...liittyy olennaisena osana YK:n suomalaisen rauhanturvatoiminnan kunniakkaaseen perinteeseen. Perinteeseen jota myös minä olen ollut parhaani mukaan luomassa.
http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.dsp?action=read_page&pid=27&aid=357
"Kiireessä ryhdyttiin kokoamaan uutta valvontajoukkoa. Keskiyön jälkeen 26. päivänä lokakuuta Kyproksen UNFICYP-operaation joukot saivat käskyn irrottaa sotilaita siirtymään rauhanturvatehtäviin ”jonnekin Lähi-itään”. Suomen YK-pataljoonasta koottiin 208 vapaaehtoisen osasto - palokunta - joka lennätettiin pikavauhtia Kairoon. UNEF II:n komentajaksi nimitetty kenraalimajuri Ensio Siilasvuo antoi osaston komentajalle käskyn: ”Siirtykää Suezin kaupunkiin, jos pääsette. Menkää osapuolten väliin, jos uskallatte. Lopettakaa taistelutoiminta, jos kykenette. Tehkää YK:n läsnäolo tunnetuksi partioimalla ja näyttämällä YK:n lippua.” Suomalaiset menivät ja tekivät, vaikka helppoa se ei ollut. Mukana olleen everstiluutnantti evp. Martti Jokihaaran sanoin: ”Jumalat olivat puolellamme, asevaikutuksista vain kuusi lievästi haavoittunutta.”
Taistelujen tauottua Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger ryhtyi välittämään rauhanneuvotteluja Israelin ja Egyptin välillä. Diplomaattien sopiessa suurista linjoista Genevessä sotilaat joutuivat hoitamaan käytännön järjestelyt kentällä. Siilasvuo sai tehtäväkseen järjestää tammikuussa 1974 sotilaiden kohtaamisen. Hän valitsi paikaksi Suez-Kairo -maantien kilometripylväs 101:n keskellä autiomaata. Paikalle pystytettiin neuvotteluja varten teltta ja pöytä, jonka ääreen kokenut kenraali istutti toisiaan kyräilevät egyptiläiset ja israelilaiset upseerit nauttimaan voileipiä suomalaisten sotilaiden vartioidessa.
Kireiden alkutunnelmien jälkeen Siilasvuon välittämät neuvottelut lähtivät sujumaan, ja kilometripylväs 101:n luona sovittiin, että Israelin armeija vetäytyy osasta Siinaita ja osapuolten väliin luodaan YK-joukkojen valvoma loitontamisvyöhyke. Uutiset onnistuneesta rauhanrakentamisesta levisivät ympäri maailmaa.
Rauhaa nyrkeillä
Neuvotteluiden ollessa käynnissä kilometripylväs 101:n teltalla Suomen Pataljoonan komentaja, eversti Reino Raitasaari sai Siilasvuolta käskyn perustaa YK-joukkojen tarkastuspiste erääseen tienhaaraan. Suomalaiset menivät ja ryhtyivät pystyttämään YK-lippua käskettyyn paikkaan, checkpoint Gammalle, jolloin paikalla olleet israelilaissotilaat närkästyivät tavattomasti. Aseet pantiin sivuun, ja lipusta syntyi kunnon nyrkkitappelu. Alkuvaiheessa 12 suomalaista sataa israelilaissotilasta vastaan. Suomalaisten vastarinnasta huolimatta ylivoimaiset israelilaiset repivät lipun alas, mutta pian suomalaiset saivat vahvistuksia. Eversti Raitasaari kaivoi jostain uuden lipun, joka hulmusi uhmakkaana jääkäri Multasen kädessä toista sataa suomalaista rauhanturvaajaa ympärillään. Tunnelmien jäähtyessä israelilaiset alkoivat vähitellen arvostaa sinnikkäitä suomalaisia.
Alkuaikojen lukuisista vaarallisista tilanteista huolimatta taistelevien osapuolten väliin kiilannut UNEF II täytti tehtävänsä. Uusien sopimusten myötä Israelin armeija jatkoi hidasta vetäytymistään Siinailla ja YK-joukot valvoivat kolme vuosikymmentä kestäneen vihanpidon jälkeen rauhalliseksi muuttunutta niemimaata. Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin välityksellä alkoivat neuvottelut rauhasta, jotka johtivat Camp Davidissa solmittuun rauhansopimukseen. Heinäkuussa 1979 UNEF II lakkautettiin, ja Suomen pataljoona siirrettiin Siinailta Golanille, missä Syyrian ja Israelin välistä tulitaukolinjaa valvova UNDOF (United Nations Disengagement Observation Force) jatkaa toimintaansa tänäkin päivänä."
Vaikuttaa siltä, että nykyäivän Israelilainen sotilas tänään turvautuu kiperässä paikassa herkemmin tuliaseeseen kuin noina suomalaisen yk-sotilaan kunnian päivinä miltei 37 vuotta sitten.
http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.dsp?action=read_page&pid=27&aid=357
"Kiireessä ryhdyttiin kokoamaan uutta valvontajoukkoa. Keskiyön jälkeen 26. päivänä lokakuuta Kyproksen UNFICYP-operaation joukot saivat käskyn irrottaa sotilaita siirtymään rauhanturvatehtäviin ”jonnekin Lähi-itään”. Suomen YK-pataljoonasta koottiin 208 vapaaehtoisen osasto - palokunta - joka lennätettiin pikavauhtia Kairoon. UNEF II:n komentajaksi nimitetty kenraalimajuri Ensio Siilasvuo antoi osaston komentajalle käskyn: ”Siirtykää Suezin kaupunkiin, jos pääsette. Menkää osapuolten väliin, jos uskallatte. Lopettakaa taistelutoiminta, jos kykenette. Tehkää YK:n läsnäolo tunnetuksi partioimalla ja näyttämällä YK:n lippua.” Suomalaiset menivät ja tekivät, vaikka helppoa se ei ollut. Mukana olleen everstiluutnantti evp. Martti Jokihaaran sanoin: ”Jumalat olivat puolellamme, asevaikutuksista vain kuusi lievästi haavoittunutta.”
Taistelujen tauottua Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger ryhtyi välittämään rauhanneuvotteluja Israelin ja Egyptin välillä. Diplomaattien sopiessa suurista linjoista Genevessä sotilaat joutuivat hoitamaan käytännön järjestelyt kentällä. Siilasvuo sai tehtäväkseen järjestää tammikuussa 1974 sotilaiden kohtaamisen. Hän valitsi paikaksi Suez-Kairo -maantien kilometripylväs 101:n keskellä autiomaata. Paikalle pystytettiin neuvotteluja varten teltta ja pöytä, jonka ääreen kokenut kenraali istutti toisiaan kyräilevät egyptiläiset ja israelilaiset upseerit nauttimaan voileipiä suomalaisten sotilaiden vartioidessa.
Kireiden alkutunnelmien jälkeen Siilasvuon välittämät neuvottelut lähtivät sujumaan, ja kilometripylväs 101:n luona sovittiin, että Israelin armeija vetäytyy osasta Siinaita ja osapuolten väliin luodaan YK-joukkojen valvoma loitontamisvyöhyke. Uutiset onnistuneesta rauhanrakentamisesta levisivät ympäri maailmaa.
Rauhaa nyrkeillä
Neuvotteluiden ollessa käynnissä kilometripylväs 101:n teltalla Suomen Pataljoonan komentaja, eversti Reino Raitasaari sai Siilasvuolta käskyn perustaa YK-joukkojen tarkastuspiste erääseen tienhaaraan. Suomalaiset menivät ja ryhtyivät pystyttämään YK-lippua käskettyyn paikkaan, checkpoint Gammalle, jolloin paikalla olleet israelilaissotilaat närkästyivät tavattomasti. Aseet pantiin sivuun, ja lipusta syntyi kunnon nyrkkitappelu. Alkuvaiheessa 12 suomalaista sataa israelilaissotilasta vastaan. Suomalaisten vastarinnasta huolimatta ylivoimaiset israelilaiset repivät lipun alas, mutta pian suomalaiset saivat vahvistuksia. Eversti Raitasaari kaivoi jostain uuden lipun, joka hulmusi uhmakkaana jääkäri Multasen kädessä toista sataa suomalaista rauhanturvaajaa ympärillään. Tunnelmien jäähtyessä israelilaiset alkoivat vähitellen arvostaa sinnikkäitä suomalaisia.
Alkuaikojen lukuisista vaarallisista tilanteista huolimatta taistelevien osapuolten väliin kiilannut UNEF II täytti tehtävänsä. Uusien sopimusten myötä Israelin armeija jatkoi hidasta vetäytymistään Siinailla ja YK-joukot valvoivat kolme vuosikymmentä kestäneen vihanpidon jälkeen rauhalliseksi muuttunutta niemimaata. Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin välityksellä alkoivat neuvottelut rauhasta, jotka johtivat Camp Davidissa solmittuun rauhansopimukseen. Heinäkuussa 1979 UNEF II lakkautettiin, ja Suomen pataljoona siirrettiin Siinailta Golanille, missä Syyrian ja Israelin välistä tulitaukolinjaa valvova UNDOF (United Nations Disengagement Observation Force) jatkaa toimintaansa tänäkin päivänä."
Vaikuttaa siltä, että nykyäivän Israelilainen sotilas tänään turvautuu kiperässä paikassa herkemmin tuliaseeseen kuin noina suomalaisen yk-sotilaan kunnian päivinä miltei 37 vuotta sitten.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikö siellä missään kahinan vaiheessa turvauduttu kättä pidempään? Luin joskus jostain, että Raitasaari määräsi kaikista isoimmat miehet vahvistuksiksi tuonne kahinapaikalle.
...käski jokaisen joukkueen isoimmat köriläät paikalle. Keittiöporukastakin pistettiin mukaan pari isoa äijää Iipothan eivät kovin isokokoisia olleet.
Ihan nyrkeillä tuo Gamman taistelu käytiin.
Korkeintaan nenästään.
joukkoihin Suomesta minkään muun kuin sen verottoman Mersun takia, kuten kuulin 70-luvulla mainittavan?
...minkäkin syyn takia. Joillekkin se oli pelkkä duuni josta maksettiin kohtuullisen hyvä korvaus ulkomaan päivärahoineen. Osa halusi nähdä maailmaa. Osa hankki sen kalliin yleensä saksalaisvalmisteisen auton.
Siihen aikaan 70-luvulla ulkomaanmatkat, varsinkin euroopan ulkopuolelle suuntautuvat olivat nuorelle miehelle harvinaisuus.
Ei YK-joukkoihin niin vain menty. Noin joka kolmas hakija pääsi koulutukseen Niinisaloon ja koulutuksessakin karsittiin osa pois.
Sitten taas kun oli kerran käynyt 8-16kk alueilla niin oli helpompaa mennä toisenkin ja useammankin kerran.
Minmmoset palkat ykmiehillä on nyt? Tuodaanko sieltä vielä autoja?
Samoissa maisemissa kuin "wildman", itsekkin oli YK tehtävissä 70- luvulla, tuolloin tilanteet olivat jo tasoittuneet, eikä suurempia selkkauksia enää ollut.
Suomalaisia rauhanturvaajia arvostettiin kuitenkin aikalailla, 15 kuukauden pesti tuolloin Egyptin alueella. Joitain pikkukärhämiä oli, kaverit matkusteli Keniassa ja Thaimaassa, usein tulivat tautisina takaisin.
Joku päätyi itsemurhaankin ,erämaa, aurinko ja meri ei sopinut kaikille. Osa keskeytti ja osalle ei jatkoa myönnetty usein hieman runsaan ja hallitsemattoman alkoholin nauttimisen vuoksi.
jep tosiaankin aika jo vihdoin ja viimein todeta sekin vielä ettei se niin kovin mukavaa ollut sielä Siinain autiomaassa aikoinaan skorppioniien, käöärmeiden ja isojen hämähäkkejenkään kanssa tottatosiaan joita ainakain 1 komppanian alueella Abu Zeniman ja abu Rudeisin välimaastossa piti alituiseen varoa. ja niin oma kenties jopa hieman koominenkin lukiunsa oli sitten yhteden pito sieltä aavikolöta tänne suomeen joko postitse kesto noin 5 vuorokautta per suunta kirjeellä. Tai sitten harvemmin joskin olio vielä mahdollisuus päästä lennättimen kautta soittamaan kyneleet silmkissä lähestulkoon morsiammelleen silloiselle ja nykhyuiselle nalkuttavalle vaimolle lapsineen tietenkin paikallisesta lennättimestä uteliaiden Yk-miesten kuunnellessa lähetystä lasin takana tarkkana laitteitensa kera. jokatapauksessa käsirahat omaan asuntoon saatiin piene uhrautumisen kautta kasaan joten ehkä se ei sittenkään ollut ihan turha keikka aikoinaan niin Siinailla kuin vielä Golanillakaan saati sitten vielä vähän myölhemmin kirvesmiehenä Irakissa baghdadissa kuukun saddam Husseinin aikaan mutta se jo onkin kokonaan ihan toisenluokan stoory kaikkine yöllisine veitsipainiotteluineen jolloin hengen meno oli suorastaan hiuskarvan varassa meikäläisittäin ajatellen vielä hyvinkin.