Kuinka kukakin määrittelee tasa-arvon? Itse pidän itseäni varsin suvaitsevaisena eri kulttureiden suhteen. Kuitenkin tasa-arvon yhtenä perusteena pidän varsin utilitääristä näkökantaa. Tässä lähtökohta on suurinpiirtein tällainen.
Yhteiskunnan välttämättömät palvelut voidaan kustantaa yhteisestä verovarannosta. Tässä julkisten palveluiden tarjonnassa minusta kuitenkin täytyisi noudattaa malttia. Palveluita tuotetaan laadukkaasti siten, että ne mahdollistavat jonkintasoisen elämän aina. Näiden käyttämiseen jokaisella pitäisi olla suurinpiirtein sama työtaakka. Esimerkiksi progressiivinen verotus mahdollistaa korkeat tulot, mutta tasaa pienituloisten työkuormaa julkisten palveluiden osalta.
Kaikki ylimääräiset palvelut ovat sellaisia, joista jokainen maksaa itse ja jokainen voi sitten tehdä hieman enemmän töitä sen eteen.
Tämä on nyt varsin selvää. Kuitenkin minusta täytyisi muistaa, että yhteiskunnan peruspalvelut toimivat tehokkaimmin varsin suppealla määrällä palveluita. Esimerkiksi kouluissa jokaiselle ei jokaiselle pystytä takaamaan henkilökohtaista ruokavaliota. Käytännössä usean eri valikoiman tarjoamiseen tarvitaan enemmän raaka-aineita, henkilökuntaa, koulutusta ja enemmän ravintosuunnittelua. Vai voidaanko näitä tarjota yhteisestä kassasta?
Minusta tässä pitäisi kysyä, että kuinka paljon yksilöllistä ruokavaliota vaativat ovat itse valmiita tekemään töitä sen yksilöllisyyden eteen? Minusta yksilöidyt palvelut sopivat paremmin kapitalistiseen palvelumyyntiin kuin sosialistiseen yhteisjakamiseen.
Jos jokainen maksaa ruoastaan suoraan kouluille, he joutuvat maksamaan hieman korkeamman hinnan, mutta saavat myös rahojensa mukaisen vastineen. Erikoisruokavalioiden valmistaminen valitettavasti vie enemmän työaikaa, joten niistä voi myös maksaakin enemmän.
Yhteisistä varoista kustannettu ruokapalvelu voi olla kokonaiskustannuksiltaan edullisempi, mutta samalla valinnanvapaudesta joudutaan tinkimään tasa-arvoisuuden nimessä.
Tämä asia on mikä kiihdyttää veronmaksajia. Koska kuitenkin he kustantavat suuren osan näistä yksilöllisistä palveluista, joita he eivät itse kuitenkaan tarvitse. Sosialistinen talous toimii niin hyvin, kun ihmiset haluavat suurinpiirtein samaa asiaa. Kun ihmiset alkavat haluamaan suuresti eri asioita, minusta on parempi maksaa itse oman palvelutasonsa mukaisesti.
Kysymyshän on varmaan eniten siitä, että kuinka monta prosenttia yhteisistä varoista menee yksilöpalveluihin ja halutaanko niitä kustantaa?
Yhteiskunnan välttämättömät palvelut voidaan kustantaa yhteisestä verovarannosta. Tässä julkisten palveluiden tarjonnassa minusta kuitenkin täytyisi noudattaa malttia. Palveluita tuotetaan laadukkaasti siten, että ne mahdollistavat jonkintasoisen elämän aina. Näiden käyttämiseen jokaisella pitäisi olla suurinpiirtein sama työtaakka. Esimerkiksi progressiivinen verotus mahdollistaa korkeat tulot, mutta tasaa pienituloisten työkuormaa julkisten palveluiden osalta.
Kaikki ylimääräiset palvelut ovat sellaisia, joista jokainen maksaa itse ja jokainen voi sitten tehdä hieman enemmän töitä sen eteen.
Tämä on nyt varsin selvää. Kuitenkin minusta täytyisi muistaa, että yhteiskunnan peruspalvelut toimivat tehokkaimmin varsin suppealla määrällä palveluita. Esimerkiksi kouluissa jokaiselle ei jokaiselle pystytä takaamaan henkilökohtaista ruokavaliota. Käytännössä usean eri valikoiman tarjoamiseen tarvitaan enemmän raaka-aineita, henkilökuntaa, koulutusta ja enemmän ravintosuunnittelua. Vai voidaanko näitä tarjota yhteisestä kassasta?
Minusta tässä pitäisi kysyä, että kuinka paljon yksilöllistä ruokavaliota vaativat ovat itse valmiita tekemään töitä sen yksilöllisyyden eteen? Minusta yksilöidyt palvelut sopivat paremmin kapitalistiseen palvelumyyntiin kuin sosialistiseen yhteisjakamiseen.
Jos jokainen maksaa ruoastaan suoraan kouluille, he joutuvat maksamaan hieman korkeamman hinnan, mutta saavat myös rahojensa mukaisen vastineen. Erikoisruokavalioiden valmistaminen valitettavasti vie enemmän työaikaa, joten niistä voi myös maksaakin enemmän.
Yhteisistä varoista kustannettu ruokapalvelu voi olla kokonaiskustannuksiltaan edullisempi, mutta samalla valinnanvapaudesta joudutaan tinkimään tasa-arvoisuuden nimessä.
Tämä asia on mikä kiihdyttää veronmaksajia. Koska kuitenkin he kustantavat suuren osan näistä yksilöllisistä palveluista, joita he eivät itse kuitenkaan tarvitse. Sosialistinen talous toimii niin hyvin, kun ihmiset haluavat suurinpiirtein samaa asiaa. Kun ihmiset alkavat haluamaan suuresti eri asioita, minusta on parempi maksaa itse oman palvelutasonsa mukaisesti.
Kysymyshän on varmaan eniten siitä, että kuinka monta prosenttia yhteisistä varoista menee yksilöpalveluihin ja halutaanko niitä kustantaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.