Biologinen 'elämänkello'.
Solubiologi Leonaed Hayflick teki vuonna 1961 havainnon, että viljelmässä olevat, sikiöstä otetut solut jatkoivat jakautumista vain n. 50 kertaa jonka jälkeen jakaantuminen yhtäkkiä loppui. Kun tutkija toisti kokeen soluilla jotka otettiin 70 -vuotiaasta ihmisestä, solut lopettivat jakaantusen jo 20-30 kerran jälkeen. Havainto merkitsi sitä, että ihmisen jokaisessa solussa on ikäänkuin tiimalasi, joka mittasi sille vain tietyn elinajan eikä yhtään enempää.
&nH4sp; Tutkijat ovat yrittäneet löytää geeniä, joka pakottaa solut kuolemaan. Sitä ei ole kuitenkaan löydetty, mutta sen sijaan on tehty eräs toinen havainto: Kromosomien kärjessä on telomeeriksi nimitetty osa, jolla ei näyttänyt olevan tarkoitusta kunnes huomattiin sen vähenevän solujen jakaantumisen myötä niin, 50. kerran jälkeen sitä oli enää pienen pieni määrä. Vain muutamissa soluissa, kuten siittiösoluissa ja syöpäsoluissa telomeeri säilyi. Syöpäsoluilla on kyky jakaantua 50 kerran sijasta jopa tuhansia kertoja.
Vuonna 1984 löydettiin telomeeria suojaava entsyymi, telomeraasi. Viisi vuotta myöhemmin sama aine löydettiin syöpäsoluista. Nyttemmin on myös löydetty yksi telomeraasin tuotantoa säätelevä geeni, mutta mm. geneetikko George Martin uskoo, että vaikka ihmisen ikääntymistä sääteleviä varsinaisia kellogeenejä olisikin vain muutama, voi toissijaisia säätelygeenejä olla jopa 7000. Kun yhdenkin geenin muuntaminen on äärimmäisen monimutkainen toimenpide, on selvää, että 7000 geenin manipulointi on mahdotonta. Tutkijat uskovat kuitenkin voivansa pidentää ihmisen elinikää tulevaisuudessa muutamalla vuosikymmenellä. (VALITUT PALAT/ kesäkuu 1997.)
Lisäys: äskettäiset uutiset vahvistavat tämän soluissa olevan 'muistitekijän' olemassaolon: Kloonatut eläimet vanhenevat ennenaikaisesti, jos niiden kloonauksessa käytetty DNA on peräisin aikuisesta yksilöstä. MP. -99.
Nyt tiedetään myös, että solut tekevät myös "hallittuja itsemurhia" eli apoptoosi, ohjelmoitu solukuolema, sillä on tärkeä rooli ihmisen kehityksessä sekä sairauksien,kuten syövän estämisessä ja synnyssä.
kun esimerkiksi evoluuttiobiologit haluavat ymmärtää, miten elimet ja niiden muodot kehittyvät, he tarvitsevat ymmärrystä apoptoosista.
Sen avulla säädellään solujen tasapaino tilaa kudoksissa. solujen hallittu jakautuminen tuottaa uusia soluja.
Apoptoosin avulla näille raivataan tilaa poistamalla vanhentuneet ja vaurioituneet solut.
Solujen itsemurhaa tarvitaan, kun halutaan päästä eroon ylimääräisistä soluista, esm, äidin kohdussa sikiön sormien välistä poistetaan sen avulla turhat solut. Näin sormia ei tule liikaa eivätkä kasva kiinni toisiinsa.
Solut uhraavat itsensä myös elimistöä puolustaessaan.
Kun elimistön immuunipuolustuksessa mukana olevat solut ovat tehneet tunkeutujista selvää, ne palkitaan apoptoosilla.
syöpäsolut päättävät apoptoosin avulla päivänsä, eivätkä ne kehity kasvaimeksi, ellei puolustukseen tule häiriötä.
Apoptoosi tutkimus pääsi vauhtiin 1980-luvun lopulla.
Nyt se on yksi tutkituimmista biologisista ilmiöistä.
Lääketieteen Nobelin sen tutkijat Sydney Brenner ja Robert Horowitz saivat 2002.
Tutkijat haluavat eritisesti tietää miten solu tunnistaa dna:n eli perimän virheet ja miten se päättää mekanismin käynistämisestä.
Mekanismi on kehittynyt evoluuttion kuluessa ja se toimii myös eläimillä ja kasveilla, sen avulla terveet solut ohjataan kuolemaan hallitusti ennenkuin niistä tulee liian vanhoja ja niissä alkaa ilmenemään vikoja.
Jos solut eivät kuolisi ohjelmoidusti, niiden hajotessa vapautuisi elimistölle vaarallisia jätteitä.
Mitähän soluja Raamatun ihmisillä oli, kun he elivät kertomuksien mukaan jopa 1000 v, ja ihmisen keski ikä ei ole missään vaiheessa todetun laskeneen, vaan mielummin päinvastoin?
Vai pitikö niitä venyttää tarkoituksella, että saatiin edes "luominen" sinne 6000 v päähän?
Muutenhan hallitsijota olisi jo löytynyt ennen Raamatun kertomuksen luomis ajankohtaa?
Solubiologi Leonaed Hayflick teki vuonna 1961 havainnon, että viljelmässä olevat, sikiöstä otetut solut jatkoivat jakautumista vain n. 50 kertaa jonka jälkeen jakaantuminen yhtäkkiä loppui. Kun tutkija toisti kokeen soluilla jotka otettiin 70 -vuotiaasta ihmisestä, solut lopettivat jakaantusen jo 20-30 kerran jälkeen. Havainto merkitsi sitä, että ihmisen jokaisessa solussa on ikäänkuin tiimalasi, joka mittasi sille vain tietyn elinajan eikä yhtään enempää.
&nH4sp; Tutkijat ovat yrittäneet löytää geeniä, joka pakottaa solut kuolemaan. Sitä ei ole kuitenkaan löydetty, mutta sen sijaan on tehty eräs toinen havainto: Kromosomien kärjessä on telomeeriksi nimitetty osa, jolla ei näyttänyt olevan tarkoitusta kunnes huomattiin sen vähenevän solujen jakaantumisen myötä niin, 50. kerran jälkeen sitä oli enää pienen pieni määrä. Vain muutamissa soluissa, kuten siittiösoluissa ja syöpäsoluissa telomeeri säilyi. Syöpäsoluilla on kyky jakaantua 50 kerran sijasta jopa tuhansia kertoja.
Vuonna 1984 löydettiin telomeeria suojaava entsyymi, telomeraasi. Viisi vuotta myöhemmin sama aine löydettiin syöpäsoluista. Nyttemmin on myös löydetty yksi telomeraasin tuotantoa säätelevä geeni, mutta mm. geneetikko George Martin uskoo, että vaikka ihmisen ikääntymistä sääteleviä varsinaisia kellogeenejä olisikin vain muutama, voi toissijaisia säätelygeenejä olla jopa 7000. Kun yhdenkin geenin muuntaminen on äärimmäisen monimutkainen toimenpide, on selvää, että 7000 geenin manipulointi on mahdotonta. Tutkijat uskovat kuitenkin voivansa pidentää ihmisen elinikää tulevaisuudessa muutamalla vuosikymmenellä. (VALITUT PALAT/ kesäkuu 1997.)
Lisäys: äskettäiset uutiset vahvistavat tämän soluissa olevan 'muistitekijän' olemassaolon: Kloonatut eläimet vanhenevat ennenaikaisesti, jos niiden kloonauksessa käytetty DNA on peräisin aikuisesta yksilöstä. MP. -99.
Nyt tiedetään myös, että solut tekevät myös "hallittuja itsemurhia" eli apoptoosi, ohjelmoitu solukuolema, sillä on tärkeä rooli ihmisen kehityksessä sekä sairauksien,kuten syövän estämisessä ja synnyssä.
kun esimerkiksi evoluuttiobiologit haluavat ymmärtää, miten elimet ja niiden muodot kehittyvät, he tarvitsevat ymmärrystä apoptoosista.
Sen avulla säädellään solujen tasapaino tilaa kudoksissa. solujen hallittu jakautuminen tuottaa uusia soluja.
Apoptoosin avulla näille raivataan tilaa poistamalla vanhentuneet ja vaurioituneet solut.
Solujen itsemurhaa tarvitaan, kun halutaan päästä eroon ylimääräisistä soluista, esm, äidin kohdussa sikiön sormien välistä poistetaan sen avulla turhat solut. Näin sormia ei tule liikaa eivätkä kasva kiinni toisiinsa.
Solut uhraavat itsensä myös elimistöä puolustaessaan.
Kun elimistön immuunipuolustuksessa mukana olevat solut ovat tehneet tunkeutujista selvää, ne palkitaan apoptoosilla.
syöpäsolut päättävät apoptoosin avulla päivänsä, eivätkä ne kehity kasvaimeksi, ellei puolustukseen tule häiriötä.
Apoptoosi tutkimus pääsi vauhtiin 1980-luvun lopulla.
Nyt se on yksi tutkituimmista biologisista ilmiöistä.
Lääketieteen Nobelin sen tutkijat Sydney Brenner ja Robert Horowitz saivat 2002.
Tutkijat haluavat eritisesti tietää miten solu tunnistaa dna:n eli perimän virheet ja miten se päättää mekanismin käynistämisestä.
Mekanismi on kehittynyt evoluuttion kuluessa ja se toimii myös eläimillä ja kasveilla, sen avulla terveet solut ohjataan kuolemaan hallitusti ennenkuin niistä tulee liian vanhoja ja niissä alkaa ilmenemään vikoja.
Jos solut eivät kuolisi ohjelmoidusti, niiden hajotessa vapautuisi elimistölle vaarallisia jätteitä.
Mitähän soluja Raamatun ihmisillä oli, kun he elivät kertomuksien mukaan jopa 1000 v, ja ihmisen keski ikä ei ole missään vaiheessa todetun laskeneen, vaan mielummin päinvastoin?
Vai pitikö niitä venyttää tarkoituksella, että saatiin edes "luominen" sinne 6000 v päähän?
Muutenhan hallitsijota olisi jo löytynyt ennen Raamatun kertomuksen luomis ajankohtaa?
Vastaukset 92
Vanhimmat
oletko alkuasetelmsta samaa mieltä kuin Elli, että jos uskova sanoo uskovansa Raamattuun, niin ateisti olettaa sen tarkoittavan yleisesti tunnettua Raamattua eikä uskovan omaa henkilökohtaista lyhennelmää siitä.
Jos nimittäin olet sitä mieltä, että teistin on ateistin mielestä otettava Raamattu kirjaimellisesti, niin silloinhan olisi vain kaksi kantaa: ateisti ( omana mielipiteenään ): ihmiset eivät ole voineet elää 1000-vuotiaiksi; teisti ( ateistin mukaan) jos Raamatussa niin sanotaan, että ihmiset elivät 1000-vuotiaiksi, niin siihen on pakko uskoa. Jos muuta väittäisi, niin vänkäämiseksi menisi. Keskustele siinä sitten.
Mutta litetaan se tähänkin.
Tietysti ateistikin olettaa, että uskovainen uskoo oman uskonsa opinkappaleisiin, jos ei, niin mihin sitten, jos ei ole sitten harhaoppinut ja soveltaa uskontoaan omiin tarpeisiinsa niinkuin haluaa, kuten useimmat kristinuskovaiset tuntuvat tekevänkin?
Siis uskotaanko Kristiuskossa uskon opinkappaleita vai ei?
Jos ei, mitä uskontoa se sitten on, sillä Kristiuskohan se ei silloin ole?
Siis haluaat lyhentää Raamattua, jotta se olisi uskottava, vai mitä tarkoitat, vai tuleeko siitä silloin mielestäsi uskottavampi?
Mutta eikö kristinuskon dogmit kuitenkin perustu siihen "lyhentämättömään" Raamattuun, vai onko nekin väärin tulkittuja silloin?
>>Jos nimittäin olet sitä mieltä, että teistin on ateistin mielestä otettava Raamattu kirjaimellisesti, niin silloinhan olisi vain kaksi kantaa: ateisti ( omana mielipiteenään ): ihmiset eivät ole voineet elää 1000-vuotiaiksi; teisti ( ateistin mukaan) jos Raamatussa niin sanotaan, että ihmiset elivät 1000-vuotiaiksi, niin siihen on pakko uskoa. Jos muuta väittäisi, niin vänkäämiseksi menisi. Keskustele siinä sitten.
Raamatun kirjoittajilla ja Jumalalla olleen käytössään Helsingin yliopiston almanalkka kuluvalta vuodelta.
Hän on kyllä rehellinen mies, joutuu vaan tuon uskonsa vuoksi välillä hieman harhapoluille. Meidän tehtävämme on opettaa hänelle hellävaraisesti oikea usko.
vuodet olivat vain lyhyempiä silloin alku aikoina, kun ei ollut mitään millä mitata niitä?
Tuhat vuotta on yksi päivä jne, ja meneehän sitä päivissä sekaisin kun ei ollut allakkaakaan saati sitten zeeroissa joka oli ihan käsittämätön?
"vuodet olivat vain lyhyempiä silloin alku aikoina" väitit. Eivät olleet sillä vuodet mitattiin vuoden kiertokulusta. Kuukaudet sopivat sen kiertokulun mukaan, vuorokaudet yön ja päivän vuorottelun mukaan.Tosin vuorokausirytmi ei ollut kaikilla sama, toisilla alkoi auringon laskusta kun toisilla noususta. Se ei tee suurta eroa.
Toisaalta tiede ei ole uskomista.
Se, että ihminen eli tuhat vuotta, näin on Raamatussa kerrottu eikä sitä ole voitu muuksi vielä todistaa, väittää kylläkin, joten siihen uskomme.
Nimimerkki Kaikentietävä osaisi täällä sinulle varmaan parhaiten vastata. Minun on pakko turvautua kirjatietoon.
Ensinnäkin Vanhan testamentin teksti ei ole säilynyt alkuperäisenä, vaan suullisena traditiona, ja se kirjoitettiin muistiin muinaisseemiläisellä kirjoituksella, jossa ainoastaan konsonantit merkittiin ja sanat kirjoitettiin yhteen ilman välejä. - Ihme, että sellaisesta tekstistä on yleensä saatu jotain selvää ja sitä pystytty lukemaan. Väärinymmärtämiseltä, -käsityksiltä ja -kääntämiseltä ei varmaan ole voitu välttyä.
Myöskään Uuden testamentin kreikankielinen alkuteksti ei ole säilynyt kuin myöhempinä käsikirjoituksina.
Raamatun tutkimus on selitysoppia. Vanhan ajan kirkossa syntyneistä Raamatun selittämisen menetelmistä on mainittava typologinen, allegorinen ja kirjaimellisen tulkinta. Typologia selittää Raamatun kertomukset hallitsevasta keskuksesta, Kristuksesta käsin. Allegoria pyrkii löytämään teksteistä vertauskuvallisen, hengellisen merkityksen. Kirjaimellisen tulkinnan kannalla oli Antiokian koulukunta. Keskiaikana raamatuntulkinta oli toisaalta sidottu kirkon dogmeihin ja traditioihin, toisaalta noudatti allegorismystistä selitystapaa.
Uskonpuhdistukssta lähtien vakiintui historiallisen raamatuntutkimuksen periaate: tavoitteena oli oleva Raamatun tekstien alkuperäisen ajatussisällyksen selvittäminen. Tieteellisn metodin täyttävä eksegetiikkaa ( = raamatunselityoppia ) on kuitenkin esiintynyt vasta 1700-luvun puolivälistä.
Kun Raamattu on syntynyt muinaisitämaisen elämän keskellä, joutuu raamatuntutkimus sivuamaan ja apuneuvonaan käyttämään yhä lisääntyviä ja laajenevia tieteenhaaroja. Nimenomaan Lähi-idässä tehdyt löydöt ovatkin saattaneet nykyaikaisen raamattutieteen uusiin ongelmiin ja tutkimustuloksiin, jotka toisaalta osoittavat Raamatun yhteyksiä ajalliseen ympäristöönsä, toisaalta selvittävät Raamatun omalaatuisuutta.
"Niin keskustellaanko siitä, ovatko Raamatun kertomukset yleensäkään uskottavia vai ei? ... Mistä siis koko Jumalan uskottavuus, jos luomiskertomus on valheellinen, ihmisen kehitys on valheellinen, Raamatun `sukupuu` on valheellinen, jne.jne.? Keskustele siinä sitten, valheista?"
Minusta lähtökohtasi on väärä. Jos Raamatusta halutaan keskustella, sitä pitäisi tuntea paremmin ja ottaa vähän tieteellisempi lähtökohta. Valheista puhuminen tässä yhteydessä tuntuu naiivilta. Meidän maallikoiden räksytys mutupohjalta ei johda muuhun kuin riitoihin. Yllä mainituista Raamatun selittämisen menetelmistä minua kiinnostaisi tutustua typologiseen ja allegoriseen tulkintaan.
>>"vuodet olivat vain lyhyempiä silloin alku aikoina" väitit>Toisaalta tiede ei ole uskomista.
Se, että ihminen eli tuhat vuotta, näin on Raamatussa kerrottu eikä sitä ole voitu muuksi vielä todistaa, väittää kylläkin, joten siihen uskomme.
Kristinuskolle,Juutalaisuudelle ja Islamillekkin on väitetyt Jumalan teot kait?
>>Minusta lähtökohtasi on väärä. Jos Raamatusta halutaan keskustella, sitä pitäisi tuntea paremmin ja ottaa vähän tieteellisempi lähtökohta. Valheista puhuminen tässä yhteydessä tuntuu naiivilta. Meidän maallikoiden räksytys mutupohjalta ei johda muuhun kuin riitoihin. Yllä mainituista Raamatun selittämisen menetelmistä minua kiinnostaisi tutustua typologiseen ja allegoriseen tulkintaan.
>>jos uskova sanoo uskovansa Raamattuun, niin ateisti olettaa sen tarkoittavan yleisesti tunnettua Raamattua>>
Ateisti ??
Kuka niistä ??
tietosanakirjasta, mihin tyyliin siinä kirjoitetaan uskonnoista, Raamatusta jne. Toivoisin asiallisenobjektiivista tyyliä eikä mitään räksytystä.
Sitä, että et usko Jumalaan, ei sinun tarvitse sanoa monta kertaa ja monella eri tavalla, kyllä se jo riittää. Jos sinulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että et usko, niin turha sitä on tuoda julki monisanaisesti joka välissä. Et usko ja sillä sipuli. Vaikea siitä on saada keskusteluntynkää aikaiseksi.
nyt räksyttää?
Mikä siinä ei ollut asiallista?
Jos lukisit tekstin ilman ennakkoluulojasi, saattaisit huomata että siellä oli kysymyksiä keskustelua varten, mutta sinähän jätit jokaisen vastaamatta?
Keskustele siinä sitten kun et edes vaivaudu vastaamaan, vaan räksyttämään.
>>Siis uskotaanko Kristiuskossa uskon opinkappaleita vai ei?
Jos ei, mitä uskontoa se sitten on, sillä Kristiuskohan se ei silloin ole? >>
Uskotaan opinkappaleisiin. Kuitenkaan keskustelua siitä että mitä tarkoittaa esim. Jumalan kaikkivaltius ei ole kukaan kieltänyt.
>>Niin, keskustellaanko siitä, että onko Raamatunkertomukset yleensäkkään uskottavia vai ei?
Onko sinusta? >>
Minusta ovat.
>>Siis haluaat lyhentää Raamattua, jotta se olisi uskottava, vai mitä tarkoitat, vai tuleeko siitä silloin mielestäsi uskottavampi? >>
Raamattua ei pidä lyhentää, ei napsia jaetta sieltä ja toista täältä, vaan Raamattu on kokonainen kirjasto useine kirjoineen, jotka kuitenkin kaikki pyrkivät todistamaan omalla tavallaan kristinuskosta. Jotkut ovat ehkä merkittävämpiä kuin toiset, mutta kaikki ovat välttämättömiä. Raamatussa on kuitenkin paljon symbolista, myyttien kieltä ja myös kulttuurisidonnaista kieltä. Ei Raamattua voi vetää yksi yhteen meidän aikamme kanssa, koska kirja on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten. Siinä suhteessa kirja on täysin maallinen, ihmisten ihmisille kirjoittama. Kuitenkin minä kristittynä uskon myös että Raamattu on samalla täysin jumalallinen, eli että sieltä on löydettävissä se - sanotaan vaikka nyt kliseisesti - se jumalallinen totuus, joka ei ole aikaan ja kulttuuriin sidottu.
mutta...?
Ei ainakaan pahemmin noudateta joskus tuntuu.
>>Uskotaan opinkappaleisiin. Kuitenkaan keskustelua siitä että mitä tarkoittaa esim. Jumalan kaikkivaltius ei ole kukaan kieltänyt. >Minusta ovat.>Raamatussa on kuitenkin paljon symbolista, myyttien kieltä ja myös kulttuurisidonnaista kieltä. Ei Raamattua voi vetää yksi yhteen meidän aikamme kanssa, koska kirja on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten. Siinä suhteessa kirja on täysin maallinen, ihmisten ihmisille kirjoittama. Kuitenkin minä kristittynä uskon myös että Raamattu on samalla täysin jumalallinen, eli että sieltä on löydettävissä se - sanotaan vaikka nyt kliseisesti - se jumalallinen totuus, joka ei ole aikaan ja kulttuuriin sidottu.
>>Ei ainakaan pahemmin noudateta joskus tuntuu. >>
Ei noudateta, ei. Kukapa meistä olisi täydellinen, en minä ainakaan.
>>No voiko sen "kaikkivaltiuden" sitten kristinopissa kieltää, ei kait keskustelua nykyisin voikkaan kieltää? >>
Voi että! Nykyisin löytää niin uskomattomia tulkintoja kristinuskosta, että vastaus kysymykseesi on ehdottomasti "kyllä". On kristittyjä jotka kieltävät kaikkivaltiuden, inkarnaation, syntiinlankeemuksen ym. perusjutut sellaisina kuin ne on yleensä tulkittu ja ovat silti kristittyjä (tosin tästä kaikki eivät ole samaa mieltä, monet Herran Pikku Soturit ovat kyllä valmiita heittämään sen ensimmäisen kiven vaikka heti.)
>>miten sinusta perustellusti ovat uskottavia, luomisjärjestys, ihmisen luominen, eläinten luominen, ja kasvien luominen, luomisen aika jne, Raamatunkertomuksien mukaisena, ja oppien ja dogmien mukaisena? >>
Minä olen sitä mieltä, että nämä luomiseen liittyvät seikat voidaan oikeastaan tiivistää sellaisiin ydinkohtiin kuin että "Jumala loi maailman, tälle luomiselle oli tarkoitus, kaikki mitä maailmassa on, on Jumalan luomaa. Materiaalinenkin maailma on hyvä, sitä ei saa ylenkatsoa." Vastaukset kysymyksiin että kuinka kauan siinä luomisessa sitten meni, missä järjestyksessä mitkäkin elämänmuodot tulivat ym. kuuluvat tieteelle, eivät uskonnolle.
>>Siis jokainen kultuuri ja kirkko, seurakunta, lahko jne, joka siihen on uskonut, on tulkinnut Raamattua oikein, vaikka tulkinnat eli mielikuvitus eroavatkin aika huimasti toisistaan? >>
Ei tosiaankaan, Raamatusta on tehty paljon virheolettamuksia ja tehdään yhä. Aika monesti myös Raamatun totuudet sivuutetaan, kirkkojenkin toimesta, jos ne eivät satu miellyttämään. Minusta Raamatun ydinkohtia ovat tietysti sen eettiset säännöt ja Jeesuksen sanoma, Jumalan rakkaus jne.
hutera ja läpinäkyvä tuo kristinuskokin, kun tulkinnat ovat mitä sattuu, kukaan ei noudata oppeja ja dogmeja vaikka väittävät uskovansa, ja opit ja dogmitkin ovat vain tulkinnanvaraisia kertomuksia jne?
Jos jäljelle jää vai eettiset säännöt ja lähimmäisen rakkauden filosofia ja uskottelu jonkin rakkaudesta, jota ei voi millään todentaa kuin uskomalla, niin onko tuossa järkeä?
Olisiko aika jo aloittaa opettaa ihmisille fiksumpaa ja uskottavampaa filosofiaa, eettisiä sääntöjä,yhteiskunnallista etikkaa, lakeja, miksi niitä tulee noudattaa, itsensä ja muiden ihmisten psykologista ymmärtämistä, jne jne?
No sehän on mahdotonta, meillähän opetetaan uskomaan yliluonnollisiin asioihin jotka hoitavat kaikki ongelmat, kunhan uskotaan vaan?
Ei siis ihme jos järki puuttuu elämän menossa?
kukaan ei noudata oppeja? Onhan niitä näilläkin palstoilla nähty, näitä sinun parjaamiasi hihhuleita, jotka uskovat kreationismiin ja kirjaimelliseen tulkintaan. Sitä paitsi ns. konservatiivinen protestantismi on tämän hetken suosituimpia kristinuskon muotoja.
Ymmärsin ilmeisesti alkuperäisen kysymyksesi väärin, luulin että tarkoitit että kristityt eivät noudata uskontonsa eettisiä sääntöjä, mutta ilmeisesti tarkoititkin että eletäänkö dogman mukaan? Ainakin minä uskon kristilliseen dogmaan, eli ainakin yksi dogmaan uskova luterilainen Suomesta siis löytyy. Uskon myös Raamattuun, mutta en usko kirjaimelliseen tulkintaan (siinä on eroa).
Järki voi puuttua elämänmenosta monesta muustakin syystä kuin uskonnosta.
ajatuksiani, jos jaksat lukea...
Siis Raamatussa on tulkinnanvaraisia kertomuksia, tosin minäkin uskon että Raamatussakin on se yksi ainoa oikea tulkinta (enkä voi tietenkään olla mitenkään varma siitä, että juuri minä edustaisin sitä oikeaa tulkintaa).
Dogma on monille sitten se varsinainen kirosana, jota ei Raamatussa esiinny ja koska se liitetään katoliseen kirkkoon. Dogmithan ovat Raamatun kertomusten pohjalta tehtyjä sääntökokoelmia tai uskontotuuksia, eräänlainen tiivistelmä siitä mikä kirkon mielestä on Raamatun idea ja miten tietyt Raamatussa hahmotellut ideat tulisi ymmärtää. Dogmithan eivät siis ole suoranaisesti Jumalan ilmoitusta. Dogmit taas on tiivistetty uskontunnustuksiin.
tai ainakin niin väittävät, mutta on sitten toinen asia noudattaa ja toimia niiden mukaan?
>>Ymmärsin ilmeisesti alkuperäisen kysymyksesi väärin, luulin että tarkoitit että kristityt eivät noudata uskontonsa eettisiä sääntöjä, mutta ilmeisesti tarkoititkin että eletäänkö dogman mukaan? Ainakin minä uskon kristilliseen dogmaan, eli ainakin yksi dogmaan uskova luterilainen Suomesta siis löytyy. Uskon myös Raamattuun, mutta en usko kirjaimelliseen tulkintaan (siinä on eroa).> Järki voi puuttua elämänmenosta monesta muustakin syystä kuin uskonnosta.
selkiää, sitä ainoata oikeaa ei sitten viellä ole löytynyt, tai siitä ei ole päästy yhteisymmärrykseen mikä se olisi?
Tätähän minäkin olen yrittänyt selvitää, jos ei yhteisymmärrykseen päästä, kukin tulkitsee tavallaan mihin uskoo ja mihin mielikuvitus antaa myöten, kaikki on jotensakkin oikeassa ja väärässä, kukin uskonsa mukaan oikeassa?
Hauska uskonto, ei siis ihme jos uskovaisetkin tappelee siitä keskenään?
olisikohan tuo asia niin, että dogmien rinnalla tai jossakin lähietäisyydellä kulkee "uskovien yhteys"? en tarkoita kirkkojen ykseyttä, vaan ninenomaan eri kirkkojen uskovien yhteyttä, jonka Kristus on rakentanut heidän välilleen ja itse huolehtii myös tuon yhteyden säilymisestä.
siis Kristus, joka kulkee punaisena lankana läpi koko raamatun.
keskeinen dogmi on katekismuksessa.
Nimim. Koulutettu
Aloin jo olla pulassa tuon :pp:n kanssa, tuskanhiki otsalla, hyvä että tulitte toden kanssa apuun.
Eli luterilaisen kirkon keskeinen dogma löytyy tietenkin Isosta ja Vähästä katekismuksesta. Aika monet kirkot ovat Lutherin idean innoittamina laatineet omat katekismuksensa, joissa on lyhyesti kirjattu keskeinen oppi ylös. Eikä niiden kanssa niin kauheasti "saisi" eri mieltä olla.
olemme päässeet kohti keskinäistä yhteisymmärrystä. Eli ongelma tietenkin on siinä, että yhteisymmärrykseen ei olla kirkkojen välillä päästy siitä että mikä on oikea oppi tai sitten voi tietysti olla myös mahdollista että sitä ei ole vielä edes löytynyt (tähänhän mormonit tavallaan vetoavat). Niin ja tietysti jokainen uskon soturi on ehdottomasti oikeassa ja muut ehdottomasti väärässä. Onhan se tavallaan hauskaakin, tosin hauskuus ropisee kun selviää että riidellessä on ihmisiä tapettu kasapäin. Nykyisin ollaan onneksi päästy yhteisymmärrystä kohti, vaikka kiistakysymyksiä yhä on. Vaikemmat lienevät ainakin luterilaisten ja katolilaisten välillä pyhimykset, pappeus, Marian asema ja paavin primaatti.
:pp.n kiusaksi ja ihmeeksi täytyy todeta, että vaikka minä olenkin hieman eri mieltä lutherin "joistakin innoituksista", niin yhteyteni luterilaisiin uskoviin pelaa siitä huolimatta!
...niin, että siunausta ja voimia tulevaan viikkoosi!
joka perustuu täydellisesti Raamattuun ja jota jokainen joutuu pitkälti ennemmin tai myöhemmin noudattamaan, olipa sitten uskova tai ateisti.
Uskontunnustuksen voi jättää vähemmälle jos se tuntuu kovasti ärsyttävältä.
Sitäpä vaan :pp. kin yrittää kykyjensä mukaan noudattaa, vaikkei rohkene sitä tunnustaa. Pyhä Henki kun vaan vaikuttaa meissä kaikissa, vaikka tode vähän joskus vastaan pullikoikin. Saman sisäisen seurakunnan jäseniä olemme.
jos tarkoitat, että Pyhä Henki vaikuttaa :pp.ssä, niin kyllä varmaan pullikoin vastaan ja kovasti!
jos taas sitä, että Pyhä Henki vaikuttaa :pp.hen (vaikka ihmisjärjellä ajateltuna tuntuukin vaikealta uskoa sitä), niin siihen kyllä sanon aamenen!
siltikin vaikuttaa ja niin tekee myös sinussa. Tiedänpä sinusta senkin että yrität noudattaa tuota Lutheruksen katekismustakin. Ainakin pääosin. Heh heh, vaan tode. Turhaan yrität karsinaasi paeta kyllä me sinut näemme. Kaikintavoin hyvältä näyttää! Mukava likka sinä olet!
Ihmisjärki kyllä meille kullekkin tekee tepposensa:)
:pp.ssä vaikuttaa totuuden henki.
"Jumala loi maailman, tälle luomiselle oli tarkoitus, kaikki mitä maailmassa on, on Jumalan luomaa. Materiaalinenkin maailma on hyvä, sitä ei saa ylenkatsoa."
Mikä oli luomisen tarkoitus?
"Ehkä ne vuodet olivat lyheempiä" oli tietysti ns, huuli, eikä väittämä". Millä erottaa sanoistasi mikä on huuli ja mikä väittämä
mutta onko sitä uskovaisten yhteiymmärrystä enää koskaan löydettävissäkään kristiuskossa, jos sitä ei ole löytynyt kahteentuhanteen vuoteen ja uusia tulkintoja ja uusia ryhmiä sikiää koko ajan?
Ei kait riitä viellä, että katolilainen, ortodoksinen ja protestantiset kirkot jotenkin lähestyisivät toisiaan, kun tulkitsijoita jää viellä satoja, ellei tuhansia ryhmiä senkin jälkeen?
Liikkeellehän pitäisi lähteä tilanteen analyysistä ja tosiasioiden havannoinnista, josta seuraisi ongelman käsitteellinen ja teoreettinen muotoilu, sekä toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen.
Senkin jälkeen seuraisi toimenpiteiden arviointi vaikutuksista, joka aiheuttaisi mahdollisesti muutoksia teoriaan ja korjauksia siihen, ja jälleen toimenpiteitä, jolloin kierre olisi ilmeisesti loputon ja käytännössä mahdoton?
Siis uskallan väittää, ettei oikeata tai väärää kristinuskon tulkintaa ole edes olemassakaan, eikä koskaan tule olemaankaan?
kun lukee huolella, miettii lukemansa ja ymmärtää sen?
Jos aloitus on "ehkä", silloin se ei ainakaan ole väittämä, "huulen" taasen ymmärtää jos on tarpeeksi fiksu sen ymmärtämään, mutta kaikkihan eivät ole sitä, joten se jää lukijan ongelmaksi.
Silloin tietysti saan naiveja tai tyhmiä vastauksia, jos lukija ei ole sitä ymmärtänyt, mutta sehän vain lisää keskustelua joka hauskuttaa tai raivostuttaa, riippuen lukijasta?
näytä kulkevan, jos maailman menoa tarkastelee.
kauniisti sanottu, vaikkeen "henkiin" uskokkaan.
Mutta Elliin voi aina luottaa, sillä elo "Ellin poksissa Toisella linjalla oli ihanaa".
Et sinä saa "Silloin tietysti saan naiveja tai tyhmiä vastauksia" -vaan et saa niitä vastauksia jotka miellyttävät Sinua. Huomaat, että asialla on toinenkin puoli.
kysymys vain, onko Luterilaisen kirkon keskeinen dogma sama kuin "kristittyjen" keskeinen dogma, vai onko dogmat sitten erilaisia Roomalais katolisilla, Ortodokseilla, Luterilaisilla ja mahdollisesti muilla protestanttisilla kirkoilla?
keskustele täällä mielyttääkseni itseäni, kuten ehkä jotkut narsistiset tekevät, tai sellaiset jolla on monta sivupersoona ja vastailevat itselleen, tai eivät vastaile kysymyksiin ollenkaan.
Tosin pikku hupi on aina paikallaa jos siihen on mahdollisuus ja usein on.
näillä kaikilla mainitsemilla kirkoilla on yhteinen perusoppi, joka on kirjalliseen muotoon muotoiltu noissa aiemmin mainituissa kirkolliskokouksissa. Mutta sitten eri kirkoilla on omanlaisiaan tulkintoja esimerkiksi kirkon asemasta (onko kirkko armonväline vai ei ) ja jotain sellaista "pikkusälää" joita muilla ei ole. Paras esimerkki on roomalaiskatolisen kirkon dogmit Neitsyt Marian synnittömästä sikiämisestä ja taivaaseenottamisesta. Tällaisia dogmeja ei muilla kirkoilla ole ja siksipä niistä riidelläänkin.
tarkalleen ottaen yhtenäistä kristillistä oppia ei ole, jota kaikki kirkot, ja sitä kautta kristilliset uskovaiset, tai sellaiseksi itseään nimittävät tulisi noudattaa ja mistä ei voisi riidellä?
On eri kirkon oppeja, joita kirkkoon kuuluvat sitten noudattavat tai eivät.
ei. Suurimmalla osalla (en ihan kaikista pikku-pikku-kirkoista voi mennä vannomaan, mutta uskoisin näin) on sama perusoppi, joka siis kärjistäen on se että Raamattu on pyhä kirja, Raamattu kertoo Jumalasta jne. Sitten on niitä nyansseja joista ollaan eri mieltä.
Mutta periaatteessa olet oikeassa. Mutta toisaalta, jokaisessa uskonnosta löytyy omat kuppikuntansa.
>>Liikkeellehän pitäisi lähteä tilanteen analyysistä ja tosiasioiden havannoinnista, josta seuraisi ongelman käsitteellinen ja teoreettinen muotoilu, sekä toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen.
Senkin jälkeen seuraisi toimenpiteiden arviointi vaikutuksista, joka aiheuttaisi mahdollisesti muutoksia teoriaan ja korjauksia siihen, ja jälleen toimenpiteitä, jolloin kierre olisi ilmeisesti loputon ja käytännössä mahdoton?
ja siksi tulemme näkemään aina riitaisia, toisiaan halveksivia, omaansa uskovia, ja omaansa ainoana oikeana uskona pitäviä riitaisia uskovaisia, jotka kaikki sanovat uskovansa Jumalaan, Jeesuksen oppeihin, tai ainakin häntä profeettana pitävänä, ja silti vaikka valmiit tappamaan toisiaan, kuten Irlanti, Lähi-Itä, Kauko-Itä, Palkkani, Afrikka. Pohjois- ja Etelä-Amerikka ja melkein koko muukin maailma on meille opettanut?
Outoa on "uskovaisten" touhut, tai ainakin sellaisiksi itseään väittävien.
He ilmoittavat olevansa, kristittyjä, ortodokseja, Roomalais katolilaisia, protestantteja, Muhamettilaisia, Juutalaisia jne, siis uskovaisia?
Erikoinen tapa toteuttaa uskoaan?
hihhuli uskonto. Miksi hihhuliuskonnosta on kovasti vaikea saada tosiasiallisia tietoja.
>>Miksi hihhuliuskonnosta on kovasti vaikea saada tosiasiallisia tietoja.
En huomannut kysymystäsi aiemmin, kun olet tällä tavalla mennyt piiloon, en ole tarkoituksella jättänyt sinulle vastaamatta.
Luomisen tarkoitusta en tiedä, mutta uskon että sille oli tarkoitus ja että se siinä ajan kanssa selviää. Vastakohtahan luomisen tarkoituksellisuudella olisi tarkoittamattomuus (onkohan tuollaista sanaa ihan oikeasti?) tai jopa ajatus siitä, että luominen oli pahaa eikä edes Jumalan tekemää (kuten esim. gnostikot uskoivat).
miksi puhut israelin hallitsijoista "raamatun ihmisinä", kun he ovat myös historian ihmisiä?
kun suuret ja vieläkin tunnetut kuninkaat, daavid ja poikansa salomo tunnetaan historian henkilöinä, niin kuinka kauas onkaan mentävä, että historia loppuu ja mielikuvitus alkaa?
sanopa se!
siellä ole muita kuin hallitsijoita, joiden historiaa ei voida tarkistaa?
että olen kimpussasi koko ajan mutta nyt erehdyt: varmaa tietoa -minkäänlaista -ei ole noista kummastakaan hallitsijasta . Ihan varmasti tidetään ettei kumpikaan ole suurvaltaa ainakaan hallinnut . Arkeologia on osoittanut että Juuda tuona aikana jolloin herrojen olisi pitänyt hallita, on ollut asukasmäärältään hyvin pieni, köyhä valtio joten se ei ole valloituksiin kyennyt. Niistä ei myös ole mitään merkkejä naapurikansojen teksteissä tai arkeologisissa löydöksissä .
Joten ehkä ovat hallinneet -kaikki tutkijat eivät usko sitäkään - mutta eivät varmasti ole hallinneet Raamatussa kuvattua suurta valtioita. Danista on löydetty stela jossa on kirjaimet bytdwd, muuta raamatun ulkopuolista lähdettä ei ole..
et ole ensimmäinen, joka tekee daavidista myyttiä, aivan samoin kuin eräästä hänen juurivesastaankin!
pienellä ja vähäväkisellä juudalla oli voittoisa kuningas, daavid, joka kyllä karautteli sotaväkensä kanssa aina egyptistä libanoniin ja eufratista välimereen saakka.
daavidin runoja lukiessa huomaa kuitenkin, että kuningas daavid oli varsin vajavainen ihmisenä, nimenomaan suhteessaan Jumalaan.
ensimmäinen ja minäkin tukeudun vain vain siihen mitä arkeologia ja historiantutkimus on viime vuosikymmeninä saanut selville.
Kuva koko Israelin/Juudan historiasta on aivan toinen kuin vielä esim 70-luvulla. David ei karautellut minnekään ei liioin Shlomo. Ovat he pikkuruhtinaina voineet olla olemassa, mutta raamatun ulkopuolisssa lähteissä heistä ei ole minkäänlaista mainintaa.
ei se vielä mitään, että minä täällä "koroitan" daavidia, mutta kuinka saataisiin juutalaisten suut tukittua, kun he ylistävät ja muistelevat rakastamaansa kuningas-daavidia?
siinä sitä on Jeesuksen vastustajilla probleemaa kerrakseen...yritystähän on, sitä ei voi olla sokea reettakaan huomaamatta!
ja onhan ismaelin jälkeläisten pyhässä kirjassa myös "mainintoja" daavidista ja kumppaneista...!
mitä tarkasti ottaen tarkoitat juutalaisten "david-ylistyksellä" - mutta moni kansa pitää suurena halitsijaa joka todellisuudessa ei ole kovin kummoinen ollut. David on saanut nimelleen runot ja Salomo viisauden - miksi näin on alunperin tapahtunut en tiedä. Traditio on heistä myös tehnyt suuria valloittajia- monessakin mielessä. Tuiki tavallinen ilmiö historiassa.
Se että raamatussa on mainintoja jostain/jostakusta tai että perinne on käyttänyt näitä ja lisännyt omia kudelmiaan ei vielä tee mistään niistä totta. Ei liioin se että niistä tässä tapauksessa on tullut osa jopa kolmen uskonnon myyttejä.
kaipaamaan sitä historiallista todistusta kuninkaista Daavidista ja Salomonista, löytyykö sitä vai ei, muistakin kuin myyteistä?
iät ja niiden hiljattainen laskeminen ovat ainakin minusta aivan loogisia ja ymmärrettäviä. Siinä on yksinkertaisesti havainnollistettu lankeemuksen seurauksia. Ensimmäiset sukupolvet heti lankeemuksen jälkeen elävät pitkään ja siitä sitten pikku hiljaa, rappion edetessä, iät lyhenevät ja lyhenevät aina sen aikaiseen normaaliin tasoon, josta sattumoisin myös alkavat ns. historiallistaustaiset kirjat. Ikiä ei siis välttämättä pidä ottaa sellaisinaan, vaan vertauskuvana siitä miten syntiinlankeemuksen pahuus leviää ja turmelee koko ihmissuvun.
Toisekseen Raamatun tulkitseminen ja Raamatun lyhentäminen ovat kaksi eri asiaa. Lyhentäminen tarkottaisi sitä, että poistamme sieltä kirjoja mielivaltaisesti oman halumme mukaan. Tulkitseminen taas sitä, että tulkitsemme kirjoja ja pyrimme löytämään niiden sanoman. Mielestäni kukaan ei ole tällä keskustelupalstalla vaatinut Raamatun lyhentämistä, esimerkiksi sanoen että Ilmestyskirja on turha, koska ei tykkää sen sanomasta. Sen sijaan monet ovat miettineet että mitä Ilmestyskirja tarkoittaa, mitä siinä yritetään sanoa, miksi se on kirjoitettu näin jne. Tulkintaa on harrastettu aina, jostain syystä kaikki vain eivät voi myöntää sitä.
Lisäyksenä huomauttaisin vielä siitä että kristinuskon painopiste ei edes ole VT:ssä vaan UT:ssa. Se ei tarkoita sitä, että koko Vanhasta testamentista pitäisi luopua (vaikka jotkut sitäkin ovat vaatineet, viimeksi Saksassa 1930-luvulla) mutta Vanha testamentti ei myöskään ole kristinuskon perusta.
mites sitten käy sukupuulle jos ne ovat vertauksellisia, eli miten lasketaan silloin aika syntiinlankeemukseen ja ihmisuvun ikä?
Mayat laskivat sen näin.
Olmeekkien kalenterinmukaan (jota Mayat käyttivät) nykyinen, "Great Cycle" alkoi pimeydessä 4 Ahau 8 Cumcu , joka meidän kalenterimme mukaan on 13 Elokuuta 3114 ennen ajanlaskun alkua. Tämä jakso loppuu pitäen sisällään globaalisen destruktion, hävityksen 4 Ahau 3 Kankin eli 21 Joulukuuta 2012. Tämän jakson väli on 5125 vuotta.
Kristityt laskevat sen alkaneen 23.10 4004 eKr?
Juutalaiset 27.9 3761 eKr ja
Mayat siis 13.8 3114 eKr jos kirjoituksiin on uskominen, mutta jokuhan on taas väärässä, vai?
Minä olen vakuuttunut, että kaikki ovat, mutta tokihan senkin selität kuvainnollisesti?
>>Tulkitseminen taas sitä, että tulkitsemme kirjoja ja pyrimme löytämään niiden sanoman. Mielestäni kukaan ei ole tällä keskustelupalstalla vaatinut Raamatun lyhentämistä, esimerkiksi sanoen että Ilmestyskirja on turha, koska ei tykkää sen sanomasta.>Lisäyksenä huomauttaisin vielä siitä että kristinuskon painopiste ei edes ole VT:ssä vaan UT:ssa. Se ei tarkoita sitä, että koko Vanhasta testamentista pitäisi luopua (vaikka jotkut sitäkin ovat vaatineet, viimeksi Saksassa 1930-luvulla) mutta Vanha testamentti ei myöskään ole kristinuskon perusta.
että kristityt eivät laskeneet maailman synty hetkeä, sen laski James Ussher, jonka vaikutusvalta ulottui lähinnä Englannin kirkkoon. Epäilemättä kaikki ajanlaskutavat olivat väärässä.
Häiritseekö se muuten jotenkin sinua jos selitän jotain vertauskuvallisesti? Tuntuu taas vähän jotenkin siltä... Olen ennenkin huomannut, että vertauskuvallinen selitys synnyttää eräissä ihmisissä raivokasta vastustusta niin kirjaimellisen tulkinnan nimeen vannovissa uskovaisissa kuin tietyissä ateisteissakin. Ymmärrän tietysti että kankeaan kirjaimelliseen tulkintaan pitäytyvä ihminen on monin tavoin mukavampi väittelykumppani.
>>mites sitten käy sukupuulle jos ne ovat vertauksellisia, eli miten lasketaan silloin aika syntiinlankeemukseen ja ihmisuvun ikä? >>
Miksi se pitäisi laskea? Minä luulen että niitä on laskettu, koska ihminen on paitsi uskonnollinen, myös tiedonhaluinen olento ja Raamattu ym. ovat aikanaan olleet ainoa väline tutkia maailmaa, joten sitä on käytetty siinä hyväksi
>>Niin eikös niitä tulkintoja tehty jo silloin kun kirja koottiin, mitä sihen tulee ja mitä ei,>>
Kyllä tehtiin. Ja kaikki uskonnolliset tekstit eivät tosiaankaan päässeet Raamattuun, esimerkiksi tuo mainitsemani Ilmestyskirja oli pitkän aikaa kiistanalainen.
>>mutta miten käy Nikean ja muiden kokouksien sekä kristinuskon dogmien ja oppien, jos nyt lähetään tulkitsemaan Raamattua meidän ajan "vertauskuvallisten tulkintojen" mukaan, koska sen ajan tulkintojahan nekin olivat silloin, mutta edelleen käytössä? Onko nekin uusittava? >>
Hidasta päivitystä niissäkin on pikku hiljaa tapahtunut, esimerkiksi ns. Jumalan tunteettomus-käsite on pikku hiljaa poistumassa. Toisaalta tulkintoja tehtäessä on oltava varovainen, että ei heitetä sitä lasta pesuveden mukana. Eli olisi jotenkin pyrittävä pysymään kiinni myös siinä kirkon tulkinnassa, jotka on kirjalliseen muotoon puettu uskontunnustuksissa ja Tunnustuskirjoissa. Siitä sitten että miten tiukkaan ennakkotulkinnassa on pysyttävä, on jatkuva väittelyn aihe. Selvennyksenä vielä, että kirkon tulkinta ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen tulkinta, vaan lukuisten piispojen vuosisatoja vanha yhteistulkinta.
>>Niin varmaan, mutta sehän olisi sama kuin heittäisi koko kristinuskon historian pois, kun se ei enää "miellytä" epäuskottavuudellaan ja eikö siinä "pesuveden mukana" mene silloin Jumalakin mihin Kristinusko mitä vahvemmin perustuu? >>
Jees, ja tämä on myös syy siihen miksi VT:tä ei ole Raamatusta poistettu, vaikka sitä ensin ovat vaatineet manikealaiset ja myöhemmin Hitlerin saksalaiset. Molemmilla ryhmillä pääsyynä oli kuitenkin juutalaisviha. Myös gnostilaiset suhtautuivat VT:een kriittisesti, he tosin teologisista syistä. Kirkon tulkinta on kuitenkin pitänyt kiinni siitä, että VT on tärkeä osa kristinuskossa, vaikkei se olekaan meidän uskontomme perusta. Se antaa kuitenkin juurikin tuon mainitsemasi perspektiivin.
>>että kristityt eivät laskeneet maailman synty hetkeä, sen laski James Ussher, jonka vaikutusvalta ulottui lähinnä Englannin kirkkoon. Epäilemättä kaikki ajanlaskutavat olivat väärässä.>Häiritseekö se muuten jotenkin sinua jos selitän jotain vertauskuvallisesti? Tuntuu taas vähän jotenkin siltä... Olen ennenkin huomannut, että vertauskuvallinen selitys synnyttää eräissä ihmisissä raivokasta vastustusta niin kirjaimellisen tulkinnan nimeen vannovissa uskovaisissa kuin tietyissä ateisteissakin.>Miksi se pitäisi laskea? Minä luulen että niitä on laskettu, koska ihminen on paitsi uskonnollinen, myös tiedonhaluinen olento ja Raamattu ym. ovat aikanaan olleet ainoa väline tutkia maailmaa, joten sitä on käytetty siinä hyväksi >Hidasta päivitystä niissäkin on pikku hiljaa tapahtunut, esimerkiksi ns. Jumalan tunteettomus-käsite on pikku hiljaa poistumassa. Toisaalta tulkintoja tehtäessä on oltava varovainen, että ei heitetä sitä lasta pesuveden mukana. Eli olisi jotenkin pyrittävä pysymään kiinni myös siinä kirkon tulkinnassa, jotka on kirjalliseen muotoon puettu uskontunnustuksissa ja Tunnustuskirjoissa. Siitä sitten että miten tiukkaan ennakkotulkinnassa on pysyttävä, on jatkuva väittelyn aihe. Selvennyksenä vielä, että kirkon tulkinta ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen tulkinta, vaan lukuisten piispojen vuosisatoja vanha yhteistulkinta.
Näihin ikiin mielestäni jo annoin mahdollisen tulkinnan. Sukupuita on laitettu luultavasti vähän samasta syystä, ne osoittavat tarinoiden henkilöiden erityisen merkityksellisyyden, kun vedettiin sukujuuret Jumalaan saakka.
>>Niin, ennen tuntui oppien mukaan tärkeältä, että niitä laskettiin, nyt kun ne on osoittautuneet paikkaansapitämättömiksi, vertauskuviksi niitä ei tietysti pidäkkään laskea tai uskoa, koska ne ovat järjettömiä jos niitä laskee? >>
Niinhän ne monen mielestä ovat. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä sitä ajattelua, että kristinusko olisi jollain tavalla riippuvainen siitä tiedosta että mihin kellonaikaan maailma on luotu, mutta tiedän kyllä ihmisiä joiden mielestä se on tärkeää yhä edelleen.
Miten niin minun uskollani ei ole mitään tekemistä kristillisen dogman kanssa? En minä mielestäni ole kieltänyt dogmaa sen missään muodossa.
>>Mutta ilmeisesti niitä noudatetaankin jokaisen mielikuvituksen mukaisesti, niin kun niihin kukin haluaa uskoa, ei niin kuin kirkko ja opit opettaa niihin uskomaan? >>
En voi tietenkään puhua kaikkien maailman kristittyjen puolesta, mutta itse olen kyllä aika vahvasti kirkon oppiin sitoutunut, ns. luupää-luterilainen. Toisaalta (ja en halua mitenkään nyt viisastella sinulle, en halua alkaa riitelemään) mutta sanot ensin ettet ole kiinnostunut minun uskostani ja sitten vähän myöhemmin että olet kiinnostunut tietämään miten kristityt oppejaan noudattavat. Mikä minussa oikein on vikana? Vai eikö minun mielipiteeni/tulkintani nyt jostain syystä kelpaakaan, kun en ole kreationisti ja kirjaimellisen tulkinnan kannattaja? Kristillinen dogma ei määrää että kirjallinen tulkinta olisi ainoa oikea.
Minä olen sitä mieltä, että vaikka dogma onkin kristillisen kirkon selkäranka, dogman on myös oltava elävää. Se oli elävää alkukirkon aikana ja sellaisena se saisi pysyä nytkin. Ja siihen tietysti kuuluu se, että dogmasta puhutaan, sitä kyseenalaistetaan ja tulkitaan niin ettei sitä tule mitään pölyttynyttä itseisarvoa, johon ei sormellansakaan hipaista.
Koska en osaa tulevaisuutta ennustaa, en tiedä tuosta yhteisymmärryksen saamisesta. Toivon että se saataisiin aikaiseksi ja onhan siinä edistysaskeleita otettu.
>>Miten niin minun uskollani ei ole mitään tekemistä kristillisen dogman kanssa? En minä mielestäni ole kieltänyt dogmaa sen missään muodossa.> mutta sanot ensin ettet ole kiinnostunut minun uskostani ja sitten vähän myöhemmin että olet kiinnostunut tietämään miten kristityt oppejaan noudattavat. Mikä minussa oikein on vikana? Vai eikö minun mielipiteeni/tulkintani nyt jostain syystä kelpaakaan, kun en ole kreationisti ja kirjaimellisen tulkinnan kannattaja? Kristillinen dogma ei määrää että kirjallinen tulkinta olisi ainoa oikea.
Ville Riekkisen ja monen muunkin pappismiehen mielipiteissä näyttää olevan kestämistä, paitsi uskovilla niin myös ateisteilla. Uskova ei missään mielessä saisi olla lähelläkään normaalisti ajattelevaa ja käyttäytyvää ihmistä. Kaikieen uskovien pitäisi jatkuvasti puhua esimerkiksi "kielillä".
Ellei näin tapahdu se tuottaa suurta pettymystä molemmissa ääriryhmissä.
"Näin on aina ollut ja näin on aina oleva".
Minusta vaan on mukava tutkia tuota raamattua ja nimenomaisesti aikansa totuutena jota hyvin voidaan soveltaa nykypäivään. Siinä sitä on ihmettä kerrakseen. Minä kyllä kokisin elinpiirini kapenevan jos kokisin äkkiä Raamatun pelkäksi valheeksi ilman mitään asiallista sisältöä.
Olen suurimman osan elämästäni elänyt täysin uskontojen ulkopuolella. Ateistiksi en ole koskaan itseäni tuntenut enkä nimittänyt. Minusta siinäkin tarvitaan hieman tietoa, tietääkseen mihin ei usko.
jonkinlainen väärinkäsitys ja luulenpa että se johtuu minusta. Olen kirjoittanut epäselvästi ja yritän nyt korjata virheeni jos pystyn...
Siis dogma on hyvin yksiselitteinen. Esimerkiksi yksi dogmeista sanoo että "Jeesuksella on kaksi luontoa, inhimillinen ja jumalallinen mutta vain yksi tahto". Ei tässä ole mitään tulkinnanvaraa. Ei kukaan voi olla tästä asiasta eri mieltä, tai tietenkin voi, mutta ei hän silloin enää ole myöskään kristitty. Tai ei kukaan voi kiistää erästä toista dogmia eli Jumalan kolminaisuutta. Tämän vuoksi esimerkiksi Jehovan todistajat ja mormonit eivät ole kristittyjä. Mormoneillakin on oma versionsa kolminaisuudesta, mutta "melkein sama" ei ole muille kirkoille kelvannut.
Sen sijaan tulkinnanvaraisuus ilmenee Raamatun lukemisessa. Onko Raamattu sanatarkkaan totta juuri niin kuin siinä sanotaan (eikä se mitenkään voi olla, koska siinä on niin paljon ristiriitaisuuksia) vai onko siinä mahdollisesti tarkoituksellisesti tulkinnanvaraisia asioita? Tuleeko meidän uskoa että Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä, vai voimmeko pitää tuota kertomusta vertauskuvallisena, mutta silti pohjimmiltaan totena?
Kirkot ovat yleensä katsoneet että vaikka Raamattu onkin Jumalan tahdosta syntynyt kirja, niin se on myös inhimillinen kirja (eräänlaista kaksiluonto-oppia siis) ja näin ollen molemmat tulkinnat ovat mahdollisia ja molempien tulkintojen kannattaja voi kutsua itseään kristityksi.
Sen sijaan sellainen ihminen, joka tekee aivan hurjia omia tulkintoja ja vaatii esimerkiksi VT:ä poistettavaksi tai kieltää koko Jumalan olemassaolon Raamatun perusteella, ei kirkkojen silmissä enää varsinaisesti ole kristitty tai ehjkä lievemmin sanottuna, hänellä on tiettyjä "ei-niin-kristillisiä"-ajatuksia. Ja dogma on siis eräänlainen tiivistelmä siitä, että mikä kirkon silmissä on se oikea tapa tulkita Raamattua. Ja kun puhuin elävästä dogmasta tarkoitin sitä, että dogman on näyttävä kirkon elämässä ja sitä on selitettävä nykyajassa ymmärrettävällä tavalla sen sijaan että jähmetyttäisiin 2000 vuotta vanhoihin kaavoihin ja selityksiin.
Onnistuinko yhtään selventämään asiaa?
Hatunnosto kärsivällisyydestäsi!
Meikku kärähti :pp.:n kanssa heti kättelyssä.
selvennys oli hyvä yritys ja tulkinta asiasta joko omasi tai "virallinen"?
Mutta tekee ainakin Raamatun tulkinnan skitsofreeniseksi touhuksi jos molemmat, krjaimellinen ja vertauskuvallinen, (millainen se kenekin toimesta sitten olisikin) ovat kristillisen uskon mukaista ja he ovat kristittyjä?
Ja Jehovia ja mormooneja ei siis lueta Kristityiksi, vaikka he uskovatkin samaan Jumalaan ja Jeesukseen?
No tuo oli ainakin uutta minulle.
Dogma on siis yksiselitteinen, mitä tulee Jeesukseen ja Jumalaan, jossa kait Jumala on kaikkivoipa luoja, ja Jeesus hänen poikanssa?
Pyhät kirjoitukset ja opit ovat sitten ilmeisesti sitä tulkinnan varaista, jos ovat ristiriitaisia keskenään vai miten on?
Täytyy viellä tutustua tuohon dogmaan tarkemmin kunhan ehdin, ettei tule väärinkäsityksiä.
Jehovan todistajat ja mormonit eivät ole kristittyjä, vaikka he itse toki sanovatkin olevansa. Yksikään kristillinen kirkko ei ole kuitenkaan tunnustanut heitä kristilliseksi kirkoksi.
Syitä siihen on juuri tuo varsin omalaatuinen dogma, joka poikkeaa kristillisesti opista melkoisestikin sekä muut pyhät kirjoitukset Raamatun lisäksi. Jehovan todistajathan uskovat, että Jeesus oli lähinnä täydellinen ihminen, ei niinkään Jumalan Poika. Mormonien oppi taas on vieläkin radikaalimpi useine mahdollisine jumalineen (vaikka meillä täällä maaplaneetalla onkin vain yksi Jumala heidänkin mielestään). Kolminaisuuskäsitettä ei esiinny kummallakaan, ei ainakaan sellaisena kuin se kristinuskossa esiintyy. Molemmat uskonnot ovat kyllä ihan mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia, ihan jo senkin vuoksi miten ne ovat niin lähellä kristinuskoa ja kuitenkin niin kaukana.
Tuosta vertauskuvallisesti tulkinnasta vielä se, ettei sekään ihan niin yksinkertainen ole kuin luulisi. Periaatteessa vertauskuvallistakin tulkintaa ohjaa kirkon ennakkotulkinta. Lisäksi on ihan kirkkokohtaisia eroja sen suhteen, että miten tiukasti kirkon tulkinnassa olisi pysyttävä kiinni, esimerkiksi Rooman kirkko pitää ihan selvyytenä sitä, että sen tulkinta on oikea ja ne jotka ovat eri mieltä ovat väärässä. Protestanttiset kirkot yleensä ovat antaneet enemmän joustonvaraa, esimerkkinä vaikkapa piispa Spong, joka on tulkinnut Raamattua ja dogmaa aika radikaalisti uusiksi. Ja Suomessahan meillä on pastori Kylliäinen, joka on kiistänyt kristillisen dogmin helvetistä.
Jos haluaa tutustua dogmaan tarkemmin, niin kannattaa aloittaa ihan katekismusta lueskelemalla, siellä on luterilaisen kirkon oppi suht'koht selkeästi ylöslaitettuna.
Kuten huomaamme, oppeja ja tulkintaa on monenlaista, samasta alkulähteistä?
Nyt siis kirkot eivät tunnusta toisiaan kristityiksi, kun eivät he noudata heidän tulkintaa ja joku toinen taas pitää toisia harhaopinenina?
Raamattu on periaatteessa Jumalan sanaa, mutta siltäosin kun se on ristiriitainen, se onkin maallista kirjoitusta, tapahtumat ovat totuudenmukaisia, paitsi siltä osin, mitkä eivät ole uskottavia, tai ovat lähinnä naurettavia, ovatkin vertauskuvauksellisia ja tulkittavia, mutta kukaan ei vain osaa tulkita niitä oikein, vaikka kaikki tulkinnat ovatkin lähes oikein, tai jotain sinne päin?
Raamattu on edeelleen jumalan sanaa ja otettava sellaisena, paitsi tietysti ne kohdat jotka eivät sitä ole, joita sitten pitää tulkita Jumalan "heijastuksena" ja koitettava ymmärtää niitä.
Ja jos joku kohta myöhemmin osoitetaan maalliseksi erheeksi, sitä pitää alkaa tulkitsemaan, eikä pitää enää suorana Jumalan sanana, vaikka sitä on niin aikaisemmin pidettykkin?
Ei taida tuosta sotkusta löytyä kristillistä, uskonnon yhtenäistä oppia, vaan oppeja joita kukin sitten pitää omana kristillisenä uskona ja joihin uskovana kutsuvat itseään kristityiksi?
Tämä on se kuva joka siitä minulle muodostuu?
Eli periaatteessa ei ole olemassakaan kristittyjä, vaan sellaiseksi itseään kutsuvia, koska ei ole olemassa mitään yhtenäistä kristillistä oppiakaan?
On vai eirilaisia kirkon oppeja tulkintoineen vanhoista kertomuksista ja myyteistä, pyhistä kirjoituksista ja opeista, ja koska on mahdotonta sanoa kenen tulkinta ja opit olisi oikeata kristillistä oppia?
Sinulle se on EvLut: tulkinta ja oppi?
liittyviä suuntauksia tai dogmeja ei ole muistaakseni tuhattakaan.
Itse ihmettelen miksei palstalla esiinny nykyistä enempää ns. kielillä puhumista.
Näinkin tollon kun itse olen, on valittava vähän yksinkertaisempi dogmi kuten ev.lut. Tuossa katolistenkin dogmit sisältävässä katekismuksessakin kun on lähes 2000 sivua joissa on melkoisen tarkasti määrätty elämän kaikkinaiset käännökset. En myöskään oikein osaa tuota paavia pitää Jeesuksen vikaeeraajana maanpäällä.
Mormoneiden dogmit taas ovat useammassa kirjassa. Melkoisen tarkasti hekin tuntevat maanpäällisen kuten myös taivaallisen mailman.
Lääkäri on taas ehdottomasti kieltänyt minulta tuon upotuskasteen joten helluntailaiseksikaan minulla ei ole pääsyä. Olen kyllä tiedustellut mahdollisuutta myös mormoneilta jos hätätilassa kaste voitaisiin suorittaa vaikkapa paloruiskulla.
Uskonnollisten asiantuntijoiden mukaan valelu tai ruiskukastelu ei kuitenkaan kelpaa.
Joten ei minulla ole paljonkaan muuta mahdollisuutta kun lutherilaisuus. Sinulla :pp. lienee valinnan mahdollisuuksia enemmän. Päädyit mihin dogmiin tahansa, älä kuitenkaan aloita palstalla tuota kielillä puhumista.
tätä oikein enää paremmin selittää.
Tosin sen verran vielä huomautan, että tulkinta ei tarkoita sitä, että joku Raamatun teksteistä julistettaisiin ihan paikkaansa pitämättömäksi. Raamattuun liittyvä kaksiluonto-oppi tarkoittaa sitä, että tuossa kirjassa on molemmat luonnot. Se on toisaalta täysin inhmillinen ja toisaalta täysin jumalallinen kokonaisuutena, ei niin että voitaisiin sanoa "tämä jae on Jumalalta, mutta tämä seuraava ei". En nyt kuitenkaan valitettavasti osaa selittää sitä ainakaan nyt ymmärrettäväksi.
Kristillisissä kirkoissa haikeana puhutaan alkuseurakunnan ajoista, jolloin kirkko oli jakaantumaton ja sillä oli oma yhteinen oppi. Syystä tai toisesta kirkko on hajonnut ja jakaantuu edelleen. Ekumenialiike yrittää palauttaa tuon yhtenäisyyden, mutta toistaiseksi tulokset ovat maailmanlaajuisesti pieniä, tosin paikallista edistymistä on tapahtunut.
Minä olen tietenkin ev.lut. ja koen että ainakin tällä hetkellä luterilainen kirkko on hyvin lähellä oikeaa oppia. Ei tietenkään täydellisesti eikä se millonkaan voikaan sitä olla, koska kirkkokin on täysin maallinen yhteisö. En kuitenkaan koe, että kirkko on minulle mikään itseisarvo.
Vaikka kristityt kyllä riitelevätkin, niin sellaista retoriikkaa että esim. katolilaiset eivät olisi oikeita kristittyjä, ei kyllä enää onneksi juuri kuule. Joistain erilaisista opin korostuksista voidaan riidellä. Mormoneja ja todistajia ei kuitenkaan kutsuta kristityiksi, koska he eivät ole edes niistä perusasioista samaa mieltä, minkä he myöntävät itsekin. Niinpä heitä ei oikein voi sanoa kristityiksi, vaan he ovat perustaneet oman uskontonsa, joka on tosin saanut alkunsa kristinuskosta.
etteen aloita, enkä ilmeisesti noitten dogmienkaan opiskelua jos niitä on tuollainen määrä?
Pitäköön kukin dogminsa ominaan.
kristinusko.
>>Minä olen tietenkin ev.lut. ja koen että ainakin tällä hetkellä luterilainen kirkko on hyvin lähellä oikeaa oppia.
vastata että luterilainen kirkko edustaa sitä oikeaa alkukirkon henkeä, ja että tuo alkukirkko turmeltui, kun paavi otti lännessä vallan. Mutta empä viitsi. Sikäli ihan mielenkiintoista, että jokaikinen kirkko kyllä vetää juurensa alkuseurakuntaan, jopa mormonit.
Luostarielämässäkin on tietysti oma hohtonsa ja hienoutensa, ei se luterilaisuuteen kuitenkaan istu. Luterilainen ajattelu lähtee siitä, että ei tarvitse olla munkki tai nunna voidakseen olla "Jumalan palvelija".
Niin - jos olen ymmärtänyt oikein, niin sinä olet muistaakseni kertonut olevasi ex-ortodoksi, pitääkö paikkansa?
katekismuksen on tavallaan pakkokin antaa vastaukset kaikkiin elämän pikkukäännöksiinkin, koska sielunhoito ja rippi on se voimavara, josta kirkko ponnistaa. Koska kirkko haluaa olla nimenomaan jokaisen yksilön moraalinen esikuva ja moraalin ohjaaja, sen neuvojenkin on silloin oltava "idioottivarmoja" joita voi totella tilanteessa kuin tilanteessa. Ohjeet ovat siis sikäli kyllä käytännönläheisiä, mutta samalla sitten syntyy näitä henkilökohtaisia tragedioita, kun kirkko ei anna säännöissään periksi.
Luterilaisen kirkon lähtökohta on hieman erilainen, kirkko toimii pikemminkin opettajana ja neuvojana saarnojen kautta ja eikä näin ollen anna kovin seikkaperäisiä moraalisia ohjeita, vaan pyrkii luottamaan ihmisiin itseensä. Se antaa vapautta yksilöille, mutta toisaalta kirkon kannanotoista tulee helposti ärsyttävää "kyllä-ei-tai ehkä sittenkin"-jahkailua.
jokaisen oma on se oikea jota puolustaa, mutta miten sitä oikeaa toteuttaa onkin taas toinen juttu.
Mitä itseasiassa usko on, ja miten sitä tulisi ilmentää ja toteuttaa ja miten Raamattu sitä "käskee" toteuttaa?
Muistat oikein, sukuni on ortodoksinen ja useat miespuoliset ovat myös olleet kirkon palvelijota, tai ovat vielläkin.
ei katolisen uskon kannattajia ole. Olen suhteeellisen säännöllisesti suorittanut tuon koe provosoinnin. Katolinen kirkko pitää jopa ekumeniasta kunhan kaikki muut kirkot muuttavat dogminsa heidän mukaansa.
Luulisin tavallisen rivikatolisen olevan suhteellisen tietämätön tuosta äärimmäisen mekaanisesta opista jossa ei todelliselle inhimillisyyteen kuuluville valinnoille juuri ollenkaan jää tilaa. Pahimmalta minusta tuntuu tuo ekäisyyn ja aborttiin liittyvä ehdottomuus erityisesti ylikansoituksesta kärsivillä lähetystyöalueilla joissa suurena ongelmana on mm. AIDS.
Pappien ja seurakuntalaisten välinen suhde on ainakin Espanjassa kyllä silmiinpistävän lämmin.
Samoin messut ovat minusta lämminhenkisempiä kun meidän ev.lut. kirkossamme. Luonollisesti tähän vaikuttaa myös muu kulttuuri.
Millä selittäisit ns. kristinuskon levinneisyyden. Minusta se on outoa, uskon ollessa kuitenkin suhteellisen nuori ja sen lähtökohdat ovat pienessä juutalaisyhteisön osassa. Valtapoliittisilla historian sattumuksilla on tietysti suuri osuus.
Olisiko kristinopin moraalinen sanoma kuitenkin ihmiselle muita uskontoja sopivanpi ja yhteiskuntaa säilyttävämpi.
Jätin nyt tahallisesti tästä yhden sanan pois.
uskon elämää säilyttävänä voimana jolle edelleen on teknistyvässä, tunteeetomassa mailmassa ehkä yhä enemmän tilausta rakkauden hengessä. Leipäpapeista puhutaan. Itse arvelisin "leipäpappien" vähenevän. Mielestäni tuossa työssä tarvitaan todellista ihmisen auttamisen halua.
Pelkkä pappissääty ei enää riitä, papit eivät enää ole ertyisessä sääty arvossa. Minusta he ovat yhä enemmän todellisia seurakuntansa palvelijoita.
Hallinnon käsikassarana uskonnot onneksemme ovat menettäneet länsimaissa merkityksensä, jonka johdosta kaksinaismoralismi voi kirkkojen sisällä vähentyä.
>>Jätin nyt tahallisesti tästä yhden sanan pois. >>
Nyt minä mietin koko loppuillan että mikä se sana on... Kun en ainakaan heti keksinyt.
Katolisella kirkolla on totta kai puolensa, olen samaa mieltä kanssasi siitä että katolisessa kirkossa seurakunnan ja papin väliset suhteet ovat lämpimämmät kuin luterilaisessa kirkossa. Messu on myös lämpimämmän oloinen, tosin itse koen sen "häiritsevänä" etten osaa käyttäytyä siellä oikein, eli en tiedä koska polvistutaan, koska seistään ja koska vain istutaan.
Haittapuolina ovat nimenomaan nuokin mainitsemasi sääntöjen joustamattomuus sekä kirkon pappisvalta. Maallikoilla ei ole mitään sanavaltaa sen suhteen mitä papit tekevät tai päättävät tai edes sen suhteen että kenestä tulee heidän pappinsa. Kirkko päättää sen kaiken. Maallikon tai papin ei pidä myöskään haaveilla siitä, että saisi oppia muutettua, kirkko pitää omista kannoistaan kiinni.
Jotkut historioitsijat ovat näitä leviämissyitä pohdiskelleet. Kristinusko nimittäin levisi suorastaan räjähdysmäisesti jo ennen kuin siitä tuli valtauskonto. Syiksi on esitetty juuri tätä mainitsemaasi moraalia, lähimmäisenrakkauden korostamista ja lupaus viimeisestä tuomiosta, joka ilmeisesti houkutti. Lisäksi kristinusko oli aikaansa nähden hyvin suvaitsevainen uskonto, sillä se kelpuutti jäsenikseen kaikki, myös yhteisön halveksituimmat, eli lähinnä naiset ja orjat. Kristinuskosta onkin sanottu, että ensimmäiset 300-vuotta sen kantava voima olivat naiset. Muut tuon ajan menestyskultit, esim. mithralaisuus oli tarkoitettu ainoastaan yläluokan miehille ja sotilaille ja heidön joukossaan se levisikin nopeasti.
Just tolta uskonto/usko mustakin kuulostaa. Ota tosta sekamelskasta selvää miten ja mitä pitää tulkita mitenkin. Tälläkin palstalla yks perusteli jumalan vastustavan homutta sillä että piipusta tullut savu ei noussut ylöspäin vaan laskeutui maanpinnalle. Onkohan kaveri kuullut koskaan mitään matalista ja korkeista ilmanpaineista?
Onkos kukaan tutkinut nyky yhteiskunnan yksilökeskeisyyttä siltä pohjalta että evlutkirkko on etääntynyt ihmisläheisyydestä instituutioksi joka perustelee oman olemassa olonsa vain sillä että kirkon pitää olla olemassa kirkkoa itseään varten, ei ihmistä varten.
Onko kirkon ero ihmisistä aiheuttanut sen että ihmiset ovat itsekeisempiä vai onko kaikki vain markkinoinin yksilöllisyyttä painottavan elämän tyylin luomaa?
pari seikkaa, jotka olisivat voineet estää kristinuskon hajoamista eri tulkintoihin.
Ensinnäkin, jos uskonto olisi jotenkin sidoksissa vallitseviin ja havaittaviin tosiasioihin, niin uskonoppineiden kehitelmistä olisi suuri osa voitu eliminoida tosiasioiden kanssa yhteensopimattomina. Mutta mikäli uskonto on pelkkiä tarinoita, niin tällaista rajoitetta ei luonnollisesti ole.
Toiseksi, jos Pyhä Henki johtaisi kristinuskon kehitystä, niin voitaisiin kait ajatella, ettei henki olisi johdattanut yhden teologin päähän yhtä ja toisen päähän toista "totuutta", vaan yhteinen linja olisi säilynyt. Ellei sitten Pyhän Hengen intresseissä ollutkin kristinuskon jakautuminen keskenään riiteleviin kirkkokuntiin. Siinä tapauksessa Herran tiet ovat taas kerran tutkimattomat.
erittäin kylmä tosiasia on, että saatanalla on ollut aina myös sormensa pelissä ja hänen juoksutyttöjään ja -poikiaan on myös aina ollut kristittyjä erilleen kiskomassa ja hajoittamassa yhteistyön pientäkin kipinän poikasta.
tiedäthän tuon Pyhää Henkeä vastustavan instanssin, joka tekee kaikkensa, että uskovat eivät "olisi yhtä, eikä heidän rakkautensa pääsisi voittamaan pimeyttä"?
toisin sanoen Herran tiet eivät olekaan niin tutkimattomaia, vaan tutkimista riittää enemmänkin tien käyttäjissä, joita johdattaa milloin mikäkin henki!!
sinun mielestäsi tämä purkaus oli tietenkin vain puolustuspuhe, koska et usko minkäänlaiseen yliluonnollliseen maailmaan Jumalasta puhumattakaan...tosin ateistejakin on useita eri "malleja". teidänkin "(epä)uskossanne" on olemassa monenlaista erilaista suuntausta!
"totuuden henki, johda sinä meitä, etsiessämme, valkeuden teitä..." ...ja Pyhä Henki johdattaa aivan varmasti, jos etsit totuutta hänen matkatoverinaan.
niin mielestäsi saatana on vaikuttanut kristinuskon historiaan. Olen melkein samaa mieltä. Satuolento saatana pitää vain korvata käsitteillä kuten vallanhimo, valhe, väkivalta, tietämättömyys ja taikausko.
Olen varmaankin ollut viime aikoina rasittava kysymysteni kanssa, sillä vastaajat ovat tahtoneet kaikota. Ehkä sinulla on mielipide klassisesta pahaa koskevasta ongelmasta:
Jos jumala ei halua estää saatanan toimia, niin voiko jumala olla hyvä?
Jos jumala ei pysty estämään saatanan toimia, niin voiko jumala olla kaikkivaltias?
tajusin tuon sana-jutun vasta sitten kun en enää yrittänyt miettiä sitä eli eilen illalla kymmenen aikoihin. Joillakin meistä (eli minulla) on tooosiii pitkä sytytys.
sallii myös epäuskon, joka ei voi Jumala sanalla hyväksyä aivan kaikkea. Minulla on moniakin asioita jotka on helponpi hyväksyä Jumalan työksi jos niissä on ihmisellekin ymmärrettävää logiikkaa.
saatana eli lusifer on Jumalan oma tekele, joka raamatun mukaan lankeemuksen kautta muuttui Jumalan vastustajaksi eli itse synniksi!
mietin tässä raskaan työpäivän sumentavine aivoineni kysymystä siitä, haluaako Jumala estää saatanan toimia..
ensimmäinen ajatus, mikä tulee mieleen on golgata. eli Jumala haluaa ja nimenomaan halusi estää saatanaa toimimasta ja kuten tiedät, Jeesus oli se, joka "ristinkuolemallaan voitti synnin ja kuoleman".
"sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi...".
vaikka Jeesus "ristillä "polki rikki käärmeen pään", niin silti tuo tappavan myrkyllinen käärme pystyy vielä iskemään, jos astut sen lähietäisyydelle!
sitä, miksi Jumalan suunnitelmaan ei kuulunut käärmeen kertakaikkinen tuhoaminen, en tällä kakaisulla osaa sinulle selittää.
sen tiedän, että ristin juurella minulla on turvapaikka...
nuo ensimmäiset 3 antamaasi saatana-käsitettä löytyvät myös raamatusta, mutta että ovatko tietämättömyys ja taikausko sinällään saatanaa itseään kuvaavia?
taikausko(ymmärrän sen lähinnä epäjumalan palveluna) johtuu hyvin usein tietämättömyydestä ja juuri siitähän saatana varmaan tykkääkin, kun on aina vastustanut evankeliumin levittämistä tai sitten on ollut innolla mukana miekkamiesten ristiretkillä, jossa Jeesus-uskoa on taottu väenväkeen tietämättömien päihin!!
ei tietämättömyys ole pahuutta. Mutta jos ihmisellä on mahdollisuus hankkia tietoa, eikä hän viitsi tehdä sitä, niin on se jonkinlaista velttoutta.
Kuten saarnaaja sanoo, tieto on tietämättömyyttä parempi niinkuin valo on pimeyttä parempi. En ajattele hänen tarkoittaneen tiedolla uskoa.
daavid (saarnaaja) mietiskelee myös näin: "minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta."
sattui muuten tuossa silmään sananlaskuista yksi daavidin tokaisu samasta aiheesta: "ota varteen, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.
herkistä korvani kuulemaan viisautta,
avaa sydämesi ymmärrykselle, pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä.
etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele kuin kätkettyä kulta-aarretta.
silloin tajuat, mitä on Herran pelko, mitä on Herran tunteminen."
Eiks oo mielenkiintoista, että syöpäsolut kykenee jakaantumaan useammin ku muut solut. Syöpäsolut ovat "lähes kuolemattomia"=)
Telomeereistä: Mitä jos joku tutkijaporukka keksis konstin jolla telomeerit eivät lyhenisikään solunjakautumisissa. Elettäiskö me sitten paljon pidempään vai? Tuuristahaan se kuitenkin on kiinni. Elämä on monimutkainen ja kompleksinen juttu jossa sattumalla on sormensa pelissä hyvin voimakkaasti.
Terv:*Höpisijä*
eivät ole edes syöpäsolut, ärhäköitä lisääntymään kyllä jos saavat siihen mahdollisuuden muodostaa kasvaimia.
Periaatteessa, eli teoriassa varmasti ihmisen ikäää voidaan pidentää, miten se sitten onnistuu jää nähtäväksi?
Elämästä ei kannata ottaa komplekseja vaikka monimutkainen se kyllä on jossa tosiaan sattumallakin on osansa.
tiedetäänkö muuten yhtään lajia, vaikkapa yksisoluista joka ei kuole vanhuuteen, esim. ameeba? Kuoleeko ameeba vanhuuteen?(mä en oikeasti muista, olen viimeksi lukenut näistä joskus 12 vuotta sitten)
Terv:*Höpisijä*
on alku eläin joka kuuluu valejalkaisten ryhmään?, mutta en tiedä yhtään eläintä joka eläisi ikuisesti.
Ok, laitoin tästä evoluutiopalstalle oman avauksen.
Terv:*Höpisijä*
Iltasanomat tänään
Ihminen voi elää jopa 150-vuotiaaksi!
Vanhenemistutkijoiden mukaan ihmisen on mahdollista elää jopa 150-vuotiaaksi, joskin näin pitkä ikä tulee aina olemaan hyvin harvojen herkkua.
Pitkän iän salaisuutta tutkitaan hartaasti ympäri maailman ja muutamia perusasioita jo tiedetään: hyvä perimä ja suotuisat ympäristötekijät ovat tärkeimmät tunnetut pitkän iän takeet, mutta myös stressin sieto, iloinen mieli ja kohtuullinen määrä ravintoa auttavat venyttämään elämänlankaa.
Lue kuuden ammattilaisen teesit pitkään ja terveeseen elämään päivän lehdestä!"
Tämä mainittu tutkia mainitsi jokaisen ihmisen
saavan jo syntyessään Määrätyt Qubit jota nimeä hän käytti tästä iän määritelystä.
Kuitenkin me voimme tuhota ne syntymä lahja
huonolla elämä tavoilla tai sairaudella.
Olen katsonut useamman kerran Dokumetti sarjan,
missä eräs Italialainen Kantaisä on jättänyt
perinnöksi Geenin Joka tuhoaa kaiken liian kolestroolin verisuonista, Vaikka he käyttävät erittäin rasvaisia ruokia, niin siitä huolimatta
tämä Geeni tuhoaa liian kolestroolin. Tämä on kuulema Luonnon oikku. Jota tiede yrittää saada
perinnöksi toisillekin kansalaisille.
Ystävyydellä Aramis ::
se alkaakin olla teoreettinen ylä raja jota tuskin ihminen ylittää, ilman solubioloogisia manipulaattioita, mutta siitä onkin viellä pitkä matka noihin Raamatussa väitettyihin ikään.