Australialainen Lähi-Idän alueella toiminut journalisti Geraldine Brooks halusi selvittää havainnollisesti, mitä on naisena eläminen islamilaisissa kulttuureissa. Se oli tietenkin mahdollista vain pukeutumalla hijabiin (hijab on islamilaisten säädösten mukaiseen peittävä asu; asun malli, värit ja peittävyys vaihtelevat).
Hän pääsi vierailemaan Iranissa mm. ajatollah Khomeinin lesken luona (pian Khomeinin kuoleman jälkeen) ja myös Jordanian silloinen kuningatar vastaanotti hänet. Brooks tutustui Gazaan, Eritreaan, Egyptiin (kävi jopa "vatsatanssikurssin" esiintyen sen jälkeen yleisölle!), Kurdistaniin - ja tietysti Saudi-Arabiaan, jonka naisten ihmisoikeuksia rajoittavat säädökset ovat maailmankuulut. Rajoitukset koskevat täysimääräisinä tietenkin myös tyttöjen ja naisten opiskelua. Käytännön ongelmista ensimmäinen on se, ettei nainen voi liikkua kotinsa ulkopuolella ilman puolisonsa, poikansa tai pojanpoikansa lupaa. Naisten autoilukieltohan on vahvistettu sitä vastustavien mielenosoitusten jälkeen. Ulkomaille naisten on melko mahdoton lähteä opiskelemaan, sillä vallanpitäjien mielestä kotimaan tarjonta riittää naisille. ---"Ani harvoilla naisten yliopistoilla on omaa kirjastoa, ja miesten koulujen yhteydessä olevat kirjastot ovat joko naisilta täysin kiellettyjä tai avoinna heille vain yhtenä päivänä viikossa. Useimmiten naiset eivät voi kierrellä kirjastoa ja selailla kirjoja, vaan heidän täytyy pystyä suoraan yksilöimään ne kirjat, jotka he haluavat, ja jättää niistä tilaus.
Naiset ja miehet osallistuvat kuitenkin samoihin tentteihin. Professorit myöntävät vaivihkaa, että tyttöjen tulokset ovat yleensä parempia kuin poikien."---
Brooks huomioi "pitkin matkaa" fundamentalistisen islamin nousun ja sen vaikutuksen tyttöjen ja naisten asemaan islamilaisissa maissa. Vallankumouksellisten liikkeiden naistaistelijoiden panos ei ole ollut mitätön (esim. Iran, Eritrea), mutta paluu rauhan oloihin on merkinnyt "perinteiseen" naisen osaa palaamista. Brooks kuitenkin välttää kaikenlaiset "taivastelut" mihinkään suuntaan, ja hänen taustatietonsa islamista ja maailmanpolitiikasta ovat hyvät. Naisena musliminaisten joukossa chadoriin tai muuhun hijabiin pukeutuneena hän koki konkreettisesti elämäntavan, joka on arkipäivää jopa sadoille miljoonille naisille maailmassa. Hän ei pystynyt välttämään karkeaa lähentelyä (Gaza) eikä poliisiasemalle vientiä (Saudi-Arabia). Brooksin teoksen monipuolisuutta lisää mm. luku "Musliminaisten kisat", jossa kerrotaan ensimmäisistä musliminaisten olympialaisista Teheranissa. Avajaisissa kilpailijat olivat pukeutuneet peittävästi, ja miesten oli luvallista olla katsomossa. Itse kilpailujen seuraaminen oli miehiltä kielletty.
Brooks kertoo myös erikoisesta lounasvieraasta, joka tarkan poliisin suorittaman kotitarkastuksen jälkeen kävi hänen luonaan Lontoossa. Vieras oli fatwan kuolemaan tuomitsema Salman Rushdie. "---me puhuimme yhdessä artikkelista, jota olin kirjoittamassa. Sen aiheena oli fatwan masentava vaikutus kaikkiin islamia käsitteleviin kirjailijoihin. Olin itsekin kokenut tämän hyytävän kalseuden istuessani aurinkoisella terassilla eteläisessä Libanonissa Hizbollahin johtavan pappismiehen seurassa. Siihen mennessä olin jo tottunut kääntämään katseeni pois hartaista muslimimiehistä, ja minusta tuntui normaalilta keskustella jonkun kanssa, jonka silmät olivat kohdistuneet lattialaattaan muutaman sentin päähän kengistäni. Tämä mies pohti, voisinko tavata hänen vaimonsa. Häntä häiritsi se ajatus, että minun kirjani mainitsi profeetta Muhammedin vaimot ja tyttäret. 'Sinun täytyy olla hyvin varovainen', hän sanoi. Yhtäkkiä hän nosti turbaaniin käärityn päänsä ja loi minuun yhden läpitunkevan vihaisen katseen: 'Pidä varasi, ettet tee virheitä.'"
"Pidä varasi, ettet tee virheitä" - ei kuulosta kovinkaan oudolta. Naisena oleminen, hijabissa tai ilman, edellyttää yhtaikaista pätemistä monilla, hyvinkin ristiriitaisilla aloilla ja tavoilla. Naisena oleminen kohtaa hyvinkin ristiriitaista kritiikkiä, ei vain Iranissa ja Saudi-Arabiassa, vaan myös eurooppalaisen kulttuurin alueilla. Jossakin päin maailmaa mitättömän naisen säädösten vastainen seksuaalisuus voi tuhota koko suvun miesten maineen, ja heidän on pelastettava se maine naisen murhalla. Nainen ei ole juuri mitään, ja kuitenkin hän merkitsee niin paljon.
Islamin shiialaisen haaran perustajan, Muhammedin vävyn kerrotaan sanoneen: "Kaikkivaltias Jumala jakoi seksuaalisen halun kymmeneen osaan ja antoi niistä yhdeksän naisille ja yhden miehille." Jaettiinko samassa suhteessa myös sisukkuutta?
Hän pääsi vierailemaan Iranissa mm. ajatollah Khomeinin lesken luona (pian Khomeinin kuoleman jälkeen) ja myös Jordanian silloinen kuningatar vastaanotti hänet. Brooks tutustui Gazaan, Eritreaan, Egyptiin (kävi jopa "vatsatanssikurssin" esiintyen sen jälkeen yleisölle!), Kurdistaniin - ja tietysti Saudi-Arabiaan, jonka naisten ihmisoikeuksia rajoittavat säädökset ovat maailmankuulut. Rajoitukset koskevat täysimääräisinä tietenkin myös tyttöjen ja naisten opiskelua. Käytännön ongelmista ensimmäinen on se, ettei nainen voi liikkua kotinsa ulkopuolella ilman puolisonsa, poikansa tai pojanpoikansa lupaa. Naisten autoilukieltohan on vahvistettu sitä vastustavien mielenosoitusten jälkeen. Ulkomaille naisten on melko mahdoton lähteä opiskelemaan, sillä vallanpitäjien mielestä kotimaan tarjonta riittää naisille. ---"Ani harvoilla naisten yliopistoilla on omaa kirjastoa, ja miesten koulujen yhteydessä olevat kirjastot ovat joko naisilta täysin kiellettyjä tai avoinna heille vain yhtenä päivänä viikossa. Useimmiten naiset eivät voi kierrellä kirjastoa ja selailla kirjoja, vaan heidän täytyy pystyä suoraan yksilöimään ne kirjat, jotka he haluavat, ja jättää niistä tilaus.
Naiset ja miehet osallistuvat kuitenkin samoihin tentteihin. Professorit myöntävät vaivihkaa, että tyttöjen tulokset ovat yleensä parempia kuin poikien."---
Brooks huomioi "pitkin matkaa" fundamentalistisen islamin nousun ja sen vaikutuksen tyttöjen ja naisten asemaan islamilaisissa maissa. Vallankumouksellisten liikkeiden naistaistelijoiden panos ei ole ollut mitätön (esim. Iran, Eritrea), mutta paluu rauhan oloihin on merkinnyt "perinteiseen" naisen osaa palaamista. Brooks kuitenkin välttää kaikenlaiset "taivastelut" mihinkään suuntaan, ja hänen taustatietonsa islamista ja maailmanpolitiikasta ovat hyvät. Naisena musliminaisten joukossa chadoriin tai muuhun hijabiin pukeutuneena hän koki konkreettisesti elämäntavan, joka on arkipäivää jopa sadoille miljoonille naisille maailmassa. Hän ei pystynyt välttämään karkeaa lähentelyä (Gaza) eikä poliisiasemalle vientiä (Saudi-Arabia). Brooksin teoksen monipuolisuutta lisää mm. luku "Musliminaisten kisat", jossa kerrotaan ensimmäisistä musliminaisten olympialaisista Teheranissa. Avajaisissa kilpailijat olivat pukeutuneet peittävästi, ja miesten oli luvallista olla katsomossa. Itse kilpailujen seuraaminen oli miehiltä kielletty.
Brooks kertoo myös erikoisesta lounasvieraasta, joka tarkan poliisin suorittaman kotitarkastuksen jälkeen kävi hänen luonaan Lontoossa. Vieras oli fatwan kuolemaan tuomitsema Salman Rushdie. "---me puhuimme yhdessä artikkelista, jota olin kirjoittamassa. Sen aiheena oli fatwan masentava vaikutus kaikkiin islamia käsitteleviin kirjailijoihin. Olin itsekin kokenut tämän hyytävän kalseuden istuessani aurinkoisella terassilla eteläisessä Libanonissa Hizbollahin johtavan pappismiehen seurassa. Siihen mennessä olin jo tottunut kääntämään katseeni pois hartaista muslimimiehistä, ja minusta tuntui normaalilta keskustella jonkun kanssa, jonka silmät olivat kohdistuneet lattialaattaan muutaman sentin päähän kengistäni. Tämä mies pohti, voisinko tavata hänen vaimonsa. Häntä häiritsi se ajatus, että minun kirjani mainitsi profeetta Muhammedin vaimot ja tyttäret. 'Sinun täytyy olla hyvin varovainen', hän sanoi. Yhtäkkiä hän nosti turbaaniin käärityn päänsä ja loi minuun yhden läpitunkevan vihaisen katseen: 'Pidä varasi, ettet tee virheitä.'"
"Pidä varasi, ettet tee virheitä" - ei kuulosta kovinkaan oudolta. Naisena oleminen, hijabissa tai ilman, edellyttää yhtaikaista pätemistä monilla, hyvinkin ristiriitaisilla aloilla ja tavoilla. Naisena oleminen kohtaa hyvinkin ristiriitaista kritiikkiä, ei vain Iranissa ja Saudi-Arabiassa, vaan myös eurooppalaisen kulttuurin alueilla. Jossakin päin maailmaa mitättömän naisen säädösten vastainen seksuaalisuus voi tuhota koko suvun miesten maineen, ja heidän on pelastettava se maine naisen murhalla. Nainen ei ole juuri mitään, ja kuitenkin hän merkitsee niin paljon.
Islamin shiialaisen haaran perustajan, Muhammedin vävyn kerrotaan sanoneen: "Kaikkivaltias Jumala jakoi seksuaalisen halun kymmeneen osaan ja antoi niistä yhdeksän naisille ja yhden miehille." Jaettiinko samassa suhteessa myös sisukkuutta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä. Kaikki naiset ovat 9 kertaa sisukkaampia kuin miehet. Mykistävää.
p.s. Luin Brooksin kirjan pari vuotta sitten ja kirja sinänsä on erinomainen. Vähän toista sielläpäin kuin täällä Härmässä, jossa ei tasa-arvon suunnalla keksi juuri muuta itkemistä kuin parin prosentin munalisä (yksityinen sektori) liksassa. Eikö?
Varsinkaan naisia aliarvioivien miesten ei olisi hullumpaa lukea tuo kirja (Islamin naisten salattu elämä).
Miksikö?
Miksei?
Noissa yhteiskunnissa on myös miehiä.
en tiedä oliko tämä pointtisi, mutta ainakin kirjoituksestasi jää sellainen mielikuva, että syyllistät yleisesti miehiä sen takia, että muslimimaissa ei tasa-arvosta ole tietoakaan. itse en koe olevani millään lailla syyllinen musliminaisten kokemiin vääryyksiin.
Hetkinen, eipäs noin ollutkaan, pointti ei ollut nyt syyttely.
Nyt, kun maailmassa taas kerran "viedään demokratiaa" erikoistarjouksena (tiettyihin muslimimaihin), on hyvä palauttaa mieliin, miten islam käsittää sukupuolten aseman ja tehtävät. Asia ei ole yhdentekevä, sillä islam on maailman nopeimmin laajeneva uskonto, eikä näkyvissä toistaiseksi ole laajamittaista maallistumista, vaan suorastaan fundamentalismin vahvistuminen. Länsimaistyyppinen feminismi tuskin saa islamilaisissa maissa sen innokkaampaa vastakaikua kuin länsimaistyyppinen demokratiakaan. Muslimimaissa on kuitenkin tuotu esille uusia näkökulmia Koraanista ja haditheista koskien naisten asemaa, tehtävää ja jopa pukeutumista. Kaikki tämä koskee suoraan myös sikäläisiä miehiä. Ja islamilaisen maailman olosuhteet ja järjestelmät koskevat tänä globaalina aikana myös meitä. Joskus voimme huviksemme mietiskellä, tuleeko koskaan aikaa, jolloin maapallolla vallitsee yhtenäinen kulttuuri ja yhdenlainen yhteiskuntaihanne. Monisyinen vertailu voi auttaa ratkaisemaan ongelmaa, onko olemassa inhimillisen elämän patenttiratkaisuja. Ja jos ei ole, eikö ole yhtä turhaa tyrkyttää "patenttiratkaisujaan" toisiin kulttuureihin kuin toitottaa tätä tai tuota sukupuolta paremmaksi, vahvemmaksi, älykkäämmäksi jne.?
hyvä ettet syytellyt :)
olen samaa mieltä, omaa kulttuuria ja hallintojärjestelmää ei pitäisi mennä tuputtamaan muille väkisin. olisin itse kyllä hyvin tyytyväinen, jos demokratia vallitsisi ympäri maailman, mutta sodan keinoin on aatteita turha lähteä levittämään. tuleeko kenellekään mieleen yhtään maata, jossa demokratia olisi saatu lyötyä läpi kiväärin kanssa? ja nimenomaan ulkopuolisen kiväärin, sisällissodat ovat asia erikseen.
jos ajattelee jalat maassa, niin aika utopistinen tavoitehan maailmanlaajuinen demokratia on. mukava asia kylläkin, jos vain toteutuisi. diktatuurissa ei kyllä muuten ole mitään vikaa, mutta ennen pitkää tulee kuitenkin se hallitsija, joka käyttää valtaansa väärin. demokratiassa tällainen on paljon pienempi paha, koska valta on paljon hajautetumpaa(vrt itävalta).
Niinpä, olen josku suuresti ihmetellyt, että jopa länsimainen nainen menee naimisiin islamin uskoisen miehen kanssa.
Muistelen, että Suomessa on ollut tapauksia joissa nainen on jopa suoraan kääntynyt muskimiksi.
Itseäni moinen hämmästyttää suuresti. Toisaalta olen kuullut myös islamin uskoisista feministeistä...
Kuitenkin islamissa on piirteitä, jotka kauhistuttavat näin länsimaisesta näkökannasta katsoen.
Enpä itse voisi kuvitella, että vaimoni pukeutuisi burkhaan tai ei saisi käydä töissä.
Islamin mukaan miehen on elätettävä puolisonsa ja lapsensa. Jos vaimo menee töihin... Siis jos aviomies sallii vaimon menevän töihin, hän on oikeutettu käyttämään rahat pelkästään omaksi "ilokseen" (siis periaatteessa), vaikka käytännössä näin ei aina tapahdukaan. Hän voi esim. hankkia upeita vaatteita hijabinsa alle ja kotona käytettäviksi, käydä luxus-kampaajalla... Mutta voiko hän ostaa vaikkapa kasan kiinnostavia kirjoja? Miten hän ehtii ne lukemaan, koska islamin mukaan hänen ensisijainen tehtävänsä on kodin ja lasten hoito? Voiko hän valita mitä hyvänsä kirjoja tulematta epäilyksenalaiseksi hyvänä muslimivaimona? Voiko hän lähteä naisystäviensä kanssa ulkomaille lomalle hankkimillaan rahoilla?
---
Mutta olisiko muslimiaviomiehenä oleminen länsimaisen miehen mielestä "kivaa"?
Kysyit
"
Mutta olisiko muslimiaviomiehenä oleminen länsimaisen miehen mielestä "kivaa"?
"
No, en enpä pitäisi moista orjuuttajan hommaa mitenkään 'kivana'. En pidä muutenkaan hmm...'alistuvista' taikka 'kanamaisista' naisista.
Vaimoni ei ole kumpaakaan ja hyvä niin. Olen kasvanut yrittäjä perheessä, siis nimenomaan perheyritys, joten ymmärtänette, että olen tottunut siihen, että perheessä kaikki tekevät mahdollisuuksiensa mukaan hommia yhteiseen pesään.
Uskontona Islam on tasa-arvoisimpia uskontoja (vallitsevista suurista uskonnoista), buddhalaisuus on toinen. Tasa-arvoisuus, maissa joissa uskonnot ovat vallitsevia, ei ole kyllä toteutunut.
Islamin pohjimmainen ajatus on kuitenkin "feministinen". Kulttuuri johon uskonto on tuotu, ikävä kyllä, on lyönyt leimansa toteutukseen. Arabimaissa ja osassa Aasian maita olisi naisen asema heikko, uskonnosta riippumatta.
Rintaamme tässä röyhistellessä täytyy muistaa, että Suomessa on uskonnollisia ryhmittymiä, joissa nainen sekä vaikenee että synnyttää lakkaamatta koko hedellimäsisen ikänsä. Lestadiolaiset kuuluvat lisäksi luterilaiseen kirkkoonmme.
Feministien nousua pelätään etenkin Saudi-Arabiassa. Siksi USA sitoutui olemaan parantamatta naisten oikeuksia Afganistanissa, kiitokseksi S-A.n tuesta. Näin halpaa on naisten oikeus kansainvälisessä politiikassa.
Ei sinulla olekaan, koska olet ihana, suomalainen, tasa-arvoinen mies! pusipusipusipusihalihalihali muiskkkk*** :¤
:) :) :)
Hetkinen, nyt en käsitä, olenkohan tyhmä vaiko tietämätön?
Kirjoitat, että:
"
Uskontona Islam on tasa-arvoisimpia uskontoja (vallitsevista suurista uskonnoista)
"
Siis selitäppä nyt, mistä kohtaa islam on tasa-arvoinen? Onko burkhan käyttö mielestäsi kovastikin tasa-arvoa?
Ymmärtääkseni islamista ja naisten oikeuksista ei oikein voi puhua samnana päivänä.
" Onko burkhan käyttö mielestäsi kovastikin tasa-arvoa? "
Eihän se tietenkään tasa-arvoista ole. Kaikki uskonnot kuitenkin neuvovat naista peittämään päänsä ja suojaamaan raajansa. Uskontojen alkuperämaat selittävät osittain tätä sääntöä. Kuumista maistahan valtauskonnot ovat alunperin lähtöisin.
Islam neuvoo myös miesten pukeutumisen yhtä tarkasti. Miesten parran ja hiusten pituuteen kiinnitettään myös huomiota. Syitä siihen, miksi vain naisten pukeutumiseen ja käytökseen kiinnitetään pääasiallisesti huomiota, on etsittävä kulttuurista.
Koraani kuitenkin kiinnittää selkeästi huomiota naisten asemaan ja edellyttää heidän kohtelemistaan hyvin. Raamatun eikä myöskään tooran kirjotukset ole läheskään yhtä idealistisia tasa-arvon näkökulmasta.
Tasa-arvoisuutta korostaa myös buddalaisuus. Ongelmat ovatkin muualla kuin uskonnossa. Kulttuurilliset tekijät ovat menneet julistuksen yli, näin uskonnoista on tullut alistamisen väline. Kovin tuttua tämä on myös kristinuskon historiasta. Naisten asema on ollut surkea ja alistettu myös länsimaissa ja uskonnolla on ollut merkittävä rooli myös silloin.
Kommunismikin on hieno aate. Toteutuksessa on vain mennyt hieman pieleen. Kansalaisilla ei ole oikeutta eikä vapautta.