Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Miksi? Siksi että hän on sisäisesti persoonallisuutensa vaki, mutta kun hän kuolee siirtyy hän vankeudesta vapauteen sielunsa välityksellä. "Niimpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti laista". Aivan samaan tähtää juuri tämäkin vertaus Paavalilta!
Sentähden hän saa aviorikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole aviorikkoja, jos menee toiselle miehelle. Paavalikin olisi ollut aivan kuin aviorikkoja, jos hän olisi pitänyt edelleen vanhasta opistaan juutalaisesta tuomitsevasta laki opista kiinni joka käski kristityitä vainoamaan. Mutta hän teki kertakaikkisen pesä eron entiseen "vaimoonsa" ja otti Jeesuksen Kristuksen elämän oppaakseen/kumppanikseen.
Niin veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. Näin Paavalin seuralaiset oli myöskin kuoletettu/erotettu pois pettävästä "vaimostaan" kuolemaan johtavasta itsekkyydestä "laista".
"Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa". On todella selvää tekstiä, ei enää lain vanhassa juutalaisessa 10-käskyn tilassa/liitossa, joka ei tuottanut heissä minkään laista totuuden hedelmää josta Iankaikkinen Jumala olisi voinut iloita.
"Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: Älä himoitse". Onhan päivän selvää se, että jos ei ihminen ymmärrä, että pahaa ei saa tehdä, niin kun on laki, niin se kyllä sanelee, hänelle vääryyden teon, ja hän rangaistuksen pelossa noudattaa lakia. Mutta kun Kristuksen rakkaus astuu sydämeen, niin silloin ihminen tekee Jumalan rakkauden hyviä tekoja päinvastaisesta vaikutteesta, eli sydämen/sielunsa uudesta Kristuksen rakkauden vaikutteesta, joka nyt on hänelle erittäin mieluisaa tehtävää palvella lähimmäisiään.
"Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. On selvää, että ihminen on aina varautunut ja hiukan ainakin ahdistunut, ja arka sen suhteen, että pitääkö hän kaikessa tarkasti lakia. Mutta kun hänessä saa Kristus sijan sydämessä, niin hänen murheensa muutuu iloksi ja hänessä tapahtuu sisäinen muutos, hän "kuolee" itsekkäille pyyteille eli laelle, joka hallitsi hänen olemustaan.
9."Minä elin ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oliminulle oleva elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Näinhän seon. Olisi se vaikea ihmiselle jos hänen täytyisi koko elämänsä valvoa sitä, että elääkö hän lain mukaan, jottei joutuisi vastamaan kerran niiden noudattamatta jättämisestä, j,n,e, mutta kun Kristuksen Rakkaus asuu sydämessä, niin saa vain iloita Hänessä. jatkuu seuraavalla.
Sentähden hän saa aviorikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole aviorikkoja, jos menee toiselle miehelle. Paavalikin olisi ollut aivan kuin aviorikkoja, jos hän olisi pitänyt edelleen vanhasta opistaan juutalaisesta tuomitsevasta laki opista kiinni joka käski kristityitä vainoamaan. Mutta hän teki kertakaikkisen pesä eron entiseen "vaimoonsa" ja otti Jeesuksen Kristuksen elämän oppaakseen/kumppanikseen.
Niin veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. Näin Paavalin seuralaiset oli myöskin kuoletettu/erotettu pois pettävästä "vaimostaan" kuolemaan johtavasta itsekkyydestä "laista".
"Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa". On todella selvää tekstiä, ei enää lain vanhassa juutalaisessa 10-käskyn tilassa/liitossa, joka ei tuottanut heissä minkään laista totuuden hedelmää josta Iankaikkinen Jumala olisi voinut iloita.
"Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: Älä himoitse". Onhan päivän selvää se, että jos ei ihminen ymmärrä, että pahaa ei saa tehdä, niin kun on laki, niin se kyllä sanelee, hänelle vääryyden teon, ja hän rangaistuksen pelossa noudattaa lakia. Mutta kun Kristuksen rakkaus astuu sydämeen, niin silloin ihminen tekee Jumalan rakkauden hyviä tekoja päinvastaisesta vaikutteesta, eli sydämen/sielunsa uudesta Kristuksen rakkauden vaikutteesta, joka nyt on hänelle erittäin mieluisaa tehtävää palvella lähimmäisiään.
"Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. On selvää, että ihminen on aina varautunut ja hiukan ainakin ahdistunut, ja arka sen suhteen, että pitääkö hän kaikessa tarkasti lakia. Mutta kun hänessä saa Kristus sijan sydämessä, niin hänen murheensa muutuu iloksi ja hänessä tapahtuu sisäinen muutos, hän "kuolee" itsekkäille pyyteille eli laelle, joka hallitsi hänen olemustaan.
9."Minä elin ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oliminulle oleva elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Näinhän seon. Olisi se vaikea ihmiselle jos hänen täytyisi koko elämänsä valvoa sitä, että elääkö hän lain mukaan, jottei joutuisi vastamaan kerran niiden noudattamatta jättämisestä, j,n,e, mutta kun Kristuksen Rakkaus asuu sydämessä, niin saa vain iloita Hänessä. jatkuu seuraavalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta". Kyllä näin on, sillä monet ihmiset pitävät lakia uskonsa ainoana lähtökohtana, koska he uskovat, että sen pitämisen seurauksena he saavat palkkioksi iankaikkisen elämän? Ja juuri tämä on se suuri surun/murheen ja pettymyksen aiheuttaja, aivan niinkuin Paavali sen tuo selväst esiin, että kuinka tuo käskysana hänet petti, mutta hän sai kuolla myöskin tuon käskysanan kautta: Koska hän Damaskon tapahtuman yhteydessä sai kohdata Kristuksen jossa hän uudestisyntyi, ja aloitti hänessä uuden uskonelämän.
12."Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Niin kyllähän se antaa sisäiselle ihmiselle aivan uuden muodon, koska lain kautta ihminen ainoastaan tulee synnintuntoon ja sitä kautta vihdoin myöskin uskoon ja Kristuksen rakkauden iloiseen tuntemiseen.
13."Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se? Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta. Laki avasi tietysti Paavalin sisäisen silmän näkemään ne kauhuteot joita hän suoritti. Laki oli siinä mielessä apuna, että hän, kun juutalainen laki velvoitti häntä vainoamaan pakana kristityitä, ja siten palvellen juutalaista lakia, niin laki joka sinänsä on tottakai - hyvä, mutta hänellä ei ollut tajua, tai sitten hän oli niin sokaistu juutalaisella lailla, joka koski vain juudan kansaa, että hän ei ymmärtänyt sitä, että Kaikkeuden ikuinen Jumala joka on rakkaus on kaikkien maailman ihmisten ja koko luomakunnan Rakastava hallitseva Isä Jumala.
Mutta tässä Damaskon tapahtumassa Paavalille selvisi se, että kuinka se minkä hän piti syntinä juutalaista lakia vastaan, niin nyt sekin ilmeni vain syntinä sitä Jumalaa vastaan jonka palvelijaksi hän antautui tuon ihmeellisen Damaskon tapahtuman jälkeen.
14.Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen myyty synnin alaisuuteen". Paavali siis eli ilman Kristuksen tuntemusta. Paavali toki teki oikein noudattaessaan lakia, mutt sittenkään hän eisaanut vapautuksen tunnetta kuolemasta, vaikka hän taisteli lähes verille asti lain noudattamisen puolesta. Vai Jeesus Kristus vapautti hänet tuosta kuoleman pelosta, eli paavali kuoli omalle persoonalleen, ja se vapautti hänet Kristukseen.
15."Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä minä teen; sillä minä en toteuta sitä mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan sitä minä teen". Vanha Saul vielä kummittelee Paavalin sisässä, niin että se haluaisi murtaa Paavalin uuden elämän Kristuksessa. Vanha ihminen eli Aadam on meidä persoonallisuudessamme äärettömän lujasti tarrautunut.
16."Mutta jois minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä". Tämä nyt osoittaa Paavalin asenteen lakiin. Paavali toteaa tässä miten paha ajatus saattaa murtaa oikean näkemyksen Kristuksen rakkauden laista.
17.Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18."Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani asu mitään hyvää. Tahto minulla on kyllä, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei. Näin se vanha aatu riippuu meidän alemmassa minässä, eli persoonallisesa minässä kiinni.
19."Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa mitä, en tahdo, sitä minä teen". Kyllä se vanha Saul siellä vielä heijasteli Paavalinkin elämässä sittenkin ajoittain". "Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en ole minä, vaan synti, joka minun ruumiissani asuu". Eli vanha Saul siellä edelleen kummittelee. 21 "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu kiinni minussa". On hän edelleenkin Paavali vähän rakastunut tuohon Sauliin, koska se edelleenkin riippuu hänessä kiinni!
Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin 23, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mielen lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Laki se on juuri usein joka saa väärin ymmärrystä aikaan, kuten se on huomattu täälläkin keskustelupalstoilla.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25."Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenä palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Vastoin käymiset elää aina meidän persoonallisuudessamme. Kristuksen henki on aina altis rakkauden tekoihin, eli palvelukseen, mutta liha taistee sitä vastaa, se tulisi saada Hengen "komentoon".