtunut kaste on pätevä. Kaste on tunnustustoimi seurakunnan edessä. Pyhä Henki saadaan yleensä uskoon tulon jälkeen ns. ”henkikasteessa”. Luterilaisuudessa tunnustetaan kyllä Pyhällä Hengellä täyttyminen, joka löytyy Raamatusta (ainakin alkukielestä) sanoilla ”kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, niin te saatte voiman…”. Erotetaan siis PH:n tuleminen päälle (=täyttyminen), ja PH:n saaminen.
Luterilaisuudessa ihminen saa Pyhän Hengen kasteessa, ja jokaisella uskovalla on Pyhä Henki. Uskoontulo tapahtuu siis kasteessa (Jumalan iankaikkisuusnäkökulma). Siinä ihminen on passiivinen ja Jumala aktiivinen. Se on ”lahjavanhurskautta”. Jos ihminen oivaltaa asiat myöhemmällä iällä, niin sanotaan että hän "palaa kasteen armoon", tai "tulee uskoon" (ihmisen aikanäkökulma). Luonnollisesti Jumalan näkökulmasta katsottuna ei ole väliä tapahtuuko kaste ennen vai jälkeen uskoontuloa. Tärkeää on että lapsiamme ei suljeta pelastuksen ja kasteen ulkopuolelle, kuten Jeesus opetti. Lisäksi kauan ei saisi elää uskoen Jeesukseen syntien sovittajana ilman kastetta. (Valitettavasti moni helluntailaisperheen lapsi ei tunne olevansa riittävän kelvollinen tehdäkseen päätöstä mennä kasteelle).
Osa näistä lapsena kastetuista pitää siis halpana kastetta ja Jumalan armoa, eivätkä he siten peri iankaikkista elämää. Osa halveksii kasteen lahjaa osan elämänsä ajasta, mutta tulevat "uskoon" myöhemmässä vaiheessa elämäänsä. Näin siis ihmisen näkökulmasta. Jumalan iankaikkisesta näkökulmasta hän oli pelastettu kasteessa jo lapsena, eikä hän ollut sitä koskaan menettänytkään. Hän palasi tuohon kasteen armoon. Jos ihminen on ”tullut uskoon” ennen kastetta, pelastuu hän silloinkin kasteessa (iankaikkisuusnäkökulma), vaikka se aikanäkökulmasta tapahtuisi sen jälkeen kun on uskon ymmärrykseen tullut. Kyse on Jumalan iankaikkisista teoista, jotka kaikki kertovat meille Jeesuksesta. Ei iankaikkisille teoille voidakaan määritellä tietyn ajan hetkeä kuin vajavaisesti. Samalla tavalla voimme ymmärtää että tulimme uskoon 2000 vuotta sitten Jeesuksen ristikuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tähän iankaikkiseen armoon meidät liitetään sanan ja sakramenttien välityksellä.
Tästä näkökulmasta voimme ymmärtää sen että ihminen tulee uskoon kasteessa, eikä tarvita mitään kokemusta vahvistamaan Jumalan työtä. Riittää kun olet kastettu ja uskot Jeesukseen. Kasteen armo kuuluu myös sinulle!
PERISYNTI
VOIKO IHMINEN VALITA JUMALAA?
Me luterilaiset uskomme perisyntiin ts. siihen, että ihminen perii syntisen luonnon syntiinlankeemuksesta alkaen. Ihminen luotiin paratiisiin synnittömänä, oman tahdon omaavana. Kun ihminen lankesi syntiin, niin myös hänen koko luontonsa lankesi. Tämä sisälsi myös hänen tahtonsa, niin että hän ei voinut enää valita Jumalaa. Tämä siksi että Jumala on niin pyhä, ettei mikään epäpyhä voi lähestyä häntä, ei edes pikkusormea nostamalla.
VAPAA TAHTO
Helluntailaiset uskovat että ihmisen tahto ei langennut, vaan että ihmiselle jäi lankeemuksen ulkopuolelle vapaa tahto.
USKONRATKAISU
Luterilaiset eivät korosta uskonratkaisun merkitystä, koska usko on 100 % Jumalan työtä. "Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen". Helluntailaiset sen sijaan korostavat ihmisen omaa ratkaisua, eli ihmisen tulee päättää, että seuraako hän Jeesusta vai ei. Luterilaisuudessa ei valita Jumalaa "sillä hän on ensin valinnut meidät", Jumalan kutsun sen sijaan ihminen voi kieltää.
Ylipäätään luterilaisuus korostaa sitä, että Jumala on aktiivinen ja ihminen on passiivinen. Näin emme teoilla voi ansaita armoa.
LAKI JA EVANKELIUMI
"Yksin uskosta, ilman lain tekoja" -periaate oli uskonpuhdistuksen kantava voima. Luterilaisuus erottaa tiukasti lain ja evankeliumin. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan laki on täysin ehdoton, ja se tuomitsee kaiken synnin, eikä se jousta tippaakaan. Jumala on pyhä. Teoilla ei voi lähestyä Jumalaa.
Toisaalta evankeliumi on yhtä ehdoton vapaudessaan, sillä Jumala on rakkaus. Rakkaudessaan hän antoi meille Jeesuksen. Evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta vapauttaa meidät synnin kahleista ja lainalaisuudesta. Synnistä armahdettuina, Jeesuksen tähden, Hänessä, voimme lähestyä rohkeasti Isää Jumalaa.
Helluntailaisuus periaatteessa hyväksyy tämän opinkohdan, mutta käytännössä mm. kaste ja ehtoollisopetuksessa se kielletään, kun sakramentit nähdään vain tunnustustoimina, siis luterilaisittain tekoina Jumalalle. Tällöin myös kasteen ja ehtoollisen merkitys ja sisältö ovat erilaisia. Luterilaisittain kaste on Kristuskaste, joka asetettiin (vasta) Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa (Room. 6:1-). Tätä kautta aukeavat kysymykset ”Miksi Jeesus vain siunasi lapsia, miksi ristin ryöväri pääsi taivaaseen ilman kastetta?, jne. Kaste ei ole siten vain esikuva, vaan "näin vesi kasteena teidät pelastaa" Helluntailaisuudessa kasteella on vain esikuvallinen merkitys liitosta, vähän kuin ympärileikkaukkaus ja Johannes kastajan parannuksen kaste. Vastaavasti ehtoollista pidetään pelkkänä muistoateriana ilman todellista Jumalan läsnäoloa ja syntien anteeksiantamusta. Luterilaisina uskomme että Jeesuksen sanat "tämä on minun vereni" ja "tämä on minun ruumiini" todella tarkoittavat sitä, vaikkakin hengellisesti ymmärrettynä. Kasteessa ja ehtoollisessa on siis pelastuksen sisältö ja ylösnousemusvoima, eikä kyseessä ole vain vertauskuva.
JUMALAN VAI IHMISEN NÄKÖKULMA?
RIITTÄÄKÖ LAPSENA SAATU KASTE?
Puhuttaessa sakramenteista, kasteesta ja ehtoollisesta, tulevat esiin selkeät erot. Luterilaisuus korostaa näissäkin asioissa sitä, että Jumala on aktiivinen ja ihminen on passiivinen vastaanottava osapuoli. Siten armo pysyy puhtaana.
Me luterilaiset uskomme että ihmiselle lahjoitetaan usko, pelastus ja Pyhä Henki kasteessa. Kasteessa Jumala toimii, ja me vastaanotamme sen armosta. Niin myös toisessa sakramentissamme, ehtoollisessa, Jumala toimii, jossa Hän ruokkii sieluamme. Jeesus itse on leivässä ja viinissä, ja saamme siinä myös syntimme anteeksi konkreettisessa muodossa.
Jotta luterilaiseen käsitykseen sakramenteista pääsee käsiksi, on tärkeää ymmärtää se että puhumme usein samoista asioista, mutta eri ajan perspektiivistä. Ne ovat: Jumalan iankaikkinen näkökulma ja ihmisen aikasidonnainen näkökulma.
Nämä kaksi aikanäkökulmaa saattavat olla vaikeita ymmärtää, mutta se on kuitenkin oleellista kun käsittelemme luterilaista oppia kasteesta ja ehtoollisesta
Kuvaan asiaa aikajanoilla:
Ihmisen näkökulma:
S= syntymä
= kaste
U= uskoontulo/ palaaminen kasteen armoon
X= kuolema
S__ _____U_____________x
Jumalan näkökulma:
jatkuu iankaikkisesti
L= luominen
Jeesuksen sovitustyö ristillä
Koska iankaikkisuudella ei ole alkua eikä loppua, janalla kaikki tapahtumat muodostavat vain pisteen. Jumala voi siis katsoa janaa myös sen toisesta päästä, jolloin näkyy vain Jeesus ja hänen työnsä. "Kaikki on luotu Häneen ja Hänessä kaikki pysyy voimassa". Room. 6:3 ”Olemme häneen kuolemaansa kastetut”.
Näin siis molemmat janat näyttävät päästä katsottuna tältä:
Jumalan kaikki työt ovat iankaikkisia, ei-aikasidonnaisia, ja siksi hän näkee niissä vain poikansa Jeesuksen.
MILLOIN IHMINEN TULEE USKOON?
MILLOIN HÄN SAA PYHÄN HENGEN?
Helluntailaisuudessa opetetaan, että kun ihminen tekee uskonratkaisun, hän tulee uskoon. Vasta sen jälkeen tapahtunut kaste on pätevä. Kaste on tunnustustoimi seurakunnan edessä. Pyhä Henki saadaan yleensä uskoon tulon jälkeen ns. ”henkikasteessa”. Luterilaisuudessa tunnustetaan kyllä Pyhällä Hengellä täyttyminen, joka löytyy Raamatusta (ainakin alkukielestä) sanoilla ”kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, niin te saatte voiman…”. Erotetaan siis PH:n tuleminen päälle (=täyttyminen), ja PH:n saaminen.
Luterilaisuudessa ihminen saa Pyhän Hengen kasteessa, ja jokaisella uskovalla on Pyhä Henki. Uskoontulo tapahtuu siis kasteessa (Jumalan iankaikkisuusnäkökulma). Siinä ihminen on passiivinen ja Jumala aktiivinen. Se on ”lahjavanhurskautta”. Jos ihminen oivaltaa asiat myöhemmällä iällä, niin sanotaan että hän "palaa kasteen armoon", tai "tulee uskoon" (ihmisen aikanäkökulma). Luonnollisesti Jumalan näkökulmasta katsottuna ei ole väliä tapahtuuko kaste ennen vai jälkeen uskoontuloa. Tärkeää on että lapsiamme ei suljeta pelastuksen ja kasteen ulkopuolelle, kuten Jeesus opetti. Lisäksi kauan ei saisi elää uskoen Jeesukseen syntien sovittajana ilman kastetta. (Valitettavasti moni helluntailaisperheen lapsi ei tunne olevansa riittävän kelvollinen tehdäkseen päätöstä mennä kasteelle).
Osa näistä lapsena kastetuista pitää siis halpana kastetta ja Jumalan armoa, eivätkä he siten peri iankaikkista elämää. Osa halveksii kasteen lahjaa osan elämänsä ajasta, mutta tulevat "uskoon" myöhemmässä vaiheessa elämäänsä. Näin siis ihmisen näkökulmasta. Jumalan iankaikkisesta näkökulmasta hän oli pelastettu kasteessa jo lapsena, eikä hän ollut sitä koskaan menettänytkään. Hän palasi tuohon kasteen armoon. Jos ihminen on ”tullut uskoon” ennen kastetta, pelastuu hän silloinkin kasteessa (iankaikkisuusnäkökulma), vaikka se aikanäkökulmasta tapahtuisi sen jälkeen kun on uskon ymmärrykseen tullut. Kyse on Jumalan iankaikkisista teoista, jotka kaikki kertovat meille Jeesuksesta. Ei iankaikkisille teoille voidakaan määritellä tietyn ajan hetkeä kuin vajavaisesti. Samalla tavalla voimme ymmärtää että tulimme uskoon 2000 vuotta sitten Jeesuksen ristikuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tähän iankaikkiseen armoon meidät liitetään sanan ja sakramenttien välityksellä.
Tästä näkökulmasta voimme ymmärtää sen että ihminen tulee uskoon kasteessa, eikä tarvita mitään kokemusta vahvistamaan Jumalan työtä. Riittää kun olet kastettu ja uskot Jeesukseen. Kasteen armo kuuluu myös sinulle!
Vastaukset 29
Vanhimmat
En tiedä mihin näkemyksesi Helluntailaisuuden opista perustuu, mutta osa asioista kyllä kuullostaa väärin ymmärretyiltä. yritän oikaista joitakin asioita tässä lyhyesti, mutta sinun kannattaisi keskustella jonkun hellari pastorin tms. kanssa asioista, jotta saisin oikeamman kuvan asioista ja opetuksista.
(VAPAA TAHTO
Helluntailaiset uskovat että ihmisen tahto ei langennut, vaan että ihmiselle jäi lankeemuksen ulkopuolelle vapaa tahto. )
Helluntailaiset uskovat, että ihmisillä on ollut aina ja on aina oleva vapaa tahto ottaa vastaan, tai hyljätä Jumalan valmistama pelastus. Jumala ei pakota ketään taivaaseen. Ensimmäisessä syntiin lankeemuksessa syntyi perisynti joka seuraa meitä, kunnes tulemme uskoon jolloin synnymme uudesti. Ihminen joka elää lakien mukaan, mutta ei koskaan ole ottanut vastaan Jeesusta, voidaan tuomita kadotukseen jo pelkän perisynnin vuoksi.
(USKONRATKAISU
Luterilaiset eivät korosta uskonratkaisun merkitystä, koska usko on 100 % Jumalan työtä. "Hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen". Helluntailaiset sen sijaan korostavat ihmisen omaa ratkaisua, eli ihmisen tulee päättää, että seuraako hän Jeesusta vai ei. Luterilaisuudessa ei valita Jumalaa "sillä hän on ensin valinnut meidät", Jumalan kutsun sen sijaan ihminen voi kieltää.)
Usko on täysin Jumalan työtä ja meidän tehtävämme on ottaa se vastaan. Jumala ojentaa sitä meille ja me vapaasta tahdosta teemme valinnan ottaa tai hyljätä, Jumala ei pakota ottamaan. Emme pelastu sen vuoksi että otimme sen vastaan, vaan sen vuoksi mitä ristillä tapahtui.
LAKI JA EVANKELIUMI
Lian tehtävänä on paljastaa synti, ja synnin tunnossa ihminen kääntyy Jumalan puoleen. Eli laki ei pelasta vaan kääntyminen Jumalan puoleen, eli usko. Ihminen joka tulee uskoon, mutta kuolee vaikka jossain onnettomuudessa heti sen jälkeen, niin hän pääsee taivaaseen ilman kastetta, koska usko pelastaa. Jeesus käski tehdä opetuslapsia kastamalla heidät.
(JUMALAN VAI IHMISEN NÄKÖKULMA?
RIITTÄÄKÖ LAPSENA SAATU KASTE? )
Jos saamme pelastuksen lapsikasteessa, niin mihin tarvitaan uskoa, olemmehan jo pelastetut. Luterilaisuus opettaa, että pelastumme kasteessa, siitä puhuu puolestaan myös "hätäkaste" kuolevalle lapselle, jonka tilaa voidaan verrata Aadamiin ja Eevaan enen kielletyn hedelmän syömistä.
(MILLOIN IHMINEN TULEE USKOON?
MILLOIN HÄN SAA PYHÄN HENGEN?)
Pyhä Henki tekee kaikissa ihmisissä työtä herättäen kaipuun Jumalan puoleen, vaikka heitä ei olisikaan kastettu lapsena, Pyhä Henki tekee työtä keskuudessamme. Kun synnymme uudesti ylhäältä(tulemme uskoon), niin me saamme uuden Pyhän Hengen vanhan syntisen tilalle. Itseni on kastettu lapsena, ja en näe elämääni ennen uskoon tuloa kovinkaan Pyhän Hengen mukaiselta. Pyhä Henki kyllä teki minussa työtä. (kuten ystävissäni joita ei ollut kastettu lapsena) Ja heräsin synnintuntoon ja otin vastaan Kristuksen, jonka seurauksena halusin astua opetuslapseuteen ja menin kasteelle. Uskoon tuloni jälkeen Pyhän Hengen hedelmät ovat näkyneet elämässäni, toisin kuin ennen uskoontuloani.
Jumala on valmistanut ristintyön jo aikojen alussa, koska hän nähnyt kaiken ja tiennyt kaiken ennalta.
PALAUTETTA
Kiitos kiihkottomasta vastauksesta. Helluntailaisten opista on vaikea saada selkoa, kun teillä ei ole Katekismusta tms. Eri pastoreiltakin saa vähän eri kuvan asioista.
Perisynnistä kadottavasta vaikutuksesta sylivauvalla olemme siis eri mieltä. Uskomme että myös sylilapset ovat perisynnin alaisuudessa, ja siksi heidätkin tulee kastaa. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla", lapsetkin. Myös uskovaiset ovat tuon perisynnin alla, vaikka Kristuksessa voimme nähdäkin itsemme täysin pyhinä, niin puhdas ja synnitön kuin hän onkin.
Sanoit:
"Kun synnymme uudesti ylhäältä(tulemme uskoon), niin me saamme uuden Pyhän Hengen vanhan syntisen tilalle."
Hienoa, ihminen saa siis uskoon tullessaan Pyhän Hengen! Ei siis uskoontulon jälkeen "henkikasteessa". Näin eivät kaikki helluntailaiset kuitenkaan ole opettaneet, ainakaan minulle.
KYSYMYKSIÄ
Sanot: "Jumala on valmistanut ristintyön jo aikojen alussa, koska hän nähnyt kaiken ja tiennyt kaiken ennalta."
Sanot myös: "Usko on täysin Jumalan työtä"
Johdan tästä käsityksen, että väität, että usko on Jumalan iankaikkinen teko, joka vaikuttaa aina ja on aina vaikuttanut.
Niin ainakin minä uskon.
Miksi sitten uskoontulon ajankohta on oleellista? Ainakin se on oleellista mielestäsi siinä mielessä että ensin usko, sitten kaste.
Miten Jumalan iankaikkista tekoa voidaan määritellä tähän aikaan tapahtuvaksi, jos se ei ole aikasidonnainen tapahtuma?
Ja jos se tähän aikaan istutetaan, niin eikö loppujen lopuksi meidänkin aikamme ole iankaikkisuudessa tapahtuvaa, onhan Jumala ollut ennen luomista, samoin kuin on oleva tämän maailman ajan jälkeenkin. Tällöinkin merkitys uskoontulon ajankohdasta häviää.
Eihän kääntymätönkään ihminen usko Jeesukseen ja syntiensä anteeksiantamukseen, vaikka Hän totisesti on sovittanut tuon kyseiseisen ihmisen synnit jo paljon ennen hänen uskoontuloansa. Pelastus on ajaton.
Samalla tavalla opetamme kasteesta.
Jos näin ymmärrät uskon iankaikkista näkökulmaa, niin olet toivottavasti vähän oivaltanut myös kasteen merkityksestä. Me kun uskomme sen olevan Jumalan teon, jolloin uudelleen kastaminen on täysin turhaa. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.
Uskolla on siinä mielessä ajallisesti merkitystä, että jos kuolemme ilman uskoa (henkilökohtaista) Jeesuksen Kristuksen kuolemiseen syntiemme puolesta, niin jäämme ilman taivasosaa. Pelastus on suunniteltu jo aikojen alussa, sekä tarkoitettu jokaiselle, mutta valinta tulee aina jokaiselle ihmiselle eteen henkilökohtaisena. (otanko vastaan vai hylkäänkö) Jumala antaa ihmisten itse valita, jos ihminen ei itse tekisi valintaa, vaan Jumala, niin silloinhan pelastus ei olisi tarkoitettu kaikille, vaan niille keille Jumala päättää. Jumala on kyllä nähnyt ennalta sen, että ketkä sen ottaa vastaan, mutta kaikille sitä tarjotaan.
Joskus jotkut ajattelevat henkikasteen olevan sama asia, kun kaste jolla käymme uskoon tulomme jälkeen, mutta niillä tarkoitetaan eri asioita. Henkikasteella tarkoitetaan tapahtumaa jossa Jumala täyttää ihmisen Pyhällä Hengellä, ei sitä että Pyhä Henki saa asettua ihmiseen. Sitä voisi kuvailla ehkä sillä, että meillä olisi malja jossa jonkin verran nestettä. Ja maljaan kaadettaisiin lisää nestettä, jotta se vuotaisi ylitse. Malja on uskova ja neste on Pyhä Henki. Eli meidän tulisi rukoilla jotta Jumala täyttaisi maljamme ylitse vuotaviksi, kuten Raamatussa kehoitetaan. Tällöin kun Jumala täyttää maljojamme yli äyräiden, niin Jumala myös jakaa usein meille armolahjoja. Toinen esimerkki joka ehkä valisee asiaa on, että uskoon tullessa ihminen "kastetaan" Jeesukseen, (saa Pyhän Hengen) ja Pyhällä Hengellä täyttyessä hänet kastetaan Jeesuksessa. (ei tarkoita vesikastetta)
Nämä on vaikeita asioita selittää kirjoittamalla, ainakin itse koen sen olevan helpompaa tehdä "kasvotusten". Mutta kuten totesit alussa pastoreiden erilaisista mielipiteista, niin se voi hyvin olla totta. Kaikissa Helluntaiseurakunnissa ei välttämättä ole aina "tervehenkistä" opetusta, sillä kaikki ovat itsenäisiä seurakuntia ja ovat siten vastuussa itse toiminnoistaan. Ikävä kyllä usein yhden "toilailuista" tehdään yleistyksiä, mutta yhteisillä työntekijöiden kokoontumisilla yritetään tehdä yhtenäisiä linjoja opetusten yms. suhteen. Jos heräsi kysymyksiä, niin aina saa kysyä ja vastaan toki jos osaan. (penkin kuluttajan roolista käsin) Varmimmat vastaukset toki tulevat suoraan "yläkerrasta", muuta emmepä useinkaan osaa kuulla niitä, joten monesti ne joudutaan antamaan meille toista kautta.
Pelastus ja usko vaikuttaa todellakin myös tässä ajassa. Tuota vielä ihmettelen, että miksi Pyhällä Hengellä täyttymistä (maljan ylitse vuotamista) kutsutaan nimellä "henkikaste". Itse liittäisin sen Pyhän Hengen saamiseen, joka tapahtuu uskoontulossa (meikäläisittäin kasteessa).
"...jos ihminen ei itse tekisi valintaa, vaan Jumala, niin silloinhan pelastus ei olisi tarkoitettu kaikille, vaan niille keille Jumala päättää."
Tämä olisi predestinaatio-oppia jota en kannata. Uskon ennaltamääräämisen kohdistuvan Kristukseen, ja sitä kautta meihin uskoviin Kristuksessa. Ei koskaan ohi Kristuksen.
Uskon syntyminen on Jumalan ihmeteko. Siitä lienemme samaa mieltä. Usko tulee kuulemisesta ja kuulemin Jumalan sanan kautta. Tuota valintaa me luterilaisina emme tee, koska elämme luonnostamme erossa Jumalasta (Joh. 3:18) emmekä ole siten kykeneviä siihen. Jos haluaa pysyä erossa Jumalasta, niin ei valintaa tarvitse tehdä silloinkaan. Kutsun voi kuitenkin kieltää.
Olen huomannut, että kun julistetaan evankeliumia täytetystä työstä käsin, ilman ratkaisuvaatimuksia armo tulee paremmin esiin.
Kirkon kaste lähtee täytetystä työstä liikkeelle. Siinä usko lahjoitetaan ylhäältä ihmiselle. Joku kieltää lahjan, eikä pelastu, mutta joku ottaa sen vastaan ja pelastuu.
Vähän samalla tavalla voit ehkä helluntailaisenakin lähestyä ihmisiä täytetystä työstä käsin. Kokeile joskus. Kerro jollekin ei-uskovaiselle tai seurakunnastasi erkaantuvalle uskovaiselle vaikka tähän tapaan:
-Tiedätkö että Jeesus on jo sovittanut KAIKKI sinun syntisi ristillä? Se on jo tapahtunut asia!
-ai kaikki synnit?
-Kaikki menneet, nykyiset ja tulevatkin
-ai tulevatkin?
-Niin, kaikki tulevatkin syntisi on jo annettu anteeksi kerran ristillä Jeesuksen sovintoveressä. Uskomalla Herraan Jeesukseen sinä pelastut!
-entä jos mä teen pian jonkun ison synnin?
-sekin on jo sovitettu, saat palata tähän (kasteen)armoon yhä uudelleen.
-Sittenhän olen varma pelastumisestani!
Tällä kastedialogilla ilman kastetta halusin vain kertoa sen, että ihminen voi tulla uskoon/ uudistua tekemättä päätöstä. Itse vain korostaisin kasteessa lahjoitettua uskoa uudestisyntymisen käännekohtana.
"Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin" (synti yksikössä)
Koko maailma on vanhurskautettu!
Näkisin että valinta on aina tehtävä, mutta kaikille se ei tule suorana kysymyksenä, vaan myös kutsun kieltäminen on päätös, Jumalahan kutsuu meitä kaikkia ja jos emme ole ottaneet sitä lahjaa vastaan, niin olemme sen hyljänneet. Koska elämme luonnostamme erossa Jumalasta, niin emme pysty kääntymään Jumalan puoleen omin voimin, koska lihaamme "vanhaa Aadamia" miellyttää enemmän synti. Siksi Pyhä Henki antaa meille voimaa tehdä kääntymys pois synnistä, ja siten uskoon tulo on Jumalan Pyhän Hengen työ elämässämme. Myös uskovat vaeltavat kompastellen, mutta Jumala nostaa aina ylös, ellemme halua jäädä piehtaroimaan syntiin.(harjoita tieten tahtoen syntiä) Usko voi raueta myös tyhjään, jos hylkäämme Jeesuksen myöhemmin uskoon tulon jälkeen.(Luuk.22:31-32) Mutta sieltäkin mahdollisuus kääntyä takaisin, ellei jätä päätöstä liian myöhään. Jos todella elämme Jumalalle ja rakastamme Häntä, niin emmehän halua tahallamme Jumalaa vastaan rikkoa. Saatana kyllä yrittää meitä harhauttaa aina tilaisuuden tullen.
Helluntailaiset ovat samaa mieltä KAIKKIEN syntien sovituksesta ristillä, mutta niiden kohdalla jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan, niin heidän kohdallaan työ on heille merkityksetön. Esimerkiksi Isä maksaa pojelleen auton, mutta se on merkityksen pojan elämässä, ellei poika ota vastaan tätä autoa. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme, mutta hetkellä jona sen ymmärrämme(teemme päätöksen ottaa sen vastaan ja kuolettua synnille) se tulee vaikuttamaan meidän kohdallamme.
Kääntymys vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmiseen; älyllinen puoli: saamme tietoa Jumalasta ja huomattuamme elävämme sitä vastaan, niin heräämme synnin tuntoon; tunteet: synnintunnon seurauksena syntyy vilpitön suru niiden takia; tahto: päätämme hyljätä synnin ja lähdemme vaeltamaan Kristuksessa. Näkisin ihmisen aina tekevän päätöksen, se ei aina ole "dramaattinen", vaan voi tapahtua myös yksin omassa huoneessaan ollessa.
Kommentoin:
No nyt puhumme molemmat kahdesta aikanäkökulmasta. Olemme jo hyvin lähellä luterilaista kasteen teologiaakin.
Kirjoitit:
Helluntailaiset ovat samaa mieltä KAIKKIEN syntien sovituksesta ristillä, mutta niiden kohdalla jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan, niin heidän kohdallaan työ on heille merkityksetön.
Esimerkiksi Isä maksaa pojelleen auton, mutta se on merkityksen pojan elämässä, ellei poika ota vastaan tätä autoa. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme, mutta hetkellä jona sen ymmärrämme(teemme päätöksen ottaa sen vastaan ja kuolettua synnille) se tulee vaikuttamaan meidän kohdallamme.
Tekstiäsi mukaillen lainaten:
Luterilaiset uskovat KAIKKIEN syntien sovitukseen ristillä [ja kasteessa], mutta niiden kohdalla jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan, niin heidän kohdallaan työ on heille merkityksetön.
Esimerkiksi Isä maksaa pojelleen auton [Jeesuksen sovitustyö/ kasteessa lahjoitettu pelastus], mutta se on merkityksen pojan elämässä, ellei poika ota vastaan tätä autoa [Jeesusta]. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme, mutta hetkellä jona sen ymmärrämme [uskomme saaneemme sen jo Jeesuksessa/ kasteessa lahjaksi] se tulee vaikuttamaan meidän kohdallamme.
Toivottavasti tämän kertomasi autoesimerkin avulla voit ymmärtää sen, että puhuessamme pelastuksesta kasteessa puhumme itseasiassa pelastuksesta Jeesuksessa. Näin siksi, koska emme pidä kastetta esikuvallisena, emmekä ihmisen päätöstä osana pelastussuunnitelmaa.
En tiedä, että ymmärsinkö oikein? Luterilaisen opin mukaan Jeesuksen sovitustyö lahjoitetaan kasteessa. Jos näin olisi, niin mihin me enää tarvittaisiin uskoa, sen voimaan astumiseksiko? Silloinhan se olisi kaste joka pelastaa, eikä usko.(Mark.16:16) Ilman uskoa me joudumme kadotukseen, eli sovitustyö on annettu kaikille ihmisille jo ristillä(Jumala valmisti pelastussuunnitelman jo aikojen alussa), mutta sen voimaantulo tapahtuu uskon seurauksesta. Jos sovitustyö annettaisiin kasteessa, niin kastamattomat olisivat siitä osattomia, eikä heillä voisi ilmetä uskoa, joka sen panee voimaan. Esimerkiksi kääntyneet muslimit. Raamatusta voimme nähdä päätöksenteon välttämättömyys tulee ilmi Ap.t.8:22. Meidän tulee tehdä aina parannus ja kääntyä pois pahuudesta. Kaste ei käännä meitä pois pahuudesta, sillä lapsena kastamisesta huolimatta tein pahuutta(samat asiat olisin tehnyt ilman kastettakin), joten sainko jotain kasteessa, mikä minut olisi pitänyt erossa pahuudesta, en. Voinko tehdä parannusta ilman halua siihen, tai päättämättä asiaa, en itse ainakaan näe sitä mahdollisena.
Kasteen tarkoitus ilmoitetaan Matteuksen evankeliumissa 28. luku 19. jae. Kasteella tehdään opetuslapsia.
Näkisin, että luterilainen oppi sitoo kasteen ja uskon niin lähelle toisiaan, että niitä on vaikea käsitellä yksittäisinä/erillisinä tapahtumina.
Suurin ero luterilaisen ja helluntailaisen opin välillä muodostuukin kasteesta. Aikoinaan helluntailaiset olivatkin kirkon alaisuudessa, ja monissa asioissa olemmekin samoilla linjoilla, mutta myöhemmin kirkko erkaannutti Helluntaiherätyksen alaisuudestaan, ilmeisesti joidenkin asioiden erlaisten tulkintojen vuoksi.
Aivan asian vierestä: missäpäin asuilet, itse asun eteläpohjanmaalla, Nurmossa
>>Sanot-
>>Jos sovitustyö annettaisiin kasteessa, niin kastamattomat olisivat siitä osattomia,
>> Luuk. 23:43
Niin Jeesus sanoi hänelle:
"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa!."
Ryöväri tuskin ristillä ollessaan ehti saamaan "vesikastetta"! Mutta hän - USKOI! ja hän NÖYRTYI! Jeesuksen edessä ja tämä juuri oli hänen pelastuksensa!-USKO JEESUKSEN LUNASTUSTYÖHÖN!
Hän uskoi Jeesuksen Jumaluuteen ja Hänen sovitusvoimaansa! Ryöväri sai "USKOSSA" käydä taivaan "Paratiisiin" yhdessä Jeesuksen kanssa!!!
On tilanteita varmasti jossa vesikastetta ei yksinkertaisesti vain ehdi saamaan vaikka USKO ON JO SYNTYNYT ihmiseen, ja "uudestisynnyttänyt" hänet - SANAN USKOMISEN kautta! josta Paavalikin Roomalaiskirjeessään mainitsee ->
>>Room. 10:17
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta!.
"Kaste" ei pelasta ketään vaan USKO Jeesukseen! Jumalan SANAAN!
Siunausta ja kiitos hyvistä kirjoituksistasi!
Jeesus kanssasi!
Uskon että ymmärsit vertauksen aika tavalla niin kuin pitääkin. Mutta ollaan kuitenkin tarkkoja. Sovitustyötä ei lahjoiteta, koska sovitustyö ei pelasta vaan Jeesus pelastaa. Kaste on Jumalan puolelta aina voimassa. Toisin sanoen usko ja Pyhä Henki lahjoitetaan ihmiselle kasteessa. Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa. Jeesus itse on kasteen sisältö. Vain Jeesus pelastaa.
Vertaus (autosta) on periaatteessa oikein, mutta samalla hieman ongelmallinen, koska siinä sekoitetaan kaksi eri aikakäsitystä. Siten kastehetken ja uskoontulon väli on kuin hän ei olisi uskossa (ihmisen näkökulma). Kaste tulee tavallaan voimaan uskoontulohetkellä, (”=palaaminen kasteen armoon”) Silloin ihminen kokee mahdollisesti, että aikana ennen uskoontuloa hän on ollut erossa Jumalasta, eikä siten ole voinut olla uskossa vauvanakaan (Tätä tapaa ajatella esiintyy ns. viidesläisessä herätysliikkeessä). Oma elämäntarinasi on lähempänä tätä ajattelua, mutta koska et usko kasteessa olevan sisältöä (Jeesusta), niin et voi ymmärtää myöskään sen ajattomuutta ja pahuudesta pelastavaa voimaa.
Jumalan puolelta kaikkien ihmisten kaste on aina voimassa, uskoo sitten tai ei (Lahja on yksipuolisesti voimassa vaikka ei-uskovainen ei sitä koskaan ymmärtäisikään; ilman henkilökohtaista uskoa ihminen ei pelastu). Kastettu uskova on ollut aina uskossa, riippumatta ´uskoontulohetkestä´, koska kasteen ja uskon sisältö, Jeesus, ei muutu. Hän on aina ollut ja on aina oleva. Iankaikkisuudessa ei ole tietyn ajan hetkeä. Tämä vanhurskauttava ´Jeesuksen usko´ on meille lahjoitettu kasteessa.
Ihan hyvä oivallus että kastamattomat olisivat ilman pelastusta. Raamattu nimenomaan liittää kasteen ja uskon toisiinsa. Yksin Jumala tietää mitä tapahtuu niille uuden liiton uskoville, jotka uskoivat mutta kuolivat ilman kastetta. Emme periaatteessa kiellä sitä mahdollisuutta, että kastamattomanakin voisi pelastua. Tärkeää on että emme pidä halpana kastetta. Muslimimaissa joutuu eroon perheestään, ja ehkä vainotuksikin, jos ottaa kasteen. Tärkeää olisi kuitenkin kastaa heidätkin mikäli vain mahdollista.
Tuon lähetyskäskyn ymmärrän ihan niin kuin se on kirjoitettukin, eli opetuslapseus sisältää kasteen (jossa lahjoitetaan pelastus) ja opetuksen. Juuri niinhän kirkkona teemmekin.
On luonnollista, että kaste ja usko nidotaan yhteen koska molemmissa sisältönä on Jeesus. Siten toteutuu konkreettisesti sana "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste".
KASTE JA USKO KUULUVAT YHTEEN
Joh 3:
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Jos vedestä syntyminen on esikuvallista, niin tämän logiikan mukaan Hengestä syntyminen tulisi olla myös esikuvallista (mitä lie sitten olisikaan?). Eli miksi toinen selitetään esikuvalla tyhjäksi, mutta toista ei?
RATKAISU
Luukas 1:15
…hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.
Jos kerran ratkaisu ihmisen täytyy tehdä, niin miten Johannes Kastaja saattoi olla täytetty Pyhällä Hengellä jo ennen syntymäänsä? Milloin hän teki uskonratkaisunsa? Jos ihminen on Pyhällä Hengellä täytetty, niin eikö hän sitten ole ainakin uskossa.
RYÖVÄRIN PELASTUS
Upotetulle vastaan:
Kristillinen kaste asetettiin Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa (Room. 6:3-5), (1 Piet. 3:21) Siksi ristin ryöväri pääsi taivaaseen ilman kastetta. Sitä paitsi sanat ”Se on täytetty” Jeesus lausui tuon ryövärin pelastumisen jälkeen.
Ps. Mielelläni toimin anonyymisti, enkä anna turhia vinkkejä asuinpaikastani.... nää piirit on niin pienet.
Törmäämme jälleen siihen minkä näen kirkon kasteopin heikkoutena, eli jos kasteessa lahjoitetaan usko ja Pyhä Henki, sekä siinä uudestisynnytään. Niin silloinhan kasteessa on pelastus, ja ihminen pelastuu kasteen vaikutuksesta. (kirkon opetus? ymmärtääkseni) Eli tämän opetuksen mukaan ihminen jota ei ole kastettu, hänellä ei voi olla uskoa, eikä ilmeisesti voi tulla uskoon ennen kastetta. Tämän opetuksen kumoaa esimerkiksi kristityiksi kääntyneet muslimit, juutalaiset tai johonkin muuhun uskontokuntaan kuuluneet kristityiksi kääntyneet. Jokin herätti heissä uskon ilman kastetta, ja se oli Pyhä Henki, joka teki heissä työtä vaikka heitä ei oltu kastettu. Pyhää Henkeä emme saa kasteessa, kuten varmaan voit huomata esimerkistäsi (Luuk.1:15) ja Ap.t.8:16. jossa uskovat olivat kastettuja, mutta heillä ei vielä ollut Pyhää Henkeä.
Auto vertauksesta ymmärsit oikein sen, että sen välisenä aikana ei todellakaan omata uskoa, ja kohtalona olisi kadotus.(Mark.16:16) Sen vuoksi onkin turha kastaa lapsena, ja sen voisi tehdä silloin, kun todella on usko.(Minä todella vaelsin erossa Jumalasta, mutta olin silti Jumalan valvonnan alla. Jumala ei ollut erossa minusta) Jos kaste pelastaa meidät, niin Mark.16:16. menisi näin "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta jolla ei ole kastetta, se tuomitaan kadotukseen" Kasteessa on minulle oikeasti sisältöä, yritän pukea sen sanoiksi: Se on minulle kuuliaisuuden askel, koska Raamattu kehoittaa ottamaan kasteen, sekä se on ulkoinen merkki siitä, että haluan TODELLA, OIKEASTI, KOKO SYDÄMESTÄNI lähteä seuraamaan Kristusta Hänen opetuslapsenaan. Se kuvastaa ensimmäisen Aadamini hautaamista ja nousemista viimeisessä Aadamissa(Jeesuksessa).
Raamatussa myös sanotaan mistä usko tulee. Room.10:14-17. Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta, ei kasteella käynnin johdosta. Elämä ilman uskoa johtaa kadotukseen, oli kastettu tai ei. Jakeesta 14 huomaamme, että uskoa on todella vaikea omata ilman, että olisi kuullut jostain johon uskoa.
Koska et kiellä sitä mahdollisuutta, että kastamattomana voi pelastua, tarkoittaa sitä että olet ymmärtänyt sen, että kasteessa ei ole pelastuksen "avaimet", vaan uskossa, jota ilman joutuu kadotukseen, kuten Raamattu sanoo. Sillä jos ihminen uskoon tulonsa jälkeen kuolee saamatta mahdollisuutta kasteella käyntiin, niin tuomitsisiko oikeudenmukainen Jumala hänet kadotukseen? Siitä en osaa sanoa miten käy jos kieltäytyy tietoisesti kasteesta, vaikka kastetta tarjottaisiin, ja kuolee kertaakaan kastamattomana, niin mikä hänen kohtalonsa olisi. Ajattelisin hänen joutuvan kadotukseen, koska Raamattu kuitenkin kehoittaa ottamaan kasteen, ja hän olisi toiminut sen vastaisesti.
Nämä asiat eivät ole aina niin yksinkertaisesti selitettävissä,(muutenhan "oppieroja" ei olisikaan syntyneet) ja meidän tuleekin pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan meille Raamatun opetuksia, sekä tutkia Raamattua paljon.
Tarkoitukseni ei ollut udella, vaan ajattelin, että olisin kutsunut sinua käymään jossain Seinäjoen Helluntaiseurakunnan (Nurmossa ei omaa Hsrk:taa) tilaisuudessa, jos olisit asustellut lähistöllä, ei olisi ollut mahdottoman pitkä matka.
Minusta tuntuu, että puhumme aidasta ja aidan seipäistä. Toinen puhuu ajattomasta iankaikkisuusnäkökulmasta, ja toinen puhuu tässä ajassa olevasta aikanäkökulmasta. Molemmille aikanäkökulmille teologit ovat rakentaneet Raamatun perusteella kestävän oppirakennelman, näin ainakin omasta mielestään.
On kuin luterilaiset katsoisivat loputonta aikajanaa sen PÄÄSTÄ, jolloin kaikki tapahtuu samanaikaisesti, ja kaikella on sama sisältö, Jeesus.
Vastaavasti helluntailaiset ottavat tästä aikajanasta tarkasteltavakseen ihmiselämän pituisen pätkän ja tarkastelevat sitä SIVUSTA, jolloin erottuvat mm. kasteen ja uskoontulon eriaikaiset hetket, eikä silloin voida nähdä niiden tapahtuneen samanaikaisesti saati sitten olevan samansisältöisiä. Tämä lähestyminen on ihmiselle helpompi ymmärtää koska elämme tässä ajassa.
Siten vastaan kysymykseesi, että ihminen voi tulla uskoon ennen (tai jälkeen) kastetta, vaikka hän tuleekin uskoon kasteessa. Kuulostaa sekavalta, mutta koska molemmat (kaste ja uskoontulo) ovat Jumalan iankaikkisia tekoja, niin kummallakaan niistä EI VOI olla tietyn ajan hetkeä, sillä ne ovat voimassa iankaikkisuudessa. Samalla logiikalla ihminen tuli uskoon myös ristillä (Kristuksessa), mikä sekin on totta. Kaikki nämä "uskoontulot" tapahtuivat samanaikaisesti. On vain yksi uskoontulo.
Samoin voimme ymmärtää Johannes Kastajan Pyhällä Hengellä täyttymisen jo äidin kohdusta saakka. Paavalin kirjeet vilisevät sanoja "Kristuksessa" joka sekin antaa uskolle iankaikkista perspektiiviä (1938/33 käännös on tässä suhteessa tarkempi).
Sinänsä ei ole mitään väärää tutkistella asioita eri näkökulmista, päinvastoin, mutta valitettavaa on että seurauksena on hajaannusta ja eripuraa kristittyjen välillä.
Niinkuin alussa jo totesinkin, tarkoituksena ei ole ollut käännyttää helluntailaisia omalle kannalleni, vaan auttaa ymmärtämään helluntailaisille vaikeita opinkohtia kuten "ihminen uudestisyntyy kasteessa" jne. En tiedä onnistuinko tässä, mutta ainakin keskustelu on ollut kanssasi antoisaa ja kiihkotonta. Omat käsitykseni helluntailaisuudesta ovat tarkentuneet ja selventyneet.
Sinulla on oikea asenne Raamattua tutkistellessasi. Itse pyrin myös samaan, ja olen valmis muuttamaan käsityksiäni jos löydän Raamatusta selvät perustelut.
Jaak. 3:2
"Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme."
Kiitos kutsusta kokoukseenne. Vapaiden suuntien tilaisuudet ovat minulle jo ennestään varsin tuttuja, ja minulla on paljon helluntailaisia ystäviäkin.
Kiitos omasta puolestani antoisasta kastekeskustelusta, ajattelin jatkaa toisilla aiheilla.
Siunaavin terveisin
evlut
Asiaa voidaan kyllä tarkastella kahdesta aikanäkökulmasta,(aitajuttu) mutta mikä on tarkeintä ihmisen henkilökohtaisessa elämässä, on nämä seipään välit(ihmisen syntymä-kuolema), ja mitä ihminen sillä välillä omalle kohdalleen ottaa, sillä sen mukaan tulee "tuomio" kyseiselle ihmiselle. Pelastus on voimassa koko aidan mitalta, ja siten tarjolla kaikille siitä huolimatta mihin kohtaan aitaa kunkin seipäät asettuvat.
uskoontulon hetkeä voisi verrata kutakuinkin näin: Ihminen kulkee aidan vierellä,(jolla kuvattiin pelastuksen voimassaoloa) mutta sillä hetkellä jolloin tämä ihminen tukeutuu tähän aitaan, on se hetki jolloin pelastus koituu tämän ihmisen henkilökohtaiseen elämään. matkalla voimme kompastua, mutta aina kun nousemme ylös tähän aitaan tukien, niin pelastus vaikuttaa meihin, mutta jos hylkäämme tämän aidan, niin silloin olemme pelastuksesta osattomia. Kun ihminen tulee uskoon, niin on luonnollista, että hän tukeutuu tähän aitaan,(Raamattu puhuu kalliosta) joka on Kristus.
Olen myös itse nauttinut keskustelustamme suuresti, sillä välillä täällä olevilla ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia saada aikaan oikeaa keskustelua asioista. Lapsikaste on todella meille vaikea asia ymmärtää, kuten ehkä luterilaisille meidän käyttämä kaste. Taivaassa kun tapaamme, niin tiedämme tämänkin asian varmasti, ja voimme vain myötäillä toisiamme senkin asian suhteen.
Siunausta myös sinun elämääsi toivottaen.
Voi ei!
Kasteessa tullaan uskoon?!?
Kasteen armo? kirjoitappa tälle palstalle missä kohtaa Raamattua tuo "taikasana" "Kasteen armo" sijaitsee? olisin kiinnostunut kun en ole aikaisemmin sitä vielä löytänyt. en tiedä ehkä et itse ole tehnyt vielä uskonratkaisua mutta jokaisen on se kohdallaan tehtävä. Jos emme halua ottaa Jeesusta vastaan niin ei Jumala meistä uskovia saa vaikka kuinka haluasi. Pelastustyö on Jumalan mutta siihen tarvitaan myös se oma tahto ottaa Jeesus vastaan. Ja oletko ikinä miettinyt mikä tulee olemaan oma osasi iankaikkisuudessa? Raamatussa sanotaan, että jos viettelee yhdenkin niin parempi olisi että heitettäisiin myllynkivi kaulassa meren pohjaan! Mitä tuollaiset "kasteenarmo"-puheet ovat muuta kuin sielunvihollisen keinoja hukuttaa ihminen iankaikkiseen kadotukseen. Olisihan se helppoa jos vain läpsitään vettä vähän päähän ja uskoo että kyllä se Jeesus tuolla ylhäällä on...sittenhän kannattaisi vain lähteä läpsimään ihmisiä vedellä päähän ja kaikki pääsisivät taivaaseen. Kaikkein naurettavin Jumalan sanan pilkka ja väännelmä on HÄTÄKASTE...Ei hyvää päivää...! Kysyn vielä sinulta että mitä sinä sanoisit taivaan portilla, kun kysyttäisiin: miksi sinun tulisi päästä taivaaseen? sanoisitko että "kun mut on kastettu pienenä?" vai että "kyllä mä uskon Jumalaan"??? Kaikkialla puhutaan vain kasteesta ja Jumalasta ja unohdetaan että Jeesus Kristus, Elävä mestari on yksi ja ainoa tie taivaaseen!
Raamatusta et tuota "taikasanaa" löydäkään, sillä "kasteen armo" on puhtaasti ihmisen keksintöä ja päätelmää Raamatun sanomasta.
En oikein haluaisi lähteä keskusteluun kanssasi, koska mielestäni asenteesi ei ole oikea. Vaikka kuinka tuntisit olevasi oikeassa, niin tuollainen toisen vakaumusta halveksiva ”taikasana” tai ”läpsitään vähän vettä päälle” asenne ei ole oikein. Se vie pohjan kaikelta sanomiseltasi. Tehkööt lukijat omat päätelmänsä. Sinulle on myös kovin helppo sanoa: Sinä olet väärässä! Minä olen oikeassa!
Voisin toki alkaa lyömään Raamatulla sinua samalla mitalla, mutta en niin halua tehdä. Kysymys Löytyykö Raamatusta ”kasteen armo” – käsitettä on toki hyvä. Vastaan: ei löydy. Sieltä ei löydy myöskään ”kolminaisuusoppia”. Voidaanko siis päätellä, että sekin olisi ihmisten keksintöä, ja päätelmää. Sisältö ja merkitys ”kasteen armolle” kyllä löytyvät, kuten kolminaisuusopillekin.
Olen pyrkinyt selvittämään sitä, että miksi me luterilaiset uskomme niin kuin me uskomme. Tarkoituksenani ei ole käännyttää teitä omalle kannalleni helluntailaiset veljet ja sisaret Kristuksessa. Kaste on eräs opinkohdista, jotka ymmärrämme eri tavalla.
Luterilaisuus lähtee siitä, että Jeesuksen itsensä asettamat kaste ja ehtoollinen eivät ole vertauskuvallisia asioita. Niissä on sisältönä koko jumaluuden olemus, ylösnoussut Jeesus Kristus. Kun ihminen kastetaan ja samassa yhteydessä saarnataan sanaa ylösnousseesta Jeesuksesta, yhdistyvät vesi ja Jumalan sana niin, että ne muodostavat pyhän kasteen. Se ei ole silloin pelkkää vettä ja esikuvaa, vaan todellista pyhää sakramenttia, jossa Jumala itse pesee pois syntimme, pelastumme, ja saamme hyvän oman tunnon (Room. 6: 3-4 ja 1Piet 3: 20-21).
Siten kun puhumme kasteen armosta, haluamme korostaa kasteen sisältöä, Jeesusta. Hän on meidän pelastajamme. Kaste puhuu meille nimenomaan Jeesuksen sovitustyöstä ristillä. Pilkatessasi luterilaista kastetta uskon, että pilkkaat myös Jeesusta ja hänen sovitustyötänsä. Sinun ei tarvitse tätä uskoa, mutta näin minä uskon. Kasteeseen liittyy aina myös opetus (konfirmaatio = kasteen liiton vahvistus), ja kaste myös velvoittaa meitä elämään uskomme mukaan.
Jotta tämä asia ei jäisi epäselväksi, luterilaisuudessa emme opeta, että taivaaseen pääsee ilman uskoa Jeesukseen. Toistan: Ei pääse, vaikka olisikin kastettu. Kastetun epäuskoisenkin puolesta Jeesus on kuollut, mutta Jumala ei pakota ketään hänen yhteyteensä.
Voisinko suurempaa lahjaa kuolemassa olevalle vastasyntyneelle lapselleni toivoa kuin pyhä kaste, ja kantaa hänet Kaikkivaltiaan Jumalan ja Herramme Jeesuksen luo. Hätäkaste ja tavallinen kaste ovat yhtä arvokkaita.
Mitä tulee ”taivaanportille” tuloon niin varmaankin perustella sen vanhan suomalaisen sananparren mukaan: ”Kristuksen kuolo ja kasteeni kallis, niissä mä syntinen kurja oon taivaaseen valmis”.
Raamatullinen kaste = "USKOVIEN KASTE"!
Usein kuulee sanottavan-
Jumala varmasti rakastaa meitä kaikkia yhtäpaljon oli kysymyksessä lapsenakastettu, aikuisena upotuskastettu tai ei ollenkaan kastettu ihminen.
Vaarmasti Jumala Rakastaa meitä kaikkia ihmisiä, olemme sitten keitä tahansa! Lapsia tai aikuisia. Siitä ei varmaan kukaan ole ollutkaan eri mieltä!?
Kyse lähinnä onkin kirkon opetustavasta joka ei mielestäni ole ihan Raamatun mukainen uskoon tulemisen ja kasteen ottamisen järjestyksestä!
Raamatun selkeä opetus on - "Tehkää parannus ja ottakoon kukin kasteen"!!!
Tämä "parannuksen tekeminen" on yhtäkuin -"muuttua mieleltään"! Kääntyä tietoisesti Jumalan lahjoittaman sovituksen = Jeesuksen puoleen!
Koska KASTE! ei poista "lihan saastaa", eli syntiä ,niin siten kaste siihen toimitukseen on aivan turha toimenpide, oli sitten kyse lapselle tai vaikka aikuisellekin suoritetusta kasteesta! Kuten jo sanoin ,Raamattu kuuluttaa parannuksenteon tärkeyttä ,joka tarkoittaa juuri sitä, että ihminen tietoisesti kääntyy Jumalan puoleen ja osoittaa tarvitsevansa Hänen lasnäoloaan pelastumisestaan synnin vallasta Jumalan Hengen vaaltaan ja vapauteen.
Usko Jeesukseen Kristukseen =(Jumalan Sana!) -on se tie joka vie Jumalan pelastus suunnitelman yhteyteen =(Jeesus)! Tämän tiedon saamiseksi pitää ihmisen olla siinä iässä jolloin hän itse alkaa tiedostamaan hyvän ja pahan eron, jolloin hän myös voi omakohtaisesti valita tiensä mihin mennä! Elikä ,ottaa vastaan Jeesus syntiensä sovittajana tai sitten valita aivan toisin jolloin Jeesus ei sitten ole hänen syntiensä vapahtaja! Elikä valitsee tiekseen "epäuskon"!
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologia, johon kuuluu oppi myös "ennättävästä armosta"!. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Tällä ennättävällä armolla tarkoitetaan "kasteessa" saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista uskon vastaanottamista!. Eli "uudestisyntyminen kasteessa"!
"Kasteenliiton uudistaminen" on myös oppi, jota ei löydy Raamatusta!.
Tämä liittyy kirkolliseen konfirmaatioon, eli rippikouluun.
Rippikoulussahan konfirmoitavilta kysytään, "tahtovatko he seurata Jeesusta"!, jolloin he vastaavat yhdessä sanan - "tahdon".
Eiköhän käytännössä ole niin, ettei tämä ole totta! Vain hyvin harvat sanovat sen aidosti ja koko sydämestään tarkoittaen mitä sanovat. Tuossa yhteydessä on helppoa sanoa suuren joukon mukana tuo sana, - "tahdon"- ajattelematta sen sisältöä sen tarkemmin, ja sitä mitä se velvoittaa sanojaltaan. Se on vain kirkon luoma rituaalinen tapa, joka on sovitettu kuuluvaksi tähän seremoniaan.
"Kasteenliiton uudistamisen" tarkoituksena on kirkolla ollut antaa "jälkikäteen" lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vauvaiässä, tehdä uskon ratkaisu, jonka jo olisi pitänyt Raamatun opetuksen mukaan tapahtua ennen tuota kastetoimitusta!.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena vain "kastettua pakanakristillisyyttä"!.
Luterilainen kirkko opettaa, että sylilapsi "uudestisyntyy" sylivauvakasteessa!.
Lapsesta tulee siis kasteen suorituksen jälkeen "uudestisyntynyt Jumalan lapsi"!. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi siis ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja "uudestisyntyy" kirkon opetuksen mukaan. Raamattu ei kuitenkaan tällaista opetusta tue!!
Paavali sanoo-
>>Room 10:17
"Usko tulee siis kuulemisesta!, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta"!.
Jos siis ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, niin kaikki ihmiset, jotka ovat sylilapsena kastettuja, olisivat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia.
Käytännössä näin ei ole!.
Jatkuvasti me saamme lukea uutisista päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym!. Vankilat ovat täynnä näitä sylivauvana "kastettuja kristittyjä"! Ihmetelen suuresti sitä kuinka ihmiset voivat olla näin sokeita, että uskovat tällaisen valheen!
Jumalan sanan ilmoituksen mukaan ihminen uudestisyntyy vain Jumalan - (SANAN) välityksellä - (1 Piet. 1:23)
"te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän (SANAN) kautta"!.
Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Jumala synnytti meidät totuuden Sanalla!. (Jaak.1:18).
"Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät "totuuden sanalla"!, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset".
Jumalan "Sanassa on Henki", joka uudestisynnyttää ihmisen!. Tämä tapahtuu siten, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan "sanan"! Jumala synnyttää silloin ihmisen uudesti ylhäältä "sanansa kautta"!.
Jumala tekee tämän silkasta armosta, kuten apostoli Paavali - (Tiit. 3:5) toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta"!!!
"Uudestisyntymisen peso" tarkoittaa "vanhurskaaksi" tekemistä jonka Jeesus uhrisovituksellaan suoritti meidän edestämme, eli - "puhdisti" meidät niin ,että "uskomalla tämän" voimme kerran mennä Jumalan tykö!
Luther ei alkujaan hyväksynyt katolisen kirkon lapsikastetta. Mutta ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niinpä hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli "lapsen oma usko"!!!
Tästä "Lapsen uskosta" Luther laati teorian, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää edelleen.
Luther selvitti asiaa siten, että jo kasteessa pienelle sylilapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Tähän Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle",
((Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18)).
Käytännössähän tämä "kummi"! joka on myös kirkon oma "kummi oppi"! ei välttämättä lainkaan ole "uskovainen" ihminen! Tiedän asian varmaksi, sillä minut on myös kirkossa kastettu vauvana ja nuo "kummit" eivät taatusti olleet "uskoviä" ihmisiä ,jotka olisivat "uskossa rukoilleet" minun puolestani!, eli "vuodattaneet" minuun rukouksillaan kristillisen uskon!
"VesiKaste"! kuvaa Raamatussa - "hautaamista"!.
(Room. 6:4).
"Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman".
Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa "baptizoo", joka merkitsee suomeksi -(upottaa, painaa veden sisään)!.
Lutherin aikana Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin!.
Miksi vain Luther sitten olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla pohjana "tieteelliseen opetukseen Jumalasta"???
Tähän voitaisiin hyvin kysyä. Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista useat ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta!?
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jonka turvin vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muotoutuessa roomalaiseksi valtionkirkoksi vuonna 380, se merkitsi lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän lapsikasteen seurauksena "uskovien kaste" kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet senaikaiset uskovat veljet ja sisaret saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti tätä katolisen kirkon lapsikastetta vastaan, mutta ei kuitenkaan luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan:
**Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta!.**
Koska kirkon pappis' koulutukseen voivat hakeutua ketkä hyvänsä yliopistollisen koulutuksen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Eli; Koulutukseen voivat siis hakeutua vaikka ateistit!, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön.
Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön.
Evankeliumin työ on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossaolo aikaa.;kuten kertoo - (1 Tim.3:6 ): "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi"!.
Otetaan Jeesuksen sanat kirjaimellisesti ->
Mark 16:15. Ja hän sanoi heille:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 "Joka uskoo ja kastetaan"!, se pelastuu!; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!.
Opetuslapset ja Apostolit toimivat juuri Jeesuksen opetuksen mukaan!
>>Ne jotka nyt ottivat sanan vastaan ,heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimeen!
Amen!
Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, siitä olemme samaa mieltä. On erityisen hienoa, että pyrit perustelemaan kantaasi kasteesta sanatarkasti Raamatun sanalla. Arvostan sitä. Raamattu on johdonmukainen ja ristiriidaton tässäkin asiassa.
USKOVIEN KASTE?
Mielestäsi ”uskovien kaste” on ainut oikea kaste. Raamattu liittää kuitenkin tällaiset esikuvalliset toimet, ruuat ja juomat (vapaiden suuntien ehtoollinen) pesot (vapaiden suuntien kaste), vanhan liiton aikaan.
Hebr. 9:
10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
Mielestäsi ainoastaan upotuskaste on ainoa oikea tapa kastaa. Me luterilaiset keskitymme kasteen sisältöön. Meille veden määrä ei ole oleellinen asia. Jeesuksen opetus asiasta:
Joh. 13:
9 Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää".
10 Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
Valelukaste riittää. Tässä Jeesus pesi myös Juudaksen jalat, hän ei kuitenkaan puhdistunut. Siten ihminen joka ei usko ei pelastu, vaikka olisikin kastettu.
Raamattu tuntee kolmenlaisia tapoja kastaa: kaste upottamalla, valelemalla tai vihmomalla, jotka kaikki ovat yhtä päteviä kristillisenä kasteena.
PERISYNNISTÄ JA VALINNANVAPAUDESTA
Kerrot siitä kuinka ihmisen tulee valita tiensä minne mennä, siinä iässä jolloin hän voi erottaa oikean ja väärän. Kumoan tämän väitteen perisynnillä ja ihmisen sidotulla ratkaisuvallalla:
Room. 3:
10 niinkuin kirjoitettu on: Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Room. 3:
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
”Kaikki” sisältää myös sylivauvat, emmekä pääse tästä perisynnistä eroon uskovaisiksi tultuammekaan.
Tätä todistaa myös:
Ps. 51:5 ” Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
Elämme perisynnin tähden luonnostamme erosta Jumalasta, emmekä siksi voi valita Jumalaa, koska Hän on pyhä. Se miten usko ja tahtominen sitten syntyvät Pyhän Hengen toimesta, on sanan ja sakramenttien synnyttämä ihme. ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta”. Kasteessa on myös sana yhdistettynä. Helluntailaisissa sen sijaan kuulee usein sanottavan: ”Kun otat yhden askeleen, niin Jumala tulee toisella vastaan.” Näin ei Raamattu kuitenkaan opeta.
RIPPIKOULUSTA JA USKON JULKISESTA TUNNUSTAMISESTA
Viittasin konfirmaatioon siinä yhteydessä, kun kerroin kasteen ja opetuksen liittyvän yhteen. Kaste ja opetuslapseus liitetään yhteen. Tämä tehtävä on meille uskottu.
Matt. 28:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Kristillisyyteen liittyy myös uskonsa julkisesti tunnustaminen, jonka teemme sunnuntaisin luterilaisessa jumalanpalveluksessa (”Uskontunnustus”). Myös rippikoululaiset, ja kummit tunnustavat uskonsa sanomalla ”Tahdon”. Tämä perustuu Raamatun opetukseen.
Room. 10:
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Mistä tiedät, että nuo nuoret ihmiset eivät sano sitä tosissaan. Toki epäuskoisia teeskentelijöitä voi olla joukossa, mutta niin niitä on myös helluntailaisten joukossa. Tuomitseminen ei kuulu meille.
Room. 13:
10 Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
MITEN KASTE VAIKUTTAA?
Käsitämme ymmärtääkseni kasteen sisällön, ja ajan näkökulman eri tavalla. Eli siis onko kaste Jumalan teko, jolloin se tapahtuu iankaikkisuudessa, jossa ei ole tietyn ajan hetkeä, vai ihmisen tunnustustoimi, jolloin se tapahtuu tässä ajassa, tiettynä ajankohtana. Tästä seuraa, että edellisessä ei ole merkityksellistä kasteen ajankohta, vaan sisältö. Jälkimmäisessä vastaavasti on merkityksellistä kasteen ajankohta mutta ei sisältö muuten kuin vertauskuvallisesti.
Viittaat Apt. 2:38 kohdan alkuun. Luetaan kuitenkin koko jae, jotta saisimme oikean käsityksen asiasta.
Apt. 2:
38 Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Voisiko sitä selvemmin sanoa! Meidän tulee tehdä siis parannus, ja kasteessa saamme siis syntimme anteeksi ja Pyhän Hengen. Siis kasteessa tullaan uskoon ja pelastutaan. Kovin sekavaksi menee oppi, jos emme tätä ymmärrä niin kuin se on kirjoitettu. Iankaikkisuusnäkökulmasta usko sen voi ymmärtää.
Koska olemme kaikki, myös sylilapset, perisynnin alla, ja elämme erossa Jumalasta, tarvitsemme kastetta, ja pelastumme näin perkeleen vallan alta. Kasteessa pukeudumme Kristukseen, mitä valkoinen kastemekko kauniisti kuvaa.
Joh. 3:18
” …mutta joka ei usko, se on jo tuomittu…”
Gal. 3:
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
VAINKO ESIKUVAA ILMAN SISÄLTÖÄ?
On siis olemassa Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. Usko, pelastus, Pyhän Hengen saaminen Kaikki siis yhdessä ja samassa Kristus-kasteessa. Jos lähdemme selittämään että vesi ei ollutkaan vettä vaan jotain hengellisesti ymmärrettävää, niin samalla periaatteella voisimme ”vesittää” pois Jeesuksen neitseestäsyntymisen, ja monta muutakin ihmetekoa Raamatusta. Miksi sitten ylipäätään puhutaan vedestä, jos kerran kaikki voidaan ymmärtää vain hengellisenä vetenä? Eikö silloin pitäisi puhua vain Hengestä, tai vertauskuvakasteesta? Uskokaa niin kuin on kirjoitettu.
Ef. 4:
26 että hän (Kristus) sen (seurakunnan) pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta
Tiit. 3:
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.
KASTEEN ASETTAMINEN RISTINKUOLEMASSA JA YLÖSNOUSEMUKSESSA
Room. 6:3-4 ”Hänen kuolemaansa kastetut”
1.Joh.5
6. Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
7. Sillä kolme on, jotka todistavat:
8. Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
9. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
1 Piet 3:
20 Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus
LIHAN SAASTAN POISTAMINEN?
Viittasit kohtaan 1Piet. 3 (KR 1938/33):
21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.
Uusi käännös (KR 1992) kuitenkin on sanatarkempi tässä:
21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,
Alkukielestä voidaan tarkistaa, että esikuva (ei vertauskuva) viittaa vedenpaisumukseen. Myöskään käsitettä ”vesi pelastaa” ei löydy jakeesta. Hyvän omantunnon pyytämisen sijaan voidaan puhua omantunnon liitosta (=kaste), jonka perustuksena Jeesuksen ylösnousemus.
Jakeesta voidaan siis nähdä, että vedenpaisumuksen tavoin kaste pelastaa. Se ei tapahdu luopumalla lihan saastasta. Lihan saasta voi olla joko fyysistä lihan saastaa tai lihan saastan poistamista hengellisesti ajateltuna. Liha on sielu ja ruumis yhdessä eli syntiinlankeemuksen ”syntiruumis”. Tällöin lihan saasta tarkoittaa perisyntiä, joka pysyy meissä tiukasti kiinni. Tulkintaasi, että lihan saasta tarkoittaa syntiä en tuosta kohdasta ainakaan itse löytänyt.
AJAN KÄSITE RAAMATUSSA
Tätä erilaista ajan funktiota kirkon teologit ovat pyrkineet selittämään kansantajuisesti käsitteillä ”palaaminen kasteen armoon” tai ”ennättävä armo”. Ne ovat sinänsä oikein meidän ajastamme katsottuna, mutta iankaikkisuudessa ei voida palata tai ennättää ajassa. Iankaikkisuudessa ei ole tietyn ajan hetkeä. Iankaikkiset teot ovat ja ovat olleet voimassa aina.
Jumalan tekojen ja kasteen iankaikkista aikanäkökulmaa on ollut vaikeaa ymmärtää jo Jeesuksen ajan ihmisille. Näin esim. Nikodeemukselle:
Joh. 3:
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Paavali käyttää usein sanaa ”Kristuksessa”. Tätä kautta voimme ymmärtää että Hän joka on aina ollut ja on aina oleva, on meidät lunastanut meidät Kristuksessa olemaan pyhiä. Tämä avaa meidät näkemään myös itsemme hänessä, kasteen kautta hänen kuolemassaan, mutta myös hänen ylösnousemuksessaan (Room. 6:3-4). Mielenkiintoista, että juuri kaste avaa meidät näkemään tämänkin asian. Luther sanookin katekismuksessa kasteen selityksessä, että meidän tulisi joka päivä upottautua tuohon kasteveteen, ja nousta sieltä yhdessä Hänen kanssaan ylösnousemuksen ruumiissa.
Tämä Kristuksessa olemisemme avaa meidän uskon silmämme näkemään asioita iankaikkisuusnäkökulmasta. Siis jos Hän on meissä, ja me olemme Hänessä, niin voimme ymmärtää olleemme mukana ristillä hänen kanssaan, mutta myös hänen ylösnousemuksessansa.
Gal. 2:
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Tässä Gal. 2:19-20 kohdasta voisimme mahdollisesti olla yhtä mieltä. Nimittäin jos olemme, niin ymmärrätte myös tuon iankaikkisen ajattoman näkökulman. Jos tuon ajattelun liittää kasteeseen, niin sitä kautta voitte ehkä ymmärtää meidän luterilaisten kastettakin eri tavalla. Iankaikkisuusnäkökulmassa häviävät kiistat kasteen ajankohdasta, siitä uskooko sylilapsi vai ei jne. Elämme jo nyt iankaikkisuudessa Kristuksessa, vaikkakin vielä tässä ajassa.
Jeesus sovitti koko maailman synnin. Myös ei-uskovien synnit ovat sovitettu. Häntä ennen maan päällä eläneet uskoivat tulevaan Messiaaseen, ja saivat syntinsä anteeksi samassa sovintoveressä, kun taas me uuden liiton uskovat uskomme jo maanpäälle tulleeseen Messiaaseen, ja saamme syntimme anteeksi myös hänen samassa sovintoveressä. Kyse on siis ajattomasta, iankaikkisesta Jumalan lahjasta ja pelastuksesta.
Näin siis myös Kristus-kaste vaikuttaa iankaikkisesti, vaikka elämme tässä ajassa. Kyse on siis lopulta samasta, eli Jeesuksesta. -Ei siis mistään hänen työnsä esikuvista, vaan elävästä Jumalan Pojasta, Jeesuksesta. Emmehän usko myöskään että teologia Jeesuksen sovitustyöstä pelastaa, vaan että Jeesus pelastaa! Valitettavan usein kuulee kuitenkin vapaissa suunnissa sanottavan: ”Tulee vain uskoa Jeesuksen sovitustyö omalle kohdallensa”. Näin ei Raamattu opeta!!
USKOVATKO SYLILAPSET?
Lähestyn jälleen asiaa ajattomasta iankaikkisuusnäkökulmasta. Tarkasteltaessa asiaa syvemmin tulemme Jumalan ennalta tietämisen käsitteeseen. Tämä on erotettava ennalta määräämisestä eli predestinaatiosta. Jumala ennalta tietää ja näkee kaikki.
Luterilaisittain emme tee eroa uskon suhteen siinä, onko kastettavana aikuinen vai lapsi. Yksin Jumala tietää ihmisen sydämen tilan. Emme saa ryhtyä tuomareiksi, varsinkaan sylilasten kohdalla, jotka ovat avuttomia. Mutta itsestämme voimme sanoa että uskommeko häneen. Minä voin sanoa itsestäni, että uskon Herraan Jeesukseen, Vapahtajaani. Kun sanon näin, voin varmasti sanoa myös, että uskoin jo sylilapsena kasteessa. Usko vaikuttaa iankaikkisuudessa. Olisihan se ollut suurta vääryyttä, jos minua ei olisi pidetty uskovaisena jo vauvana, vaikka Jumala olisi pitänyt.
Vastaavasti epäuskoinen ei tietenkään voi sanoa näin, vaikka olisikin kastettu vauvana. Meillä ei kuitenkaan ole valtaa sanoa tuomioita muista ihmisistä, yksin Jumala tietää ihmisen sydämen. Voimme vain lähteä siitä, että sanaa saarnataan puhtaasti, ja että sakramentit jaetaan oikein. Jumalan puolelta kaikki on valmista. Koko ihmiskunnan synti on jo sovitettu Kristuksessa. Sitä ilosanomaa julistamme kasteessa lapsellekin, joka myöskin elää perisynnin alla. Meidän asenteemme tulee olla sellainen että pidämme kastettuja sylilapsia uskovaisina. -Miten muutenkaan voisimme ajatella? Kummien avulla pyrimme varmistamaan sen, että hänellä on esirukoilijoita, ja että hän saa kristillisen kasvatuksen. Mutta lopulta Jumala yksin tietää ketkä ovat kerran perillä taivaassa.
PAPPISKOULUTUS
Saadakseen vihkimyksen papiksi, tulee hänen sitoutua luterilaiseen uskoon ja oppiin. Oppimme ei hyväksy ateistista pappia, ja jos joku papistosta tunnustautuu ateistiksi myöhemmin, niin häneltä otetaan pois oikeus toimia pappina. Näin tapahtui Suomessa viimeksi pari vuotta sitten.
Valtiollisessa Helsingin yliopistossa sen sijaan voi opiskella teologiaa kuka tahansa. Oli sitten ateisti tai ei.
MUUTA
Lisää luterilaisesta kasteesta löytyy osoitteesta:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
evlut.on erinomaisesti puolustanut täällä kastetta
perehdy sinäkin näihin oppiin antaumuksella niin
pääset varmuuteen.
Kovin painokkaasti puolustat sanaa, mutta taas toisaalla mitätöit sen.Uskotko mahdollisesti siihen mitä Raamattu ilmoittaa maailman luomisesta
Jumala loi maailman sanallaan.(1 Moos.1-)Ja Jumala
sanoi:"Tulkoon valkeus".Ja valkeus tuli.Tämä sama
käsky toistuu koko luomisprosessissa.
Kasteessa on läsnä tämä sama Kristuksen sana/käsky
(Matt.28:18-20.)kasteessa saamme lahjana omistaa
Isän ,Pojan ja Pyhän Hengen ja Jeesus kehoittaa
opettamaan meitä pysymään Kolmiyhteisen Jumalan
tuntemisessa.
Sama on Herran Pyhässä ehtoollisessa se on todellinen Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri kun
leipään ja viiniin yhdistyy Kristuksen sana
"Tämä on minun ruumiini","Tämä on minun vereni".
Jumalan sanalla on sellainen voima ettei me sitä
voida ymmärtää muuta kuin senverran kuin on tarpeen.Kesäkin on jälleen tulossa ja Jumalan luoma luonto herää jälleen kukoistukseen(ihmeellistä).
Mitä kertoo sinulle Golgatan tapahtumat(Joh.19:34)
vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä,ja heti vuoti siitä VERTA ja VETTÄ.
Mitä tulee ihmisen vapaaseen tahtoon pelastumisensa suhteen miltään pieneltä osaltakaan
se on täyttä hölynpölyä.Jos ihmisellä vapaata tahtoa olisi niin turhaan olis Kristus ristillä
kuollut.
Kristuksen kuolo ja kasteeni kallis niissä mä
syntinen kurja olen taivaaseen valmis.
>>Sanot-
>>Kovin painokkaasti puolustat sanaa, mutta taas toisaalla mitätöit sen.
Matt 28:19 Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20 Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka "Uskoo" ja "kastetaan" se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen"!!!
Eli ,ensin julistetaan evankeliumin "Sanaa"! ja opetetaan mitä se merkitsee! ja kun se on otettu uskossa vastaan, niin sitten heidät =(uskovat)-kastetaan!
Koska täysin alkuperäisiä tekstejä ei ole saatavilla kovinkaan paljoa, niin on vaikea täysin tyhjentävästi kertoa jakeiden tarkkaa sanamuotoa! Mutta Matt 28: lähetyskäskyn tiimoilta on senverran "perimätietoa" että jae kuuluisi tältä ->
19."Menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää heitä opetuslapsikseni minun nimeeni"!
20. Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!>Sanot-
>>Mitä tulee ihmisen vapaaseen tahtoon pelastumisensa suhteen miltään pieneltä osaltakaan
se on täyttä hölynpölyä.Jos ihmisellä vapaata tahtoa olisi niin turhaan olis Kristus ristillä
kuollut.
Hyvä lukija!
Tiedätkö että sinut on kasteessa otettu Jumalan lapseksi? Jumalan armo kuuluu myös sinulle! Jeesus on ristinkuolemallaan ja kalliilla sovintoverellään sinut vapaaksi ostanut, ja antanut sinulle syntisi anteeksi. Siinä sinut on liitetty hänen seurakuntansa jäseneksi. Sitä kasteesi merkitsee. Uskotko tämän? Jos uskot: Olet kastettu, olet autuas!
Niin vahva on tämä kasteessa saatu armo, että ”mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:38). Tähän kasteen armoon saat palata joka päivä ja sanoa: Minut on Jeesuksen omaksi kastettu, minun syntini ovat pois pestyt ja saan elää vapaana, yksin armosta. Meidät on haudattu kasteessa Kristuksen kuolemaan, ja saamme nousta hänen kanssaan ylösnousemuksessa uuteen elämään, ja vaeltaa Hänen kanssaan (Room. 6:3-5).
Näin kasteesi antaa sinulle pelastusvarmuuden, joka kantaa iankaikkisesti, sekä ilon jokaiselle elämäsi päivälle. Jää Herran rauhaan!
Eikö tämä ikään lopu!
Tämä ei selviä ikinä, olen niin kauan sitä jo eläissäni kuullut selviteltävän ja väiteltävän.
Luterilainen kirkko tuskin luopuu kasteopetuksestaan, ja tuskinpa sitä tekevät helluntailaisetkaan.
Erilaisissa opinkysymyksissä (mm. kaste, ehtoollinen) tulemme olemaan eri mieltä varmaankin aina taivaan porteille asti.
Katsotaan sitten siellä, kuka oli oikeassa :)
Tärkeämpää kuin olla samaa mieltä, on se että ymmärtäisimme toinen toistemme ajattelua, ja että "kunhan vain vaeltaisimme samaa tietä". Molemmathan pyrkivät perustelemaan kantansa Raamatulla, mikä sinänsä on oikea ja hyvä lähtökohta.
Mutta tärkeintä tietenkin on se, että mahdollisimman moni saisi oppia tuntemaan elävän Jeesuksen Vapahtajanaan, ja että sanoma ylösnousseesta Kristuksesta saisi kantautua kaikille ihmisille. Sitä tahdon minäkin kasteesta puhuessani.
Kyllä silmät avautuu, kun katselee ehtoollispöytää luterilaisessa kirkossa jumalanpalvelusaikaan:
Jeesus asetti ehtoollisen Häneen uskoville, uskoontulleille.
Room. 2:1
Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
Room 14:10
Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
1Kor 10:12
Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
Voivatko luterilaiset papit ottaa vastuun siitä, että synneissä elävät ihmiset julistetaan vanhurskaiksi, kun Jeesus puhui parannuksesta syntien anteeksisaamiseksi?
Tämänkaltaiset materiaalit ovat varmastikin jo monilla tiedossa, mutta tässä olisi linkkejä:
Kasteesta:
www.luthersaatio.com -> Pyhäkön lamppu
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php
Pyhäkön lamppu 2/2001 (kasteesta mm. Simo Kiviranta ja Matti Väisänen)
http://www.mansikkary.fi/Kaste/ (Matti Väisäsen luentoja)
Matti Väisäsen kaste-kirjojen esittelyjä löytyy tästä osoitteesta:
http://matti.vaisanen.sekl.fi/index.htm
11.01.2004 www.luthersaatio.com -> saarnat
Saarna: kasteen armo (Juhana Pohjola)
Yksimielisyyden ohje, tekstiä kasteenuusijoista:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/12.html
Juhana Pohjola, mitä kaste hyödyttää?:
http://www.teolinst.fi/luennot/jp990901.html
Eero Parvio, kansankirkollinen vai luterilainen kastekäsitys:
http://www.teolinst.fi/luennot/ep141097.html
Pekka Huhtinen, Sakramentit -armonvälineitä vai tärkeitä rituaaleja?
http://www.teolinst.fi/luennot/ph020305.html
Leif Erikson
http://www.teolinst.fi/luennot/le980218.html :
"Pyhä Henki käyttää Sanaa ja sakramentteja välineinään. 'Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta' (Room 10:17). Hengellinen/sisäinen ja ruumiillinen/ulkonainen eivät siis Lutherin mukaan edusta vastakohtia. Pyhä Henki tarvitsee ruumiillisen hahmon ollakseen todellinen ja vaikuttava.
Ulrich Zwinglin (1484-1531) mukaan hengellinen ja sisäinen kuuluvat yhteen. Eräs seuraus tästä on että Jumala puhuu suoraan ihmisen sydämeen ilman ulkonaista Sanaa ja sakramenttia.
Uskonpuhdistaja korosti jatkuvasti Hengen suvereenisuutta, mutta piti samalla lujasti kiinni siitä, että Henki toimii vain ulkonaista Sanaa käyttäen. Ulkonaiset asiat kulkevat edellä, sisäiset jäljessä. Tämä järjestys on Lutherin mukaan tärkeä. Se johtuu siitä, että Pyhä Henki käy ihmisen oman toiminnan edellä. Jumalan järjestys käännetään väärinpäin jos väitämme että ihmisen 'sisäinen henki' tekee Sanan eläväksi. Näin hurmahenget tekevät.
Ulkonainen Sana tulee ensin ja antaa uskon sydämeen. Jos järjestys on käänteinen, niin että aloitetaan sisäisellä, joudutaan hurmahenkisyyteen. Kun sisäinen 'sana' temmataan irti ulkoisesta Sanasta, on kyse juuri hurmahenkisyydestä."
Luin koko ritirimpsun kastekeskustelusta ja oma näkemykseni asiasta sai vain vahvistusta. Kiitos siitä kaikille kirjoittajille, varsinkin evlutille. Erityisesti aikanäkökulma kasteasiaan oli erinomaisen selventävä juttu.
Läheiseni on helluntailainen ja itsekkin ko. ryhmittymään aikanani tutustunut, siksi olen uskon asioita myös sieltä näkökulmasta pohtinut. Itse olen luterilainen ja vauvana kastettu. Olen yhä vakuuttuneempi siitä että se riittää. On halventavaa mitätöidä sellainen Pyhä asia kuin kaste sillä että ihminen kastetaan toisen kerran. Tiedän riittäväni omalle rakkaalle Taivaan Isälleni tällaisena. Omistan Jeesuksen sovitustyön täydestä sydämestäni myös itseni kohdalle. Se riittää, jos ei ihmisille niin ainakin Jumalalle.
Aiheesta löytyy paljon lisää Raamatusta ja jos haluaa muuta kirjallisuutta tutkia niin suosittelen Matti Väsäsen kirjaa "Pyhä Kaste Raamatussa"