Tuntuu jotenkin, että ihmiset, ainakin jotkut,
tuijottelisivat ainoastaan omaa napaansa. Toinen
vaihtoehto on se, että ne ei seuraa uutisia,
paitsi WTC:n kohdalla, jolloin niiltä oli paha
välttyä. WTC:n iskua on oikeuteltu milloin
milläkin syyllä. Parhaimpia on ehkä nää "Kun
jenkitkin tappo Hiroshimassa"-jutut. Ihmiset ei
näytä tajuavan, että sota on sotaa ja sen sodan
aloittivat Japanilaiset ihan itse. Toistan, ihan
omasta vapaasta halustaan. Ookoo, Pearl Harbour
oli sotilaskohde, Hiroshima ja Nagasagi ei, mutta
ei siä Pearl Harbourissakaan tinaukkoja elellyt.
Ihan oikeita eläviä ihmisiä, joiden henki oli ihan
yhtä arvokas kuin siviilienkin.
Toinen asia mitä porukka täällä jahkaa on tää
5000:n ihmisen kuoleman vähättely hokien, että
"Ruandassa kuoli niin ja niin paljon." Porukka
ihmettelee, että miks Ruanda sai niin "vähän"
uutisaikaa ja WTC nyt sit niin paljon. Tuota,
tottahan oli, että USA:n tapaus uutisoitiin paljon
suuremmin otsikoin, mutta USA on länsimaa. Näin
länsimaalaisena voin sanoa, että länsimaiden asiat
koen paljon henkilökohtaisemmiksi, kuin Ruandan
asiat. En toki jäänyt uutispimentoon Ruandankaan
osalta, mutta varmasti maat Ruandan lähellä
surivat moista kansanmurhaa paljon voimakkaammin
kuin me. Ehkä jopa polttivat kynttilöitä jne.
Surevatko he näin WTC:n uhreja? Tuskin... Näin on
siis oikeutettua surra enemmän omiaan, kun muita.
Pienessä mittakaavassa asia voisi olla seuraava:
kyllä totta vieköön surisin enemmän naapurini
kuolemaa, kun sinun naapurisi kuolemaa, joka
varmasti surettaisi sinua enemmän. Eikö? USA on
lähempänä minua kuin Ruanda, joten suren sitä
enemmän. Toki kuolema aina on ikävä juttu, mutta
mitä läheisempi tapaus, sitä surullisempi.
Eikö porukka täällä lue uutisia (kun ei kerran
Ruandasta tarpeeks tietoo oo saanu) vai etsiikö ne
vaan oikeutusta ja hyväksyntää sille, että ne ei
halua välittää? Jenkki-inho tuntuu olevan pinnalla
ja niitä syytetään jopa siitä, että ne ampu oman
siviilikoneensa alas. Ihan kun ne ihmiset siä
koneessa olis selvinny ehjänä siitä mahdollisesta
kohteeseen törmäämisestä. Mun mielestä se oli
urhea teko, jolla säästettiin mahdollisesti vielä
useampia ihmisiä kuolemalta. Kaikki kun eivät vaan
ajattele niin. Olis kai vaan pitänyt antaa senkin
koneen mäjähtää ihmisten keskelle ja katsoo
paljonko lisää tuhoo sai terroristit aikaseks.
Miettikää, jos ne ei olis sitä alas ampunut, niin
porukka kai haukkuis niitä siitä, kun niin ei
tehty. Niin tai näin, aina väärinpäin...
tuijottelisivat ainoastaan omaa napaansa. Toinen
vaihtoehto on se, että ne ei seuraa uutisia,
paitsi WTC:n kohdalla, jolloin niiltä oli paha
välttyä. WTC:n iskua on oikeuteltu milloin
milläkin syyllä. Parhaimpia on ehkä nää "Kun
jenkitkin tappo Hiroshimassa"-jutut. Ihmiset ei
näytä tajuavan, että sota on sotaa ja sen sodan
aloittivat Japanilaiset ihan itse. Toistan, ihan
omasta vapaasta halustaan. Ookoo, Pearl Harbour
oli sotilaskohde, Hiroshima ja Nagasagi ei, mutta
ei siä Pearl Harbourissakaan tinaukkoja elellyt.
Ihan oikeita eläviä ihmisiä, joiden henki oli ihan
yhtä arvokas kuin siviilienkin.
Toinen asia mitä porukka täällä jahkaa on tää
5000:n ihmisen kuoleman vähättely hokien, että
"Ruandassa kuoli niin ja niin paljon." Porukka
ihmettelee, että miks Ruanda sai niin "vähän"
uutisaikaa ja WTC nyt sit niin paljon. Tuota,
tottahan oli, että USA:n tapaus uutisoitiin paljon
suuremmin otsikoin, mutta USA on länsimaa. Näin
länsimaalaisena voin sanoa, että länsimaiden asiat
koen paljon henkilökohtaisemmiksi, kuin Ruandan
asiat. En toki jäänyt uutispimentoon Ruandankaan
osalta, mutta varmasti maat Ruandan lähellä
surivat moista kansanmurhaa paljon voimakkaammin
kuin me. Ehkä jopa polttivat kynttilöitä jne.
Surevatko he näin WTC:n uhreja? Tuskin... Näin on
siis oikeutettua surra enemmän omiaan, kun muita.
Pienessä mittakaavassa asia voisi olla seuraava:
kyllä totta vieköön surisin enemmän naapurini
kuolemaa, kun sinun naapurisi kuolemaa, joka
varmasti surettaisi sinua enemmän. Eikö? USA on
lähempänä minua kuin Ruanda, joten suren sitä
enemmän. Toki kuolema aina on ikävä juttu, mutta
mitä läheisempi tapaus, sitä surullisempi.
Eikö porukka täällä lue uutisia (kun ei kerran
Ruandasta tarpeeks tietoo oo saanu) vai etsiikö ne
vaan oikeutusta ja hyväksyntää sille, että ne ei
halua välittää? Jenkki-inho tuntuu olevan pinnalla
ja niitä syytetään jopa siitä, että ne ampu oman
siviilikoneensa alas. Ihan kun ne ihmiset siä
koneessa olis selvinny ehjänä siitä mahdollisesta
kohteeseen törmäämisestä. Mun mielestä se oli
urhea teko, jolla säästettiin mahdollisesti vielä
useampia ihmisiä kuolemalta. Kaikki kun eivät vaan
ajattele niin. Olis kai vaan pitänyt antaa senkin
koneen mäjähtää ihmisten keskelle ja katsoo
paljonko lisää tuhoo sai terroristit aikaseks.
Miettikää, jos ne ei olis sitä alas ampunut, niin
porukka kai haukkuis niitä siitä, kun niin ei
tehty. Niin tai näin, aina väärinpäin...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eipä ole oikein mitään lisättävää,
kerrankin todella hyvä kommentti!
En minä ole huomannut että kukaan olisi sanonut
että isku oli oikeutettu. No tietysti on joku
ääripää niinkin tainnut sanoa mutta
pääasiallisena teemana on ollut ihmisten
eriarvoisuus ja syylliset.
"Näin länsimaalaisena voin sanoa, että
länsimaiden asiat koen paljon
henkilökohtaisemmiksi, kuin Ruandan asiat. kyllä
totta vieköön surisin enemmän naapurini kuolemaa,
kun sinun naapurisi kuolemaa, joka varmasti
surettaisi sinua enemmän. Eikö? USA on lähempänä
minua kuin Ruanda, joten suren sitä
enemmän. Toki kuolema aina on ikävä juttu, mutta
mitä läheisempi tapaus, sitä surullisempi."
Kuka se tuijottikaan omaan napaan?
En tuijota omaan napaan. Olet ymmärtänyt käsitteen
väärin. Ajattelen ja rakastan läheisiäni
ENRMMÄN!!! En siis itseäni(omaan napaan
tuijottamista) tai joitakin kaukaisen maan
asukkeja. Ajattele globaalisti ja toimi
paikallisesti. Niin saadaan jotain aikaankin.
Omaan napaan tuijottamista on myös se, että
vähätellään jenkkien 5000:tta uhria Ruandan
varjolla. Tahtoisin tietää moniko niistä
vaahtoajista surivat Ruandalaisia? Vai ovatko
Ruandalaisparat vain nyt sopiva pakotie, jotta ei
tarvitsisi kiinnittää huomiota sinne minne
muutkin...
Siis kyse ihmisten eriarvoisuudesta. Meidän
tulisi tuntea myötätuntoa niin kehitysmaalaisia
kuin teollisuusmaiden ihmisiä kohtaan.
Tietenkin kaikki surevat läheisiään koska he ovat
meille aidosti tärkeitä. Onko aitoa surra jos ei
sureta?
Ei tuolla kaduilla ihmiset pysähtyneet eikä
yksityisten ihmisten lipputangoissa paljon
lippuja näkynyt. Näyttää että tämä koskettaa
tavallista ihmistä vain spektaakkelina. Itse olen
enemmän huolestunut tulevista tapahtumista kuin
jo menetyistä ihmishengistä. Niitä ei kostamalla
saa takaisin.
Tietenkin jos aidosti suree niin se on hieno ele
ja osoitus myötätunnosta. Mutta teennäisyys
ärsyttää.
Ihmettelin omia reaktioitani. Hämmästynyt olin
kyllä jo aiemminkin, mutta varsinaisesti minua
koskettivat vasta eiliset näkymät pakenevista
sodanuhanalaisista afgaaneista jotka vaelsivat
minne pääsivät.
FST:n uutisointi oli esimerkillistä, sillä he
antoivat maassamme olevalle afgaaniväestön
edustajalle itselleen puheenvuoron.
Eivätkä vain selitelleet päälle, niinkuin moni
muu, vailla mediakritiikkiä tai itsenäistä
ajattelua.
Tähänsaakka on ollut niin ylivointista
meuhkamista, ettei siinä paljon ole omia
ajatuksiaan kuullut.
aito suru vastaan teennäisyys...jokainen surija
tietää itse kuinka aitoa se on...älä edes viitsi
tuhlata energiaasi toisten ihmisten suremisen
analysoimiseen...sinä et kuitenkaan koskaan saa
tietää onko suru aitoa vai ei...mitä se sitä
paitsi muuttaa jos suru on teennäistä, paitsi
että sinä raukka pieni "ärsyynnyt"?
Jos tuo oli tarkoitettu minulle niin mistä sinä
ärsyynnyit? En minä ketään kieltänyt suremasta
jos surettaa.
Analysointiin olen kyllä syyllistynyt mutta ei
siihen niin paljon energiaa mene.
Real think
Kirjoitit, että "USA on lähempänä minua kuin
Ruanda, joten suren sitä enemmän. Toki kuolema
aina on ikävä juttu, mutta mitä läheisempi
tapaus, sitä surullisempi."
Miten paljon siis suretkaan Kosovoa, joka on
taatusti lähempänä kuin USA?
Voi kuule! Surin taatusti myös sitäkin. Varsinkin,
kun vietin vuoden elämästä YK-joukoissa sielä...
Se oli minulle taatusti isompi asia. Älä sinä
arvostele, kun et kerran tiedä mistä puhut! Olen
nähnyt jotakin sellaista kauhua, jota sinä et
voisi edes kuvitella!
et varmana itke enempää jotakin lapissa
porokolarissa kuollutta tyyppiä kuin noita
jenkeissä kuolleita.
iiihahahaaa
*klopotiklop*
En ymmärrä kuinka Suomi on tullut niin USA-
vastaiseksi, vaikka Suomen kulttuuri on peilikuva
amerikkalaisesta vaikkakin vain pienoiskoossa.
Suomalaiset ovat mielestäni kateellisia ja
omanarvontunnottomia. Kun ei ole omanarvontuntoa
ja varmuutta siitä kuka itse on, alkaa helposti
syyttää toisia ja soittaa suutaan sen enempää
ajattelematta. Uhoaminen on aina kuulunut
suomalaisten opittuun elämäntapaan - isänmaan
rakkautta se ei ole. Itselleni USA on paljon
läheisempi kuin entisen Neuvostoliiton maat,
Arabimaat tai Afrikan maat. Kulttuurillisesti
tunnen siteen. Länsivaltioitten ajattelutapa on
ymmärrettävämpi kuin esimerkiksi muslimien,
joiden ajattelutapaa ei voi ymmärtää muuta kuin
ne, jotka siellä asuvat. Ihmisten pitää myös
nähdä tilanteen suuri kuva, eikä vain omien
pikkuympyröitten ja päähänpinttymien muovaama
kuva.
Kiitos, Tarmo viestistäsi.