Vuosimallia -90 olevan 25 hevosvoimaisen Yamahan potkuri alkaa olla hieman menettänyt maalia potkurista ja muutenkin lavoissa on pieniä "rösöjä". Kannattaako potkuri viedä korjattavaksi ja maalattavaksi liikkeeseen? Hinta?
Vai onnistuuko maalaus kotikonstein? Millaista maalia ym. tulisi käyttää? Lapoja voi varmaan kevyesti viilata/hioa (poistaa vain "rösöt"), vai meneekö helposti pilalle? Kiitoksia vastauksista.
Vai onnistuuko maalaus kotikonstein? Millaista maalia ym. tulisi käyttää? Lapoja voi varmaan kevyesti viilata/hioa (poistaa vain "rösöt"), vai meneekö helposti pilalle? Kiitoksia vastauksista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Noissa vakiopotkureissa on kuulemma "ylimääräistä" lapapintalaa, näin kertoi eräs kilpaveneilijä. Se, mikä maali siinä pysyy....haluaisin itsekkin tietää. Maalasin kerran rusetin tavalllisella sprayllä, ja se näytti loppukesästä tähtikartalta. Täynnä pieniä laikkuja--> maali lähti.
En ole tuota testannut, mutta tulipa mieleen alumiinirusetin maalauksesta, josko pulverimaalaus olisi se joka siinä kestäisi.
Saattaa hyvinkin alkuperäinen väriaine tuota ollakkin.
Pulverimaalaamoja on melkein joka kaupungissa.
Työn kulku on jokseenkin tämä, ensin osat puhdistetaan rasvasta ja peitataan jollain hapolla.
Seuraavaksi pintaan puhalletaan sähkostaattisesti kiinni puleri, joka paistetaan uunissa 180 asteen lämmössä kiinni.
Pinta on siloinen.
Pulverimaalausta käytetään muunmuassa puutarhakalusteissa, auton vetokoukuissa, porteissa ja työvälineissä.
Mitäpä tuosta ootta mieltä.
Pulverimaalaus esim polyesterimaalilla olisi ilmeisesti kestävä ja hyvä maali sinänsä. Ongelmaksi olen epäillyt potkurin ja navan välisen kumisen kytkentävulganoinnin lämmön kestävyyttä.
Jos jollain on kokemuksia, niin olisi ihan kiva kuulla kestääkö kumi sen pulverimaalin paiston.
Vulkanointi suoritetaan yleensä kumilaadusta riippuen 110 - 140 asteen lämpötilassa. Jo vulkanoitu kumi tuskin kestää pulverimaalauksen vaatimaa lämpötilaa niin ettei kumi pehmenisi ja muutaisi muotoaan. Muodon muutos taasen tarkoittaa potkurin heittoa akselin suhteen eli pilalla koko potkuri. Toinen vaaratekijä on kumin "korkkaaminen" joskus myöhemmin, eli että kumi antaa periksi ja potkuri pyörii "tyhjää".
Potkureiden maalin pysyminen on ongelma etenkin suuremmilla moottoritehoilla.
Alumiinille tarkoitettu myrkkymaali merellä on minun suositukseni. Pysyy sen minkä pysyy ja uusitaan seuraavana keväänä.
Omassa vetolaitteessani DuoPropien päällä ei pysy mikään, mutta kun sen tietää ja hyväksyy, ei siitä ongelmiakaan ole.
DuoPropit ovat ilmeisesti pulverimaalatut, mutta jo ensimmäisen kesän jälkeen alkaa musta maali kesiä. Tämän paksun maalikeroksen epätasainen irtoaminen on ognelma kun se aiheuttaa epätasapainoa ja tärinää. Eli kun maalit alkavat kesiä, kaikki pois ja tilalle joka kevät alumiinimyrkkymaali.
Samoja epäilyjä pyörii minunkin mielessäni ja kokeilu on jäänyt niiden vuoksi tekemättä vaikka mielessä on pyörinyt. Voisi onnistua kuumalla uunilla, nopealla käytöllä siellä ja välittömällä jäähdytyksellä, jotta napa ei ehtisi kuumeta liikaa. Edellyttäisi kokeiluja ja virittelyä.
Olisi mukava tietää mitenpäin homma tehdää tehtaalla, maalatanko ensin ja vulkanoidaanko napa vasta sen jälkeen kiinni. Ainakin Mercury marinen potkurit vaikuttaa vahvasti pulverimaalatuilta.
Maalasin talvella jamppa 40:sen potkurin useaan kertaan Hemppelin light primerilla. Vesihionta päälle ja vähän kiillotusta niin jälki ihan siedettävää, kiilto luonnollisesti vähäistä, muttei tarpeellistakaan.
Edelliset yritykset spray-maalailla eivät johtaneet kestäviin tuloksiin. Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan. Toisaalta kun katselee kyseisten koneiden potkureita talvehtimispaikoilla, voi nähdä kavitaation syövän alkuperäisen maalinkin imupuolelta huonoksi muutamassa vuodessa.
OMC:n ja Mercury marinen tuotteissa alkuperäinen maali näyttäisi pysyvän paremmin. Onko tuohon syynä potkurin mitoituserot käytettyihin tehoihin nähden vai maalauksen laatu en osaa sanoa.
Kokeilin jossain vaiheessa myös kuoria koko maalin huiskasta pois ja ajaa sellaisenaan. Ainkin jenkien käyttämä Al-lejeerinki syöpyy merivesikäytössä minun sietokyvylleni liian karkeaksi. Japseista en tiedä.
Aikoinaan Tohatsu toimitti koneensa maalaamattomin potkurien, joten ilmeisesti ainakin silloin käytetty seos oli meriveden kestävää.
Perämoottorit ovat tehty meriolosuhteisiin ja sillä ei tarkoiteta pelkästään Itämerta ! Siis olisi yllätys mikäli tunnetun perämoottorivalmistajan potkurin materiaali ei kestäisi merivettä. Ei päällystäminen/maalaminen voi olla 100 %:sesti aukoton joten aina jostakin kohtaa pilkottaa maalamaton pinta.
Mikäli potkurit ovat pulverimaalattuja, on maalaus ehdottomasti tehty ensin ja potkurin urahylsy "liimattu" kumilla kiinni vasta sen jälkeen.
Kun maali alkaa irrota voi sen irrottaa kokonaan edellä mainitsemieni tasapaino-ongelmien vuoksi, ja maalata primerilla ja myrkkymaalilla.
Myrkkymaalin sijaan voi kokeilla teflon-sprayta. Meressä kuitenkin täytyy olla jotakin Näkkejä vastaan.
Samaa mieltä, mutta kun kokemukset puhuvat muuta.
Vähän historiaa. Ensimmäinen kerta törmätty huonoihin maalauksiin vuonna -57. Kone Scott Attwater 10 -56. Maali ei pysynyt koko kesää potkurissa, ei edes alaosan vedessä olevassa osassa. Koneen suorituskyky heikkeni kesän mittaa tästä johtuen selkeästi, pääosin potkurin irtoavan maalin reunojen epätasaisuuden seurauksena, mutta osin itse alumiininkin karhenemisen seurauksena. Hionta loppukesällä auttoi palaamaan vähintään alkuperäiselle tasolle.. Minkäänlaiset kokeilut ei johtaneet kestävään maalipintaan, tosin vanhempieni tai oma tietotasonikaan ei ollut hääppönen.
Potkurin virityksen yhteydessä OMC 20 (25) -79. Maali kuorittu pois lapojen ohentamiseksi, nopeutta noin 0,2solmua lisää. Potkuri karheni kesän mittaa niin paljon, että syksyllä oltiin 0,3 solmua hitaampia kuin maalatulla potkurilla...
Mariner 20-88 Täsmälleen samat kokemukset.
Potkurin pinta oli syksyllä kädellä koittaen melkoisen epätasainen. Nämä kokemukset opetti, että eipä juuri kannata yrittää parannella Al-potkureita....
En tiedä montako vuotta menisi ennen kuin syöpymällä olisi merkitystä potkurin mekaaniseen kestävyyteen, todennäköisesti kuitenkin kauemmin kuin kone kestää. Tätä tarkoitin kun kirjoitin että karheneminen ylitti minun sietorajani.
Osa syyllinen saattoi olla tietysti veneissä käytetty kupripohjainen myrkkymaali, mutta ei kun veneenä oli Al-vene. Scotissa ja OMC:ssä ei ollut sinkejä mutta ei sillä taida olla paljon tekemistä asian kanssa koska uskoisin pääosan syöpymistä tapahtuneen koneen ollessa kipattuna ja ilmassa. On selvää että se kuinka paljon laitteella liikutaan vaikuttaa. Itse pöristelen noin 100-150h /kesä, ja lähtöjä laiturista tulee noin 70/sesonki.
Jos potkurin pinta pysyisi edes kesän samalla tasolla kuin Busterin pinta, en todelakaan kaipaisi lainkaan maalia Al-potkuriin. Talvellahan sen voisi sipaista vesihiontapaperilla ja seuraavakin kesänä olisi huippulaatuinen potkurin pinta käytössä.
Olet täysin oikeassa siinä, että potkurin maalaus ei kestä moitteettoman kauan vaikka se olisi varsin laadukaskin, koska jos ajetaan niin kohdataan myös uivia roskia, puita, lautoja ja muuta asiaan kuulumatonta sälää, joka rikkoo maalin. Suurin osa meistä löytää lisäksi jossain vaiheessa myös pohjan, jolloin metallikin muokkaantuu maalin lisäksi, joten ei kannata ottaa potkurin maalausongelmia kovin vakavasti.
Silti olisi kiva jos maali kestäisi vähän pitempään kuin kesän...ja kyllähän ainakin jenkkien alkuperäinen potkurimaalaus kestää ilman asiaan kuulumattomia kiinniajoja.
Olen tavannut sellaisiakin potkurin napoja, joissa kuminen joustokappale on vain puristustiukalla kiinni.
Prässissä painettiin kumisisus pois ja lavat hitsattiin, sitten kumimukula puristamalla takaisin.
Mikään ei estä takaisin kiinnityksessä käyttämästä esim. Sikaflex liimaa.
Vanhan rupisen ropellin ehjäämisessä, eihän siinä voi hävitä, kun se olis pilalla jo muutenkin.
Voit viilata jättöreunat tasaisiksi aivan huoletta, mutta lapojen tulisi olla samanlaisia..eli tee vaikka alumiiniteipistä sapluuna jolla piirrät jokaiseen lapaan rajan johon asti viilaat. todennäköisesti saat pikkasen lisää nopeuttakin. älä nyt kuitenkaan yli senttiä ala poistamaan, ettei mene ylikierroksille. vakiopotkurit ovat nimenomaan hyviä virityskohteita, hommaa muutama kappale kivilleajettuja joita voit vapaasti työstää, yllätyt mitä kaikkea noin pienellä osalla saa aikaan. maalaus..ohuita kerroksia automaalispraylla ja hionnat väliin.