Huomasin, että kirjoittelet täällä.
On kulunut yli 40 vuotta siitä kun viimeksi kohtasimme.
Olin silloin vielä hyvin nuori, arka, herkkä ja kokematon. Sen tähden silloin jäi sanomatta sinulle muutamia asioita ja tahdon sanoa ne sinulle nyt tässä.
Ensinnäkin, minä olin rehellinen ja sinä loukkasit minua syvästi. Olin aivan kokematon ja viaton ja tapahtumien jälkeen minulta meni vuosia, ennen kuin pystyin taas luottamaan. Olin kasvanut hyvin suojattuna ja olin lapsellisen luottavainen.
Sinä petit minut, nuoren naisen, mielestäni hyvin ikävällä tavalla.
Toiseksi, minä olin tosissani myös kirkkosi suhteen. Sinä ja perheesi edustitte minulle kuitenkin kirkkoasi joten en voinut luottaa kirkkosi sanomaankaan enää kaiken tapahtuneen jälkeen. Te edustitte minulle sitä sanomaa ja se mitä koin osoitti mistä on kysymys. En olisi uskaltanut rakentaa elämääni sellaisen sanoman varaan.
Päätös oli yksin minun, vanhemmillani ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Olin heille kaikki kaikessa ja he olisivat hyväksyneet ratkaisuni ja tukeneet sitä, hyväksyiväthän he sinutkin.
Eniten minua loukkasi se, että yritit syytellä näistä nuoruuden tapahtumista minua. Sinä olit silloin minun ensimmäiseni ja ainokaiseni ja minussa ei kyllä ollut muuta vikaa kuin hyväuskoisuuteni.
Sinä et edes vaivautunut pyytämään minulta anteeksi lupauksiesi pettämistä.
Tässäpä tämä. Nyt olen sanonut mitä halusin ja mikä jäi sanomatta.
On kulunut yli 40 vuotta siitä kun viimeksi kohtasimme.
Olin silloin vielä hyvin nuori, arka, herkkä ja kokematon. Sen tähden silloin jäi sanomatta sinulle muutamia asioita ja tahdon sanoa ne sinulle nyt tässä.
Ensinnäkin, minä olin rehellinen ja sinä loukkasit minua syvästi. Olin aivan kokematon ja viaton ja tapahtumien jälkeen minulta meni vuosia, ennen kuin pystyin taas luottamaan. Olin kasvanut hyvin suojattuna ja olin lapsellisen luottavainen.
Sinä petit minut, nuoren naisen, mielestäni hyvin ikävällä tavalla.
Toiseksi, minä olin tosissani myös kirkkosi suhteen. Sinä ja perheesi edustitte minulle kuitenkin kirkkoasi joten en voinut luottaa kirkkosi sanomaankaan enää kaiken tapahtuneen jälkeen. Te edustitte minulle sitä sanomaa ja se mitä koin osoitti mistä on kysymys. En olisi uskaltanut rakentaa elämääni sellaisen sanoman varaan.
Päätös oli yksin minun, vanhemmillani ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Olin heille kaikki kaikessa ja he olisivat hyväksyneet ratkaisuni ja tukeneet sitä, hyväksyiväthän he sinutkin.
Eniten minua loukkasi se, että yritit syytellä näistä nuoruuden tapahtumista minua. Sinä olit silloin minun ensimmäiseni ja ainokaiseni ja minussa ei kyllä ollut muuta vikaa kuin hyväuskoisuuteni.
Sinä et edes vaivautunut pyytämään minulta anteeksi lupauksiesi pettämistä.
Tässäpä tämä. Nyt olen sanonut mitä halusin ja mikä jäi sanomatta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole henkilökohtaisten patoutumien purkamista varten. Varsinkaan nimellä kirjoitellen.
Tässä on tämän palstan surkein ja hähyttömin tyyppi tämää "!!??!!" nimimerkki!
palstan aiheena on adventismi eikä omat traumat.
satuin tänään palstaa katsomaan. Kirjoita [email protected] niin ovat palstan valittajat keskustelun ulkopuolella.