Monet kirjoittajat pitävät kiinni ikuisen helvetin opista.
Peruskysymys kuuluu: onko Raamatussa kirjoitettuna ikuisen helvetin oppi?
Jos lukee vain suomalaista raamatunkäännöstä ja muunkin kielisiä käännöksiä, niin asia vaikuttaa selvältä: kyllä näin on. Raamattu puhuu iankaikkisesta kadotuksesta.
Tässä on kuitenkin koko ongelman ydin. Monet käännökset ovat kääntäneet kohtalokkaasti väärin sanat ”aion” ja ”aionios”, jotka eivät koskaan merkitse ikuista, vaan aina tietyn ajan kestävää, jolla on alku ja loppu.
Voi olla kielitieteilijöitä ja raamatuntutkijoita, jotka väittävät toisin, mutta he ovat väärässä. On mahdotonta, että yksi ja sama sana eli ”aion” voisi tarkoittaa vastakohtiaan eli sekä epämääräistä aikaa että loppumatonta aikaa, jolla ei ole alkua eikä loppua. On siis todettava, että tässä suhteessa esim. Iso Raamatun Tietosanakirja ja Novum opettavat väärin.
Miten tämä on mahdollista?
Jäljet johtavat sylttytehtaalle eli 400-luvulla jKr. eläneeseen kirkkoisä Augustinukseen. Augustinuksen kompastuskivenä oli kreikan kieli, joka ei ollut hänen äidinkielensä ja jonka opettelua hän vihasi. Augustinus ei koskaan oppinut kunnolla kreikkaa, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu. Sen tähden Augustinus ei oikealla tavalla ymmärtänyt esim. näitä aionios-kohtia. Augustinus, joka puolusti hyvin voimakkaasti ikuisen helvetin oppia, perusti näkemyksensä ennen kaikkea seuraavaan raamatunkohtaan:
”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen ( eis kolasin aionion), mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään (eis dzoen aionion).” Matt. 25:46.
Jos tuo yllä oleva olisi oikea käännös, asia olisi sillä selvä. Mutta kun se ei ole.
Sana mikä on käännetty suomeksi iankaikkinen on kreikaksi tuossa kohdassa ”aionion” eli tietyn ajan kestävä. Augustinus alkoi kuitenkin järkeillä piittaamatta alkukielen sanan merkityksestä, että jos vanhurskaiden osa on iankaikkinen elämä, niin silloin on rangaistuksenkin kestettävä ikuisesti.
Tämä argumentointi vaikuttaa oikealta, valitettavasti vain tämä argumentointi, niin loogiselta kuin se tuntuukin, ei ole oikea. On nimittäin mahdotonta vääntää sanaa ”aionios”= ”tietyn aikakauden kestävä” tarkoittamaan vastakohtaansa eli loputonta aikaa, jolla ei ole sen paremmin alkua kuin loppuakaan. Sellainen aluton ja loputon iankaikkisuus sopii yhteen vain ikuisen Jumalan kanssa.
Kyseinen paikka on sen tähden käännettävä seuraavasti: ” Ja niin he lähtevät tulevan ja tietyn ajan kestävän aikakauden ojentavaan ja parantavaan rangaistukseen, mutta vanhurskaat menevät tulevan ajan elämään. Sama englanniksi Youngin kirjaimellisen käännöksen mukaan: ”And these will go away into an age-to-come corrective punishment, but the righteous into an age-to-come life.”
Kreikka ei siis puhu mitään ikuisuudesta, vaan ainoastaan aiooneista eli aikakausista. Vain Jumala itse on ikuinen, mutta Jumala voi antaa ja antaa iankaikkista elämää niille, jotka uskovat häneen. Kirjaimellisesti ottaen uskoville luvattu elämä on elämää aioonista toiseen eli aikakaudesta toiseen, mutta käytännössä tämä ajasta aikaan kestävä elämä on yhtä kuin ikuinen elämä, koska se jatkuu ja jatkuu vaan Jumalan tahdosta ja ikuisen elämän voimasta.
Sen sijaan helvetin aioonin eli aikakauden ei tarvitse eikä se voi merkitä ikuisesti päättymätöntä aikaa, koska aionios ei koskaan merkitse ikuisuutta. Niinpä kadotuksen aika kestää vain niin kauan kuin Jumala on päättänyt sen kestävän eri yksilöiden kohdalla riippuen heidän teoistaan ja synneistään. Toinen saa enempi lyöntejä kuin toinen, mutta joskus ne lyönnit loppuvat, ne eivät kestä ikuisesti. Jumala ei ole armoton ja säälimätön kiduttaja, vaan hänen armonsa kestää ikuisesti. Ei niin, että hänen vihainen kostonsa kestäisi ikuisesti.
Peruskysymys kuuluu: onko Raamatussa kirjoitettuna ikuisen helvetin oppi?
Jos lukee vain suomalaista raamatunkäännöstä ja muunkin kielisiä käännöksiä, niin asia vaikuttaa selvältä: kyllä näin on. Raamattu puhuu iankaikkisesta kadotuksesta.
Tässä on kuitenkin koko ongelman ydin. Monet käännökset ovat kääntäneet kohtalokkaasti väärin sanat ”aion” ja ”aionios”, jotka eivät koskaan merkitse ikuista, vaan aina tietyn ajan kestävää, jolla on alku ja loppu.
Voi olla kielitieteilijöitä ja raamatuntutkijoita, jotka väittävät toisin, mutta he ovat väärässä. On mahdotonta, että yksi ja sama sana eli ”aion” voisi tarkoittaa vastakohtiaan eli sekä epämääräistä aikaa että loppumatonta aikaa, jolla ei ole alkua eikä loppua. On siis todettava, että tässä suhteessa esim. Iso Raamatun Tietosanakirja ja Novum opettavat väärin.
Miten tämä on mahdollista?
Jäljet johtavat sylttytehtaalle eli 400-luvulla jKr. eläneeseen kirkkoisä Augustinukseen. Augustinuksen kompastuskivenä oli kreikan kieli, joka ei ollut hänen äidinkielensä ja jonka opettelua hän vihasi. Augustinus ei koskaan oppinut kunnolla kreikkaa, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu. Sen tähden Augustinus ei oikealla tavalla ymmärtänyt esim. näitä aionios-kohtia. Augustinus, joka puolusti hyvin voimakkaasti ikuisen helvetin oppia, perusti näkemyksensä ennen kaikkea seuraavaan raamatunkohtaan:
”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen ( eis kolasin aionion), mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään (eis dzoen aionion).” Matt. 25:46.
Jos tuo yllä oleva olisi oikea käännös, asia olisi sillä selvä. Mutta kun se ei ole.
Sana mikä on käännetty suomeksi iankaikkinen on kreikaksi tuossa kohdassa ”aionion” eli tietyn ajan kestävä. Augustinus alkoi kuitenkin järkeillä piittaamatta alkukielen sanan merkityksestä, että jos vanhurskaiden osa on iankaikkinen elämä, niin silloin on rangaistuksenkin kestettävä ikuisesti.
Tämä argumentointi vaikuttaa oikealta, valitettavasti vain tämä argumentointi, niin loogiselta kuin se tuntuukin, ei ole oikea. On nimittäin mahdotonta vääntää sanaa ”aionios”= ”tietyn aikakauden kestävä” tarkoittamaan vastakohtaansa eli loputonta aikaa, jolla ei ole sen paremmin alkua kuin loppuakaan. Sellainen aluton ja loputon iankaikkisuus sopii yhteen vain ikuisen Jumalan kanssa.
Kyseinen paikka on sen tähden käännettävä seuraavasti: ” Ja niin he lähtevät tulevan ja tietyn ajan kestävän aikakauden ojentavaan ja parantavaan rangaistukseen, mutta vanhurskaat menevät tulevan ajan elämään. Sama englanniksi Youngin kirjaimellisen käännöksen mukaan: ”And these will go away into an age-to-come corrective punishment, but the righteous into an age-to-come life.”
Kreikka ei siis puhu mitään ikuisuudesta, vaan ainoastaan aiooneista eli aikakausista. Vain Jumala itse on ikuinen, mutta Jumala voi antaa ja antaa iankaikkista elämää niille, jotka uskovat häneen. Kirjaimellisesti ottaen uskoville luvattu elämä on elämää aioonista toiseen eli aikakaudesta toiseen, mutta käytännössä tämä ajasta aikaan kestävä elämä on yhtä kuin ikuinen elämä, koska se jatkuu ja jatkuu vaan Jumalan tahdosta ja ikuisen elämän voimasta.
Sen sijaan helvetin aioonin eli aikakauden ei tarvitse eikä se voi merkitä ikuisesti päättymätöntä aikaa, koska aionios ei koskaan merkitse ikuisuutta. Niinpä kadotuksen aika kestää vain niin kauan kuin Jumala on päättänyt sen kestävän eri yksilöiden kohdalla riippuen heidän teoistaan ja synneistään. Toinen saa enempi lyöntejä kuin toinen, mutta joskus ne lyönnit loppuvat, ne eivät kestä ikuisesti. Jumala ei ole armoton ja säälimätön kiduttaja, vaan hänen armonsa kestää ikuisesti. Ei niin, että hänen vihainen kostonsa kestäisi ikuisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minäkin ymmärrän, mutta en ymmärrä tuota kun ihmiset tekee Jumalasta kauhean tyrännin joka aivan nauttisi siitä kun kiduttaisi luotujaan aina ja iankaikkisesti, sitä en käsitä kun raamattu todistaa että Jumala on Rakkaus ja Hänen tuomionsa ovat oikeuden mukaiset, jos noin olisi mitä nuo helvetti uskon kannattajat uskovat, silloin ei voitaisi puhua rakkauden Jumalasta eikä oikeuden mukaisuudesta, vaan pikemminkin tyrännisuudesta.