NL ilmoitti II maailmansodan jälkeen taistelleensa VIII vastaan.
Se oli kuulemma ollut protyyppi, mutta sillä oli myös "kaksoissisar".
Itseäni kiinnostaa oliko ko. "maataistelun linnoituksia" ikinä ollut muuta kuin suunnittelupöydillä?
Maus taisi olla ns. kauppanimi, mutta onko sellaisia ollutkaan?
Ohessa linkki mielikuvitussivuille...
http://www.youtube.com/watch?v=-pYVmn2LJAc&feature=related
Se oli kuulemma ollut protyyppi, mutta sillä oli myös "kaksoissisar".
Itseäni kiinnostaa oliko ko. "maataistelun linnoituksia" ikinä ollut muuta kuin suunnittelupöydillä?
Maus taisi olla ns. kauppanimi, mutta onko sellaisia ollutkaan?
Ohessa linkki mielikuvitussivuille...
http://www.youtube.com/watch?v=-pYVmn2LJAc&feature=related
Vastaukset 30
Vanhimmat
oli toisen maailmansodan suurin panssarivaunu, kooltaan, aseistukseltaan ja panssaroinniltaan. Sodan päättymisen vuoksi Panzer VIII (Maus) jäi keskeneräiseksi prototyypiksi eikä koskaan osllistunut varsinaisiin taistelutehtäviin. ( "maus" = hiiri Suomeksi)
Eipä ollut uusista aseista paljoa iloa kun vanhemmilla aseilla varustettuja joukkoja tulvi jokapuolelta. Saksan puolustautuminen sodan lopulla oli muutenkin aivan älytöntä. Siinä vain omat joukot teurastettiin viimeiseen mieheen (vain fiksut tajusivat antautua).
Mitä tekee hienoilla aseilla, jos ei ole mitään puolustettavaa?
"Eipä ollut uusista aseista paljoa iloa kun vanhemmilla aseilla varustettuja joukkoja tulvi jokapuolelta."
Liittoutuneet ottivat uutta kalustoa käyttöön tai päivittivät vanhaa aivan yhtä ahkerasti. Yritätkö sanoa, että uutta kalustoa ei olisi pitänyt ottaa käyttöön?
oli jo "paperilla" käänteentekevä, eräänlaiseen "tietokoneesen" perustuva paineilmajärjetelmä. Sillä olisi voitu tasata painojakaantuma, ja tankki olisi ollut ylivoimainen maastossakin. Ei vaan toteutunut. Taisi loppu rahat Saksan aseteollisuudelta?
Nämä molemmat panssarivaunut jäivät prototyypeiksi ja mm. Hiiren testit osoittivat selkeästi sen viat. Itseasiassa jo Kuningastiikeri osoitti, että Saksan tuon aikainen kyky rakentaa järeitä panssareita oli saavuttanut lakipisteensä ja nuo kaksi prototyyppiasetta todistivat tämän. Naanpä Hiiri oli niin painava, ettei kyennyt toimimaan luotettavasti edes maantiellä maastosta puhumattakaan ( se oli kaikenlisäksi "maantiensärkijä") ja panssaroinnin sekä tulivoiman aikaansaama lisäetu enemmän kuin kuittaantui hitaudella ja kalliilla valmistuskustannuksilla ja moni valmistustekninen ongelmakin oli ratkaisua vaille.
Parhaan katteen Saksan panssarivaunusuunnittelu olisi saanut keskittymällä Pantterin edelleen kehittämiseen panostamalla. Kyseinen vaunu oli hinta/laatu suhteeltaan aivan toista luokkaa kuin nyt kuvatut panssarityypit ja jo valmiiksi käytössä koeteltu ja menestynytkin sotakone. Niin T34/85 kuin Shermankin olivat sen suhteen monilta ominaisuuksiltaan alivoimaisia juuri nämä vaunut muodostivat Saksan vihollisten panssarivoimien enemmistön. Joku Cromwell tai KV 85 eivät pärjänneet sen paremmin.
massiivinen Maus oli 188:n tonnin painoinen. Koska sillat eivät olisi kestäneet Mausin painoa, vaunun suunniteltiin ylittävän joet "kahlaamalla" snorkkelin ja periskoopin avulla. Jotta tiet eivät murskaantuisi vaunun alla, telat olivat 60 prosenttia koko vaunun leveydestä.
Aseistus. Yksi 128 mm ja yksi 75 mm Pv-kanuuna ja yksi 7.92 mm MG-34 konekivääri.
Nopeus: Noin 20 km / H.
on suurin koskaan rakennettu panssarivaunu, saksalaiset suunnittelivat vielä paljon suurempia vaunuja.
1942 Saksan johto hyväksyi suunnitelman rakentaa Mausin seuraajan, Landkreuzer P. 1000 Ratten, joka olisi ollut 35 metriä pitkä ja 1000 tonnin painoinen, eli noin kymmenen kertaa painavampi kuin Maus.
Suunnitteilla oli vieläkin suurempi liikkuva "linnoitus" eli 42 metrin pituinen ja 2500 tonnin painoinen Land-
krouzer P. 1500 Monster.
toimimaan maanteillä maastosta puhumattakaan. Missä sen sitten ajateltiin toimivan? Oliko suunnittelijoilla aivan pallo hukassa.
Mitä virkaa on tuollaisella köntyksellä, jonka syöksypommittaja kykenee tuhoamaan yhdellä ainoalla pommilla?
Aivan älyttömiä suunitelmia kuten oli Dora-junatykki (80cm) tai Karl Mörser -telatykki.
Samalla materiaalilla ja työllä voitiin tehdä paljon pieniä vaunuja.
Karl-Gerät
http://en.wikipedia.org/wiki/Karl-Gerät
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Mortars_Karlgeret_Adam.jpg
Schwerer Gustav
http://en.wikipedia.org/wiki/Schwerer_Gustav
suunnittelijoilla oli monia ja taatusti vielä ihmeellisempiä "sotakoneita" piirustuslaudoilla. Joitakin myös kokeiluasteella. Olisikin mielenkiintoista saada kuvallista ja teknillistä tietoa noista suunnitelmista. Jos sitä tietoa yleensä enää on saatavilla.
saksalaisten asesuunnittelijoiden tietynlaista jälkijättöisyyttä näennäisestä edistyksellisyydestään huolimatta. Voisi sanoa että paitsi kenraalit, myös saksalaiset suunnittelijat valmistautuivat voittamaan edellistä sotaa. Ensimmäinen maailmansota oli tykkien sota. Doraa ei kannatakaan arvostella muutoin kuin tästä näkökulmasta, sen tarkoitushan oli murtaa Maginot-linjan ja myöhemmin Gibraltarin linnoitukset, ja laite suunniteltiin jo 30-luvun alkupuolella. Sen sijaan mega-panssarien jatkokehittelyä on vaikeampi ymmärtää. Kuten liittoutuneet osoittivat Normandiassa, panssarien aika alkoi jo olla pahasti ohi, ilmaherruus halvaannutti ja tuhosi panssarit. Pelätyt 1 ja 2 SS-panssaridivisioona eivät saaneet Normandiassa oikein mitään muuta kuin oman tuhonsa aikaiseksi. Johtui ehkä Göringin rappiosta ja välinpitämättömyydestä ettei Saksa tätä kyennyt huomaamaan ja tuottamaan utopististen kolossitankkien ja muun roskan sijasta tankkien tuhoamiseen tarkoitettuja Typhoonin tyyppisiä rynnäkköhävittäjiä itärintamalle, jossa niille tootisesti olisi löytynyt töitä. Jo näinkin mm. Rudel teki vahvaa tulosta jo täysin vanhentuneella Stukallakin.
panssarivaunuja ei suunniteltukaan hyökkäystoimintaan, vaan puolustukseen. Niiden tehtäväksi oli tarkoitettu "kaikkien liittoutuneiden maassa liikkuvien aseiden tuhoaminen" Maus kyllä pystyi myös liikehtimään maastossa, kaksi kpl ehdittiin valmistaa taistelukuntoon, mutta (MB- disell) moottorien lastentautivaiheen" vuoksi ne eivät pystyneet osallistumaan taisteluun Berliinistä 1945. Vaikea Mausia oli tuhota lentopommeinkaan. 200 mm panssarointi
kesti kaikki sen ajan pommit ja kranaatit. Leveät telat olivatkin ainoa heikompi kohta Mausissa.Sen kanuunat pystyivät tuhoamaan jokaisen vihollisen panssarin 3.5 kilometrin etäisyydeltä.
Tai pikemminkin sen murtuminen.
Koko Salamasodan ideahan perustui alusta asti nimenomaan lentokoneitten ja maavoimien, ml. panssarit, yhteistoimintaan ja Saksan menestys Ranskassa 1940 on tästä paras esimerkki. Ranskalaiset ja osin englantilaisetkin omasivat laadullisesti ja lukumääräisestikin ylivoimaisen panssarikaluston, mutta parempi organisaatio ja ilmatuki saivat Saksan silloiset panssaridivisioonat näyttämään paremmilta kuin ne olivatkaan.
Vuonna 1944 kaikki oli muuttunut. Saksa oli romuttanut Volgan ja Weikselin väliin 100 000 puna-arnmeijan panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä, mutta menettänyt omankin iskuvoimansa ja varsinkin Luftwaffe oli varjo itsestään. Yksittäiset panssarivaunut kykenivät yhä tekemään kovaa tulosta (Wittman) , mutta Saksan puuttuva ilmatuki ja vastaavan ylenpalttisuus vastapuolella antoi laadullisesti heikommille länsivaunuille mahdollisuuden voittaa. Vuonna 1940 saksalaiset olivat kutsuneeet aurinkoisia ilmoja Göringin keliksi, mutta 1944 he toivoivat matalapilvisyyttä ja sadetta.
Typhoon päätyi rynnäkkökoneeksi paljolti siksi, ettei sillä ollut tarvittavaa iskuvoimaa Focke Wulfeja vastaan. Rynnäkkökoneenakin se olisi joutunut vaikeuksiin, jos Saksan käytössä olisi ollut enemmän ja parempia hävittäjiä ja ennenkaikkea ilmavoimien polttoainehuolto olisi pelannut. Se, että rintaman yllä lenteli runsain mitoin Tempestejä ja Mustangeja sai Typhoonin näyttämään paremmalta ja iskukukyisemmältä kuin se olikaan.
Luftwaffen alennustila ei ollut yksin Göringin vika vaikka hän siitä päävastuun kantaakin. Loppujen lopuksi koko katastrofin pääsyynä oli se, että sota syttyi kaksi vuotta liian aikaisin, jotta lähes tyhjästä luotu organisaatio olisi ehtinyt vakiintua ja varsinkin suunnitteluporras olisi saanut aikaa kehittelytyön todelliseksi vakioimiseksi.
Nythän koko teollisuudenala jouduttiin luomaan lähes tyhjästä muutaman sadan työntekijän nyrkkipajoista yli 100 kertaisiksi suurtuotantolaitoksiksi pelkästään työvoiman ja tuotantovolyymien suhteen ja yksinomaan koulutetun työvoiman tarve oli 1939 sietämättömässä tilassa ja suunnittelutyö kuralla ilman Göringin ja Udetin osin erheellisiä näkemyksiäkin.
Göring ei siis ollut yksin syyllinen, mutta joku Milch ei saanut hänen tukeaan ja ylipäätään jälkikäteen Göringin epäonnistuminen 1941 mennessä oli jo selvä asia ja vastuun kantaa siis myös Hitler, jonka olisi pitänyt siirtää Göring toisiin tehtäviin.
Ei Focke Wulf 190 ollut mikään huono rynnäkkökone. Ongelma vain oli se, että ko. koneella oli hyvänä yleistoimintakoneena käyttöä vähän kaikkialla ja enemmän kuin sitä ikinä kyettiin tuottamaan.
Messerschmitt 262 taas oli monin tavoin keskeneräinen ja täynnään lastentauteja kun se ilmestyi sotataivaalle. Todennäköisesti panostaminen Focke Wulf 152 ja Dornier 335 hävittäjäkoneisiin sekä Heinkel 219 ja Focke Wulf 154 yöhävittäjiin olisi loiventanut Luftwaffen kokemaa alamäkeä 1944 ja antanut hivenen lisäaikaa suihkukoneprojektien kehittämiseen ja ainakin niiden moottorien luotettavuuden parantamiseen. Sodan lopputulokseen tällä ei olisi ollut merkitystä, mutta Wehrmactin oltavat Ranskassa olisivat olleet vähän mukavammat ja liittoutuneiden mieshukka hivenen suurempaa. Sodan vähänkin pitkittyessä Focke Wulf 183 suihkuhävittäjän ilmestyminen olisi saanut aikaan jopa muutaman paikallisen katastrofin.
Tämä kaikki on tietenkin jossittelua ja olisi vaatinut todennäköisesti konetuotannon siirtymistä Speerin alaisuuteen jo alkuvuodesta 1942.
"Vaikea Mausia oli tuhota lentopommeinkaan. 200 mm panssarointi
kesti kaikki sen ajan pommit ja kranaatit. Leveät telat olivatkin ainoa heikompi kohta Mausissa."
Liittoutuneiden kokemukset raskaita vaunuja vastaan viittasivat siihen ettei läpäisy ole välttämättä lainkaan vaadittu. Polttoaseet esimerkiksi nauttivat kasvavaa suosiota raskaita vaunuja vastaan käytettynä varsinkin länsirintamalla -45 kun suuri osa jäljellä olevista saksalaisvaunuista oli Tiikerin sukuisia hirviöitä kyttäämässä jossain tien varrella. Erityisesti suorana ja epäsuorana ammutut yleiskäyttöiset fosforikranaatit olivat ja pysyivät kestosuosikkina, koska vaikka vihollista ei heti saataisikaan kärvennettyä ulos vaunustaan ammus tuottaisi kuitenkin mojovasti savua sokaisten vihollisen arvokkaaksi hetkeksi.
Tiikeri kakkosta oli erittäin vaikea tuhota. Niitä vaan oli niin vähän, ettei niillä ollut ratkaisevaa merkitystä. Mausia vielä vähemmän, 2 kpl. Nekin lastentautisia. Mutta jos. ja jos....
Ei kukaan kai ole päinvastoin sanonutkaan? Sellaisen vaunun totaalinen tuhoaminen ei ollut läheskään aina edes välttämätöntä, koska miehistöt voitiin suostutella jättämään vaununsa vähemmälläkin. Viimeisenä vaihtoehtona olivat aina panssarivoimien "tarkka-ampujat" eli tarkoitukseen pyhitetyt pst-vaunut, joita yleensä suosittiinkin jos vain tiedettiin isojen oleilevan alueella. Pitkän matkan matseja yleensä vältettiin minkä tahansa reslan kanssa ellei kyseessä ollut aivan herkullinen paikka kylkeään esittelevään vihulaiseen, mutta saksalaisten aggressiivinen panssaritaktiikka mahdollisti sellaisetkin tilanteet.
Kaikki Tiikerit olivat äärimmäisen harvinaisia mikä on niiden luonteen huomioon ottaen ihan ymmärrettävää. Ehjän ja miehitetyn vaunun kohtaaminen ei ollut kovinkaan tavallista.
Tämä on aika kiinnostava aihe
"Ranskalaiset ja osin englantilaisetkin omasivat laadullisesti ja lukumääräisestikin ylivoimaisen panssarikaluston..."
Täällä oli hyvä keskustelu aiheesta viime joulukuun tienoilla. Liittoutuneiden ylivoima panssarien määrässä oli varsin marginaalinen erityisesti, koska heillä oli vähemmän ja pienempiä panssaridivisioonia. Liittoutuneiden puolella erinomaiset kevyet panssaridivioonat esiintyivät todella edukseen Belgiassa torjuessaan itseään vahvemman saksalaisen panssariarmeijakunnan, joten organisaationsa puolestakaan lännen panssarivoimat eivät olleet täydellisessä vararikossa. Panssariyhtymät vain olivat vasta kehitysvaiheessa ja niitä oli vielä liian vähän.
Liittoutuneiden vaunut yleensä olivat paremmin panssaroituja ja saksalaisilla vastaavasti parempi tehopaino ja runsaampi viestintälaitteisto. Aseistus yleensä oli suhteellisen alitehoista molemmilla puolilla. Englantilaisilla muuten tilanne oli Ranskaan ja Saksaan nähden erityisen paha, koska heidän reilusta kolmesta sadasta vaunustaan iso osa oli verrattain hyvin panssaroitu, mutta vain parissa kymmenessä edes oli tykki aseena, minkä vuoksi heillä ei ollut juuri mahdollisuuksia panssaritaisteluun muuten kuin ehkä yrittää ajaa vastustajan päälle.
"...mutta parempi organisaatio ja ilmatuki saivat Saksan silloiset panssaridivisioonat näyttämään paremmilta kuin ne olivatkaan."
En sanoisi välttämättä panssaripainotteista organisaatiota niinkään pahaksi ainakaan sodan tuolle kaudelle. Liittoutuneiden palatessa Ranskaan, osa heidän ps-divisioonistaan käytti yhä tuollaista vanhanaikaista organisaatiota. Moitteet kohdistuivat arvattavasti yhtymien suhteellisen jalkaväkiheikkouden tuomaan jäykkyyteen ja siihen, että niiden piti lainata osia muista divisioonista tarvittavien tukielementtien saamiseksi.
Kuitenkin, minusta on mielenkiintoista huomata, että nuo argumentit pyyhkiytyivät jäljettömiin niillä hetkillä kun Ardenneilla tarvittiin äkkiä voimakkaita panssariresevejä. Nuo isot divisioonat olivat ns. jäykkyydestään huolimatta ensimmäisten joukossa paikalla ja pystyivät nopeasti ottamaan rintamavastuun suht laajalla alueella. Yhtymien panssarirunsaus lisäksi teki mahdolliseksi pilkkoa tuollainen divisioona hätätilassa useiden sekalaisten taisteluryhmien vahvistukseksi ja silti säilyttää edes kohtalainen tulivoima, vaikka se ei ehkä ideaalinen ratkaisu ollutkaan. Toinen taistelussa kokeiltu vaihtoehto oli puolestaan massiivinen keskitetty ps-hyökkäys, jossa organisaatityyppi todella saavutti suurimman menestyksensä.
asesuunnittelu oli hämmästyyttävän laajaa ja edistyksellistä. Ehkä liikaankin. Hiterlehän ei omannut kovin merkittävää aseteknistä tietoa, mutta hänellä oli ideoita ja hän uskoi uusiin innovaatioihin.
Mutta realismi puuttui. Vahinko
Liittoutua nyt pikkuvaltioiden kanssa, esim. Olisi pitänyt liittoutua Ranskan, Englannin ja Usa: kanssa.
asesuunnittelijat kehittivät myös Panzer VIII Mausista ilmatorjuntaversion jossa oli 2 kpl 88 mm:n nopeaa IT-tykkiä
sekä mallin E-100, joka oli varustettu Mausin tykkitornilla. Tämä huippuase ristittiin "Maus Tigeriksi" Nämä eivät ehtineet kuitenkaan tulla valmistukseen.
syyttää itseään. Miksi lähteä sotaan "puolta mailmaa" vastaan ?
saksalaisittain oikeutettu kostosota ensimmäisen maailmansodan "vääryyksiä" vastaa. Oikeastaan ymmärettävää.
piti olla jo vanhentunut ase. mutta eipäs olekaan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että taisteluhelikopterit ovatkin kohta museotavaraa. Niillä ei ole oikeasti mitään taisteluarvoa tänä päivänä.
Jos vihollisina on "rättipäitä" joilla ei ole mitään millä ampua takaisin. Tietenkään mitään edes hieman modernimpaa valtiota vastaan on vispilöillä turha lähteä... tämähän todistettiin balkanilla 90-luvulla.
Käytiinkö Kosovossa maasotaa NATOn ja Serbien välillä? Ei. Miksi silloin olisi käytetty tst-koptereita, jotka on tarkoitettu maavoimien kiinteään tukemiseen eikä mihinkään strategiseen ilmasotaan??
Tst-hekoilla on ollut ja on vieläkin käyttönsä konventionaalisessa sodassa: niitä on käytetty Irak-Iran-sodassa, Georgian sodassa, Lähi-Idän sodissa (esim. Israel-Syyria Libanonissa 1982; Cobrat teki selvää jälkeä T-72-kolonnista huolimatta tehokkaasta ja runsaasta ilmatorjunnasta), Aavikkomyrskyssä, Angolan sodassa yms. Ja turha tulla ulisemaan, että helppohan niitä on köyhiä vastaan käyttää; ilmatorjuntaa kun noilla sotien osapuolilla oli huomattavasti enemmän kuin Suomella ja suurvaltojen kouluttamina osasivat myös niitä käyttää.
mistähän löytyy tämänpäivän parhaat taisteluvaunut?
jonkin asiantuntijan lausunto paikallaan, mutta ehdotan että ainakin Israeliainen Merkava IV voisi olla sellainen. Tai USA: Abram A2. Onhan sitten saksalainen Leobard ja myös ranskalainen ja venäläinen moderni vaunumalli huomioitavia. Merkava käyttää esim. Flesetti ammusta, jossa on tuhannen "neula" kärkeä, jotka levittäytyvät laajalle alalle ammuttaessa.
Sekä 60 mm kranaatinheitin aseinaan. Panssaroinnin suojana on erikoinen polttoaineneste
suojaus. Myös optiikka on huipputasoa. Vaunut ovat yleensä myös palosuojattuja halon järjestelmällä. Vaunuja pyritään tuhoamaan ohjuksin , "nuolikranaatein" ja "tienvarsimiinoin"
Myös "köyhdytettyä" uraania ja volframia käytetään kranaateissa joilla vastustajan vaunu pyritään tuhoamaan. Ammus läpäisee 600 mm pansaroinnin täsmälaukauksella 2000 m:n päästä.
käyttöä valmisteltiin serbejä vastaan. Ne todettiin kuitenkin niin riskialttiiksi ja koko homma niin monimutkaiseksi, että kuukausien valmistelun jälkeen asiasta luovuttiin.