Tuo ikänsä sinilevälauttaa rouskuttanut ja impannut meren pohjan elävä,
raateli itseään eteenpäin, matalassa rantavedessä lerpahtanutta sladdiaan
pohjaa pitkin raahaten, se sladdi kuuluisa hummernysä ei enää inahtanutkaan,
ei ottanut pohjaan, eikä taakse, ilman airon huitaisua, suoraan kiveksille tai
ongenkoukun kirpakkaa puraisua ja siiman kanssa sitä ylös hivuttaen.
Siksi munattoman, Rapuja koko ikänsä väkisin panneen raakku-hummerin pöhöttynyt
olemus, saastasta turvonnut maha ja kiukusta kitajava mönkiäisen suu haukkoi happea,
meren ranta vedestä johon biitsillä olevat auringonottajan vuoronperään jokainen,
yksitellen kävivät kusaisemassa suoraan Hummeri-Tenhon silmille ja ne kusaisut Tenho
dokasi välittömästi auki ammottavaan kitaansa, joka oli pieni kuin ahvenen anus.
Vetäisipä joku känninen pussikaljapussillaan tuon rapupedofiilin Siwan muovikassiin
kusaisten sinne lisää lantinkia ja muut meren elävät helpotuksen huokaisuna käväisivät pinnalla
pieraisemassa hyvästit tuolle paskan rohjokkeelle, joka yliturvonneena psyyketapauksena
oli jo kauan häirinnyt muuten niin rauhallista meren pohjaa, huusipa joku perään, marinoikaa
se ripuliin vuorokaudeksi ilman sipulia ja pippuria ja keittäkää ammoniakkikattilassa kaksi tuntia.
Niin lähti Hummeri-Tenho känniläisen pussikaljalaisen matkaan, niiden leirille nuotion ääreen ja
kaikki sitä kännissä sorkkimaan ja sytkärillä Tenhon palleja polttamaan, kipristeli Tenho kuin
viimeisillään enää vähiten ottamatta etuviistoon elimen heiluessa sivulerppuna kuin kaappikellon
kumajin. Enää ei pedo-Tenho polkenut kuin ilmassa sätkiviä raajojaan tuskan hien hyppiessä
pisaroina hänen rohjakkeisesta paisuneesta turvostaan kuin perunasäkki pellon pientareella.
Kyllästyi känniset moiseen tosi rumaan otukseen sitä muutaman kerran vielä kiusaten, viinalla
valellen, ja kekäleen sen anukseen istuttaen heittäen rohjopaskan kuin loppuun kuluneen
kitisevän Singerin biojäteastiaan ja kannen kiinni.
raateli itseään eteenpäin, matalassa rantavedessä lerpahtanutta sladdiaan
pohjaa pitkin raahaten, se sladdi kuuluisa hummernysä ei enää inahtanutkaan,
ei ottanut pohjaan, eikä taakse, ilman airon huitaisua, suoraan kiveksille tai
ongenkoukun kirpakkaa puraisua ja siiman kanssa sitä ylös hivuttaen.
Siksi munattoman, Rapuja koko ikänsä väkisin panneen raakku-hummerin pöhöttynyt
olemus, saastasta turvonnut maha ja kiukusta kitajava mönkiäisen suu haukkoi happea,
meren ranta vedestä johon biitsillä olevat auringonottajan vuoronperään jokainen,
yksitellen kävivät kusaisemassa suoraan Hummeri-Tenhon silmille ja ne kusaisut Tenho
dokasi välittömästi auki ammottavaan kitaansa, joka oli pieni kuin ahvenen anus.
Vetäisipä joku känninen pussikaljapussillaan tuon rapupedofiilin Siwan muovikassiin
kusaisten sinne lisää lantinkia ja muut meren elävät helpotuksen huokaisuna käväisivät pinnalla
pieraisemassa hyvästit tuolle paskan rohjokkeelle, joka yliturvonneena psyyketapauksena
oli jo kauan häirinnyt muuten niin rauhallista meren pohjaa, huusipa joku perään, marinoikaa
se ripuliin vuorokaudeksi ilman sipulia ja pippuria ja keittäkää ammoniakkikattilassa kaksi tuntia.
Niin lähti Hummeri-Tenho känniläisen pussikaljalaisen matkaan, niiden leirille nuotion ääreen ja
kaikki sitä kännissä sorkkimaan ja sytkärillä Tenhon palleja polttamaan, kipristeli Tenho kuin
viimeisillään enää vähiten ottamatta etuviistoon elimen heiluessa sivulerppuna kuin kaappikellon
kumajin. Enää ei pedo-Tenho polkenut kuin ilmassa sätkiviä raajojaan tuskan hien hyppiessä
pisaroina hänen rohjakkeisesta paisuneesta turvostaan kuin perunasäkki pellon pientareella.
Kyllästyi känniset moiseen tosi rumaan otukseen sitä muutaman kerran vielä kiusaten, viinalla
valellen, ja kekäleen sen anukseen istuttaen heittäen rohjopaskan kuin loppuun kuluneen
kitisevän Singerin biojäteastiaan ja kannen kiinni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hummerille Stipendi, kultainen longero :))
muutakin (muunneltuna) kuin tenhoa itseään.
mutta tenhon ei itse alkuperaista tarvitse muuttaa, kun tehoaa lahden tappouhkaajan muutenkin