Tai muualla kiusattu, lue tää!!!!
Minua kiusattiin todella intensiivisesti koko yläasteajan. Joka ikisellä tunnilla ennen opettajan tuloa sain kuulla "rupinaamaläski"-kommentin. Seiskaluokalla hairahduin näpistykseen, jäin siitä kiinni. Sen jälkeen sain kuulla "läskirupinaamavaras"-kommentin joka päivä monta kertaa. Läski olen nykyään, silloin olin normaalipainoinen teini, akne tosin kukoisti. Oman luokan poika kutsui minua tuolla litanialla. Välitunnilla, (jos en ehtinyt karkuun) toisen luokan tyttö jatkoi haukkumista.
Amikseen kun mentiin niin olin helpottunut, aattelin että nyt se kiusaaminen jäi taakse!! Kunnes huomasin, että se toisen luokan pahin kiusaaja tuli samalle luokalle. Kaks kuukautta kestin, sitten lähdin. Otin kamani ja kävelin kesken päivän 12 kilometriä kotiin.
Ja yläasteella kun oli päivä kun tutustuttiin "seuraavaan kouluun", just sinä päivänä multa repes toisesta kengästä pohja irti. Talkkari korjas sen jeesusteipillä, ei sit yhtään hävettänyt "tutustua" autoamikseen.... Kun sinne piti mennä poikia tapaamaan... Saatana et hävetti!!!!
Nuo kerroin vain vertailuksi.
Työtä ja uraa en ole edelleenkään löytänyt, mutta en edes halua sellaisia.
Miehen löysin ja hän rakastaa minua tämmöisenä!!
Siitä löytämisestä on jo yli 13 vuotta. Ja vasta muutama viikko sitten minä oikeesti TAJUSIN!!!!
Tajusin, että MINÄ olen tärkeä!! Ihan tämmösenä!!
Ja se olis tärkeää jokaisen huomata!!!
SINÄ olet tärkeä!!!!
Kiusattu:
Vaikka sinusta tuntuu nyt, ettei kukaan sinua rakasta, tai ettei kukaan sinusta edes välitä, niin sanon että olet väärässä!!!!!
Vähän pitää itse uskaltaa, kyllä sinusta tykätään!!:)
Minua kiusattiin todella intensiivisesti koko yläasteajan. Joka ikisellä tunnilla ennen opettajan tuloa sain kuulla "rupinaamaläski"-kommentin. Seiskaluokalla hairahduin näpistykseen, jäin siitä kiinni. Sen jälkeen sain kuulla "läskirupinaamavaras"-kommentin joka päivä monta kertaa. Läski olen nykyään, silloin olin normaalipainoinen teini, akne tosin kukoisti. Oman luokan poika kutsui minua tuolla litanialla. Välitunnilla, (jos en ehtinyt karkuun) toisen luokan tyttö jatkoi haukkumista.
Amikseen kun mentiin niin olin helpottunut, aattelin että nyt se kiusaaminen jäi taakse!! Kunnes huomasin, että se toisen luokan pahin kiusaaja tuli samalle luokalle. Kaks kuukautta kestin, sitten lähdin. Otin kamani ja kävelin kesken päivän 12 kilometriä kotiin.
Ja yläasteella kun oli päivä kun tutustuttiin "seuraavaan kouluun", just sinä päivänä multa repes toisesta kengästä pohja irti. Talkkari korjas sen jeesusteipillä, ei sit yhtään hävettänyt "tutustua" autoamikseen.... Kun sinne piti mennä poikia tapaamaan... Saatana et hävetti!!!!
Nuo kerroin vain vertailuksi.
Työtä ja uraa en ole edelleenkään löytänyt, mutta en edes halua sellaisia.
Miehen löysin ja hän rakastaa minua tämmöisenä!!
Siitä löytämisestä on jo yli 13 vuotta. Ja vasta muutama viikko sitten minä oikeesti TAJUSIN!!!!
Tajusin, että MINÄ olen tärkeä!! Ihan tämmösenä!!
Ja se olis tärkeää jokaisen huomata!!!
SINÄ olet tärkeä!!!!
Kiusattu:
Vaikka sinusta tuntuu nyt, ettei kukaan sinua rakasta, tai ettei kukaan sinusta edes välitä, niin sanon että olet väärässä!!!!!
Vähän pitää itse uskaltaa, kyllä sinusta tykätään!!:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
on, että tuollaisen asian joskus tajuaa, sillä jokainen meistä on jollekin tärkeä, vaikkei sitä aina huomata. minusta on hyvä, että ihmiset ei ole samasta muotista vedettyjä, kuten eräs "hirmuhallitsija" aatu joskus halusi :(( annetaan kaikkien kukkien kukkia, sillä elämä on ihanaa.
entinen koulukiusaaja, mutta myöhemmin siitä hintansa maksanut. joten sanon kaikille *rakastakaa lähimmäistänne*
muistat ja myönnät kiusaamisesi?
Minulla on kiusallinen kokemus kiusaajan kanssa.... Oltiin parkissa ja kaveri mietti mihin laitetaan pullot ennen baariin menoa. Minä sanoin et pistetään ton viereisen auton katolle. Kuski ehti paikalle, enneku ehdittiin lähteä. Hän sanoi nätisti, et ota pullo pois, miä kun näin hänet niin säikähdin todella!! Eka ajatus oli, et nyt se taas alkaa... Hän totesi, et "katos, täällähän on entisiä luokkalaisia!!" Ja tervehti asiallisesti ja jutteli.
Siitä päättelin, että kiusaajat eivät todellakaan tajua mitä tekevät.
homma sattui aika pienessä koulussa, mutta et usko kuinka paljon ja kauan olen siitä syyllisyyttä kantanut omassa mielessäni. nyt (jo 20v sitten) onneksi olen saanut asiat puhuttua selviksi kaikkien kiusaamieni henkilöiden kanssa ja olen saanut omantuntoni kanssa rauhan. et usko kuinka se helpotti, eikä tarttenut edes uskoon tuloa :))))
myöhemmin olen ollut mukana muutamissa kouluissa ns. välituntitarkkiksena, ennaltaehkäisemässä, sekä puuttumassa selviin kiusaamis tapauksiin. multa se onnistuu toteamuskin, milloin on syytä puuttua asiaan, kun on omakohtaista kokemusta asiasta. vastasin sulle jo yhteen viestiin tuolla muualla, kun vasta palasin tuolta nuorison parista.
eivät todelakaan tajua sitä myöhemmin, jos ei itselle satu jotain dramaattista myöhemmin, näin mä näen asian???
ja tärkeää on se, että sinä olet selvittänyt välisi kiusaamiesi kanssa.
Miä haluaisin tietää, miksi alunperin kiusasit?
Ehkä selvitän sitä, miksi minua kiusattiin...
kerroin toi kiusaaminen tapahtui pienessä koulussa ja se siihen aikaan tietynlaisen egon nosto oli tärkeää. oli siinä ns. jengiläisyyttäkin, kun olin porukassa hiukka vanhemmassa porukassa, niin oli helppo iskeä sitten oman ikäisiin luokkakavereihin.
silloin oltiin 5-7 luokkalaisia ja yks kiusatuista jäi/ajoi? rekan alle, oli kuulemma kääntänyt polkupyörän suoraan auton alle. tää keveri oli mua pari vuotta vanhempi, joten en kuulunut hänen kiusaajiinsa, sillä olin tuon pojan kamu. se herätti munt omista teoistani ja ymmärsin kuinka paskamainen olen ollut :((
Olen pahoillani.. ihan kauhea on tommonen kokemus!! Kenelle tahansa!!!
Ei nyt noin pahasti aina tarviis käydä et kiusaajat tajuais.....
Voi kun nykylapset sasis käsittämään, että kiusaamisella saattaa pilata toisen elämän.
Teininä ollaan julmia!! Jos noin sanoo, niin ne tekee just niin.
Sanotaan, että ihminen tekee oman kohtalonsa.
Nuo minun kokemukset luettuanne myönnätte varmaan, että on olemassa myös ihan silkkaa huonoa tuuria.
Siitä huolimatta minä jo 30-vuotiaana tajusin elämän hienouden!!!:)
Jos teinit lukee tän, niin uskokaa että minä kyllä tiedän!!!
Kyllä se varmasti tuntuu siltä, että elämä loppuu. Ei se lopu.
Sieltä se vasta alkaa....:)
Teillä on paremmat ajat edessä!!!:)
ei kykene itseään puolustamaan näitä raukkamaisia yksilöitä vastaan.
Aikoinaan valitsin toisenlaisen tien. Kun ensimmäinen kiusaaja yritti aloittaa, se loppui, kuin kananlento heti ennen aloitustakaan. Kouluterveydenhoitaja sai töitä ja luokka hurrasi. Ei tullut kukaan toista kertaa yrittämään. Eli, vastasin heti kovalla tavalla, kuten minua oli eräs ylempi luokkalainen neuvonut tekemään. Nämä kiusaajathan ovat raukkoja pelkureita, jotka etsivät juuri sitä luokan heikkoa lenkkiä. Annat kerran periksi, niin saat antaa aina. No, minä vetelin heti kuonoon perusteellisella huolellisuudella ja ongelma poistui. Vuosien mittaan minulta pyydettiin apua moneen kertaan ja yleensä pelkkä vilkaisu öykkäriin riitti rauhoittamaan hänet. Mikään nyrkkisankari en ole koskaan ollut, mutta oikeudenmukaisuuden vuoksi olen matsannut monta kertaa kouluaikoina voitokkaasti. Olisiko nyrkkeilyharrastuksestani ollut hieman apua, tiedä sitten.)) Ymmärrän, että tyttöjen koulumaailmassa on tilanne usein paljon pahempi, mutta ei heidänkään pidä antaa pikkusormea kiusaajille, koska muuten ne vie koko elämän. Pelkoa EI saa näyttää, vaikka pelottaisikin. Oma lääke on heille ainoa lääke. Mikään kaunis puhuminen ei tehoa näihin henkisesti sairaisiin luusereihin.
ovat juuri näitä "Hummereita", jotka eivät tosipaikan tullen pärjään ja juoksevat karkuun pissit housussa.
Niin asiat ovat monen muotoisia mutta aina se ei ole sitä miltä näyttää minulle tehtiin niin että tultiin irvailemaan ja haukkumaan lihavaksi mutta kun sain etttä tupa kii jouduin itse kiusaajan rooliin?
Miten tähän kommentoisi. Hieno kirjoitus.