Kaikki alkoi mennä vielä enemmän pieleen kun tulin uskoon. Lapseni on sairas, ja vielä enemmän sairastui kun uskoon tulin. Muutenkin töissä ym, menee niin pirusti kaikki pieleen. Luonteeltani olen kiltti ihminen kaikki olen tehnyt elämässäni ns,oikein. Pummiksiko alan olemaan, pääsenpä helpolla kaikin puolin. En jaksa enää yrittää ja tsempata niin hitosti. Auttakaa!
uskoako vai ei
ninni
10528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rukoilin puolestasi.Kaikki kääntyy vielä hyväksi,
se on tämä maailma mikä ahdistaa.Myös minua.
Siunausta.
Kiitos kovasti
Rohkeutta, ninni! Jumala ei ole sinua unohtanut,
vaan kulkee kanssasi niidenkin aikojen läpi,
jotka ovat raskaimpia elämässäsi.
Jeesus ei luvannut seuraajilleen helpompaa tietä
täällä kuin muillekaan, mutta se on lopputulos,
joka ratkaisee. Uskovalla on rauha Jumalan
kanssa, syntien täysi sovitus, Jumalan lapsen
nimi, ja taivas odottamassa. "Toivo siitä maasta,
jossa meitä odotetaan..."
Jeesus sanoi: "Olen puhunut teille tämän, jotta
teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette
ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen
voittanut maailman." Joh. 16:33
Olemme ahtaalla, niin sinä kuin minä, ja
jokaikinen, joka täällä synnin, sairauden ja
kuoleman varjon maassa vaeltaa. Mutta Jeesus on
voittanut tämän maailman. Hänen kuninkuutensa ei
ole tästä maailmasta, vaan tulevasta. Hän on
Sielusi Paimen, ja on viemässä sinua perille,
oli matka sitten miten vaikea tahansa.
Vaikka sinulla menisi tässä elämässä miten hyvin,
mutta sielusi eläisi ilman Vapahtajaa,
syntiesi sovittajaa, siitä menestyksestä ei olisi
sinulle lopulta mitään iloa. Jeesus sanoi:
"Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän
voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi
sielullensa vahingon?" Matt.16:26
Hän ohjaa omiensa tietä, niin kuin luvannut:
"Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien
tie päätyy tuhoon." Ps.1:6 Hän ohjaa, vaikka
ympärillä näyttäisi miltä. Me elämme uskon
varassa, emme näkemisen.
Itse asiassa, Hän johdattaa sinua vaikean
ajan alla silloinkin, kun et jaksa itse enää
yrittää. Ja varsinkin silloin, kun huomaat,
ettet ansaitsisi yhtään mitään Häneltä.
Silloin saatat tulla tuntemaan lisää siitä
Jumalasta, joka vanhurskauttaa jumalattoman
(Room. 4:5).
Kristityn osa on tämä: "Me olemme kaikin tavoin
ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat,
mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme
hylätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut."
(2. Kor. 4:8) Vain siis pieni vivahde erottaa kärsimyksemme niiden kärsimyksistä, jotka elävät kapinassa Jumalaa vastaan: emme umpikujassa!...emme toivottomat!...emme hylätyt!...emme tuhotut!
Kun sinulla on Kristus, sinulla on kuitenkin kaikki taivaan aarteet, ja se on suurta.
Psalmi 73 alkaa uskovan ihmisen vuodatuksella
siitä, miten hän oli vähällä horjahtaa, hänen
jalkansa melkein pettivät - usko alkoi horjua,
kun hän alkoi vertailla uskovan ihmisen ja
ei-uskovan ihmisen maanpäällistä osaa.
Kannattaa lukea.
Hänen loppupäätöksiinsä kuuluu: "Vaikka ruumiini
ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun
osani iankaikkisesti." ...ja: "Mutta minun onneni
on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan,
Jumalaani..." Kuitenkin, kaikesta huolimatta.
Turvaa Jumalaan, vaikka kaikki näyttäisi
mielettömältä, etkä ymmärtäisi hänen poluistaan
yhtään mitään. Pura tunteitasi, paitsi ihmisille,
myös Jumalalle aivan avoimesti: Hän näkee sinut
joka tapauksessa sellaisena kuin olet.
Jumalalle on ennenkin huudettu tuskaa ja
epäilyksiä - psalmien kirja on täynnä tällaisia
purkauksia. Tuo asiasi hänelle. Älä koskaan
lähde pois, sillä lopulta: kenen luo sinä menisit?
Hänellä on iankaikkisen elämän sanat. Vaikka et
ymmärtäisi hitustakaan siitä, miksi asiat
menevät niin kuin menevät, sinulla on kuitenkin
Isä, joka ei hylkää sinua.
Kylläpä oli ihana viesti! Ennen nukkumaan menoa luen tuon psalmi 73. Viestisi luo minuun toivoa, aion lukea sen uudestaan ja uudestaan joka päivä, aina kun "romahdan". Rukoilethan lapseni puolesta! Herra olkoon sinun kanssasi!
Oikein puhuit.
Oon itse uskossa ja voin sanoo että uskoontulon alkuhuuman jälkeen tulee melkein kaikilla vaikeempi jakso joka ainakin mulla oli aika pitkä. Vaikeudet ja ahistus johtuu siitä kun alkaa tajuamaan syntisyyttään ja näkemään asioita itessään mistä pitäs tehä parannusta.
On myös todella vaikeaa päästää irti jostain asiosta jotka sitoo meitä ja estää ottamasta seuraavaa askelta kohti Jumalaa. Mutta jos TODELLA haluaa antaa elämänsä Jumalan käsiin niin Jumala antaa siihen kaikkeen voimaa.
Vaikeudet voi olla myös koetuksia joiden tarkoitus on että tajuat ettet omassa voimassa pitkälle pääse ja että opit luottamaan enemmän Jumalaan.
Siinä vaiheessa kun oppii todella tuntemaan ja luottamaan Jumalaan niin saa sisälleen semmoisen rauhan että sitä ei voi mikään muu antaa. Vaikka pinnalla kuohuisikin niin sydämmessä on rauha ja hyvä olla.
Jumalan tuntemiseen ja luottamiseen on kaksi apua: Sana ja rukous
Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä Jumalan valtakuntaa. Lupaan rukoilla puolestasi. Älä luovuta. Monissa muslimimaissa, kristityt joutuvat kokemaan marttyyrikuoleman. Meillä suomalaisilla on helpompaan. Koetukset vahvistavat meitä. Jeesukseen voi luottaa, Hän on minuakin auttanut monesta mahdottomasta tilanteesta. Suosittelen, että menet johonkin rukouspiiriin ja uskovien yhteyteen..
www.netmisssion.fi
Te olette ihania, kun jaksatte vastata. Rukous, sana ja te ihanat uskovaiset olette kannustava voima! Olen käynyt keskiviikkoisin piirissä, missä on OIkEITA uskovaisia. Tosin viime aikoina, en ole sinne jaksanut mennä.
Rukoile,minun lapseni asiat alkoivat järjestymään kun vein huoleni rukouksessa Jumalalle.
Minäkin olen uskossa, ja minulla on koettelemuksia, joihin yhtenä kuului asiat jotka liittyivät lapseen. Usko vain ja rukoile, kyllä sinua kuullaan.
Kyllä se vielä se aurinkokin alkaa paistamaan, kun se on ensin käynyt pilvien takana piilossa!
Et kerro,että mitä sinä aloit uskomaan.
Kuten tältäkin palstalta voit havaita, ei olla yhtä käsitystä aistienvaraisen maailman ulkopuolisesta maailmasta. Miten voisikaan olla.
Jumala, jos sen ymmärtää luojanamme, ei ole lainkaan uskonvarainen asia. Se on siis se mikä on saanut aikaan mm. ihmisen ilmestymisen yhdelle pikku taivaankappaleelle. Se taas on uskonvarainen asia, että minkälainen sellaisen pitää olla, joka pystyy tällaista aikaansaamaan.
Usko on sinussa oleva henkinen voimavara. On olemassa näyttöä sille, että sellainen ihminen parantuu paremmin, jolla on vahva elämänhalu, kuin sellainen samalla tavalla sairas ja hoidettu, mutta jolla ei ole elämänhalua. Samalla tavalla usko/rukoilu auttaa käyttämään omia voimavaroja. Siis passiivinen rukouksen luku ilman uskoa sen vaikutukseen ei auta.