Kirjoitan pienen vertauksen, toivottavasti se avaa ajatuksia hieman:
"Miten saviruukku voisi ymmärtää mistä se on tullut, kuka sen valoi saatikka lähteä mitenkään kysenalaistamaan valajansa motiiveja? Sen verran suuri kuilu on niiden välillä, täysin irrealistista edes ajatella, että saviruukku voisi jotain valajan maailmasta ymmärtää. Mahdotonta se on.
Ainoa keino antaa hitusen pieni pilkahdus "ymmärrystä" saviruukulle on se, että valaja omasta vapaasta tahdostaan ilmaisee jotain saviruukulle, sellaisella yksinkertaisella kielellä, että mokoma jotain saattaisi siitä ymmärtääkin. Kuinka hullua nyt olisikaan sitten saviruukun kuvitella "omana viisaana itsenään" koko totuus ymmärtää tämän pienen ilmoituksen perusteella. Ylpeä se saviruukku kyllä on, hyvin itseensä kääntynyt.
Kuvittelee jotain ymmärtävänsä tutkimalla saviruukkujen maailmaa...
"Minä, Minä, Minä" on sen ajatuksien tärkein prioriteetti.
Viisautta saviruukulla olisi huomata olevansa vain saviruukku ja tiedostaa että on olemassa valaja joka tämänkin ruukun loi. Jos tämän ymmärtäsi niin vaalisi ylitse kaiken sitä ilmoitusta minkä valaja kaikessa viisaudessaan on saviruukulle antanut!"
Ymmärrä sinäkin lukija, on olemassa "valaja", luoja, Hän joka sinunkin sieraimiisi elämän hengen puhalsi, sai pienen sydämesi äitisi kohdussa sykkimään! Vaali siis sitä, minkä sinun luojasi on sinulle, minulle ja meille kaikille ilmoittanut! Usko evankeliumi!
"Miten saviruukku voisi ymmärtää mistä se on tullut, kuka sen valoi saatikka lähteä mitenkään kysenalaistamaan valajansa motiiveja? Sen verran suuri kuilu on niiden välillä, täysin irrealistista edes ajatella, että saviruukku voisi jotain valajan maailmasta ymmärtää. Mahdotonta se on.
Ainoa keino antaa hitusen pieni pilkahdus "ymmärrystä" saviruukulle on se, että valaja omasta vapaasta tahdostaan ilmaisee jotain saviruukulle, sellaisella yksinkertaisella kielellä, että mokoma jotain saattaisi siitä ymmärtääkin. Kuinka hullua nyt olisikaan sitten saviruukun kuvitella "omana viisaana itsenään" koko totuus ymmärtää tämän pienen ilmoituksen perusteella. Ylpeä se saviruukku kyllä on, hyvin itseensä kääntynyt.
Kuvittelee jotain ymmärtävänsä tutkimalla saviruukkujen maailmaa...
"Minä, Minä, Minä" on sen ajatuksien tärkein prioriteetti.
Viisautta saviruukulla olisi huomata olevansa vain saviruukku ja tiedostaa että on olemassa valaja joka tämänkin ruukun loi. Jos tämän ymmärtäsi niin vaalisi ylitse kaiken sitä ilmoitusta minkä valaja kaikessa viisaudessaan on saviruukulle antanut!"
Ymmärrä sinäkin lukija, on olemassa "valaja", luoja, Hän joka sinunkin sieraimiisi elämän hengen puhalsi, sai pienen sydämesi äitisi kohdussa sykkimään! Vaali siis sitä, minkä sinun luojasi on sinulle, minulle ja meille kaikille ilmoittanut! Usko evankeliumi!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hienosti kerrottu ja sopusoinnussa Valajan Sanaan.
Sanooko savi valajalleen, miksi minusta tällaisen loit.
Saviruukun olisi hyvä myös pitää mielessään että koska valaja on sen tehnyt, voi valaja myös sen rikkoa.
Mutta mitä useammin valaja on saviruukun rikkonut, ja jokaisen palan uuteen saviruukkuun laittanut, sitä vahvemmaksi saviruukku tulee koettelemustensa kautta.
Ja vaikka saviruukku vahvistuisikin, se ei koskaan voisi tulla valajaansa vahvemmaksi, onhan valaja sen tehnyt.
Ja kun Valaja rikkoo astian, Hän kastelee ja pehmittää sen rakkaudellaan perusteellisesti,
kaikki kovettumat möyhennetään ihan pehmeiksi.
Kaikki vastarinta häviää ja Valaja muovaa alusta asti ihan uudestaan astian,
jonka on päättänyt olevan eräänä päivänä jalossa käytössä.
Savenvalajan kädet ovat rakkauden pehmittämät ja ne pehmittävät kaikesta huolimatta
jokaista muhkuraa runsaalla vedellä (hoitavalla balsamilla) joka saa astian
olemaan suostuvainen ja taipuvainen Mestarin käsittelylle.
Kun savenvalaja alkaa uuden muotoilun, iloitsee savi jo Mestarin käsittelyssä,
kiittää armosta saada olla työstettävänä, muovattavana uusiin haasteisiin,
että niissä paremmin saisi olla Valajansa rakkauden ja totuuden kanavana,
rohkea ja ehdoton, valaistu Pyhällä valolla, joka saa hohtaa ohuiden savisten
seinämien lävitse ympäristöön.
Siunatut hetket kun Jumala työstää, se tekee kipeää, mutta myös hoitaa.,
lääkitsee ja parantaa.
"Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:
"Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".
Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.
Silloin tuli minulle tämä Herran sana:
"Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo" ( Jerem. 18:1 )
Mitä Jeremia savenvalajan pajassa oppi?
Kuka päätti mitä savesta tulee?
Valajan oli tarkoitus tehdä savesta kaunis ruukku, mutta koska SAVI EI TAIPUNUT valajan käsissä, niinpä hän teki siitä jälleeen savimöykyn ja valmisti siitä karkeatekoisen ruukun. Jeremian ajan asiayhteydessä Israelin kansa olisi voinut vielä tässä myöhäisessä vaiheessakin "taipua" valajansa käsissä siihen tarkoitukseen minkä valaja oli sille alunperin antanut. Jumala ei ole tekemisissä robottien ja sätkyukkojen kanssa. Hän haluaa meidän reagoivan ja Hän tekee meistä sitä, mitä haluaa meidän olevan, jos antaudumme yhteistyöhön Hänen kanssaan!
Jumala kutsuu meitä jokaista, Hän tahtoo meidän jokaisen olevan kaunis ruukku ja kaunis astia!
Jos kovetamme sydämemme ja hylkäämme Hänen kutsunsa uudelleen ja uudelleen, Hän voi päättää ja tehdä meistä aivan muuta kuin sen mihin Hän alunperin oli meidät suunnitellut tekevänsä!
Jopa perusteluista lähtien. Ne ovat tuiki maalliset ja siirretty suoraan taivaallisen olennon ominaisuuksisksi. Toisin ei voisi ollakaan.
Tuon kauemmaksi todellisuuden tiedostaminen ei voi mennä, eikä olla samalla niin lähellä todellisuutta, että uskomukset menettävät merkityksensä. Gtt ja keskustelijat voisivat olla suoraan saks. filosofin Hegelin oppilata. He tekevät maallisen ei-olevaksi ja ei-olevan todelliseksi. He haluavat tiedostaa todellisuuden mutkan kautta. Tarvitaan vain etumerkkien vaihto ja kaikenlainen puhe tiedon pahuudesta saa kyytiä.
Kristinusko haluaisi maallisen keisarin, lujan diktaattorin ja joka sanoisi, millaista hyvä elämä olisi. Diktaattoria vastaan kapinoivat aina yksilöt sekä ryhnät. Diktaattori ei voi päättää ihmisten onnellisuuden perusteista. Sen tietää kristinuskokin. Ihmiset joukkona, ihmiskunta kokonaisuudessaan yhdessä tuovat tahtonsa esille monien eri kanavien kautta ja näistä monesti vastakkaisistakin tahdoista syntyy vallitsevan olemisen säännöt.
Koska maan päällä ei diktatuuria voi soveltaa, niin halut, intohimot ja toiveet kohdistetaan ei-olevaan ja sinne luodaan aivoissa ihannevaltakunta diktaattorinsa hallitsemana.
Mutta mikä kömpelyys ja tohelous! Taivaallisen keisarin luonnekuvaksi esitetään kokemuksesta syntyneiden diktaattorien luonnekuva. Se on hyvä uskollsiille. Kansan parissa sanotaan tällaisia pe......nuol...ksi. Sitä vastaan alamaiset kapinoivat taivaassakin saati maassa olevat kuolevaiset. Ei mitään muutosta maalliseen keisariin.
Taivaan diktaattori tekee myös tekoja ihmisten tahdosta riippumatta, on uskollisille hyvä ja vastustajille julma. Antaa sadetta vastustajille (kiusallakin) mutta uskovien pelloille luo kuivuutta. Nämä se tekee huvikseen.
Taivaallinen keisari on täsmälleen maallisen keisarin luonnekuva. Kristinusko tässä ei esitä mitään ylevää tai siveellistä oppia. Toistaa ainoastaan vahvan vallan tarvetta ihmisten yli.
UT olisi voinut kirjoittaa, että kussakin valtiossa tulee kansan saada päättää omasta kohtalaostaan. Ja että ensin tulee valtiomuodoksi neljään säätyluokkaan jaettu väestö. Sen ihmiset kumoavat. Säätyerot lakkautetaan. Ainoa mikä vanhasta jää, on omistamisen periytyminen. Vielä olisi voinut UT sanoa, ettei kehitys tähänkään pääty. Pelkästään viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskunta on muokannut hallintoaan ja käsityksiään roimasti.
Kristinusko esittää kannattajilleen houreellista ja aikansa elänyttä itsevaltiaan oppia.
eli yksin valtias. Mutta Hän on Valtiaana aivana erilainen kuin tämän maailman diktaattorit, jotka lähettivät armeijat taistelemaan, etse olivat/ovat punkkereissaan. Hankkivat valtansa toisten verellä, saattaen paljon kauhua ja tuhoa aikaan.
* Jeesusu Kristus hankki valtansa omalla verellään, taisteli yksin ja uhrasi itsensä toisten edestä, päinvastoin kuin tämän maailman hallitsijat. Hänen hallituksensa katsoo aina alaistensa parasta, Hänen valtakunnassaan ei ole itkua eikä parkua, siellä on pyyhitty viimeinenkin kyynel silmistä, siellä on täydellinen harmonia Hallitsijan ja alaisten välillä, siellä on Hallitsija kaikkien palvelija. Samoin Hän opettaa seurakunssakin, että joka siellä tahtoo olla suurin, on kaikkien palvelija, vaikka harvinaista se on, että tuota käskyä noudatettaisiin, paitsi Ehtoollis kokouksessa?
* Jeesus on täydellinen Haalitsija, aina täydellisen vanhurskas tuomitessaan, ja halliettssaan, ei sorra koskaan ketään. Alaspainetut Hän nostaa, vaikka kurjan lantakasasta ruhtinasten rinnalle. Sellainen on Jeesuksemme. Hänellä on armahtavaisuus luonteen ominaisuus, täysin eilainen kuin maallisilla valtiailla!
Tuo saviruukku valajan kädessä on hieno vertaus ihmisen uudestisyntyneen ihmisen kasvamisesta vuosi vuodelta.
Juuri tuohon asiaan liittyy, miten ihmisten tulisi antaa rauhassa tehdä savenvalajan työtään ruukun pyörittelyssä. Valitettavasti usen on se tilanne, että toiset ihmiset tuppaantuvat avuksi savenvalajalle eli pyrkivät ymmärryksensä ja viehtymyksensä mukaan laittaa oman "kauneutensa" savenvalajan ruukkuun.
Pitkästä aikaa. Pari kommenttia. Jos tarkoitait savenvalajan työllä seuraavaa, kommenttini ovat aiheettomia.
Maallinen savevalaja.
Hän tekee saviesineitä toisia varten käyttöesineiksi. Saviesine omaa käyttöarvon. Itselleen hän luo arvoa, vaihtoarvoa. Hän vaihtaa tuotteellaan elintarvikkeita, vaatteita ja muuta tarpeellista. Hänen etunsa on saada tuottaa mahdollisimman paljon kauniita ja eri tarkoituksiin sopivia saviesineitä. Hän ei tahallaan riko yhtään luomustaan, koska se on hänen etujensa vastaista.
Kyseessä on työnjaon kehittyminen ja samalla yhteiskunnallisen tuotannon edistyminen. Kukin ammattrtyhmä keskittyy alansa kehittämiseen ja joka edellyttää jatkuvasti suurenevaa tietomäärää.
Savenvalajan etu on tehdä työtä ja vaihtaa tuotteitaan. Hän haluaisi itsensä ja toisten vuoksi rauhanomaisen vaihtosuhteen jatkuvan. Tavaran arvosta voi kiistellä, mutta ei sen enempää.
Maallinen savenvalaja on rauhanomainen ja toivoo samaa muille ammattiryhmille. Hänen etunsa ei ole sota.
Taivaallinen savenvalaja.
Hänen esikuvansa ei ole maallinen savenvalaja vaan se, joka haluaisi anastaa toisen työn tuloksia. Maallisten savenvalajien kuninkaasta tulee kristittyjen esikuva taivaassa. Taivaallinen on julma ja lempeä, koska sitä on pahinkin diktaattori maassa. Maallisen kuninkaan tukena on ylimystö ja jotka pystyvät ottamaan savenvalajalta veroina ym. ylimääräistä hyötyä. Maallinen ylimystö tukee diktaattoria, mikäli se puolustaa hänen etuoikeuksiaan. Taivaallista savenvalajaa tukee uskonnollinen "ylimystö", joka luulottelee saavansa etuoikeuksia tulevassa kuolemanjälkeisessä ikuisessa elämässä (huom. jaikalin palkkiouskonto).
Siksi Jeesuskin kuvataan Ilmestyskirjassa taivaallisen sijaishallitsijana julman sodan päälliköksi ja muuallakin UT:ssa epäsiveellisten lausuntojen antajaksi. Sodan avulla Jeesus poistaa epäuskoa hallitsijaan tappamalla epäuskoisia. Hän luo oikeauskoista valtiota sodan avulla.
Ps. Jos uskovat olisivat tosissaan hyvän ja siveellisen elämän puolesta, heidän tulisi mennä käännyttämään valtaapitäviä ja kulloinkin aikalaista ylimystöä. Heidän päätöksistään riippuu, saako oikea savenvalaja tehdä rauhassa työtään vaihtoa varten.
Tällä en halua kiistää jokaisen ihmisen persoonallista kasvamista ja kasvattamista yhteisön rehdiksi jäseneksi.
Olen edelleen samaa mieltä gtt:n kanssa. Hän toi hyvin esille taivaallisen valtion kuvitelman maallisen luonteen.