Pedonmerkistä "666"

Sunnuntaista tulee muodostumaan pedon merkki silloin, kun sen pakolliseen viettämiseen säädetään valtakunnallinen sunnuntailaki, joka pakottaa ostamisen ja myymisen menettämisen uhalla kaikkia noudattamaan tätä ihmisen tekemää asetusta vastoin Jumalan selvää sanaa: "Seitsemäs päivä (lauantai) on Herran, sinun Jumalasi sapatti." Silloin koko ihmiskunta jakautuu kahteen leiriin, niihin, jotka kumartavat petovaltaa pyhittämällä sunnuntain ja niihin, jotka kumartavat taivaan Jumalaa pyhittämällä hänen sapattinsa. Tällä hetkellä Jumalan lapset ovat hajallaan kaikkien seurakuntien parissa, mutta aika tulee, jolloin on oleva "yksi lauma ja yksi Paimen". Tuon lauman tuntomerkkinä on tämä: "Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden,jotka piävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon"(Ilm.14:12).

Entä ne, jotka ei kumarra kumpaakaan vaan lepäävät silloin kun tahtovat yön lisäksi, eli silloin kun työvuoro hänelle sallii vapaapäivän? Minä en ainakaan kumarra mitään päivää, vaan jokainen päivä on minulle yhtä arvokas. Sinähän itse kannat petoa jatkuvalla syötöllä, milloin aijot heittää sen katolisen kirkon " harteille" kannettavaksi. Sun tuo kommenttisi selvästi vihjaa, että olet koko ajan pedon merkin kantaja, niin kauan kuin tuota lihallista itsekästä minääsi kannat ruumiissasi; olet pedon merkin liittänyt itseesiu, siis turha sitä on toisista etsiä pedon merkkiä, koska itsessäsi on tuo peto, joko suurempi tai pienempi susi, karhu, tai leijona, eli tiikeri, eli pieni minkki. Peto opn jokaisessa ihmisessä jossakin muodossa silloinkun hän jossakin muodossa omassa itsekkyydessään vaeltaa.

Ihmisen perus luonne on on aina itsekeskeinen, ja se jo sinällään kertoo pedon luonteen ominaisuudesta, kaikki mikä liittyy omistamisen haluun - itsehyväisyyteen on pedon merkki luonteessa, koska se kertoo itsekkyydestä omistamisen halusta,j,n,e. Kyllä me olemme petoja itse kukin, ei siitä mihinkään pääse.

KYSYMYS: USKOVATKO KAIKKI ADVENTISTIPASTORIT TÄHÄN ELLEN WHITEN PROFETIAAN?
Silloin koko ihmiskunta jakautuu kahteen leiriin, niihin, jotka kumartavat petovaltaa pyhittämällä sunnuntain ja niihin, jotka kumartavat taivaan Jumalaa pyhittämällä hänen sapattinsa. Aika tulee, jolloin on oleva "yksi lauma ja yksi Paimen". Tuon lauman tuntomerkkinä on tämä: "Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden,jotka piävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon"(Ilm.14:12).

Onhan siellä oma "naisapostoli" joka ilmoitti seurakunnalleen profetian hengessään "sunnuntain olevan pedonmerkin".
Adventistit ovat uskollisia profetian hengelleen.
Naikkonen sai yli 2100 profetaallista unta ja näkyä mutta montako % niistä on toteutunut?

Kas kun et ala väittämään, että Jumalan merkkikin sapatti astuu voimaan vasta silloin, kun Jumalan merkki ja pedonmerkki ratkaisee kohtalosi valintasi mukaan kuolemantuomiona viimeisessä koitoksessa Ilmestyskirjan mukaan.
Ihmiskunta on jakaantunut kahteen leiriin, sekä sapatin, että pedonmerkin suhteen siitä lähtien kun kumpikin merkki on ensimmäisen kerran esille tullut. Jo Mooseksen ajoista lähtien oli säädetty kuoleman rangaistus sapatin rikkomuksesta, vaikka ei sitä tänäpäivänä käytännössä toteuteta samalla tavalla.

Sapatti on kuitenkin säilynyt Jumalan merkkinä olipa rangaistus ja ajoitus mikä hyvänsä, sama koskee sunnuntaita siinäkin erilaiset sunnuntailait kohtaavat ihmisiä koko ajan, mutta sunnuntai ei menetä muotoaan pedonmerkkinä, olipa rangaistus mikä hyvänsä kuoleman rangaistukseen asti, ennen Jeesuksen toista tulemista.
Rangaistus ei muuta pedonmerkkiä miksikään, tulipa se aiemmin tai myöhemmin lakeina tai kuoleman rangaistuksena, mutta koskaan ei voi sanoa, ei vielä, ei vielä, eikä vieläkään, vaan merkki on pysynyt ja pysyy loppuun asti valintasi perusteena.

Jos tiellä on varoitusmerkki etkä sinä noudata sitä on merkin vaatimukset voimassa siitä ajasta lähtien kun merkki asetettiin paikalleen ja rangaistus asetetaan, joko heti tai jäljestäpäin. Sama koskee sunnuntaitakin. Petokin on pysynyt samana vuodesta 321 jKr. lähtien merkkeineen, eikä peto ole tähän päivään mennessä väittänyt, ettei sunnuntai ole vielä pedonmerkki, vaan paavi sanoo vieraillessaan EU:ssa, että Eurooppa on palaamassa juurilleen sunnuntain pyhittämisessä, mikä todistaa, ettei vieläkään voisi sanoa, etteikö sunnuntai olisi pedonmerkki.
Rangaistukset vaihtelevat merkki ei.

eremith32 kirjoitti:

Entä ne, jotka ei kumarra kumpaakaan vaan lepäävät silloin kun tahtovat yön lisäksi, eli silloin kun työvuoro hänelle sallii vapaapäivän? Minä en ainakaan kumarra mitään päivää, vaan jokainen päivä on minulle yhtä arvokas. Sinähän itse kannat petoa jatkuvalla syötöllä, milloin aijot heittää sen katolisen kirkon " harteille" kannettavaksi. Sun tuo kommenttisi selvästi vihjaa, että olet koko ajan pedon merkin kantaja, niin kauan kuin tuota lihallista itsekästä minääsi kannat ruumiissasi; olet pedon merkin liittänyt itseesiu, siis turha sitä on toisista etsiä pedon merkkiä, koska itsessäsi on tuo peto, joko suurempi tai pienempi susi, karhu, tai leijona, eli tiikeri, eli pieni minkki. Peto opn jokaisessa ihmisessä jossakin muodossa silloinkun hän jossakin muodossa omassa itsekkyydessään vaeltaa.

Ihmisen perus luonne on on aina itsekeskeinen, ja se jo sinällään kertoo pedon luonteen ominaisuudesta, kaikki mikä liittyy omistamisen haluun - itsehyväisyyteen on pedon merkki luonteessa, koska se kertoo itsekkyydestä omistamisen halusta,j,n,e. Kyllä me olemme petoja itse kukin, ei siitä mihinkään pääse.

sapatin, otat pedon merkin, aivan sama mitä päivää itse päätät viettää vastoin Jumalan määräystä.

mokoma kerskuja kirjoitti:

KYSYMYS: USKOVATKO KAIKKI ADVENTISTIPASTORIT TÄHÄN ELLEN WHITEN PROFETIAAN?
Silloin koko ihmiskunta jakautuu kahteen leiriin, niihin, jotka kumartavat petovaltaa pyhittämällä sunnuntain ja niihin, jotka kumartavat taivaan Jumalaa pyhittämällä hänen sapattinsa. Aika tulee, jolloin on oleva "yksi lauma ja yksi Paimen". Tuon lauman tuntomerkkinä on tämä: "Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden,jotka piävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon"(Ilm.14:12).

Raamatun ennustus.

nykyaikana kirjoitti:

Onhan siellä oma "naisapostoli" joka ilmoitti seurakunnalleen profetian hengessään "sunnuntain olevan pedonmerkin".
Adventistit ovat uskollisia profetian hengelleen.
Naikkonen sai yli 2100 profetaallista unta ja näkyä mutta montako % niistä on toteutunut?

lähes kaikki jo, koska suurin osa tarkoitti hänen aikansa asioita.

!!??!! kirjoitti:

sapatin, otat pedon merkin, aivan sama mitä päivää itse päätät viettää vastoin Jumalan määräystä.

Ei sitä tarvitse ottaa, koska me olemme jokainen leimattu syntymästämme alkaen pedon merkillä, ja se on luonteeseemme leimattu, eli lihalliseen minäämme. Niin että minkään päivän pyhittämisellä ei kertakaikkiaan ole mitään merkitystä, se on sairaan mielikuvan tuotosta, on sama aivan¨, jos työskentelet vaikka joka päivä, taikka sitten pyhität jokaisen päivän, miten vain sinulle sopii.

!!??!! kirjoitti:

sapatin, otat pedon merkin, aivan sama mitä päivää itse päätät viettää vastoin Jumalan määräystä.

Jumala ei olekoskaan antanut ihmiselle määräystä pyhittää jotakin erikoista päivää launtaita tai sunnuntaita, se Mooses joka antoi kansalleen 10-käskyn lakimääräyksen jonka hän vaati itseltään, jotta saisi juudan kansan puhaltamaan yhteen hiileen, ja raivattua kaanaan maan kansan tappamalla pois ja siten valloitettua tuon maan juutalaisille. Juutalainen Vanha testamentti on verisin kansallis eebos mitä on tuolta ajalta historiaa jahve oli juudan kansan (Väinämöinen), mutta Suomen Väinämöinen ei ollut niin veren himoinen kuin oli juudank, jahve.

Mieluummin otan minkä-tahansa muun pedonmerkin, kuin että ei tarvitse jahven sapatin pedonmerkkiä ottaa.

niin se vaan on. kirjoitti:

Ei sitä tarvitse ottaa, koska me olemme jokainen leimattu syntymästämme alkaen pedon merkillä, ja se on luonteeseemme leimattu, eli lihalliseen minäämme. Niin että minkään päivän pyhittämisellä ei kertakaikkiaan ole mitään merkitystä, se on sairaan mielikuvan tuotosta, on sama aivan¨, jos työskentelet vaikka joka päivä, taikka sitten pyhität jokaisen päivän, miten vain sinulle sopii.

mukaasi Jumalan PYHÄT KÄSKYT eivät merkitse mitään... niinpä niin.

Siitä olen iloinen kirjoitti:

Jumala ei olekoskaan antanut ihmiselle määräystä pyhittää jotakin erikoista päivää launtaita tai sunnuntaita, se Mooses joka antoi kansalleen 10-käskyn lakimääräyksen jonka hän vaati itseltään, jotta saisi juudan kansan puhaltamaan yhteen hiileen, ja raivattua kaanaan maan kansan tappamalla pois ja siten valloitettua tuon maan juutalaisille. Juutalainen Vanha testamentti on verisin kansallis eebos mitä on tuolta ajalta historiaa jahve oli juudan kansan (Väinämöinen), mutta Suomen Väinämöinen ei ollut niin veren himoinen kuin oli juudank, jahve.

Mieluummin otan minkä-tahansa muun pedonmerkin, kuin että ei tarvitse jahven sapatin pedonmerkkiä ottaa.

sinä siis väität, että Raamatun Jumala on vain verenhimoinen epäjumala... niinpä niin. Hienosti sinä saatanan valheet uskot.

Kyllä se vaan on niin, että se itsekkyyden ja oman hyvän "peto" meidän oma paha luontomme on tuo peto joka on astunut jo sinne Jumalan temppeliin eli oman sydämemme valtaistuimelle, joka pitäisi olla Jumalan valtaistuin. Vaan on se hyvän ja oikean vastustaja, eli meidän itsekäs omahyväinen ahne petomainen luonteemme vallannut sielumme tilan Jumalallisen laupeuden ja rakkauden paikan eli valtaistuimeen ja halunnut korottaa itsensä korkeimmaksi kaikkia muita, tallainen non meidän perusluonteemme, sen halu on hallita kaikkia muita, sen tähden me keksimme kaikkia mahdollisia opinkappaleita ja dogmatiikkaa joilla rakentelemme uskonnollisia ansoja joihin pyydystämme ajattelemattomia ihmisiä.

Ja sitten nämä uskonnolliset kirkko järjestöt syyttelevät toinen toisiaan, ja siten pyrkivät vakuuttelemaan jäsenilleen, kuinka ne ovat petoja ja kantavat pedonmerkkiä, koska julistavat vikapäivän jopa pakolliseksi pyhäpäiväksi, eivätkä kunnioita juutalaista sabbattia, ja kieltävät sabatin viettäjiltä myymisen ja ostamisenkin, mutta tehoaakohan tämän ajattelevaan ihmiseesn tallainen keplottelu, ei voi sanoa muuta kuin raukkamaista menettelyä on tallainen, jolla pyritään ihminen pettämään itsensä.

Onko se kirkkoveneen näköinen, jonka havaitsee tämän tästä milloin mihinkin piirrettynä?

Ei voikuin ihmetellä kirjoitti:

Kyllä se vaan on niin, että se itsekkyyden ja oman hyvän "peto" meidän oma paha luontomme on tuo peto joka on astunut jo sinne Jumalan temppeliin eli oman sydämemme valtaistuimelle, joka pitäisi olla Jumalan valtaistuin. Vaan on se hyvän ja oikean vastustaja, eli meidän itsekäs omahyväinen ahne petomainen luonteemme vallannut sielumme tilan Jumalallisen laupeuden ja rakkauden paikan eli valtaistuimeen ja halunnut korottaa itsensä korkeimmaksi kaikkia muita, tallainen non meidän perusluonteemme, sen halu on hallita kaikkia muita, sen tähden me keksimme kaikkia mahdollisia opinkappaleita ja dogmatiikkaa joilla rakentelemme uskonnollisia ansoja joihin pyydystämme ajattelemattomia ihmisiä.

Ja sitten nämä uskonnolliset kirkko järjestöt syyttelevät toinen toisiaan, ja siten pyrkivät vakuuttelemaan jäsenilleen, kuinka ne ovat petoja ja kantavat pedonmerkkiä, koska julistavat vikapäivän jopa pakolliseksi pyhäpäiväksi, eivätkä kunnioita juutalaista sabbattia, ja kieltävät sabatin viettäjiltä myymisen ja ostamisenkin, mutta tehoaakohan tämän ajattelevaan ihmiseesn tallainen keplottelu, ei voi sanoa muuta kuin raukkamaista menettelyä on tallainen, jolla pyritään ihminen pettämään itsensä.

Jeesusta saa palvoa viikon jokaisena päivänä (myös sunnuntaina) ja myös viikon jokaisena päivänä saa rakastaa lähimmäistä.
En panisi kirkkoni lahkoni nimeksi (näyttää kirkolta) 7. päivän (=sapattipäivän) Kirkko.

1ff1 kirjoitti:

Onko se kirkkoveneen näköinen, jonka havaitsee tämän tästä milloin mihinkin piirrettynä?

Mistä sen näkee päältäpäin kenellä on "sunnuntai pedonmerkki" ja kenellä ei?
Onneksi sitä tuntee pyhemmäksi kun ei syö sianlihaa eikä juo kahvia ja viettelee sapattia vaikka sepalus auki tai hame korvissa kunhan käy sapattipalveluksessa.

että pedonmerkki sunnuntai on ollut pedonmerkkinä jo vuodesta 321 jKr. lähtien jolloin Keisari Konstantinus sääti kuuluisan sunnuntailakinsa.
Ajan loppua kohti peto kiristää otettaan tottelemattomia kohtaan kun hän saa täyden vallan ja voiman kuolinhaavan täysin parantuessa.

mokomakin... kirjoitti:

Jeesusta saa palvoa viikon jokaisena päivänä (myös sunnuntaina) ja myös viikon jokaisena päivänä saa rakastaa lähimmäistä.
En panisi kirkkoni lahkoni nimeksi (näyttää kirkolta) 7. päivän (=sapattipäivän) Kirkko.

" Menkää pois te laittomuuden tekijät,minä en tunne teitä!"
Ettäse siitä tahallista Jumalan käskyjen halveksimisesta!

Mutta heille, jotka uskovat Häneen ja pitävät hänen sapattinsa:

"Tulkaa, minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut valmistettuna teille jo maailman alusta saakka."

mokomakin... kirjoitti:

Jeesusta saa palvoa viikon jokaisena päivänä (myös sunnuntaina) ja myös viikon jokaisena päivänä saa rakastaa lähimmäistä.
En panisi kirkkoni lahkoni nimeksi (näyttää kirkolta) 7. päivän (=sapattipäivän) Kirkko.

se, että Jeesusta palvoo joka päivä. Niin pitääkin tehdä. Se ei riitä. Sapattia tulee pyhittää, koska niin on Jumala määrännyt.

taivaspaikoille kirjoitti:

Mistä sen näkee päältäpäin kenellä on "sunnuntai pedonmerkki" ja kenellä ei?
Onneksi sitä tuntee pyhemmäksi kun ei syö sianlihaa eikä juo kahvia ja viettelee sapattia vaikka sepalus auki tai hame korvissa kunhan käy sapattipalveluksessa.

2.Moos. 31:13 Puhu Israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on MERKKINÄ meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, "TIETÄEN, ETTÄ MINÄ OLEN HERRA, JOKA PYHITÄN TEIDÄT".

!!??!! kirjoitti:

se, että Jeesusta palvoo joka päivä. Niin pitääkin tehdä. Se ei riitä. Sapattia tulee pyhittää, koska niin on Jumala määrännyt.

Painu tyhmeliini sapattisi kanssa hevon-kuuseen, kyllä pitää olla näitä järjettömyyksiä, mitän kehitystasoa lieneekään nämä poloiset - jälkeen jääneet elämän taipaleella.

oikein naurattaa! kirjoitti:

Painu tyhmeliini sapattisi kanssa hevon-kuuseen, kyllä pitää olla näitä järjettömyyksiä, mitän kehitystasoa lieneekään nämä poloiset - jälkeen jääneet elämän taipaleella.

Menehän nyt pois itse ja jätä adventtiseurakunnan ihmiset rauhaan, lue raamatusta ensin koska on sapatti, Jonka Jumala käskyissä antoi. Jeesus ristiin naulittiin perjantaina juuri ennen kuin sapatti oli alkamassa...
Joten sapatti alkaa perjantai-ilta 18.00 ja loppuu lauantai-ilta 18.00 tai voidaan sanoa että, peerjantai-illasta
lauantai-iltaan on sapatti. Ei sinun ole pakko uskoa, jos et halua.

oikein naurattaa! kirjoitti:

Painu tyhmeliini sapattisi kanssa hevon-kuuseen, kyllä pitää olla näitä järjettömyyksiä, mitän kehitystasoa lieneekään nämä poloiset - jälkeen jääneet elämän taipaleella.

Jumalaa tyhmäksi, koska on määrännyt sapatin vietettäväksi. Kumpikohan tässä se tyhmä siis on...

......... kirjoitti:

2.Moos. 31:13 Puhu Israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on MERKKINÄ meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, "TIETÄEN, ETTÄ MINÄ OLEN HERRA, JOKA PYHITÄN TEIDÄT".

Jumala pyhittää sapatinviettäjät, mutta ei sunnuntain pyhittäjiä.

mokomakin... kirjoitti:

Jeesusta saa palvoa viikon jokaisena päivänä (myös sunnuntaina) ja myös viikon jokaisena päivänä saa rakastaa lähimmäistä.
En panisi kirkkoni lahkoni nimeksi (näyttää kirkolta) 7. päivän (=sapattipäivän) Kirkko.

Jumala pyhitti seitsemännen päivän eikä ensimmäistä päivää.Hän asetti sen se myös merkiksi luomistyöstään.Siis ei vain juutalaisille vaan kaikille ihmisille.Se on yksi kymmenestä käskystä, jotka ovat edelleen voimassa.Väite ensimmäisen päivän ( sunnuntai ) pyyhydestä tai vapaudesta viettää mitä päivää tahansa on valitettavaa.Jos avoimin mielin tutkii eri näkökantoja lepoväivästä, niin varmasti huomaa mitkä ovat tyhjän päällä ja mitkä eivät.Raamatullinen sapatti on Jumalan asettama.Miksi se on niin vastenmielinen monille?Seitsemännen päivän sapatin viettäminen vieläkin ei ole kenenkään omavaltaista keksintöä.Suuri osa sunnuntain pyhyyteen uskovista eivät ole perehtyneet historiallisiin tosiasioihin.Ei heitä siitä kuitenkaan suoraan saisi moittia kovin sanoin.Väitteet sunnuntain pyhyydestä perustuvat muuhun kuin Jeesuksen opetuksiin.Jeesus kuoli syntisten tekojemme vuoksi, jotka ovat Jumalan käskyjen rikkomista, mutta hän ei kuolemallaan poistanut kymmentä käskyä ja pyhittänyt jotain muuta päivää.Ei poistettu käskyä varastamisen synnillisyydestä sen enmpää kuin luomisen muistomerkkiä.Jos haluamme muuttaa tai poistaa joistain syystä tämän merkin ja asettaa jotain muuta sen tilalle, tuemme ehkä tietämättämme tai mm.leimautumisen pelossa8 Jumalan lain muuttamista.Sielunvihollinen nimenomaan haluasi meidän uskovan,ettei laki ole voimassa.Samoin kuin hän haluasi uskottavan ensimmäiseen valheeseensa,ettei palkka synnistä olisikaan peruuttamaton toinen kuolema vaikka raamattu kertoo kokonaisvaltaisesti, ettei ilman uskoa Jeesuksen sijaiskuolemaan ole ikuista elämää vaan synti ja syntiset tuhotaan eikä heistä jää juurta ei oksaa.

jolloinka adventismi repäistään juurineen irti Israelin mehevän öljypuun mullasta ja heitetään tunkiolle sen seurauksena, että adventistit ovat itse tuhonneet profetian Hengen, jonka vaikuttaa Isä Jumala Pyhän Henkensä kautta keskuudessamme edelleenkin toimivana armolahjana, eikä suinkaan vain ja ainoastaan edesmenneen adventismin perustajan kautta, niinkuin adventistit väärämielisesti ja Jumalan vastaisesti väittävät.

R.yssä kirjoitti:

jolloinka adventismi repäistään juurineen irti Israelin mehevän öljypuun mullasta ja heitetään tunkiolle sen seurauksena, että adventistit ovat itse tuhonneet profetian Hengen, jonka vaikuttaa Isä Jumala Pyhän Henkensä kautta keskuudessamme edelleenkin toimivana armolahjana, eikä suinkaan vain ja ainoastaan edesmenneen adventismin perustajan kautta, niinkuin adventistit väärämielisesti ja Jumalan vastaisesti väittävät.

Jaa, että semmonen profetia Ryssälle nyt on annettu. Saa nähdä pitääkö sinun ennustuksesi paremmin paikkansa kuin Ellenin ennustukset.

Vetäisepä tuohon jatkoksi vielä tämän viikon lottonumerot.

ennustettuon kirjoitti:

Jaa, että semmonen profetia Ryssälle nyt on annettu. Saa nähdä pitääkö sinun ennustuksesi paremmin paikkansa kuin Ellenin ennustukset.

Vetäisepä tuohon jatkoksi vielä tämän viikon lottonumerot.

mikään profetia ole, vaan mielipiteeni asiasta.

Eikä Isä Jumala sentään sinunkaan "ennustettuon" kehoita tyhmä olemaan, vaikka heittäydytkin tahallasi sellaiseksi.

Mutta tyhmäkin käy viisaasta, kun vaiti on.

R.yssä kirjoitti:

jolloinka adventismi repäistään juurineen irti Israelin mehevän öljypuun mullasta ja heitetään tunkiolle sen seurauksena, että adventistit ovat itse tuhonneet profetian Hengen, jonka vaikuttaa Isä Jumala Pyhän Henkensä kautta keskuudessamme edelleenkin toimivana armolahjana, eikä suinkaan vain ja ainoastaan edesmenneen adventismin perustajan kautta, niinkuin adventistit väärämielisesti ja Jumalan vastaisesti väittävät.

että, pitääkö R.yssä sapatin pyhänä päivänään. Uskotko myös, että saastaisiksi luokitellut eläimet eivät kuulu ruuaksi tänäkään päivänä.

------- - kirjoitti:

että, pitääkö R.yssä sapatin pyhänä päivänään. Uskotko myös, että saastaisiksi luokitellut eläimet eivät kuulu ruuaksi tänäkään päivänä.

hiiriä ja myyriä ja oravia yms. syönyt, mutta nutriaa eli rämemajavaa olen kyllä ruisleivän ohella pureksinut ja majavan lihan niin maukkaaksi todennut, että voin suositella sitä myös lähimmäisillenikin. Uunissa paistetun rämemajavan lihassa on lievä riistan maku. Onhan se kesytetty majava, josta on tehty tarhaeläin.

En minä lauantain lepopäivää sapatiksi nimitä, vaikka huilaankin silloin kaikessa rauhassa täällä kotioloissa. Ja huilaan minä myös sunnuntainakin ellei silloin ole mitään tekemistä. En myöskään ala keksimään tietoisesti mitään duunia sunnuntaina, ellei sellaista ole jo lauantai-iltana kuutioitu valmiiksi. Enkä minä siltikään tunne itseäni miksikään sunnuntain pyhittäjäksi, vaikka huilaan kaikessa rauhassa Herraamme Jeesusta kiitellen täällä asunnollani jouten ollen.

R.yssä kirjoitti:

hiiriä ja myyriä ja oravia yms. syönyt, mutta nutriaa eli rämemajavaa olen kyllä ruisleivän ohella pureksinut ja majavan lihan niin maukkaaksi todennut, että voin suositella sitä myös lähimmäisillenikin. Uunissa paistetun rämemajavan lihassa on lievä riistan maku. Onhan se kesytetty majava, josta on tehty tarhaeläin.

En minä lauantain lepopäivää sapatiksi nimitä, vaikka huilaankin silloin kaikessa rauhassa täällä kotioloissa. Ja huilaan minä myös sunnuntainakin ellei silloin ole mitään tekemistä. En myöskään ala keksimään tietoisesti mitään duunia sunnuntaina, ellei sellaista ole jo lauantai-iltana kuutioitu valmiiksi. Enkä minä siltikään tunne itseäni miksikään sunnuntain pyhittäjäksi, vaikka huilaan kaikessa rauhassa Herraamme Jeesusta kiitellen täällä asunnollani jouten ollen.

Jumalan edessä, siksi et lauantai päivää sapatiksi nimitä. Kuitenkin jokainen polvi on notkistuva kerran ja kieli tunnustava, että Jeesus on Herra.

......... kirjoitti:

Jumalan edessä, siksi et lauantai päivää sapatiksi nimitä. Kuitenkin jokainen polvi on notkistuva kerran ja kieli tunnustava, että Jeesus on Herra.

suinkaan ole mitään tekemistä Jumalan kasvojen eteen nöyrtymisen kanssa eikä vaikuta laisinkaan siihen, että epäuskoinen ateistikin kerran joutuu tunnustamaan, että Jeesus on Herra, vaikka ei usko ennenkuin näkee.

R.yssä kirjoitti:

suinkaan ole mitään tekemistä Jumalan kasvojen eteen nöyrtymisen kanssa eikä vaikuta laisinkaan siihen, että epäuskoinen ateistikin kerran joutuu tunnustamaan, että Jeesus on Herra, vaikka ei usko ennenkuin näkee.

Sitä kannattaa kumartaa, kuten muutakin Jumalan tahtoa.
Ilm. 14_7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet." 8

Mikä on Jumalan pelko? Kunnioitus! olisiko sitä`?

Missä luotu voi kumartaa Luojaansa, joka on LUONUT taivaan ja maan meren ja vetten lähteet.

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

Tähän jakeeseen viittaus tuosta kirjasta.

Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyös­tään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäi­väksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläi­silleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).

Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittä­miskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.
....

Tuosta vielä alkusoittoa ja linkkiin tutustumisen mahdollisuus.
RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.­t.18:1, 4).

Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä vietää. Jotkut taasen ajattele­vat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituk­sen ja historian yhtäpitä­vän todistuk­sen valossa.

olkaapa hyvä kirjoitti:

Sitä kannattaa kumartaa, kuten muutakin Jumalan tahtoa.
Ilm. 14_7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet." 8

Mikä on Jumalan pelko? Kunnioitus! olisiko sitä`?

Missä luotu voi kumartaa Luojaansa, joka on LUONUT taivaan ja maan meren ja vetten lähteet.

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

Tähän jakeeseen viittaus tuosta kirjasta.

Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyös­tään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäi­väksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläi­silleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).

Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittä­miskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.
....

Tuosta vielä alkusoittoa ja linkkiin tutustumisen mahdollisuus.
RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.­t.18:1, 4).

Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä vietää. Jotkut taasen ajattele­vat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituk­sen ja historian yhtäpitä­vän todistuk­sen valossa.

Heitä tapaa leireillä kesällä, uskovia helluntalaisia ja vapaakirkollisia jopa pastoreita.
Hämmästyttääkö sinua?
Kuuluuko sapatti pakanauskoville?

"Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä (hepr. UT: האדם ha'Adam = ihminen, Aadam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha'Adam) siis on sapatinkin herra" (Mark.2:27-28).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäi­vän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityk­sessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisia varten, niinkuin jotkut virheellisesti opetta­vat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.

Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (2.Moos.2­0:10). Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, ei koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme jo aiemmin todenneet. Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaaehtoisuuden ja armon pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioit­taa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

kristuksessa. kirjoitti:

Heitä tapaa leireillä kesällä, uskovia helluntalaisia ja vapaakirkollisia jopa pastoreita.
Hämmästyttääkö sinua?
Kuuluuko sapatti pakanauskoville?

"Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä (hepr. UT: האדם ha'Adam = ihminen, Aadam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha'Adam) siis on sapatinkin herra" (Mark.2:27-28).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäi­vän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityk­sessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisia varten, niinkuin jotkut virheellisesti opetta­vat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.

Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (2.Moos.2­0:10). Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, ei koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme jo aiemmin todenneet. Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaaehtoisuuden ja armon pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioit­taa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

Mistä sunnuntai on peräisin?

"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25).

Sunnuntain historia alkaa itse asiassa jo Baabelin valtakunnan ja Baabelin tornin ajoilta. Raamattu kertoo meille, kuinka maailman ensimmäinen valtias, Nimrod, rakensi Baabelin (1.Moos.10:8-12). Sinearin lakeudelle rakennettiin myös Baabelin torni, maailman ensimmäisen väärän jumalanpalvelusjärjestelmän keskuspaikka, jota johti Nimrodin puoliso Semiramus (1.Moos.11:1-9). Semiramus kehitti uskonnollisen järjestelmän, Baabelin uskonnon, jonka symbolina oli Semiramus-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Historiallisten tietojen mukaan Semiramus korotti itsensä taivaan kuningat­tareksi, jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Uskontoon kuului puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta (lapsikasteopin alku). Kuoleman jälkeen seurasi puhdistus synneistä tulessa (kiirastuliopin alku). Baabelin uskontoon kuului myös taivaan kuningattaren ja hänen poikansa Tammuksen palvonta mm. aurinkoa kumartamalla, koska auringosta tuli Tammuksen symboli (tarkastelemme asiaa vielä tarkemmin myöhemmin).

Tämä Baabelin uskonto levisi ympäri maapallon eri kulttuureihin ja kansoihin. Nimet vaitelivat eri kulttuureissa, mutta äiti-lapsi asetelma ja auringon palvonta pysyi samana. Iisebelin aikana Baabelin uskonto turmeli Israelin kansaa Baalin ja Astarten palvontana ja Jahve vihastui kansaansa, jossa taivaankuningataroppi ja Tammuksen palvonta sekä auringon kumartaminen olivat saaneet aikaan luopumuksen Jahvesta, Israelin Jumalasta (1.Kun.1­6:29-34; Jer.7:17-20; 44:15-30; Hes.8:14-18).

Ilmestyskirjassa on varoitus Tyatiiran seurakunnalle, että se sietää Iisebeliä, väärää profeettaa, joka turmelee monien uskon (Ilm.2:18-29). Varoitus ei ollut turha, sillä Baabelin uskonnon luopumus tuli myös uuden liiton Jumalan seurakuntaan. Jeshuan kuoleman, ylösnousemuksen, taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen seurakunta oli puhdas ja noudatti kaikessa Jumalan Sanaa ja Tooran käskyjä, apostolien valvoessa seurakuntia. Apostolien kuoltua laittomuuden salaisuus pääsi vaikuttamaan ja tekemään työtään (2.Tes.2:1-12). Hajaannus, oppiriidat, luopumus ja harhaopit alkoivat vaikuttaa uskovien keskuudessa. Ratkaisevimmat tapahtumat olivat 300-luvulla, kun keisari Konstantinus Suuri tuli valtaan. Hän nosti kristinuskon suosituim­muusasemaan, tehden siitä tasavertaisen uskonnon muiden pakanauskontojen kanssa, joita oli Rooman valtakunnassa. Myöhemmin kristinuskosta tuli Rooman imperiumin valtionuskonto ja alkoi katolisen kirkon historia.

Pakanalliset roomalaiset, jotka olivat tottuneet harjoittamaan Baabelista alkanutta uskontoa, joka oli heidän keskuudessaan mm. Mitras-kultin nimellä ja Saturnaalia-juhlana, palvoivat aurinkoa, kuuta, muita planeettoja ja epäjumalia. Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin omaksumaan uusi voimallinen "kristinusko", tehtiin kompromisse­jä raamatulli­sen kristinuskon ja Rooman pakanuuden uskontojen välillä. Tuolloin sai alkunsa roomalaiskatolinen uskonto, joka on sekoitus raamatullista kristinuskoa ja Baabelin tornista alkanutta kulttia. Semiramus-Tammus asetelman tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi asetelma. Maria korotettiin taivaan kuningattareksi, jonka kautta tulee pelastus ja elämä sekä vastaus rukouksiin. Alettiin viettää juhlapäiviä Marialle ja palvomaan pyhimysten kuvia. Tammuksen syntymäpäivästä keskitalvella, joulukuun 25. päivänä, tehtiin Kristuksen syntymäjuhla. Raamatullisen juutalaisen pääsiäisen sijaan Nikean kirkollisko­kouksessa 325 jKr. otettiin roomalainen pääsiäinen, Konstantinuksen johdolla. Näin Rooman pedon sarvi teki työtään Danielin profetian mukaisesti.
Kun tämä Rooman pedon sarvi muutteli aikoja ja Jumalan Tooran käskyjä, ei luonnolli­sesti Jumalan antama lepopäivä, sapatti, saanut olla rauhassa. Viikon seitsemäntenä päivänä ollut lepopäivä, sapatti, siirrettiin viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille eli aringon päivälle, koska roomalaiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa Mitras-kultissaan ja viettämään auringon päivää. Kehityksen kulun historiasta kertoo osuvasti Kööpenhami­nan yliopiston kirkkohistorian professorin Fredrik Nilsenin kirjoittama Kristillisen kirkon historia I, jonka suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus (painettu Otavan kirjapainossa 1913):
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

hyvä miettiä. kirjoitti:

Mistä sunnuntai on peräisin?

"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25).

Sunnuntain historia alkaa itse asiassa jo Baabelin valtakunnan ja Baabelin tornin ajoilta. Raamattu kertoo meille, kuinka maailman ensimmäinen valtias, Nimrod, rakensi Baabelin (1.Moos.10:8-12). Sinearin lakeudelle rakennettiin myös Baabelin torni, maailman ensimmäisen väärän jumalanpalvelusjärjestelmän keskuspaikka, jota johti Nimrodin puoliso Semiramus (1.Moos.11:1-9). Semiramus kehitti uskonnollisen järjestelmän, Baabelin uskonnon, jonka symbolina oli Semiramus-äiti Tammus-lapsi käsivarsillaan. Historiallisten tietojen mukaan Semiramus korotti itsensä taivaan kuningat­tareksi, jonka kautta tuli pelastus ja elämä. Uskontoon kuului puhdistus synneistä veden vihmonnan kautta (lapsikasteopin alku). Kuoleman jälkeen seurasi puhdistus synneistä tulessa (kiirastuliopin alku). Baabelin uskontoon kuului myös taivaan kuningattaren ja hänen poikansa Tammuksen palvonta mm. aurinkoa kumartamalla, koska auringosta tuli Tammuksen symboli (tarkastelemme asiaa vielä tarkemmin myöhemmin).

Tämä Baabelin uskonto levisi ympäri maapallon eri kulttuureihin ja kansoihin. Nimet vaitelivat eri kulttuureissa, mutta äiti-lapsi asetelma ja auringon palvonta pysyi samana. Iisebelin aikana Baabelin uskonto turmeli Israelin kansaa Baalin ja Astarten palvontana ja Jahve vihastui kansaansa, jossa taivaankuningataroppi ja Tammuksen palvonta sekä auringon kumartaminen olivat saaneet aikaan luopumuksen Jahvesta, Israelin Jumalasta (1.Kun.1­6:29-34; Jer.7:17-20; 44:15-30; Hes.8:14-18).

Ilmestyskirjassa on varoitus Tyatiiran seurakunnalle, että se sietää Iisebeliä, väärää profeettaa, joka turmelee monien uskon (Ilm.2:18-29). Varoitus ei ollut turha, sillä Baabelin uskonnon luopumus tuli myös uuden liiton Jumalan seurakuntaan. Jeshuan kuoleman, ylösnousemuksen, taivaaseenastumisen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen seurakunta oli puhdas ja noudatti kaikessa Jumalan Sanaa ja Tooran käskyjä, apostolien valvoessa seurakuntia. Apostolien kuoltua laittomuuden salaisuus pääsi vaikuttamaan ja tekemään työtään (2.Tes.2:1-12). Hajaannus, oppiriidat, luopumus ja harhaopit alkoivat vaikuttaa uskovien keskuudessa. Ratkaisevimmat tapahtumat olivat 300-luvulla, kun keisari Konstantinus Suuri tuli valtaan. Hän nosti kristinuskon suosituim­muusasemaan, tehden siitä tasavertaisen uskonnon muiden pakanauskontojen kanssa, joita oli Rooman valtakunnassa. Myöhemmin kristinuskosta tuli Rooman imperiumin valtionuskonto ja alkoi katolisen kirkon historia.

Pakanalliset roomalaiset, jotka olivat tottuneet harjoittamaan Baabelista alkanutta uskontoa, joka oli heidän keskuudessaan mm. Mitras-kultin nimellä ja Saturnaalia-juhlana, palvoivat aurinkoa, kuuta, muita planeettoja ja epäjumalia. Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin omaksumaan uusi voimallinen "kristinusko", tehtiin kompromisse­jä raamatulli­sen kristinuskon ja Rooman pakanuuden uskontojen välillä. Tuolloin sai alkunsa roomalaiskatolinen uskonto, joka on sekoitus raamatullista kristinuskoa ja Baabelin tornista alkanutta kulttia. Semiramus-Tammus asetelman tilalle tehtiin neitsyt-Maria-Jeesus-lapsi asetelma. Maria korotettiin taivaan kuningattareksi, jonka kautta tulee pelastus ja elämä sekä vastaus rukouksiin. Alettiin viettää juhlapäiviä Marialle ja palvomaan pyhimysten kuvia. Tammuksen syntymäpäivästä keskitalvella, joulukuun 25. päivänä, tehtiin Kristuksen syntymäjuhla. Raamatullisen juutalaisen pääsiäisen sijaan Nikean kirkollisko­kouksessa 325 jKr. otettiin roomalainen pääsiäinen, Konstantinuksen johdolla. Näin Rooman pedon sarvi teki työtään Danielin profetian mukaisesti.
Kun tämä Rooman pedon sarvi muutteli aikoja ja Jumalan Tooran käskyjä, ei luonnolli­sesti Jumalan antama lepopäivä, sapatti, saanut olla rauhassa. Viikon seitsemäntenä päivänä ollut lepopäivä, sapatti, siirrettiin viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille eli aringon päivälle, koska roomalaiset olivat tottuneet palvomaan aurinkoa Mitras-kultissaan ja viettämään auringon päivää. Kehityksen kulun historiasta kertoo osuvasti Kööpenhami­nan yliopiston kirkkohistorian professorin Fredrik Nilsenin kirjoittama Kristillisen kirkon historia I, jonka suomeksi on toimittanut ja täydentänyt Jaakko Gummerus (painettu Otavan kirjapainossa 1913):
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

"Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä 'auringon, Helioksen päivä', koettivat he kaikin tavoin vältää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä auringonpäivä. Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2. 3. jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin. (sunnuntai, maanantai) Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi. Oli yksityisiä, juutalaisyntyisiä kristittyjä, jotka edelleenkin pyhittivät sapatin, joko yksinään tai sunnuntain ohella. Ja keisarikirkon aikana tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa. Se seikka, että koko Israelin vanha lepopäivä oli sunnuntain aatto, se arvattavasti sai useita kristittyjä pyhittämään sapatinpäivän iltaa. Mutta turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainaa lausuntoa, joka tukisi käskyn sovelta­mista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi" (lainaus sivulta 173).

"Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittämisen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo. v. 321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnianarvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunki­laisten käsityöläisten lepopäiväksi" (lainaus sivulta 324).

Edellä olevat kirkkohistorian lainaukset ja monet muutkin kirjalliset tietolähteet yhtäpitä­västi todistavat, että Konstantinus v. 321 jKr. teki sunnuntaista eli auringonpäi­västä lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous määräsi v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalais­ten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta".

Sunnuntain eli auringonpäivän pyhittämiseen sapatin asemesta liittyy myös jo ensim­mäisten vuosisatojen aikana esiintullut antisemistismi, viha juutalaisia, Kristuksen murhaajia kohtaan, niinkuin heitä on haukuttu kautta vuosisatojen. Pakanakristikunta halusi erottautua kokonaan kirotuista juutalaisista (samalla myös kristinuskon raamatulli­sista juutalaisista juurista) ja myöskin sentähden luopui juutalaisten sapatista ja otti auringon päivän eli sunnuntain tilalle. Kesti kuitenkin monia vuosisatoja, ennenkuin sapatti jäi pois kristtyjen käytännöstä ja sunnuntai pääsi lopullisesti voitolle. Siksi tarvittiin monien kirkolliskokousten päätökset asiaa vahvistamaan.

Historia alkoi siis v. 321, jolloin Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäi­vän. Laodikean kirkolliskokous sulki 364 sapatin pyhittäjät Kristuksen ulkopuolelle. Itä-Rooman keisari Leo I:sen laissa kiellettiin maataloustyöt sunnuntaina. Maconin synodi kielsi v. 585 peltotyöt sunnuntaina ja se vahvistettiin Chalonsin synodissa v. 649. Bonifacen synodi antoi määräyksiä sunnuntain pyhittämiseksi v. 680 ja samoin Frankfur­tin synodi v. 794. Rooman synodi v. 826, Pariisin synodi v. 829 ja paavi Leo IV:en aikana määrättiin kirkolliskokouksessa v. 853 jKr., että sunnuntaita oli noudatettava "Herran päivänä".

Näin Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on muutta­nut sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, viikon seitsemänneltä päivältä sunnuntaille eli auringon päivälle. Sapatin ja samalla vuorokausien vaihtuminen on muutettu auringonlas­kusta keskiyölle. Voidaan sanoa, että lähes koko ns. kristillisessä maailmassa 800-luvulta alkaen, Rooman pedon sarvi on saanut sunnuntain lepopäiväksi sapatin tilalle. Ainoastaan Israelin kansa ei ole noudattanut Rooman pedon sarven määräystä, sillä juutalaiset (muutamaa Baabelin valheen sokaisemaan juutalaista lukuunottamatta) pyhittävät edelleen sapatin lepopäivänä, kuten he ovat tehneet sitä vuosituhansien ajan Jumalan Tooran säädöksien mukaan
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

asiaan. kirjoitti:

"Toisen vuosisadan kuluessa tuli kristittyjen tavaksi kutsua kokouspäivää Herran päiväksi. Kun uskon puolustajat pakanoille aiotuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät nimitystä 'auringon, Helioksen päivä', koettivat he kaikin tavoin vältää väärinkäsitystä. Niinpä Tertullianus sanoo, että kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä, kuin auringon palvelijat, ja Justianus marttyyri selittää tämän päivän nimen viittaamalla maailman luomisen alussa tapahtuneeseen pimeyden karkoittamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta. Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät yleisesti nimeä auringonpäivä. Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät lukusanoilla; 2. 3. jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin. (sunnuntai, maanantai) Kahdella päivällä oli kuitenkin erityinen nimi. Perjantaita kutsuttiin usein valmistuksen päiväksi ja lauantaita sapatiksi. Oli yksityisiä, juutalaisyntyisiä kristittyjä, jotka edelleenkin pyhittivät sapatin, joko yksinään tai sunnuntain ohella. Ja keisarikirkon aikana tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa. Se seikka, että koko Israelin vanha lepopäivä oli sunnuntain aatto, se arvattavasti sai useita kristittyjä pyhittämään sapatinpäivän iltaa. Mutta turhaan saa kolmen ensimmäisen vuosisadan kirjallisuudesta etsiä yhtäkään ainaa lausuntoa, joka tukisi käskyn sovelta­mista sunnuntain pyhittämiseen, mikä myöhempinä aikoina on tullut niin yleiseksi" (lainaus sivulta 173).

"Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita kauniiksi kaksivaljakoksi. Konstantinuksen jälkeisinä aikoina oli nimittäin sunnuntain ohella lauantai suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen. Monin paikoin oli kielletty paastoamasta lauantaina. Orjien piti saada levätä ja jumalanpalvelusta pidettiin ja pyhiä kirjoituksia luettiin. Sapatin pyhittämisen sunnuntain ohella todistaa, ettei kristittyjen mieleen vielä ollut johtunut soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaihin. Konstantinus oli kuitenkin jo. v. 321 julkaissut lain, joka teki auringon kunnianarvoisen päivän kaikkien tuomarien ja kaupunki­laisten käsityöläisten lepopäiväksi" (lainaus sivulta 324).

Edellä olevat kirkkohistorian lainaukset ja monet muutkin kirjalliset tietolähteet yhtäpitä­västi todistavat, että Konstantinus v. 321 jKr. teki sunnuntaista eli auringonpäi­västä lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous määräsi v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalais­ten mukaisia ja olla toimettomia, vaan heidän tulee erikoisesti kunnioittaa, ja ollen kristittyjä, jos mahdollista, olla tekemättä mitään työtä sinä päivänä. Jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea Kristuksesta".

Sunnuntain eli auringonpäivän pyhittämiseen sapatin asemesta liittyy myös jo ensim­mäisten vuosisatojen aikana esiintullut antisemistismi, viha juutalaisia, Kristuksen murhaajia kohtaan, niinkuin heitä on haukuttu kautta vuosisatojen. Pakanakristikunta halusi erottautua kokonaan kirotuista juutalaisista (samalla myös kristinuskon raamatulli­sista juutalaisista juurista) ja myöskin sentähden luopui juutalaisten sapatista ja otti auringon päivän eli sunnuntain tilalle. Kesti kuitenkin monia vuosisatoja, ennenkuin sapatti jäi pois kristtyjen käytännöstä ja sunnuntai pääsi lopullisesti voitolle. Siksi tarvittiin monien kirkolliskokousten päätökset asiaa vahvistamaan.

Historia alkoi siis v. 321, jolloin Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäi­vän. Laodikean kirkolliskokous sulki 364 sapatin pyhittäjät Kristuksen ulkopuolelle. Itä-Rooman keisari Leo I:sen laissa kiellettiin maataloustyöt sunnuntaina. Maconin synodi kielsi v. 585 peltotyöt sunnuntaina ja se vahvistettiin Chalonsin synodissa v. 649. Bonifacen synodi antoi määräyksiä sunnuntain pyhittämiseksi v. 680 ja samoin Frankfur­tin synodi v. 794. Rooman synodi v. 826, Pariisin synodi v. 829 ja paavi Leo IV:en aikana määrättiin kirkolliskokouksessa v. 853 jKr., että sunnuntaita oli noudatettava "Herran päivänä".

Näin Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on muutta­nut sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, viikon seitsemänneltä päivältä sunnuntaille eli auringon päivälle. Sapatin ja samalla vuorokausien vaihtuminen on muutettu auringonlas­kusta keskiyölle. Voidaan sanoa, että lähes koko ns. kristillisessä maailmassa 800-luvulta alkaen, Rooman pedon sarvi on saanut sunnuntain lepopäiväksi sapatin tilalle. Ainoastaan Israelin kansa ei ole noudattanut Rooman pedon sarven määräystä, sillä juutalaiset (muutamaa Baabelin valheen sokaisemaan juutalaista lukuunottamatta) pyhittävät edelleen sapatin lepopäivänä, kuten he ovat tehneet sitä vuosituhansien ajan Jumalan Tooran säädöksien mukaan
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html

Sapatin pyhittämisen siunaus pakanauskoville

"Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuute­ni on lähellä ja minun vanhurskauteni lähestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa. Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: 'Herra erottaa minut peräti kansastansa', älköön kuohittu sanoko: 'Minä olen kuiva puu'. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi" (Jes.56:1-7).

Jesajan kirjassa on ihanat lupaukset ja siunaukset niille pakanauskoville, jotka rakkaudesta Herraan haluvat vapaaehtoisesti pyhittää sapatin, alkuperäisen raamatulli­sen lepopäivän, aina kun se on mahdollista. Sapatin pyhittämisestä, niinkuin muidenkin Herran käskyjen noudattamisesta, tulee suuri palkka jokaiselle pakanauskovallekin Herran Jeshuan tulemuksessa (1.Joh.5:3; Ps.19:8-12; Mat.5:17-19; Luuk.19:11-28). Suokoon hyvä Jumala rakkauden Herraan meille kaikille myös sapatin viettämisessä.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html