suomenkielinen Koraani

5. suura sisältää nimenomaan perusanoman siitä että on vain yksi Jumala, ja että hän on lähettänyt erehtymättömän sanansa useita kertoja, mutta ihminen on aina kuitenkin pettänyt ja ryhtynyt palvelemaan epäjumalia.

5. suuran mukaan täekintä ei ole kenen profeetan sanan mukaan elää vaan se että elää "turmeltumattoman" sanoman mukaisesti. Esimerkiksi kristinuskon kolminaisuus, sekä monen kristityn neitsyt Maarian palvominen rikkoo tätä pyhintä periaatetta vastaan (yksi jumala). Suuraas mainitaan että Jesus ei missään tapauksessa pitänyt itseään tai äitiään jumalallisina, vaan pelkästään sanansaattajina. Mutta monet kristityt ja juutalaiset olivat suuran mukaan tässä mielessä eksyneitä".

9. suura on ankara pakanoille (siis epäjumalien palvojille), mutta kuitenkin myös armollinen jos pakana kääntyi tai jos muslimilla oli "sopimus" pakanan kanssa, ja tämä ei ollut muslimeille haitaksi.

Lisäksi suurassa Muhammed myös huomauttaa että sekä juutalaisten että varsinkin kristinuskon papit iovat ottaneet itselleen jumalallisen arvon joita ihmisten pitää totella ja joille makssaa veroa. Tätä Muhammed ei hyväksynyt, koska papeilla oli tapana tulkita sanomaa mielensä mukaan, eikä suinkaan Jumalan mukaan. Näin Muhammed siis kieltää kirkollisen hierarkkisen instituution, mikä toisesti on aina ollut kristinuskossa rasite. Samalla voidaan tulkita Muhamedin kieltävän myös nykyajan islamistesen terrorismin, jossa myös ihminen tulkitsee jumalan sanaa mieleisiskeen vallanhavittelunsa työkaluksi.

5. ja 9. suura ovat tärkeitä nimenomaan siksi etä ne julistavat että vain Jumala tietää, ja ihminen älkööt tulkitko sanaa mieleisekseen. Ja että jumala on useaan otteeseen ilmaantunut, (esim. Abrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle) mutta ihminen on aina vääristellyt sanomaa.

Koraani on kyllä ihmeellinen kirja, luen sitä päivittäin vaikka olen kristitty ja kuitenkin ymmärrän Koraanin sanomaa paljon paremmin kuin Raamatun? ehkä se johtuu siitä, että Raamattu on tehty papeille ja pappien ansiosta Raamattua on muunneltu, mutta Koraani on tehty ymmärrettävästi luettavaksi tavallisille ihmisille joka on pysynyt alusta asti muuttumattomana :) tämä oli Jumalan tahto, saattaa Koraanin tieto kaikille jotka sitä tietoa haluavat tavalla tai toisella. Jumalaa kuulee ja näkee ja saattaa ihmiset Koraanin luo ja näin myös tapahtui minullekin, pienin askelin kohti jotain suurempaa.

matkalla Islamiin kirjoitti:

Koraani on kyllä ihmeellinen kirja, luen sitä päivittäin vaikka olen kristitty ja kuitenkin ymmärrän Koraanin sanomaa paljon paremmin kuin Raamatun? ehkä se johtuu siitä, että Raamattu on tehty papeille ja pappien ansiosta Raamattua on muunneltu, mutta Koraani on tehty ymmärrettävästi luettavaksi tavallisille ihmisille joka on pysynyt alusta asti muuttumattomana :) tämä oli Jumalan tahto, saattaa Koraanin tieto kaikille jotka sitä tietoa haluavat tavalla tai toisella. Jumalaa kuulee ja näkee ja saattaa ihmiset Koraanin luo ja näin myös tapahtui minullekin, pienin askelin kohti jotain suurempaa.

Lue lisää

Islamin ja kristinuskon suuri ero on juuri siinä että kristinuskon sekoittaa papisto ja kirkko. Lutherilaisuus on ehkä tässä mielessä hitusen "puhtaampaa" koska papiston valta on pienempi.

Kristinuskon ongelma on myös, pitkälti papiston keksimä, kummallinen kolminaisuus, puhumattakaan neityt Marian jumalaiilsesta statuskesta. Kuka siis jumala oikeasti on ja miten hänen ohjeitaan noudatetaan?

Tässä mielessä Islam on rakenteeltaan selkeämpi. Jumala on jumala ja Muhammed vain nöyrä palvelija, joka kuitenkin selkeästi kieltää pyhän kirjan muutokset ja antaa hyvin selkeät tulkintaohjeet. Tämä on luonollinen strategia ja ratkaisu siihen uskonnolliseen sekamelskaan jonka juutalaiset ja kristityut olivat saaneet aikaiseksi tulkintoineen, instituutioineen ja papistoineen siinä vaiheessa kun Muhammed näkemyksensä esitti.

"Islampanettelijoiden väitteet väkivaltaisuudesta, naisten alistamisesta puhumattakaan pedofiliatörkystä, ei ole missään tapauksessa sopusoinnussa uskonnon perusanoman kanssa."


Kyllä ovat.

1. VÄKIVALTAISUUS

Isla­milainen valtioteoria jakaa koko maailman kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam mer­kitsee “alistumista” ja muslimi “alistuvaa”, ja niinpä isla­min alue käsittää ne kan­sakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tar­koittaa sitä, että näissä yhteis­kun­nissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maa­ilman, joka ei ole hy­väksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistu­misen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina sii­hen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Rau­han tila (Dar al-salam) uskotaan saavutetta­van vasta sitten, kun koko maa­ilma on täydellisesti alistunut Allahin lain alai­suuteen. Eräät muslimiteo­reetikot, ku­ten muslimivel­jeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), pu­huvatkin isla­mista “rauhan uskontona” viita­ten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voit­toon muusta ihmis­kunnasta. Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maa­ilma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa.

Jihadia koskevia määräyksiä löytyy mm. seuraavista Koraanin jakeista: 2:154, 2:190-195, 2:216-218, 3:110-111, 3:142-173, 3:195-200, 4:74-80, 4:84-85, 4:89-100, 4:104, 6:151, 8:15-18, 8:26, 8:36-40, 8:58-75, 9:1-29, 9:36, 9:73, 9:88-89, 9:111, 9:120, 9:123, 22:39-40, 47:4, 48:25, 57:10, 60:1-9, 61:10-13.

Taisteleminen Al­lahin asian puolesta on muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaa­juista taistelua shari’an käyttöönottamiseksi kaik­kialla maailmassa kutsutaan jiha­diksi. Jihadilla, joka kirjai­mellisesti tarkoittaa “kamppailua”, on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimer­kiksi puheen, aseiden tai rahan avulla. Islamin puolustelijoilla on tapana viitata ta­rinaan, jossa Muham­madin kerrotaan eräältä sotaretkeltään palattuaan todenneen, että muslimit palasivat pie­nemmästä jihadista (jihad asghar) suurempaan jihadiin (jihad akbar). Kun tari­nan mukaan Mu­ham­madilta kysyttiin, onko suu­rempaa jihadia kuin jihad vääräuskoisia vastaan, hänen väitetään vastan­neen: “Kyllä, jihad al-nafs (jihad itseä vastaan).” Islamin puoluste­lijat eivät tarkoituksellisesti kui­ten­kaan koskaan mainitse erästä olennaista to­siasiaa, joka liittyy kyseiseen perimätietoon. “Tämä hadith ei ole sahih (luotettava)”, kuten sheikki Muham­med Salih al-Munaj­jid toteaa. Li­säksi isla­min puolustelijoi­den antama mielikuva siitä, että jihad al-nafs olisi jotain saman­kaltaista kuin hen­gel­linen kil­voittelu kris­tinuskossa, on harhaan­johtava, sillä hengelli­sen kamppai­lun tavoitteena isla­missa on ennen kaikkea voittaa fyysistä sotimista vastaan koettu vastenmieli­syys.

Islam myöntää, että taistelu ja tappaminen ovat periaatteessa vastenmielisiä, ja niinpä Allah uhkaa­kin ankarasti Helvetin tulella niitä, jotka ilman perustelua syytä perääntyvät taistelun tiimellyksestä. Tappamista kohtaan koettu vastenmielisyys on Koraanin mukaan Allahin “parasta koettelemusta”, joka jokaisen muslimin tulee voittaa alistumalla Allahille:


>>>> Uskovaiset, kun kohtaatte uskottomia taistelun tiimellyksessä, älkää kääntäkö heille selkäänne. Joka sinä päi­vänä kääntää heille selkänsä — ellei hän sitten tee sitä kääntyäkseen uuteen taisteluun tai liittyäkseen toiseen joukkoon — on käynyt sisälle Allahin vihaan, ja hän saa sijansa Helvetissä. Se on huono määränpää! Ette te heitä surmanneet, vaan Allah. Kun sinä ammuit nuolen, et ampuja ollut sinä vaan Allah. Hän teki näin koetel­lakseen uskovia parhaalla koettelemuksella. Allah on Tietävä, Kuuleva. (Koraani 8:15-17) >>>>


Aseelli­nen jihad (qitaal) voi olla luon­teel­taan puolustavaa (jihad al-daf) tai hyökkäävää (jihad talab). “Ji­had-talab mer­kitsee hyök­käämistä kuffarien, vääräuskoisten, kimppuun näiden omissa maissa, kun­nes näistä tulee mus­li­meja tai he maksa­vat jizyaa halukkaina alistumaan ja kunnes he tuntevat it­sensä alistu­neiksi,” ku­ten sheikki Muham­med Salih al-Munajjid toteaa.

iwillnotsubmit kirjoitti:

"Islampanettelijoiden väitteet väkivaltaisuudesta, naisten alistamisesta puhumattakaan pedofiliatörkystä, ei ole missään tapauksessa sopusoinnussa uskonnon perusanoman kanssa."


Kyllä ovat.

1. VÄKIVALTAISUUS

Isla­milainen valtioteoria jakaa koko maailman kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam mer­kitsee “alistumista” ja muslimi “alistuvaa”, ja niinpä isla­min alue käsittää ne kan­sakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tar­koittaa sitä, että näissä yhteis­kun­nissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maa­ilman, joka ei ole hy­väksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistu­misen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina sii­hen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Rau­han tila (Dar al-salam) uskotaan saavutetta­van vasta sitten, kun koko maa­ilma on täydellisesti alistunut Allahin lain alai­suuteen. Eräät muslimiteo­reetikot, ku­ten muslimivel­jeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), pu­huvatkin isla­mista “rauhan uskontona” viita­ten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voit­toon muusta ihmis­kunnasta. Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maa­ilma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa.

Jihadia koskevia määräyksiä löytyy mm. seuraavista Koraanin jakeista: 2:154, 2:190-195, 2:216-218, 3:110-111, 3:142-173, 3:195-200, 4:74-80, 4:84-85, 4:89-100, 4:104, 6:151, 8:15-18, 8:26, 8:36-40, 8:58-75, 9:1-29, 9:36, 9:73, 9:88-89, 9:111, 9:120, 9:123, 22:39-40, 47:4, 48:25, 57:10, 60:1-9, 61:10-13.

Taisteleminen Al­lahin asian puolesta on muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaa­juista taistelua shari’an käyttöönottamiseksi kaik­kialla maailmassa kutsutaan jiha­diksi. Jihadilla, joka kirjai­mellisesti tarkoittaa “kamppailua”, on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimer­kiksi puheen, aseiden tai rahan avulla. Islamin puolustelijoilla on tapana viitata ta­rinaan, jossa Muham­madin kerrotaan eräältä sotaretkeltään palattuaan todenneen, että muslimit palasivat pie­nemmästä jihadista (jihad asghar) suurempaan jihadiin (jihad akbar). Kun tari­nan mukaan Mu­ham­madilta kysyttiin, onko suu­rempaa jihadia kuin jihad vääräuskoisia vastaan, hänen väitetään vastan­neen: “Kyllä, jihad al-nafs (jihad itseä vastaan).” Islamin puoluste­lijat eivät tarkoituksellisesti kui­ten­kaan koskaan mainitse erästä olennaista to­siasiaa, joka liittyy kyseiseen perimätietoon. “Tämä hadith ei ole sahih (luotettava)”, kuten sheikki Muham­med Salih al-Munaj­jid toteaa. Li­säksi isla­min puolustelijoi­den antama mielikuva siitä, että jihad al-nafs olisi jotain saman­kaltaista kuin hen­gel­linen kil­voittelu kris­tinuskossa, on harhaan­johtava, sillä hengelli­sen kamppai­lun tavoitteena isla­missa on ennen kaikkea voittaa fyysistä sotimista vastaan koettu vastenmieli­syys.

Islam myöntää, että taistelu ja tappaminen ovat periaatteessa vastenmielisiä, ja niinpä Allah uhkaa­kin ankarasti Helvetin tulella niitä, jotka ilman perustelua syytä perääntyvät taistelun tiimellyksestä. Tappamista kohtaan koettu vastenmielisyys on Koraanin mukaan Allahin “parasta koettelemusta”, joka jokaisen muslimin tulee voittaa alistumalla Allahille:


>>>> Uskovaiset, kun kohtaatte uskottomia taistelun tiimellyksessä, älkää kääntäkö heille selkäänne. Joka sinä päi­vänä kääntää heille selkänsä — ellei hän sitten tee sitä kääntyäkseen uuteen taisteluun tai liittyäkseen toiseen joukkoon — on käynyt sisälle Allahin vihaan, ja hän saa sijansa Helvetissä. Se on huono määränpää! Ette te heitä surmanneet, vaan Allah. Kun sinä ammuit nuolen, et ampuja ollut sinä vaan Allah. Hän teki näin koetel­lakseen uskovia parhaalla koettelemuksella. Allah on Tietävä, Kuuleva. (Koraani 8:15-17) >>>>


Aseelli­nen jihad (qitaal) voi olla luon­teel­taan puolustavaa (jihad al-daf) tai hyökkäävää (jihad talab). “Ji­had-talab mer­kitsee hyök­käämistä kuffarien, vääräuskoisten, kimppuun näiden omissa maissa, kun­nes näistä tulee mus­li­meja tai he maksa­vat jizyaa halukkaina alistumaan ja kunnes he tuntevat it­sensä alistu­neiksi,” ku­ten sheikki Muham­med Salih al-Munajjid toteaa.

Lue lisää

2. NAISTEN ALISTAMINEN

Kunniakoston kulttuureihin erottamattomasti kuuluva naisten alistaminen on Ko­raanissa ilmoitettu Allahin tahdoksi, sillä “Allah on toisia suo­sinut enemmän kuin toisia”, ja islamin laki määrää, että miehen on tarpeen vaatiessa kuritettava naista lyömällä, mikäli pelkää tä­män olevan up­piniskainen:


>>>> Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimo­aan. Hurs­kas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Allah on antanut sen vartioitavaksi. Jos pel­käätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava. (Koraani 4:34) >>>>


Lyömisen tarkoituksena on ohjata ja kouluttaa uppiniskaista vaimoa samalla tavoin kuin niskuroivia eläimiä on tapana kouluttaa. Jos naiset tottelevat miehiä, eivätkä syyllisty säädyttömyyteen, heillä on Muhammadin mukaan oikeus saada kohtuullinen elatus ja vaatetus, mutta Allahin laki määrää, että naiset ovat vankeina miestensä luona, eikä heillä ole oikeutta päättää omista asioistaan:


>>>> Neuvokaa naisia lempeästi. He ovat teidän luonanne kuin vankeja eikä heillä ole valtaa omien asioittensa suh­teen, mutta te olette ottaneet heidät Allahin teille uskomaksi vel­voitteeksi ja teillä on oi­keus nauttia heistä su­kupuolisesti Allahin sanojen mukaan. (Ibn Hisham: 450) >>>>


Musliminaiset ovat monessa suhteessa epätasa-arvoisessa asemassa miehiin nähden. Esimerkiksi Koraani (4:11) määrää, että mies saa perintönä kak­sin­kertaisen määrän naiseen verrattuna. Musli­mimies voi ottaa 1-4 vaimoa, ja hän voi ottaa vaimok­seen kristityn tai juutalaisen, jonka ole­tetaan sitten kääntyvän islamiin. Musliminainen sitä vastoin voi ottaa vain yhden aviomiehen, joka voi olla vain muslimi, koska muussa tapauksessa naisen pelätään luontaisen heikkoutensa ja vähä-älyisyy­tensä johdosta joutuvan alt­tiiksi väärän uskonnon vaikutteille. Koraanin (2:282) mukaan yksi mies vastaa lain edessä todistusvoimaltaan kahta naista, mutta sek­suaalirikkomusten tapauksissa naisen sanalla ei käytän­nössä ole merkitystä. Raiskaus on islamin laissa periaatteessa ankarasti kielletty, mutta raiskauksen todistajaksi tarvitaan neljä miestä (Koraani 24:13), eikä naisuhrin omalla todis­tuksella ole paljon arvoa paitsi siinä tapauksessa, että raiskaaja kieltää teon eikä raiska­ukselle löydy tarvittavaa lukumäärää todistajia. Tällöin mies vapautuu syytteestä, mutta naisen todistus voidaan tulkita aviorikoksen myön­tä­mi­seksi, ja aviorikoksen rankaisemisessa islamin laki on erittäin ankara niin naisille kuin miehillekin. Ainoa vaihtoehto on — jälleen Muhamma­din it­sensä tar­joa­man esi­merkin mu­kaan — kivittämi­nen kuoliaaksi, sillä sitä pidetään mestaamista ja ampumista ankaram­pana rangaistuk­sena ja siten tehokkaam­pana pelot­teena aviorikoksen syntiä vastaan.

iwillnotsubmit kirjoitti:

2. NAISTEN ALISTAMINEN

Kunniakoston kulttuureihin erottamattomasti kuuluva naisten alistaminen on Ko­raanissa ilmoitettu Allahin tahdoksi, sillä “Allah on toisia suo­sinut enemmän kuin toisia”, ja islamin laki määrää, että miehen on tarpeen vaatiessa kuritettava naista lyömällä, mikäli pelkää tä­män olevan up­piniskainen:


>>>> Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimo­aan. Hurs­kas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Allah on antanut sen vartioitavaksi. Jos pel­käätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava. (Koraani 4:34) >>>>


Lyömisen tarkoituksena on ohjata ja kouluttaa uppiniskaista vaimoa samalla tavoin kuin niskuroivia eläimiä on tapana kouluttaa. Jos naiset tottelevat miehiä, eivätkä syyllisty säädyttömyyteen, heillä on Muhammadin mukaan oikeus saada kohtuullinen elatus ja vaatetus, mutta Allahin laki määrää, että naiset ovat vankeina miestensä luona, eikä heillä ole oikeutta päättää omista asioistaan:


>>>> Neuvokaa naisia lempeästi. He ovat teidän luonanne kuin vankeja eikä heillä ole valtaa omien asioittensa suh­teen, mutta te olette ottaneet heidät Allahin teille uskomaksi vel­voitteeksi ja teillä on oi­keus nauttia heistä su­kupuolisesti Allahin sanojen mukaan. (Ibn Hisham: 450) >>>>


Musliminaiset ovat monessa suhteessa epätasa-arvoisessa asemassa miehiin nähden. Esimerkiksi Koraani (4:11) määrää, että mies saa perintönä kak­sin­kertaisen määrän naiseen verrattuna. Musli­mimies voi ottaa 1-4 vaimoa, ja hän voi ottaa vaimok­seen kristityn tai juutalaisen, jonka ole­tetaan sitten kääntyvän islamiin. Musliminainen sitä vastoin voi ottaa vain yhden aviomiehen, joka voi olla vain muslimi, koska muussa tapauksessa naisen pelätään luontaisen heikkoutensa ja vähä-älyisyy­tensä johdosta joutuvan alt­tiiksi väärän uskonnon vaikutteille. Koraanin (2:282) mukaan yksi mies vastaa lain edessä todistusvoimaltaan kahta naista, mutta sek­suaalirikkomusten tapauksissa naisen sanalla ei käytän­nössä ole merkitystä. Raiskaus on islamin laissa periaatteessa ankarasti kielletty, mutta raiskauksen todistajaksi tarvitaan neljä miestä (Koraani 24:13), eikä naisuhrin omalla todis­tuksella ole paljon arvoa paitsi siinä tapauksessa, että raiskaaja kieltää teon eikä raiska­ukselle löydy tarvittavaa lukumäärää todistajia. Tällöin mies vapautuu syytteestä, mutta naisen todistus voidaan tulkita aviorikoksen myön­tä­mi­seksi, ja aviorikoksen rankaisemisessa islamin laki on erittäin ankara niin naisille kuin miehillekin. Ainoa vaihtoehto on — jälleen Muhamma­din it­sensä tar­joa­man esi­merkin mu­kaan — kivittämi­nen kuoliaaksi, sillä sitä pidetään mestaamista ja ampumista ankaram­pana rangaistuk­sena ja siten tehokkaam­pana pelot­teena aviorikoksen syntiä vastaan.

Lue lisää

3. PEDOFILIA

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta uskontoveril­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Muhammad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luotettavina pitämät hadit­hit ker­tovat:


>>>> Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88) >>>>

>>>> Aisha on kertonut: “Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.) >>>>

>>>> Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.) >>>>


Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä keskeisistä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (“Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­joittaa: “Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­hammadin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) selventää: http://www.youtube.com/watch?v=SsExiAbCk1A&feature=related

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista “täy­täntöönpanoa”, Muhamma­dalilla oli ta­pana hinkata penistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin.

"Koraani kieltää vääräuskoisten vahingoittamisen, paitsi puolustautuessaan."

Valehtelet taas. Shari’a määrää sur­maamaan ristiin­naulit­semalla tai raajat ristik­käin kat­kai­se­mal­la kai­kki, jotka “tais­televat Alla­hia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät teke­mään pa­haa”; tappa­maan kaikki ne, jotka jättävät isla­minuskon tai kannustavat kään­tymään pois isla­mista; ole­maan ar­mottomia us­kot­to­mia kohtaan; otta­­maan näitä pantti­vangeiksi lunnaiden toivossa ja tarvitta­essa mes­taa­maan nämä; valehtele­maan (ta­qiyya ja kit­man) väärä­uskoisille islamin ja musli­mien edun ajami­seksi… Nämä kaikki määrä­yk­set löytyvät Koraanista ja sunnasta.

Itse asiassa islamin harjoituksen korkein muoto on nimenomaan fyysi­nen taistelu uskot­tomia vastaan, ja koko islamin us­kon huipennus on se, kun muslimitaistelija tulee surmatuksi samalla kun hän tappaa uskottomia. Tämä takaa pääsyn paratiisiin, jossa marttyyri pääsee nauttimaan 72 neit­syen seksuaalisista palveluista ja muista aisti-iloista ja sa­malla hänellä on kunnia todistaa, että Allah on todella­kin ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa — hie­noin asia, mitä Mu­hammad pystyi ku­­vit­te­le­maan.


"Koraani tosin sallii vääruskoisilta perittävän enemmän veroa, muitta sekin vastineeksi siitä että ovat vapautettu sotimisesta."

Jep. Tosin etuoi­keus solmia dhimma eli suojelusopimus on suotu vain yksi­jumalaisille nk. Kirjan kanso­jen edusta­jille – kristityille, juutalaisille ja sittemmin zarat­­hust­ra­laisille – sillä ehdolla, että nämä maksavat erityistä jizya-ve­roa, suo­je­lu­ra­haa, välttääkseen tulemasta tapetuiksi tai orjiksi. Toisin kuin mafian tapauksessa is­lamissa suojelurahan ke­räämisen tarkoi­tuksena ei ole pelkkä rahan rosvoaminen vaan myös uhrin halventaminen, jotta us­kos­saan epäröi­ville muslimeille ei syntyisi vä­häisimmissäkään määrin sel­laista vaikutelmaa, että väärä­us­koisten elämänta­vassa olisi mitään houkutte­levaa. Al-Ma­hili, 1400-lu­vulla elänyt musli­mioppi­nut, ohjeis­taa:


>>>> Jizyan maksun päivänä heidät (dhimmit) kootaan julkiselle paikalle, kuten kauppapaikalle. Heidän tulisi seistä siellä odot­ta­mas­sa alhaisimmalla ja saastaisimmalla paikalla. Lakia edustavat virkailijat tulee sijoittaa heidän yläpuolelleen, ja heidän tulee omaksua mitä uhkaavin asenne niin, että dhimmeistä, samoin kuin muista, näyt­tää, että tehtävänämme on halventaa heitä riistämällä heiltä heidän omaisuutensa. He tulevat oi­val­ta­maan, että oikeastaan teemme heille palveluksen hy­väk­syes­säm­me heiltä jizyan ja antaessamme heidän mennä vapaasti. >>>>


Islamin ajatus suvaitsevaisuudesta rajoittuu siihen, että muslimit voivat sie­tää näiden dhimmien — kristittyjen ja juutalaisten — oleskelua isla­min alu­eella (Dar al-islam), etenkin koska maksamansa jizya-veron johdosta dhimmit ovat myös taloudelli­sesti hyvin tuottoisia islamin yhteisölle. Dhim­mien elämään liittyy kuitenkin monia nöyryyttäviä ra­joi­tuk­sia, jotka korostavat heidän alemmuut­taan ja halveksittavuuttaan:


>>>> Dhimmit eivät saa ohittaa muslimia oikealta puolelta, vaan ainoastaan vasemmalta puolelta. Dhimmien talot eivät saa olla yhtä korkeita tai korkeampia kuin muslimien talot. Dhimmeillä ei saa olla työtehtäviä, joissa he olisivat muslimien esimiehinä, paitsi poikkeustapauksissa. Dhimmit eivät saa ratsastaa hevosilla tai ka­me­leil­la, korkeintaan aaseilla tai muuleilla, ja heidän on las­keu­dut­tava ratsailta, jos he tulevat paikkaan, jonne on ko­koontunut muslimeita. Dhimmien tulee käyttää erityistä vaatetusta, josta heidät tunnistaa heidän kävellessään kadulla. Muslimilapsia neuvotaan heittämään dhimmejä kivillä, kun he kulkevat kadulla. Dhimmien on mak­settava vuosittainen jizyansa tilaisuudessa, jossa muslimit komentavat “Dhimmi, Allahin vihollinen, maksa ve­rosi!” ja ravistelevat kauluksesta tai läimäyttävät heitä niskaan muistutukseksi heidän väärä­uskoisuudestaan. Dhimmien tulee kantaa kaulassaan erityistä merkkiä todisteena jizyan, suojelurahan, maksamisesta. Dhimmit eivät saa omistaa aseita puolustaakseen itseään; heillä ei ole lupa puolustautua, jos muslimi lyö heitä. Dhimmit eivät saa todistaa oikeudessa muslimeja vastaan. Muslimia ei tulisi rangaista teloittamalla ei-muslimien tappa­mi­sesta (Sahih Bukhari 1:3:111). Dhimmit eivät saa viettää uskonnollisia juhlia julkisesti. Dhimmit eivät saa ju­listaa uskontoaan, ei­vätkä “epäpuhtaina” saa koskettaa Koraaniin eivätkä lukea sitä. Dhimmeillä ei ole oike­utta rakentaa itselleen temp­peleitä (kirkkoja, synagogia), eikä korjata jo olemassa olevia temppeleitään. Jos dhimmi rikkoo mitä ta­hansa näistä säännöistä, hänet voidaan ottaa orjaksi, vangita tai teloittaa, ja hänen vai­monsa otetaan jalkavai­moksi ja lapset orjiksi. >>>>

iwillnotsubmit kirjoitti:

"Koraani kieltää vääräuskoisten vahingoittamisen, paitsi puolustautuessaan."

Valehtelet taas. Shari’a määrää sur­maamaan ristiin­naulit­semalla tai raajat ristik­käin kat­kai­se­mal­la kai­kki, jotka “tais­televat Alla­hia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät teke­mään pa­haa”; tappa­maan kaikki ne, jotka jättävät isla­minuskon tai kannustavat kään­tymään pois isla­mista; ole­maan ar­mottomia us­kot­to­mia kohtaan; otta­­maan näitä pantti­vangeiksi lunnaiden toivossa ja tarvitta­essa mes­taa­maan nämä; valehtele­maan (ta­qiyya ja kit­man) väärä­uskoisille islamin ja musli­mien edun ajami­seksi… Nämä kaikki määrä­yk­set löytyvät Koraanista ja sunnasta.

Itse asiassa islamin harjoituksen korkein muoto on nimenomaan fyysi­nen taistelu uskot­tomia vastaan, ja koko islamin us­kon huipennus on se, kun muslimitaistelija tulee surmatuksi samalla kun hän tappaa uskottomia. Tämä takaa pääsyn paratiisiin, jossa marttyyri pääsee nauttimaan 72 neit­syen seksuaalisista palveluista ja muista aisti-iloista ja sa­malla hänellä on kunnia todistaa, että Allah on todella­kin ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa — hie­noin asia, mitä Mu­hammad pystyi ku­­vit­te­le­maan.


"Koraani tosin sallii vääruskoisilta perittävän enemmän veroa, muitta sekin vastineeksi siitä että ovat vapautettu sotimisesta."

Jep. Tosin etuoi­keus solmia dhimma eli suojelusopimus on suotu vain yksi­jumalaisille nk. Kirjan kanso­jen edusta­jille – kristityille, juutalaisille ja sittemmin zarat­­hust­ra­laisille – sillä ehdolla, että nämä maksavat erityistä jizya-ve­roa, suo­je­lu­ra­haa, välttääkseen tulemasta tapetuiksi tai orjiksi. Toisin kuin mafian tapauksessa is­lamissa suojelurahan ke­räämisen tarkoi­tuksena ei ole pelkkä rahan rosvoaminen vaan myös uhrin halventaminen, jotta us­kos­saan epäröi­ville muslimeille ei syntyisi vä­häisimmissäkään määrin sel­laista vaikutelmaa, että väärä­us­koisten elämänta­vassa olisi mitään houkutte­levaa. Al-Ma­hili, 1400-lu­vulla elänyt musli­mioppi­nut, ohjeis­taa:


>>>> Jizyan maksun päivänä heidät (dhimmit) kootaan julkiselle paikalle, kuten kauppapaikalle. Heidän tulisi seistä siellä odot­ta­mas­sa alhaisimmalla ja saastaisimmalla paikalla. Lakia edustavat virkailijat tulee sijoittaa heidän yläpuolelleen, ja heidän tulee omaksua mitä uhkaavin asenne niin, että dhimmeistä, samoin kuin muista, näyt­tää, että tehtävänämme on halventaa heitä riistämällä heiltä heidän omaisuutensa. He tulevat oi­val­ta­maan, että oikeastaan teemme heille palveluksen hy­väk­syes­säm­me heiltä jizyan ja antaessamme heidän mennä vapaasti. >>>>


Islamin ajatus suvaitsevaisuudesta rajoittuu siihen, että muslimit voivat sie­tää näiden dhimmien — kristittyjen ja juutalaisten — oleskelua isla­min alu­eella (Dar al-islam), etenkin koska maksamansa jizya-veron johdosta dhimmit ovat myös taloudelli­sesti hyvin tuottoisia islamin yhteisölle. Dhim­mien elämään liittyy kuitenkin monia nöyryyttäviä ra­joi­tuk­sia, jotka korostavat heidän alemmuut­taan ja halveksittavuuttaan:


>>>> Dhimmit eivät saa ohittaa muslimia oikealta puolelta, vaan ainoastaan vasemmalta puolelta. Dhimmien talot eivät saa olla yhtä korkeita tai korkeampia kuin muslimien talot. Dhimmeillä ei saa olla työtehtäviä, joissa he olisivat muslimien esimiehinä, paitsi poikkeustapauksissa. Dhimmit eivät saa ratsastaa hevosilla tai ka­me­leil­la, korkeintaan aaseilla tai muuleilla, ja heidän on las­keu­dut­tava ratsailta, jos he tulevat paikkaan, jonne on ko­koontunut muslimeita. Dhimmien tulee käyttää erityistä vaatetusta, josta heidät tunnistaa heidän kävellessään kadulla. Muslimilapsia neuvotaan heittämään dhimmejä kivillä, kun he kulkevat kadulla. Dhimmien on mak­settava vuosittainen jizyansa tilaisuudessa, jossa muslimit komentavat “Dhimmi, Allahin vihollinen, maksa ve­rosi!” ja ravistelevat kauluksesta tai läimäyttävät heitä niskaan muistutukseksi heidän väärä­uskoisuudestaan. Dhimmien tulee kantaa kaulassaan erityistä merkkiä todisteena jizyan, suojelurahan, maksamisesta. Dhimmit eivät saa omistaa aseita puolustaakseen itseään; heillä ei ole lupa puolustautua, jos muslimi lyö heitä. Dhimmit eivät saa todistaa oikeudessa muslimeja vastaan. Muslimia ei tulisi rangaista teloittamalla ei-muslimien tappa­mi­sesta (Sahih Bukhari 1:3:111). Dhimmit eivät saa viettää uskonnollisia juhlia julkisesti. Dhimmit eivät saa ju­listaa uskontoaan, ei­vätkä “epäpuhtaina” saa koskettaa Koraaniin eivätkä lukea sitä. Dhimmeillä ei ole oike­utta rakentaa itselleen temp­peleitä (kirkkoja, synagogia), eikä korjata jo olemassa olevia temppeleitään. Jos dhimmi rikkoo mitä ta­hansa näistä säännöistä, hänet voidaan ottaa orjaksi, vangita tai teloittaa, ja hänen vai­monsa otetaan jalkavai­moksi ja lapset orjiksi. >>>>

Lue lisää

"Vääräuskoisi pitää pyrkiä käännyttämään, mutta elleivät ymmärrä kääntyä se ei ole synti."

Shari’a säätää yksityiskohtia myöten säännöt, joiden mukaisesti muslimien tulee alistaa valloittami­ensa alueiden asukkaat islamin lain alle. Kun vääräuskoiset on saarrettu, heitä tulee kut­sua hyväk­symään islam us­kon­nokseen, ja kutsu tulisi armeliaasti toistaa useaan otteeseen. Muslimien länsi­maissa laajamit­taisesti harjoittama da’wa eli isla­miin kutsumi­nen edustaa itse asiassa tätä vai­hetta.

Vaikka Muhammad yhtäältä painotti islamiin kutsun tärke­yttä, hän itse kuitenkin toimeenpani myös yllätyshyökkäyksiä mm. Khaibariin ja Ta­bukiin.


>>>> Ibn ‘Aun repor­ted on kerto­nut: Kir­joitin Nafi’lle ja ky­syin hä­neltä, onko tarpeel­lista kutsua (uskotto­mia) kääntymään islamiin ennen heidän kohtaa­mistaan tais­te­lussa. Hän kir­joitti vasta­uk­seksi, että se oli tar­peen [vain] is­lamin varhaisvai­heessa. Alla­hin lähettiläs suo­ritti yllätys­hyökkäyk­sen karjaansa juot­tamassa ol­leita pa­haa aa­vis­ta­mat­to­mia Banu Musta­­liq -heimolaisia vastaan. Hän tappoi ne, jotka panivat vastaan ja van­gitsi loput. Juuri tuona päi­vänä hän sieppasi Ju­wairiya bint al-Ha­rithin [jal­ka­vaimok­seen]. Nafi’ sa­noi, että tämä perimätieto on peräisin Ab­dullah b. Uma­rilta, joka oli itse mukana ryöstö­retkei­lijöiden jou­kossa. (Sahih Muslim 19:4292) >>>>


Joka tapauk­sessa, jos uskottomat eivät suostu otta­maan vastaan islamia mutta he edustavat yksiju­ma­laisia Kir­jan kansoja, kris­tinuskoa, juutalai­suutta tai zarat­hust­ra­laisuutta, heille tarjo­taan mahdollisuutta alis­tua dhimmin asemaan, toi­sen luokan ih­miseksi, ja maksaa jizya-veroa mus­limi­hallitsijoilleen. Tätä kauemmas Allahin armeliaisuuden rajat eivät siten ylläkään, sillä jos he uppiniskaisesti kiel­täytyvät alistumasta, Allah määrää Koraanissa muslimeja taistelemaan heitä vastaan:


>>>> Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä (juutalaisia ja kristittyjä) vastaan, jotka eivät usko Allahiin ja viimeiseen päi­vään, eivät pidä kiellettynä sitä, mitä Allah ja Hä­nen profeet­tansa ovat kieltäneet, eivätkä ota us­konnokseen totuuden us­kontoa (ts. islamia). Tais­telkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä ve­ronsa. (Koraani 9:29) >>>>



"Paljon suurempi synti on hylätä Islam."

Jep. Muham­mad itse ei myöskään hen­kilökoh­taisesti loukkaantu­nut mistään enemmän kuin siitä, että joku uskalsi hylätä hä­­nen perustamansa us­konnon ja yhteisön, ja niinpä Alla­hin määrä­yksen (Koraani 5:33) mukaisesti Muhammad ran­kai­si ankarasti islamin hyl­kääjiä:


>>>> Ne jotka taistelevat Allahia ja Hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa, saavat palk­kan­sa: heidät surmataan, naulitaan ristiin tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki ristikkäin tai hei­dät karkote­taan maasta. Tämä on heidän häpeänsä tässä maailmassa, ja tuonpuoleisessa heitä odottaa an­ka­ra rangaistus. (Koraani 5:33) >>>>

>>>> Anas b. Malik kertoi, että jotkut ‘Uraina-heimoon kuuluneet tulivat Allahin lähettilään luo Medinaan, mutta sen ilmasto oli vahingoksi heidän terveydelleen. Niinpä Allahin lähettiläs sanoi heille: “Jos haluatte, voitte mennä Sadaqan kameleiden luo ja juoda niiden maitoa ja virtsaa.” He tekivät niin ja parantuivat. Sitten he hyökkäsivät paimenten kimppuun ja tappoivat nämä ja ryhtyivät islamin hylkääjiksi ja ajoivat pro­feetan kame­lit tiehensä. Tämä uutinen tavoitti Allahin lähettilään ja hän lähetti ihmisiä heidän jäljilleen, ja hei­dät tuotiin hänen luokseen. Hän (pyhä profeetta) katkaisutti heidän kätensä ja raajansa, poltatti heidän sil­mänsä ja heitätti heidät kiviselle maaperälle, kunnes he kuolivat. (Sahih Muslim 16:4130) >>>>

rautaako? kirjoitti:

Islamin ja kristinuskon suuri ero on juuri siinä että kristinuskon sekoittaa papisto ja kirkko. Lutherilaisuus on ehkä tässä mielessä hitusen "puhtaampaa" koska papiston valta on pienempi.

Kristinuskon ongelma on myös, pitkälti papiston keksimä, kummallinen kolminaisuus, puhumattakaan neityt Marian jumalaiilsesta statuskesta. Kuka siis jumala oikeasti on ja miten hänen ohjeitaan noudatetaan?

Tässä mielessä Islam on rakenteeltaan selkeämpi. Jumala on jumala ja Muhammed vain nöyrä palvelija, joka kuitenkin selkeästi kieltää pyhän kirjan muutokset ja antaa hyvin selkeät tulkintaohjeet. Tämä on luonollinen strategia ja ratkaisu siihen uskonnolliseen sekamelskaan jonka juutalaiset ja kristityut olivat saaneet aikaiseksi tulkintoineen, instituutioineen ja papistoineen siinä vaiheessa kun Muhammed näkemyksensä esitti.

Lue lisää

"Jumala on jumala ja Muhammed vain nöyrä palvelija, joka kuitenkin selkeästi kieltää pyhän kirjan muutokset ja antaa hyvin selkeät tulkintaohjeet."


Sokea kana jyvän löytää.
Tämä on juurikin se ongelma. Mah­dotto­muus uu­distaa is­la­mia tai tul­kita sen pyhiä teks­tejä uu­dessa va­lossa muo­dos­tavat uhan jo­kai­­selle maalli­selle yh­teis­kun­nalle, jossa ar­vos­te­taan tasa-arvoa, yk­si­lön­va­pa­utta ja muita ih­misoi­ke­uk­sia.

matkalla Islamiin kirjoitti:

Koraani on kyllä ihmeellinen kirja, luen sitä päivittäin vaikka olen kristitty ja kuitenkin ymmärrän Koraanin sanomaa paljon paremmin kuin Raamatun? ehkä se johtuu siitä, että Raamattu on tehty papeille ja pappien ansiosta Raamattua on muunneltu, mutta Koraani on tehty ymmärrettävästi luettavaksi tavallisille ihmisille joka on pysynyt alusta asti muuttumattomana :) tämä oli Jumalan tahto, saattaa Koraanin tieto kaikille jotka sitä tietoa haluavat tavalla tai toisella. Jumalaa kuulee ja näkee ja saattaa ihmiset Koraanin luo ja näin myös tapahtui minullekin, pienin askelin kohti jotain suurempaa.

Lue lisää

Lu myös haditit,islamin perimä tieto.ilman niitä et voi koraania ymmärtää.

"Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä"
"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia"

matkalla Islamiin kirjoitti:

Koraani on kyllä ihmeellinen kirja, luen sitä päivittäin vaikka olen kristitty ja kuitenkin ymmärrän Koraanin sanomaa paljon paremmin kuin Raamatun? ehkä se johtuu siitä, että Raamattu on tehty papeille ja pappien ansiosta Raamattua on muunneltu, mutta Koraani on tehty ymmärrettävästi luettavaksi tavallisille ihmisille joka on pysynyt alusta asti muuttumattomana :) tämä oli Jumalan tahto, saattaa Koraanin tieto kaikille jotka sitä tietoa haluavat tavalla tai toisella. Jumalaa kuulee ja näkee ja saattaa ihmiset Koraanin luo ja näin myös tapahtui minullekin, pienin askelin kohti jotain suurempaa.

Lue lisää

"Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä"
"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia"

iwillnotsubmit kirjoitti:

"Islampanettelijoiden väitteet väkivaltaisuudesta, naisten alistamisesta puhumattakaan pedofiliatörkystä, ei ole missään tapauksessa sopusoinnussa uskonnon perusanoman kanssa."


Kyllä ovat.

1. VÄKIVALTAISUUS

Isla­milainen valtioteoria jakaa koko maailman kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam mer­kitsee “alistumista” ja muslimi “alistuvaa”, ja niinpä isla­min alue käsittää ne kan­sakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tar­koittaa sitä, että näissä yhteis­kun­nissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maa­ilman, joka ei ole hy­väksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistu­misen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina sii­hen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Rau­han tila (Dar al-salam) uskotaan saavutetta­van vasta sitten, kun koko maa­ilma on täydellisesti alistunut Allahin lain alai­suuteen. Eräät muslimiteo­reetikot, ku­ten muslimivel­jeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), pu­huvatkin isla­mista “rauhan uskontona” viita­ten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voit­toon muusta ihmis­kunnasta. Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maa­ilma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa.

Jihadia koskevia määräyksiä löytyy mm. seuraavista Koraanin jakeista: 2:154, 2:190-195, 2:216-218, 3:110-111, 3:142-173, 3:195-200, 4:74-80, 4:84-85, 4:89-100, 4:104, 6:151, 8:15-18, 8:26, 8:36-40, 8:58-75, 9:1-29, 9:36, 9:73, 9:88-89, 9:111, 9:120, 9:123, 22:39-40, 47:4, 48:25, 57:10, 60:1-9, 61:10-13.

Taisteleminen Al­lahin asian puolesta on muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaa­juista taistelua shari’an käyttöönottamiseksi kaik­kialla maailmassa kutsutaan jiha­diksi. Jihadilla, joka kirjai­mellisesti tarkoittaa “kamppailua”, on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimer­kiksi puheen, aseiden tai rahan avulla. Islamin puolustelijoilla on tapana viitata ta­rinaan, jossa Muham­madin kerrotaan eräältä sotaretkeltään palattuaan todenneen, että muslimit palasivat pie­nemmästä jihadista (jihad asghar) suurempaan jihadiin (jihad akbar). Kun tari­nan mukaan Mu­ham­madilta kysyttiin, onko suu­rempaa jihadia kuin jihad vääräuskoisia vastaan, hänen väitetään vastan­neen: “Kyllä, jihad al-nafs (jihad itseä vastaan).” Islamin puoluste­lijat eivät tarkoituksellisesti kui­ten­kaan koskaan mainitse erästä olennaista to­siasiaa, joka liittyy kyseiseen perimätietoon. “Tämä hadith ei ole sahih (luotettava)”, kuten sheikki Muham­med Salih al-Munaj­jid toteaa. Li­säksi isla­min puolustelijoi­den antama mielikuva siitä, että jihad al-nafs olisi jotain saman­kaltaista kuin hen­gel­linen kil­voittelu kris­tinuskossa, on harhaan­johtava, sillä hengelli­sen kamppai­lun tavoitteena isla­missa on ennen kaikkea voittaa fyysistä sotimista vastaan koettu vastenmieli­syys.

Islam myöntää, että taistelu ja tappaminen ovat periaatteessa vastenmielisiä, ja niinpä Allah uhkaa­kin ankarasti Helvetin tulella niitä, jotka ilman perustelua syytä perääntyvät taistelun tiimellyksestä. Tappamista kohtaan koettu vastenmielisyys on Koraanin mukaan Allahin “parasta koettelemusta”, joka jokaisen muslimin tulee voittaa alistumalla Allahille:


>>>> Uskovaiset, kun kohtaatte uskottomia taistelun tiimellyksessä, älkää kääntäkö heille selkäänne. Joka sinä päi­vänä kääntää heille selkänsä — ellei hän sitten tee sitä kääntyäkseen uuteen taisteluun tai liittyäkseen toiseen joukkoon — on käynyt sisälle Allahin vihaan, ja hän saa sijansa Helvetissä. Se on huono määränpää! Ette te heitä surmanneet, vaan Allah. Kun sinä ammuit nuolen, et ampuja ollut sinä vaan Allah. Hän teki näin koetel­lakseen uskovia parhaalla koettelemuksella. Allah on Tietävä, Kuuleva. (Koraani 8:15-17) >>>>


Aseelli­nen jihad (qitaal) voi olla luon­teel­taan puolustavaa (jihad al-daf) tai hyökkäävää (jihad talab). “Ji­had-talab mer­kitsee hyök­käämistä kuffarien, vääräuskoisten, kimppuun näiden omissa maissa, kun­nes näistä tulee mus­li­meja tai he maksa­vat jizyaa halukkaina alistumaan ja kunnes he tuntevat it­sensä alistu­neiksi,” ku­ten sheikki Muham­med Salih al-Munajjid toteaa.

Lue lisää

"Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä"
"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia"

iwillnotsubmit kirjoitti:

2. NAISTEN ALISTAMINEN

Kunniakoston kulttuureihin erottamattomasti kuuluva naisten alistaminen on Ko­raanissa ilmoitettu Allahin tahdoksi, sillä “Allah on toisia suo­sinut enemmän kuin toisia”, ja islamin laki määrää, että miehen on tarpeen vaatiessa kuritettava naista lyömällä, mikäli pelkää tä­män olevan up­piniskainen:


>>>> Mies on naisen pää, koska Allah on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimo­aan. Hurs­kas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Allah on antanut sen vartioitavaksi. Jos pel­käätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Allah on Korkea, Mahtava. (Koraani 4:34) >>>>


Lyömisen tarkoituksena on ohjata ja kouluttaa uppiniskaista vaimoa samalla tavoin kuin niskuroivia eläimiä on tapana kouluttaa. Jos naiset tottelevat miehiä, eivätkä syyllisty säädyttömyyteen, heillä on Muhammadin mukaan oikeus saada kohtuullinen elatus ja vaatetus, mutta Allahin laki määrää, että naiset ovat vankeina miestensä luona, eikä heillä ole oikeutta päättää omista asioistaan:


>>>> Neuvokaa naisia lempeästi. He ovat teidän luonanne kuin vankeja eikä heillä ole valtaa omien asioittensa suh­teen, mutta te olette ottaneet heidät Allahin teille uskomaksi vel­voitteeksi ja teillä on oi­keus nauttia heistä su­kupuolisesti Allahin sanojen mukaan. (Ibn Hisham: 450) >>>>


Musliminaiset ovat monessa suhteessa epätasa-arvoisessa asemassa miehiin nähden. Esimerkiksi Koraani (4:11) määrää, että mies saa perintönä kak­sin­kertaisen määrän naiseen verrattuna. Musli­mimies voi ottaa 1-4 vaimoa, ja hän voi ottaa vaimok­seen kristityn tai juutalaisen, jonka ole­tetaan sitten kääntyvän islamiin. Musliminainen sitä vastoin voi ottaa vain yhden aviomiehen, joka voi olla vain muslimi, koska muussa tapauksessa naisen pelätään luontaisen heikkoutensa ja vähä-älyisyy­tensä johdosta joutuvan alt­tiiksi väärän uskonnon vaikutteille. Koraanin (2:282) mukaan yksi mies vastaa lain edessä todistusvoimaltaan kahta naista, mutta sek­suaalirikkomusten tapauksissa naisen sanalla ei käytän­nössä ole merkitystä. Raiskaus on islamin laissa periaatteessa ankarasti kielletty, mutta raiskauksen todistajaksi tarvitaan neljä miestä (Koraani 24:13), eikä naisuhrin omalla todis­tuksella ole paljon arvoa paitsi siinä tapauksessa, että raiskaaja kieltää teon eikä raiska­ukselle löydy tarvittavaa lukumäärää todistajia. Tällöin mies vapautuu syytteestä, mutta naisen todistus voidaan tulkita aviorikoksen myön­tä­mi­seksi, ja aviorikoksen rankaisemisessa islamin laki on erittäin ankara niin naisille kuin miehillekin. Ainoa vaihtoehto on — jälleen Muhamma­din it­sensä tar­joa­man esi­merkin mu­kaan — kivittämi­nen kuoliaaksi, sillä sitä pidetään mestaamista ja ampumista ankaram­pana rangaistuk­sena ja siten tehokkaam­pana pelot­teena aviorikoksen syntiä vastaan.

Lue lisää

"Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä"
"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia"

iwillnotsubmit kirjoitti:

3. PEDOFILIA

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta uskontoveril­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Muhammad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luotettavina pitämät hadit­hit ker­tovat:


>>>> Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88) >>>>

>>>> Aisha on kertonut: “Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.) >>>>

>>>> Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.) >>>>


Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä keskeisistä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (“Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­joittaa: “Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­hammadin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) selventää: http://www.youtube.com/watch?v=SsExiAbCk1A&feature=related

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista “täy­täntöönpanoa”, Muhamma­dalilla oli ta­pana hinkata penistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin.

Lue lisää

Bedofiili ja tappaj teurastaja..no on siinä homo !

iwillnotsubmit kirjoitti:

3. PEDOFILIA

Kun pro­feetta Mu­hammad oli 50-vuotias, hän pyysi pit­käaikaiselta uskontoveril­taan Abu Bak­rilta tä­män 6-vuoti­aan tyttä­ren Aishan kättä (eräiden lähteiden mukaan Aisha saattoi olla tuolloin 7-vuotias). Abu Bakr oli ensin vasta­hakoinen, mutta avio­sopimus sol­mittiin, ja kolme vuotta myöhemmin 53-vuotias Muhammad oli ensi ker­taa emätinyh­dyn­nässä tuolloin 9-vuotiaan Aishan kanssa, joka leikki vielä nukeilla, kuten muslimien luotettavina pitämät hadit­hit ker­tovat:


>>>> Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88) >>>>

>>>> Aisha on kertonut: “Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani.” (Bukhari 8:73:151.) >>>>

>>>> Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.) >>>>


Avioliiton­solmimisikä on vaihdellut eri aikoina ja eri kulttuu­reissa, ei­kä tä­tä taus­taa vas­ten edes Mu­hammadin ja Ais­han suuri ikäero si­nänsä ole niin hät­kähdyttä­vää. Tapauk­sen ikävä puoli on se, että sunna eli profeetan esikuvallinen elämä kaik­kine sen yk­sityiskohti­neen toimii shari’an, Al­lahin ikuisen ja muuttu­mattoman lain, eräänä keskeisistä läh­teistä, kuten is­lam-tutki­ja Jaakko Hä­meen-Ant­tila (“Islamin kä­sikirja”, 2004: 37) kir­joittaa: “Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi.” Niinpä pro­feetta Mu­hammadin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta, kuten tohtori Ah­mad Al-Mu’bi (LBC TV, Li­banon, 19.6.2008) selventää: http://www.youtube.com/watch?v=SsExiAbCk1A&feature=related

Hätkähdyttä­vää sitä vastoin on se, että itse asi­assa pro­feetta Mu­hammad al­koi käyttää Aishaa seksu­aalisesti hy­väkseen tä­män ollessa vasta 6-vuo­tias! Nimit­täin, kun Aisha oli 6–9-vuotias, ts. ennen avio­lii­ton varsi­naista “täy­täntöönpanoa”, Muhamma­dalilla oli ta­pana hinkata penistään ja ejakuloida Aishan rei­sien väliin.

Lue lisää

toi on kyl ihan paska puhetta..