Vain kolmannes Helsingin yliopiston opiskelijoista pänttää täysipäiväisesti.
Ainoastaan kolmannes Helsingin yliopiston opiskelijoista opiskelee täysipäiväisesti eli suorittaa lukuvuodessa vähintään 45 opintopistettä. Neljännes ei opiskellut lainkaan. Luvut perustuvat opintorekisterin alustaviin tietoihin.
Noin 40 prosenttia opiskelijoista käy lukuvuoden aikana koko- tai osapäivätöissä. Helsingin erityisongelmana on asumisen kalleus.
— Riittävä toimeentulo on edellytys täysipäiväiselle opiskelulle, HYY:n hallituksen jäsen Markku Hakala painottaa.
Opetuksesta ja opiskelija-asioista vastaava vararehtori Jukka Kola tunnustaa toimeentulon tosiasiat.
— Työkokemuksesta voi olla paljon hyötyäkin. Opintotuki ei ole riittävä, mutta sitä ei yliopisto oikein voi ratkaista.
Kola painottaa opetuksen parempaa suunnittelua. Opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman, HOPSin, pitäisi toimia kaksisuuntaisesti.
— Yliopiston tulisi voida suunnitella toimintaansa HOPSin mukaan. Tärkeintä on tarjota täysipäiväisen opiskelun edellytykset niille, jotka sitä haluavat.
Opintoja suoritetaan eri aloilla hyvin erilaista vauhtia. Lääketieteellisessä tiedekunnassa kolme neljästä tekee opintojaan täysipäiväisesti.
— Meillä luovuttiin massaluennoista ajat sitten. Opiskelijat noudattavat lukujärjestystä ja opiskelevat pienryhmissä. Opintopisteetkin kertyvät siten mukavasti, opintoasiain päällikkö Joanna Cannelin toteaa.
Tällä hetkellä viiden vuoden valmistumistahdissa opintopisteitä suorittaa noin 15 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista.
Ainoastaan kolmannes Helsingin yliopiston opiskelijoista opiskelee täysipäiväisesti eli suorittaa lukuvuodessa vähintään 45 opintopistettä. Neljännes ei opiskellut lainkaan. Luvut perustuvat opintorekisterin alustaviin tietoihin.
Noin 40 prosenttia opiskelijoista käy lukuvuoden aikana koko- tai osapäivätöissä. Helsingin erityisongelmana on asumisen kalleus.
— Riittävä toimeentulo on edellytys täysipäiväiselle opiskelulle, HYY:n hallituksen jäsen Markku Hakala painottaa.
Opetuksesta ja opiskelija-asioista vastaava vararehtori Jukka Kola tunnustaa toimeentulon tosiasiat.
— Työkokemuksesta voi olla paljon hyötyäkin. Opintotuki ei ole riittävä, mutta sitä ei yliopisto oikein voi ratkaista.
Kola painottaa opetuksen parempaa suunnittelua. Opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman, HOPSin, pitäisi toimia kaksisuuntaisesti.
— Yliopiston tulisi voida suunnitella toimintaansa HOPSin mukaan. Tärkeintä on tarjota täysipäiväisen opiskelun edellytykset niille, jotka sitä haluavat.
Opintoja suoritetaan eri aloilla hyvin erilaista vauhtia. Lääketieteellisessä tiedekunnassa kolme neljästä tekee opintojaan täysipäiväisesti.
— Meillä luovuttiin massaluennoista ajat sitten. Opiskelijat noudattavat lukujärjestystä ja opiskelevat pienryhmissä. Opintopisteetkin kertyvät siten mukavasti, opintoasiain päällikkö Joanna Cannelin toteaa.
Tällä hetkellä viiden vuoden valmistumistahdissa opintopisteitä suorittaa noin 15 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun en ole sohvalla ja telkkarin edessä makaava kotiäiti, sitten ei paljonkaan jää aikaa kotitöihin. Se pieni vapaa-aika, joka jää työpäivän jälkeen täytyy käyttää lukemiseen. Jostakin tarvitsesi myös vähän vapaa-aikaa ja rentoutusta.
Viime vuonna vain 37 prosenttia yliopistojen perustutkinto-opiskelijoista sai kerrytettyä opintojaan yli 45 opintopisteellä, kertoo Aamulehti. Helsingin yliopisto sijoittui vertailun hännille.
Opetusministeriö käyttää keskimääräisen opintosuorituksen mittarina 45 opintopistettä vuodessa. Aamulehden haastatteleman opetusneuvos Erja Heikkisen mukaan täysipäiväisesti opiskelevien pitäisi saada määrä suoritettua vaivatta – jopa työnteon ja opiskelijarientojen ohessa.
– 45:n opintopisteen suoritusmäärä on kohtuullinen. Viiden vuoden tavoiteajassa valmistuminen edellyttää kuitenkin jo 60 opintopisteen tahtia, ja vaatii opiskelijalta huomattavaa panosta, vararehtori Ulla-Maija Forsberg vastaa.
– Helsingin yliopiston osalta lukuja synkentävät epäilemättä korkeat elinkustannukset, jotka vaativat lähes poikkeuksetta työntekoa opiskelun ohessa, hän lisää.
Vaihtelua tiedekuntien välillä
Tällä hetkellä ongelmat painottuvat erityisesti tiedekuntiin, joissa opintojen suorittaminen on vapaampaa ja tutkinnon rakentaminen enemmän opiskelijan itsensä vastuulla.
– Lääketieteellisessä, eläinlääketieteellisessä ja farmasian tiedekunnassa opetus on kurssimaista, eikä ongelmia juurikaan ole. Toisaalta esimerkiksi matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan hakeutuu ilman pääsykokeita opiskelijoita, joille ei kerry opintopisteitä ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen – tilastoissa he pysyvät siitä huolimatta.
Myös tutkintovaatimusten työmäärissä on eroja niin tiedekuntien kuin yksittäisten kurssienkin välillä, eikä yhdelle opintopisteelle suunniteltu 27 tunnin työmäärä aina toteudu. Opiskelijoille tilanne on hankala, sillä tehty työ ei aina vastaa kertynyttä pistemäärää.
– Toisilla laitoksilla kursseista saa paljon helpommin opintopisteitä kuin toisilla. Erityisesti kielten opinnot vaativat paljon töitä, ja opinnot venyvät helposti, kertoo Itä-Aasian tutkimusta opiskeleva Tiia Pekkarinen.
– Tutkintovaatimukset on pyritty rakentamaan mahdollisimman tasapainoisiksi, mutta kieltämättä myös vaihtelua esiintyy. Asiaa yritetään kuitenkin korjata, kun tutkintovaatimuksia seuraavan kerran tarkistetaan, Forsberg lupaa.
Forsbergin mukaan syytä ei voi kuitenkaan sälyttää yksin yliopiston niskoille.
– Vastuu on sekä yliopistolla että opiskelijalla. Opiskelupaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys, ja saavutettua paikkaa soisi arvostettavan nykyistä enemmän.