Aihe

GRADU valmis! - vai onko...

Perfektionisti

ARGH, löytyykö muita perfektionisteja, joiden gradu ei tule ikinä valmiiksi!? Hion ja hion ja lykkään tiivistelmän kirjoittamista, koska se (vartin) homma on enää ainoa, mikä puuttuu. Graduni ON valmis, mutta kelpaako se sittenkään? Laitanko tulostimen laulamaan? Mitä jos viikon päästä huomaan kirjoitus- tai ajatusvirheen ja gradu on jo palautettu? Koska tämä riittää?! ;-)

13

3221

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • maisteri

      Tulostin laulamaan vaan! Itselläni oli samanlaiset fiilikset gradun suhteen, mutta viimein sain sen jätettyä. Mulle sinne jäi ainakin joitakin pieniä kirjoitus- ja jopa yksi ajatusvirhekin, mutta eximia siitä silti napsahti. Joten jos sisältö on päällisin puolin kunnossa, niin ei ne muutamat pikku virheet maailmaa kaada. Pilkkuahan voit viilata vaikka maailman tappiin asti..;)

      • Jo vain

        Muistakaa kuitenkin, että kyseessä on pelkkä ensimmäinen yliopistotason opinnäytetyö. Ei se ole mikään Nobel-tutkimus, korkeintaankin vain alustava siemen sellaiseen. Joten kohtuus viilaamisessakin.


    • Olenko sittenkin...

      ... pikku perfektionisti minäkin, vaikken sellaisena olekaan itseäni koskaan pitänyt?! Gradu on lähes valmis, mutta niin se on ollut jo jonkin aikaa. Aina sieltä löytyy jokin kohta, jota on ihan pakko vielä muokata selkeämmäksi. Ja kun sen kohdan saa viilattua löytyy uusi jne. Arvosanatavoitteita en ole itselleni asettanut, mutta nyt alkaa tuntua, ettei sen ihan penkin allekaan haluaisi menevän, kun on siihen kuitenkin reilun vuoden elämästään uhrannut. Nyt olen kuitenkin vakaasti päättänyt viedä g:n kansitettavaksi viimeistään keskiviikkona. Sitten yritän olla ajattelematta koko asiaa.

    • tuska

      Minulla oli suunnilleen vuosi sitten omassa lopputyössäni (diplomityö) sama tilanne kuin sinulla.

      Jos et osaa enää perustella itsellesi, että työn sisältöä olisi olennaisesti muutettava, olet aika valmis työssäsi. Lisäksi jos työn muutokset alkavat olemaan lähinnä työn muotoilua ja kieliasun viilausta, työ on valmis palautettavaksi.

      Itsekin viilasin omaa työtäni pitkään ja hartaudella: siinä vaiheessa kun aloin tekemään samoihin paikoihin muutoksia jo toiseen kertaan, ymmärsin, että on korkea aika lyödä koko revohka kansiin.

      Kannattaa muistaa, mitä muut jo ovatkin maininneet, että lopputyön kokonaisuus ratkaisee: siis yleisesti aiheen käsittely ja muut aihealueen kannalta olennaiset asiat. Pikkuiset kielioppi- tai asiavirheet ovat hyvässä työssä vain kauneispilkkuja.:)

    • perfektionisti

      Itse viilasin pari kuukautta sitä jo valmista graduani noin vuosi sitten, ja sen takia valmistuin siten liian myöhään hakeakseni "unelmien työpaikkaa". Ei siinä paljoa gradun laudatur lämmittänyt..

      Joten printteri laulamaan on ystävän neuvo.

      • Työtön maisteri

        Kannattaa kyllä hieman panostaa graduunsa, työpaikan saanti saattaa olla siivoushommia lukuunottamatta aika toivotonta. Valmistuin itse viime keväänä ja olen siitä asti ollut kortistossa. Arvosanaksi sain non sinen, siis huonon. Tutkijan ura ainakin katkesi!


      • Jartsax
        Työtön maisteri kirjoitti:

        Kannattaa kyllä hieman panostaa graduunsa, työpaikan saanti saattaa olla siivoushommia lukuunottamatta aika toivotonta. Valmistuin itse viime keväänä ja olen siitä asti ollut kortistossa. Arvosanaksi sain non sinen, siis huonon. Tutkijan ura ainakin katkesi!

        noh noh työtön maisteri. äläs nyt liioittele. et kai tosissasi ajattele, että tilanteesi työttömänä johtuu ainoastaan graduarvosanastasi. tai voihan se johtua, jos aioit nimenomaan tutkijaksi? mutta jos aiot oikeisiin töihin, niin kyllä niillä markkinoilla ratkaisevat ihan muut meriitit.

        itse olen huomannut omassa opiskelukaveripiirissäni, että gradun arvosanalla ei ole oikeastaan mitään korrelaatiota sen kanssa, miten menestyy työuralla. kaverini ovat pääasiassa kauppatieteilijöitä. jossain määrin on huomattu jopa negatiivista korrelaatiota, koska monet eximian saaneet tyypit ovat ajautuneet valmistumisen jälkeen nälkäpalkalla yliopistoihin jatko-opiskelijoiksi ja muiksi turhiksi lukutoukiksi. Kun taas monet rimaa hipoenkin gradunsa tehneet porskuttavat hyväpalkkaisissa ja koulutusta vastaavissa töissä.


      • saijatar
        Jartsax kirjoitti:

        noh noh työtön maisteri. äläs nyt liioittele. et kai tosissasi ajattele, että tilanteesi työttömänä johtuu ainoastaan graduarvosanastasi. tai voihan se johtua, jos aioit nimenomaan tutkijaksi? mutta jos aiot oikeisiin töihin, niin kyllä niillä markkinoilla ratkaisevat ihan muut meriitit.

        itse olen huomannut omassa opiskelukaveripiirissäni, että gradun arvosanalla ei ole oikeastaan mitään korrelaatiota sen kanssa, miten menestyy työuralla. kaverini ovat pääasiassa kauppatieteilijöitä. jossain määrin on huomattu jopa negatiivista korrelaatiota, koska monet eximian saaneet tyypit ovat ajautuneet valmistumisen jälkeen nälkäpalkalla yliopistoihin jatko-opiskelijoiksi ja muiksi turhiksi lukutoukiksi. Kun taas monet rimaa hipoenkin gradunsa tehneet porskuttavat hyväpalkkaisissa ja koulutusta vastaavissa töissä.

        heh heh. Kivat teille sinne "oikeisiin" koulutusta vastaaviin ja hyväpalkkaisiin töihin... Pari vuotta aiemmin valmistuneet kaverini tekevät 8-20 päivää jossain helvetin tilintarkastuspuljuissa, ja ovat täysin lopussa 27-vuotiaina.

        Kaiken kukkuraksi he asuvat tietenkin hellsingissä, jossa se heidän huippualkupalkkansa menee asunnon vuokraan tai lainanlyhennyksiin.

        Minulla ei ole ollut kiirettä minnekään uraumpitunneliin, vaan tutkijan AMMATTI on ollut selvä valinta jo ennen graduvaihetta. Alalla on selvät pelisäännöt, työ on luovaa ja itsenäistä, hommat tehdään omalla ajalla kun se itselle parhaiten sopii, ja korvaus on varsin kohtuullinen, haukuttiinpa yliopistojen palkkausta sitten miten paljon tahansa. Onko excel-taulukon näpyttely jakkupuvussa ja palaveeraaminen kahdeksasta neljään jotenkin paremmin "koulutusta vastaavaa työtä" kuin jatkaminen samalla linjalla, johon ensin on yliopistossa kasvettu? Käytännössä työ- ja opiskeluelämä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

        Miten joku yleensä voi opiskella yliopistotutkinnon ja silti nimittää hengenheimolaisiaan "lukutoukiksi". Yleensä tuota asennetta tapaa jossain peruskoulun kymppiluokalla....

        Toki meillä on liikaa väitöstutkijoita ja tohtoreita tätä nykyä, sen myönnän. Ja kaikki vain yliopiston rahoituksen takia. Liikaa toistetaan muiden juttuja ja keksitään pyörä sata kertaa uudelleen. Mutta uutta on aina kiva etsiä ja hakea tietoa "kentältä", siitä en luovu :)


      • ...
        saijatar kirjoitti:

        heh heh. Kivat teille sinne "oikeisiin" koulutusta vastaaviin ja hyväpalkkaisiin töihin... Pari vuotta aiemmin valmistuneet kaverini tekevät 8-20 päivää jossain helvetin tilintarkastuspuljuissa, ja ovat täysin lopussa 27-vuotiaina.

        Kaiken kukkuraksi he asuvat tietenkin hellsingissä, jossa se heidän huippualkupalkkansa menee asunnon vuokraan tai lainanlyhennyksiin.

        Minulla ei ole ollut kiirettä minnekään uraumpitunneliin, vaan tutkijan AMMATTI on ollut selvä valinta jo ennen graduvaihetta. Alalla on selvät pelisäännöt, työ on luovaa ja itsenäistä, hommat tehdään omalla ajalla kun se itselle parhaiten sopii, ja korvaus on varsin kohtuullinen, haukuttiinpa yliopistojen palkkausta sitten miten paljon tahansa. Onko excel-taulukon näpyttely jakkupuvussa ja palaveeraaminen kahdeksasta neljään jotenkin paremmin "koulutusta vastaavaa työtä" kuin jatkaminen samalla linjalla, johon ensin on yliopistossa kasvettu? Käytännössä työ- ja opiskeluelämä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

        Miten joku yleensä voi opiskella yliopistotutkinnon ja silti nimittää hengenheimolaisiaan "lukutoukiksi". Yleensä tuota asennetta tapaa jossain peruskoulun kymppiluokalla....

        Toki meillä on liikaa väitöstutkijoita ja tohtoreita tätä nykyä, sen myönnän. Ja kaikki vain yliopiston rahoituksen takia. Liikaa toistetaan muiden juttuja ja keksitään pyörä sata kertaa uudelleen. Mutta uutta on aina kiva etsiä ja hakea tietoa "kentältä", siitä en luovu :)

        Vaikka en asiaa aivan samoin sanankääntein kuvaisi kuin Saijatar, niin samoilla linjoilla kyllä olen.


      • Töissäkävijä
        ... kirjoitti:

        Vaikka en asiaa aivan samoin sanankääntein kuvaisi kuin Saijatar, niin samoilla linjoilla kyllä olen.

        Juu-u. Kyllä minäkin uskon, että tutkijana oleminen on helppoa ja mukavaa työtä. Siinähän saa itse päättää, mitä ja milloin tekee vai tekeekö yleensäkään mitään. Stressaantuminen ei ole varmasti huolena, koska kiireitä ei ole ja vastuutakaan ei tarvitse kantaa juuri mistään. Palkanmaksuun tai apurahan saamiseen riittää, kunhan on sen näköinen, että on tekemässä jotain.

        Senpä vuoksi minäkin arvostan enemmän oikeaan työelämään siirtyviä, kuin niitä jotka jäävät yliopistolle tekemään tutkimusta pelkästä tutkimisen ilosta. Eri asia on sitten ne tutkijat, jotka tekevät tutkimustyötä yrityksissä tai laitoksissa, eli ne, joiden tutkimuksille on oikeaa tarvetta. Mutta ne jotka tekevät tutkimuksiaan pelkästä tutkimisen ilosta, tavoitteenaan pätemisen tarpeen tyydyttäminen ja tohtorilakin saavuttaminen, eivät saa minulta suurta kunnioitusta. On tullut niin monta ihan jonninjoutavaa väitöskirjaa luettua, että tällainen mielipide on jo perusteltu.

        Tällainen on tämä mielipide. Joku muu on varmaan toista mieltä.


      • saijatar
        Töissäkävijä kirjoitti:

        Juu-u. Kyllä minäkin uskon, että tutkijana oleminen on helppoa ja mukavaa työtä. Siinähän saa itse päättää, mitä ja milloin tekee vai tekeekö yleensäkään mitään. Stressaantuminen ei ole varmasti huolena, koska kiireitä ei ole ja vastuutakaan ei tarvitse kantaa juuri mistään. Palkanmaksuun tai apurahan saamiseen riittää, kunhan on sen näköinen, että on tekemässä jotain.

        Senpä vuoksi minäkin arvostan enemmän oikeaan työelämään siirtyviä, kuin niitä jotka jäävät yliopistolle tekemään tutkimusta pelkästä tutkimisen ilosta. Eri asia on sitten ne tutkijat, jotka tekevät tutkimustyötä yrityksissä tai laitoksissa, eli ne, joiden tutkimuksille on oikeaa tarvetta. Mutta ne jotka tekevät tutkimuksiaan pelkästä tutkimisen ilosta, tavoitteenaan pätemisen tarpeen tyydyttäminen ja tohtorilakin saavuttaminen, eivät saa minulta suurta kunnioitusta. On tullut niin monta ihan jonninjoutavaa väitöskirjaa luettua, että tällainen mielipide on jo perusteltu.

        Tällainen on tämä mielipide. Joku muu on varmaan toista mieltä.

        Laitatko vielä tiedoksi, mitä ne lukemasi "jonninjoutavat väitöskirjat" käsittelivät (tutkimusala, aihepiiri) vastaista varten varoitukseksi.

        Yliopistoissa on tutkimusyksikköjä, jotka tekevät läheisesti yhteistyötä muiden tutkimuslaitosten ja firmojen kanssa. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Yliopistoissa itsessään taas on sekä oikeita ammattitutkijoita että vapaamatkustajia, jotka lähinnä imevät rahaa sisään ja matkustavat sillä maailman ympäri. Joku enemmän, joku vähemmän. Tuttua myös yritysmaailmasta, vai mitä?

        Aika mahdotonta olisi kestää työtä, jossa ei vaadita tekemään mitään eikä ole vastuuta mistään. Käytännössä pomo vastaa alaisistaan, tutkija julkaisuistaan ja projekteistaan, kotiäiti lapsistaan ja kodistaan. Tutkijan työn ilo ei mielestäni tule työnteon välttämisestä vaan siitä, että työajat, paikat, työn sisältö, aikataulutus, haastavuus ja palkkaus on mahdollista sovittaa mieleisikseen. Näin ainakin meillä!


    • mb1

      Kirjoitin matemaeiikan yleisen linjan gradun 1/2 v.
      Opettajalinjalaiselle viikko.
      Stokastiikanlinjalaiselle 2 viikkoa.

      mb1 .

    • Mievuan

      Minä sain gradustani kauppatieteissä Lubenterin jolla ei kyllä ilkeä paljon kehuskella, mutta siitä huolimatta olen hyväpalkkaisessa opintoja vastaavassa työssä. Ei tuota arvosanaa ole ikinä missään kyylätty joten palauttakaa vaan! Parempi että on tutkinto suoritettuna kuin olla ikuinen opiskelija. Se potentiaalinen työnantajakin voi miettiä että eikö se saa muitakaan hommia loppuun hoidettua jos on koulukin venynyt noin pitkään. Eli palauttakaa vaan rokeasti!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisa Torpan raskausuutisesta...

      Maisa Torppa ilmoitti olevansa raskaana. Yksi asia ihmetyttää ja on ihmetyttänyt aikaisemminkin: Maisa Torpan Instagramissa tykkääjissä/kommentoijiss
      Kotimaiset julkkisjuorut
      330
      21434
    2. Stefun Sofialle tarjoamat luxuskyydit maksamatta, velkaa niistä jo yli 17 000 euroa.

      Seiskan mukaan limusiinikyyteihin erikoistunut yritys hakee Stefun yritykseltä oikeusteitse yli 17 000 € maksamattomista kyydeistä. Useat ajoista ova
      Kotimaiset julkkisjuorut
      334
      6122
    3. Miksei työ kelpaa suomalaisille?

      Rakennus-, siivous-, ja hoiva-alakin täynnä ulkomaista työvoimaa ja kotimaiset vuosis kortistossa. Mistä moinen oikein johtuu. Ovatko korvaukset liia
      Maailman menoa
      360
      3987