Olen uskovaisesta perheestä. Kävimme kirkossa joka sunnuntai ja olimme muutenkin seurakunnan toiminnassa mukana.
Kotoa muuton jälkeen en ole kirkossa käynyt. Huomasin jo teini-ikäisenä, että seurakunnassa oli paljon ihmisiä, jotka elivät toisin kuin puhuivat. Eräs seurusteleva pariskunta opetti, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Ja kappas - pian oli naisella maha pystyssä. Siitä sitten nopeasti pakkoavioliittoon. Kirkon nuorten tapahtumissa ahdisti. Ne olivat sellaista lihatiskimeininkiä, että seurustelukumppaniahan siellä vain etsittiin ja aamuvarhain piti herätä meikkaamaan ja hiuksia laittamaan. Selän takana puhuttiin pahaa ja toisia ihmisiä, varsinkin ei-uskovia, oli mukava arvostella.
Minä olen todennut, että olen ihan yhtä huono ihminen kuin kaikki muutkin. Uskontoni on kristinusko, mutten elä sen mukaisesti. Ystäväni ja perhe tietävät, mitä usko minulle tarkoittaa. Saatan joskus käydä tanssimassa ja juoda lasillisen punaviiniä. Katson leffoja ja kiroilen. En sano itseäni uskovaiseksi. Rukoilen ja luen joskus Raamattua. Jouluna käyn kirkossa. Teen mielelläni vapaaehtoistöitä. Vaikka Jumalan silmissä kaikki synnit painavat yhtä paljon, on erikoista, että lasillinen punaviiniä ja sarjamurha kuuluvat samaan leiriin -> synti -> joudut helvettiin.
Ongelma: Jos kuolen tänään, joudun helvettiin. Vaikka uskon Jeesukseen ja tiedän, että hän haluaisi pitää minusta lujaa kiinni, jokin estää totaalisen mukaan heittäytymisen. Huonot kokemukset seurakunnasta. Seurakunnan jäsenten tarve kytätä toisten elämää ja arvostella. Kristinuskon epäkohdat (esim. katolilaisuuden mukaan raiskatun naisen täytyy synnyttää rikoksen seurauksena tuleva lapsi, sillä se on Jumalan lahja). Ainoa rooli, mitä voisin itselleni seurakunnassa kuvitella, on katastrofialueilla auttaminen, humanitäärinen työ. "Suurin niistä on rakkaus".
Miksi ihminen haluaa taivaaseen? Oma tietoni ko. paikasta on, että siellä iloitaan ja soitellaan kanteletta koko päivä. Aina. Ikuisesti. Eikö ketään muuta ahdista tuo? Minusta olisi mukavampaa, jos kuoleman jälkeen vain haihtuisi jonnekin. Pitääkö taivaaseen haluta vain sen takia, ettei halua helvettiin? Voiko usko perustua pelkoon?
Miksi helvetti on olemassa? Joskus tuntuu, että tämä maapallon elämä ei ole kaukana siitä, mitä helvetti on.
Olen viime aikoina ollut aiempaa enemmän tietoinen omasta kuolevaisuudestani. Pelkään nytkin, että sydän pysähtyy ja kuolen. Varsinaista kuolemista en pelkää, vaan sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Miten te muut voitte olla varmoja siitä, että pääsette taivaaseen?
Kotoa muuton jälkeen en ole kirkossa käynyt. Huomasin jo teini-ikäisenä, että seurakunnassa oli paljon ihmisiä, jotka elivät toisin kuin puhuivat. Eräs seurusteleva pariskunta opetti, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Ja kappas - pian oli naisella maha pystyssä. Siitä sitten nopeasti pakkoavioliittoon. Kirkon nuorten tapahtumissa ahdisti. Ne olivat sellaista lihatiskimeininkiä, että seurustelukumppaniahan siellä vain etsittiin ja aamuvarhain piti herätä meikkaamaan ja hiuksia laittamaan. Selän takana puhuttiin pahaa ja toisia ihmisiä, varsinkin ei-uskovia, oli mukava arvostella.
Minä olen todennut, että olen ihan yhtä huono ihminen kuin kaikki muutkin. Uskontoni on kristinusko, mutten elä sen mukaisesti. Ystäväni ja perhe tietävät, mitä usko minulle tarkoittaa. Saatan joskus käydä tanssimassa ja juoda lasillisen punaviiniä. Katson leffoja ja kiroilen. En sano itseäni uskovaiseksi. Rukoilen ja luen joskus Raamattua. Jouluna käyn kirkossa. Teen mielelläni vapaaehtoistöitä. Vaikka Jumalan silmissä kaikki synnit painavat yhtä paljon, on erikoista, että lasillinen punaviiniä ja sarjamurha kuuluvat samaan leiriin -> synti -> joudut helvettiin.
Ongelma: Jos kuolen tänään, joudun helvettiin. Vaikka uskon Jeesukseen ja tiedän, että hän haluaisi pitää minusta lujaa kiinni, jokin estää totaalisen mukaan heittäytymisen. Huonot kokemukset seurakunnasta. Seurakunnan jäsenten tarve kytätä toisten elämää ja arvostella. Kristinuskon epäkohdat (esim. katolilaisuuden mukaan raiskatun naisen täytyy synnyttää rikoksen seurauksena tuleva lapsi, sillä se on Jumalan lahja). Ainoa rooli, mitä voisin itselleni seurakunnassa kuvitella, on katastrofialueilla auttaminen, humanitäärinen työ. "Suurin niistä on rakkaus".
Miksi ihminen haluaa taivaaseen? Oma tietoni ko. paikasta on, että siellä iloitaan ja soitellaan kanteletta koko päivä. Aina. Ikuisesti. Eikö ketään muuta ahdista tuo? Minusta olisi mukavampaa, jos kuoleman jälkeen vain haihtuisi jonnekin. Pitääkö taivaaseen haluta vain sen takia, ettei halua helvettiin? Voiko usko perustua pelkoon?
Miksi helvetti on olemassa? Joskus tuntuu, että tämä maapallon elämä ei ole kaukana siitä, mitä helvetti on.
Olen viime aikoina ollut aiempaa enemmän tietoinen omasta kuolevaisuudestani. Pelkään nytkin, että sydän pysähtyy ja kuolen. Varsinaista kuolemista en pelkää, vaan sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Miten te muut voitte olla varmoja siitä, että pääsette taivaaseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet varmaankin jossakin vaiheessa kuitenkin itse ymmärtänyt, että oikeassa uskossa olevan ihmisen pitää kunnioittaa Raamatun oppeja, ja elää mahdollisuuksiensa mukaan niiden mukaan. Miksi kirjoilet, jos väität olevasi uskossa? Ei kiroileminen ja murha ole yhtä pahoja syntejä, kai sinä sen jo itsekkin järjelläsi ymmärrät?
Uskovaisten joukossa on myös niin sanottuja tapauskovaisia, jotka menevät kirkkoon pelkän tavan mukaan, eivätkä oikeasti usko Jeesukseen niinkuin pitäisi ja rukoile Hänelle, ja sitten myöskin elä sen mukaisesti, niinkuin on oikein jos sanot olevasi uskovainen. Ei uskossa eläminen ole sitä, että uskossa eletään vain kirkon sisällä, vaan uskossa eletään joka hetki. Uskovainen rakastaa Jeesusta, ja haluaa seurata häntä, ei maailmaa!
Huomaatko eron? Lue Raamatusta miten uskovaisen tulisi elää, eivät kaikkien vanhemmat aina ole oikeassa, vaikka uskovaisia olisivatkin, ihmiset voivat mokata joskus, uskovainenkin voi langeta, mutta hän ei sydämmessään halua langeta. Jos sellaista tapahtuu, hänellä on erittäin paha olo siitä mitä on tullut tehtyä.
Se, että on varttunut uskovaisessa kodissa, ei välttämättä tee lapsesta uskovaista, vaan uskovainen tulee silloin kun Jumala lahjoittaa uskon ihmisen sydämmeen!
Sinä olet jonkin verran ollut kuitenkin oikeilla jäljillä, kun olet pohtinut missä kukakin uskovainen ei ole tehnyt uskovaisena mielestäsi oikein. Sinulla siis on siellä mielessäsi jotain ymmärrystä, tietoa siitä. Jatka tätä pohtimista, eivät meikit ja toisten pilkkaaminen ole uskossa elämistä, vaan se on pelkkää maailmaa. Meikit eivät ole tärkeintä uskovaiselle, niitä saa olla, jos itse haluaa että on, vaan usko on se tärkein. Jos sinulla on sydämmessäsi uskonliekki, älä anna sen sammua maailman turhuuden takia. Tekstistäsi huomasin että olet oivaltanut asioita niiden teennäisyyksien ja ulkomuotojen läpi, mutta jatka näiden tutkimista, että tietäisit missä sinun olisi syytä tehdä parannusta, kuten kaikkien muidenkin uskovaisten silloin tällöin on tehtävä.
Kun uskoo, se riittää, ja silloin haluaa oppia toimimaan mahdollisimman oikein ja oikeudenmukaisesti, Raamatun neuvojen mukaan, ja omatuntokin auttaa siinä. Se usko riittää, ja uskovaiselle tulee pelastusvarmuus, kun hän on päättänyt että haluaa lähteä seuraamaan Jeesusta. Jeesuksen tie vie taivaaseen, mutta se toinen, se mukava ja lavea vie kadotukseen, eikä sen päämäärä ole sen arvoinen.
Maailma houkuttelee kaikkia ihmisiä mukavuuksineen ja houkutuksineen, mutta Jeesuksen tie on se toinen tie, se vaikeakulkuisempi, mutta se tie vie taivaaseen.
Hmm. Yhteenkään kysymykseeni et vastannut. Loistavaa sisällön tulkintaa sinulla. Kertauksena siis: Miksi ihminen haluaa taivaaseen? Pitääkö taivaaseen haluta vain sen takia, ettei halua helvettiin? Voiko usko perustua pelkoon? Miksi helvetti on olemassa? Miten te muut voitte olla varmoja siitä, että pääsette taivaaseen?
Jumalan silmissä kaikki synti on väärin. Kaikki synnit erottavat meidät Jumalasta. Älä astu Jumalan yläpuolelle ja väitä, mikä Hänen TOP 100 syntilistansa on. KAIKKI synti on väärin. Älä vedä mitään "järkisyitä" tähän. Jos haluat uskon perustuvan järkeen, ei sitä olisi ollenkaan.
"Miksi kirjoilet, jos väität olevasi uskossa?". Väitän? Minä uskon Jumalaan. En vain elä sitä ahdasmielistä kristityn elämää, mihin muut lampaat ovat juuttuneet. Mitä tarkemmin ihminen haluaa tiettyä kaavaa noudattaa, sitä nopeammin hän tekee virheen, sitä nopeammin hän sekoaa. Kun papilta kielletään avioliitto, hän raiskaa kuoropoikia kansliassa. Minä olen omin silmin nähnyt, mitä kaikkein "uskovaisimmille" on tapahtunut. Hyvä perheen isä viettelee 17-vuotiaan tytön ja hankkii tämän kanssa kolme lasta. Seurakunnan pastori pahoinpitelee poikaansa. Kanttori vaatii tytöltään kiitettävää todistustusta. Näin tytön kerran itkevän vessassa kun kokeesta tuli 8 . Neljän lapsen äiti vaihtaa uskovan kumppaninsa 24-vuotiaaseen nuorukaiseen. Petetty isä maksaa kalliita elatusmaksuja. Kunhan ulkokuori näyttää hyvältä, eikö niin?
Onpa siinä ristiriitaa kerrakseen.
Et kutsu itseäsi uskovaiseksi, etkä elä uskon mukaisesti, mutta otat kirjaimellisesti todesta jopa tarinat helvetistä ja taivaasta eli kadotuksen ja pelastuksen metaforat.
Jos et kirjoita kieli poskessa, niin onpa taas uskonto onnistunut mainiosti saamaan turhaa ahdistusta aikaiseksi.
Minä uskon että pääsen taivaaseen, jos selviydyn uskovaisena kuolemaani asti tämän elämän läpi, se on luvattu Raamatussa, minä oikeasti uskon niin ja se on minulle siis selvä asia. Jumala vaatii uskon, että voi päästä taivaaseen, ja on sen minulle lahjoittanut. Kuten lahjoittaa muillekkin jotka sitä Häneltä pyytävät.
En minä tarkoittanut mitenkään tuomita sinun tapaasi elää uskovaisena, vaan tarkoitin että siinäkin voi henkilökohtaisesti kehittyä, henkisesti eteenpäin.
En mene seurakuntaan ulkokuorta näyttämään, muuten en menisi sinne ollenkaan, mutta en halua mennä sinne likaisissa kollegeissa ja ja shortseissa, koska minusta on mukavampi laittaa jotakin kivempaa sinne tilaisuuteen. Se on jokaisen oma asia. Silloin sille saa jonkinlaista arvoakin, jos päivä on sunnuntain kun sinne menee.
Tunnetko yhtään mukavaa uskovaista, yhtään muita kuin omat vanhempasi ja ne nuoret seurakunnassa? Heiltäkin voi oppia jotakin uutta, jotakin hyvää. Ajattele jotain sellaista joka on ystävällinen ja mukava, ja josta et ole ainakaan huomannut että hänen elämässään olisi mitään tuollaista josta kirjoitit. Vaikka kaikillahan meillä ihmisillä jonkinlaisia omia ongelmia on, ei kenenkään elämä ole aina ongelmatonta.
Riippuu siitä onko esinahka leikattu,sianliha jätetty pois ja ohimoukka rehottaa.