Suomen ruotsalaisten erivapaudet

Kyse on siis Suomen RUOTSALAISISTA!

Ne kertoi asiat Tukholman lehdille. Kaikki ryhmä 33:n jäsenet ja erikoisesti siinä enemmistönä olleet suomenruotsalaiset olisi pitänyt tuomita maanpettureina vähintäänkin vankilaan.

Tässä on pari esimerkkiä:

Ainakin kahdesti puuhattiin pakolaishallitusta Tukholmaan; 1940 keväällä ja 1944 kesällä => SE jos mikä oli maanpetturuutta pahimmillaan! Kumma kun ketään ei tuomittu maanpetoksesta kuolemaan ja ammuttu?

Talvisodan asekuljetukset Saksan läpi jumittui samaisen porukan ansiosta Tukholman lehtien suuresti avustamana!

Niin sanotussa rauhanoppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään.

Suomeen syntyi tammikuussa 1943 ”rauhanoppositio”, joka sai alkunsa ruotsalaisen Nyliberala studentförbundetin (uusliberaalinen ylioppilasliitto) jäsenistön keskuudessa. Se ei hyväksynyt ”hallituksen vastuullisten jäsenten laskelmoitua sotapolitiikka” eikä poliittisten pakolaisten (juutalaisten ja ei-juutalaisten sudeettisaksalaisten sosiaalidemokraattien) kohtelua. Opposition mielestä Suomen oli päästävä puheisiin Venäjän kanssa ja irrottauduttava sodan otteesta ennen syksyä 1943. Opposition piirissä harkittiin ”synkimpinä hetkinä” jopa jonkinlaisen varjohallituksen perustamista Lontooseen, jolloin Tukholma olisi toiminut väliasemana.

Oppositio toimi aluksi ”maan alla”ja se laajeni pian muidenkin ryhmien keskuuteen. Lopulta siihen kuuluivat mm. SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori, K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J.O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C.O. Frietsch. Opposition huomattavin aloite vuonna -43 oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmä”, jossa vaadittiin sodan lopettamista. Kirje käynnisti rauhankeskustelun ja pakotti hallituksen antamaan eduskunnalle ulkopoliittisen selostuksen, jota se ei ollut tehnyt kahteen vuoteen.

”Kului tarkalleen vuosi siitä, kun rauhanoppositio oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmässä” pukenut sanoiksi oman ja kansan enemmistön hartaan toivomuksen saada verinen ja tarkoitukseton taistelu päättymään, ennen kuin Suomen rauhanvaltuuskunta lähti syyskuun 19. päivänä1944 Moskovaan allekirjoittamaan välirauhaa.” (C.O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, Helsinki 1945)

Todennäköisesti juuri rauhanopposition jäsenet myöhemmin vaativat rangaistusta heille, joiden ”laskelmoitua sotapolitiikka” he eivät olleet hyväksyneet.

Ryhmä rämä kirjoitti:

Kyse on siis Suomen RUOTSALAISISTA!

Ne kertoi asiat Tukholman lehdille. Kaikki ryhmä 33:n jäsenet ja erikoisesti siinä enemmistönä olleet suomenruotsalaiset olisi pitänyt tuomita maanpettureina vähintäänkin vankilaan.

Tässä on pari esimerkkiä:

Ainakin kahdesti puuhattiin pakolaishallitusta Tukholmaan; 1940 keväällä ja 1944 kesällä => SE jos mikä oli maanpetturuutta pahimmillaan! Kumma kun ketään ei tuomittu maanpetoksesta kuolemaan ja ammuttu?

Talvisodan asekuljetukset Saksan läpi jumittui samaisen porukan ansiosta Tukholman lehtien suuresti avustamana!

Niin sanotussa rauhanoppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään.

Suomeen syntyi tammikuussa 1943 ”rauhanoppositio”, joka sai alkunsa ruotsalaisen Nyliberala studentförbundetin (uusliberaalinen ylioppilasliitto) jäsenistön keskuudessa. Se ei hyväksynyt ”hallituksen vastuullisten jäsenten laskelmoitua sotapolitiikka” eikä poliittisten pakolaisten (juutalaisten ja ei-juutalaisten sudeettisaksalaisten sosiaalidemokraattien) kohtelua. Opposition mielestä Suomen oli päästävä puheisiin Venäjän kanssa ja irrottauduttava sodan otteesta ennen syksyä 1943. Opposition piirissä harkittiin ”synkimpinä hetkinä” jopa jonkinlaisen varjohallituksen perustamista Lontooseen, jolloin Tukholma olisi toiminut väliasemana.

Oppositio toimi aluksi ”maan alla”ja se laajeni pian muidenkin ryhmien keskuuteen. Lopulta siihen kuuluivat mm. SAK:n puheenjohtaja Eero A. Vuori, K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J.O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C.O. Frietsch. Opposition huomattavin aloite vuonna -43 oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmä”, jossa vaadittiin sodan lopettamista. Kirje käynnisti rauhankeskustelun ja pakotti hallituksen antamaan eduskunnalle ulkopoliittisen selostuksen, jota se ei ollut tehnyt kahteen vuoteen.

”Kului tarkalleen vuosi siitä, kun rauhanoppositio oli ”kolmenkymmenenkolmen kirjelmässä” pukenut sanoiksi oman ja kansan enemmistön hartaan toivomuksen saada verinen ja tarkoitukseton taistelu päättymään, ennen kuin Suomen rauhanvaltuuskunta lähti syyskuun 19. päivänä1944 Moskovaan allekirjoittamaan välirauhaa.” (C.O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, Helsinki 1945)

Todennäköisesti juuri rauhanopposition jäsenet myöhemmin vaativat rangaistusta heille, joiden ”laskelmoitua sotapolitiikka” he eivät olleet hyväksyneet.

Lue lisää

Rauhan oppositio, ryhmä 33 ja "sotarikolliset"

26 allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä.

Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov selitti, ettei maininta "sotarikoksista syytetyt" koske presidenttiä eikä ministereitä. Hallitukselle jätettiin kuitenkin 29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä. Välikyselyssä vaadittiin sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti Risto Ryti sai ankarimman tuomion, 10 vuotta kuritushuonetta.

Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, toinen painos, sivut 22 - 23, 36, 56, ja 81 - 85, Otava, Helsinki 1956

Sukulaispoikako se kirjoittaa Suomen historiaa uusiksi? Tämänköhän sukulaisia oli se, joka paljasti rauhanoppositiona tunnetun ryhmä 33:n adressin Tukholman lehtiin? Tuo teko vaaransi Suomen aseman etenkin Saksan suhteen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymmenenkolmen_kirjelmä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Meinander

http://www.sci.fi/~eiry/ruotsinkielisia.html

Rauhanoppositio ruotsinkielisten keinona.

"Nils Meinander kuului sodan aikana virallista politiikkaa vastustavaan ”rauhanoppositioon”. Hän muun muassa toimitti viholliselle Suomen sotaponnisteluja vahingoittavia salaisia tietoja, joita virkansa perusteella sai, selviää Meinanderin muistelmista. Rauhanoppositio oli ruotsinkielisten poliitikkojen ja vaikuttajien liike, joka ensisijaisesti tiedotustoiminnalla pyrki vaikeuttamaan suomalaisten sodankäyntiä."

"Nils Meinander ja Atos Wirtanen olivat jo sodan aikana ”rauhanoppositiossa” osoittaneet sopivuutensa ”uuden suunan” toimijoiksi. Kuten jo mainittu, sodan päätyttyä he Urho Kekkosen ja Hertta Kuusisen kanssa suunnittelivat keinon, miten sodan aikaiset johtajat saadaan syytteeseen sotasyyllisinä."

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?{hnro}=911053=su=kaikki

Loppuun pientä pohdintaa aiheesta.

1944 kesällä rauhanoppositiona tunnettu Ryhmä 33 sunnitteli jälleen kerran pakolaishallitusta Tukholmaan, eli siis selvä maanpetos oli kyseessä. Miksi heitä ei ammuttu? Koska he olivatkin Suomen virallinen 5. kolonna eli suurin osa Ryhmä 33:sta oli Suomen ruotsalaisia. Siksi Ei ammuttu, päinvastoin.

Aiheesta enemmän tässä kirjassa:

Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla, sivut 22 - 23, 36, 56, ja 81 - 85, Otava, Helsinki 1956

Mainander unohtaa hurrien ikävät tekoset niin Rauhanoppositiossa kuin Maanhankintalain valmistelussa ja Sotasyyllisyystuomioissa. Kaikissa noissa hurrit heilui päälimäisinä.

Maanhankintalaki 1945 on myös kansan muistissa. Siinä Etelä-Suomen ruotsinkieliset alueet vapautettiin karjalaisten sotapakolaisten asuttamisesta ”pyhälle ruotsalaiselle maalle”. Silloinkin viuhui Ruotsi-kortti. Kansanedustaja Pentti Oinonen (PS) muistutti eduskuntaa Suomen ruotsalaisten käytöksestä Talvisodan jälkeen, jolloin he raivokkaasti vastustivat evakkojen vastaanottamista. Tämä sai ministeri Thorsin (RKP) puhkeamaan itkuun ja väitti nähneensä kotiseudullaan ”karjankielisiä” hautakiviä.

Nils Meinander oli jo sodan aikana osoittanut sopivuutensa toimittamalla salaisia tietoja viholliselle. Tämä väittämä saa vahvistuksen Atos Wirtasen muistelmista.

Poliitikkoinakin tunnetuista Meinandereista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

Olisiko Nils hänen isänsä ja Martin veljensä? http://sv.wikipedia.org/wiki/Carl_Fredrik_Meinander Eipä näytä olevan.

Henrik on Carl Fredrik Meinanderin poika: http://sv.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander "Han är son till Carl Fredrik Meinander."

Henrik Meinander, Helsingin yliopiston historian professori.
Suomi 1944. Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. Siltala. 2009, 428 s.

Ei taida tulla semmoista Suomen ruotsalaisen kirjoittamaa historian kirjaa jossa ei JR 61 olisi maan pelastajana mainittu:

http://www.hs.fi/tulosta/HS20091001SI1KU01rgk

"Jalkaväkirykmentti 61:llä oli avainosa Talin-Ihantalan suurtaistelun ratkaisevalla hetkellä, kun suomalaisten puolustus alkoi menestyä. Se porukka puhui ruotsia."

Atos Wirtanen ihmettelee itsekin Suomen ruotsalaisten paljoutta asiassa!

Atos Wirtanen julkaisi kahdet muistelmat: Pimeitä voimia vastaan (Aalto 1964) ja Poliittiset muistelmat (Otava 1973). Muistelmissaan hän kertoo Rauhanopposition synnystä ja toiminnasta.

Hän ihmettelee itsekin Pimeitä voimia vastaan -kirjassaan tuota Suomen ruotsalaisten paljoutta adressin allekirjoittajana. Sivulla 210 on tuo 33 allekirjoittajan nimilista ja sitten mm. näin: "Ruotsinkielisten monilukuisuus on silmiinpistävää."

Sivulla 207 Wirtanen kertoo kuinka hän tapasi Tukholman keskusaseman edustalla Nils Meinanderin samaan aikaan kun Ryhmä 33:n kirjelmä oli julkaistu Tukholman lehdissä. Meinander ei Wirtasen kertoman mukaan tiennyt miten se oli mahdollista... Eiköhän se ollut juuri Meinander kun toimitti kirjelmän Ruotsin lehdille.

Talvisodan aikana hurrit kunnostautui näin:

Suomen ruotsalainen STT:n johtaja vuoti rauhanehtojen hyväksymisen kesken neuvotteluiden Ruotsin lehtiin. Tämän hurrin "vuotopuhelu" Tukholmaan katkaistiin liian myöhään. Hän sai pienet sakot ja Suomi menetti Moskovan pakkorauhassa Sortavalan ja Viipurin! Samat menetykset kertautui 1944 ja sittemmin Pariisin rauhassa.

Jatkosodan aikaan syväkurkkuna Tukholman lehdille toimi Suomen ruotsalainen 5. kolonnalainen Nils Meinander. Taitaapa muuten olla tämän Helsingin yliopiston Henrik-professorin setämieskin oikein...

Suomi olisi Rauhanopposition mielestä voittanut viime sodan vain antautumalla ajoissa. Tällöin olisi saatu nauttia reilu 50 vuotta kommunismin siunauksista. Se vasta voitto olisi ollut. Nyt voisi olla Tarton rauhan rajat ja miljoona ryssää sulostuttamassa elämäämme. Pohjanmaan ruotsalaiset palaisivat hiljalleen lännestä tai Siperiasta sun muualta hurrivihaajien iloksi. Kaikki oikeistolaisuuteen viittaavakin olisi juurittu pois lempeällä uudelleen kasvatuksella Siperian terveellisessä ilmastossa. Siellähän ei kukaan kuollut sairauksiin.

Tästäköhän RKP-enemmistöinen Rauhanoppositio haaveili jo 1943 ja 1944.

Suomihurrit länteen lähdössä. Meniköhän ne Uumajaan antautumaan "lihapatojen äärelle"?

Mietiskellessäsi kuuntele "lännen miesten biisiä"...

Pet Shop Boys - Go West

http://video.google.com/videoplay?docid=3835077680495671017#



Sotapoliisin toimintakertomus touko-elokuu 1944

http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45


Sotapoliisin toimintakertomus toukokuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=478

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus sekä virosta tänne saapuvat pakolaiset ovat antaneet meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Karkaaminen Ruotsiin tapahtuu pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja suuremman osan sinne menneistä muodostavat pohjanlahden rannikkopitäjien väestö. Niinpä Siipyystä on kuluneen toukokuun aikana paennut Ruotsiin 22 henkilöä (joista sotilaita 5), Munsalasta 25 (sotilaita 21), Närpiöstä 8 (sotilaita 5), Pietarsaaresta 22 (sotilaita 20), Kristiinasta 7 ja Oravaisesta 7, eli yhteensä 91, joista sotilashenkilöitä 50"


Sotapoliisin toimintakertomus kesäkuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=472

"Ruotsiin suuntautuva karkuruus antoi sen sijaan meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Ylimenot tapahtuivat nytkin pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja menijät olivat suurimmalta osaltaan rannikkopitäjien väestöä. Ahvenanmaalta on todettu paenneen sota-aikana kaikkiaan 112 henkilöä (joista 5 sotilaita). Pohjoisemmalta rannikkoalueelta on todettu lähteneen n. 100. kaikkiaan 56 siviilihenkilöä ja 19 sotilasta on saatu pakomatkalla pidätetyksi. Ruotsiin luvattomasti yrittäneitä virolaisia on pidätetty 20."


Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=502

"Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana. Esimerkkinä mainittakoon, että n. 90 % kaikista niistä, jotka saivat lomaa Kolarin ja Enontekiön kuntiin, karkasivat Ruotsiin. Myöskin muihin Tornionjokilaakson kuntiin lomaa saaneista teki huomattava osa samoin ja palvelukseenastumismääräyksen saaneista tämän seudun miehistä suuri joukko seurasi esimerkkiä. M.m. Enonteköstä karkasi 30.7.1944 Ruotsiin kolme veljestä, jotka olivat saaneet lomaa neljännen veljensä sankarihautajaisiin. Karkulaiset eivät tiettävästi läheskään kaikki ilmoittaudu Ruotsin viranomaisille, koska pelkäävät joutuvansa keskitysleireihin, vaan oleskelevat sukulaistensa ja tuttaviensa luona rajaseudun syrjäkylissä. On oletettavissa, että he talven tullen siirtyvät Suomen puolelle metsäkaartilaisiksi. – Vastatoimenpiteeksi ehdottaa Er.SPol.Os., että kaikki lomat Lapin läänin läntiselle matkustuskieltoalueelle kiellettäisiin sekä että vastaisuudessa Tornionjokilaaksosta palvelukseen kutsutuille reserviläisille ei lähetettäisi palvelukseenastumismääräystä poliisiviranomaisten toimesta, vaan ne annettaisiin osaston Torniossa sijaitsevalle asemakomennuskunnalle, joka noutaisi miehet palvelukseen." -
"Ahvenanmaalle suuntautunut matkustusliikenne väheni kuukauden aikana huomattavasti. Heinäkuussa myönnettyjen lupien lukumäärä oli vain 511 vastaavan luvun ollessa kesäkuussa 846."



Sotapoliisin toimintakatsaus elokuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=610

"Karkuruutta Ruotsiin jatkui edelleenkin, joskin vähentyneenä. Valvonnan tehostamisella sekä yhteistoiminnalla muiden viranomaisten kanssa saatiin joukko karkureita sekä neljä ammattimaisesti näitä Ruotsiin kuljettanutta henkilöä pidätetyksi.
Pakolaisliikenne Ahvenanmaalta Ruotsiin loppui melkein kokonaan. Ainoastaan yhden nuorukaisen todettiin lähteneen luvatta maasta. Sen sijaan arviolta 750–800 henkilöä, joista huomattava osa sotilaita, pitkin Pohjanlahden rannikkoa on siirtynyt luvattomasti Ruotsin puolelle. Eniten näitä tapauksia Korsnäs´in, Närpiön, Koivulahden ja Munsalan pitäjissä. Kun vahvistetusta vartioinnista huolimatta rajanylitys kasvoi, ryhdyttiin epäilyttävissä tapauksissa takavarikoimaan moottoriveneitä tai poistamaan niistä koneosia."

Siis oikeasti, onko tuollaistakin tapahtunut?

Viron pottu kirjoitti:

Siis oikeasti, onko tuollaistakin tapahtunut?

Aina kun näistä asioista puhutaan niin Tala saa ihan suotta syyt niskaansa. Sori vaan Heikki...

Siis muutkin tietää...