mun pitäs päättää, et meenkäö armaijaan vai en. kommentoikaa, antakaa tukee tai kritisoikaa pointtejani (perustellen, kiitos), joita oon miettinyt.
1. mun mielestä tappaminen on väärin, enkä haluais mennä paikkaan, missä opetetaan tappamaan.
2. toisaalta olen valmis puolustamaan lähimmäistäni, ja luultavasti valmis vaikka tappamaan, jos lähimmäiseni henkeä uhataan. puolustussodassahan on kyse vain tästä, se tehdään vain organisoidusti, ja armeijaan menemällä varaudutaan pahimpaan.
3. armeija on nykyisin ihan paska laitos, missä pelleillään lähinnä.
4. suomi ei tarvitse nykyisenkaltaista armeijaa, miksi siis mennä sinne? uhkakuvat ovat muuttuneet, armeija ei niiden mukana tarpeeksi. (suurimmat uhat nykyisin ovat esim. ympäristöuhat, suuronnettomuudet, terrorismi ja niin edelleen. ja jos se sota tulisikin, mikä ei nyt ole realistinen uhkakuva, ei ydinasetta vastaan voi taistella.
5. jos menen sivariin, voi se olla ongelmaksi jatkossa esim. työnhaussa, ja ihmiset ihmettelee valintaani. toisaalta, en haluakaan mennnä sellaiseen työpaikkaan, missä ihmisiä arvotetaan tällaisten valintojen perusteella.
6. jos ei löydä hyvää sivaripaikkaa, voi vuodesta tulla aika tuskallinen. armeijassa pääsis kenties puolella vuodella, tosin sivarissa ois vain päivätöissä.
7. minua harmittaa se, että armeijaan menoa pidetään niin itsestäänselvyytenä, toisaalta en haluaisi tällaisellakaan perustella sivariin menoa. miksei jokainen joudu valitsemaan näiden välillä, vaan vain ne, jotka menevät sivariin?
8. tiedän, että pärjäisin armeijassa (tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, osaan ampua, olen harrastanut liikuntaa yms.). kuitenkin ärsyttää ajatus, että joutuisi nollaamaan kaiken itsenäisen ajattelun ja toimimaan vain käskyjen mukaan. se on vastoin ajatusmaailmaani.
9. jos ei olisi armeijoita, ei olisi myöskään sotia. jos ihmiset eivät menisi armeijaan, ei olisi armeijoita. menemällä armeijaan annan hiljaisen hyväksymisen armeijoille ja sodille, siis tappamiselle, kärsimykselle, tuskalle, raiskauksille, riistolle jne.
10. armeijat ja sodat pysyvät riippumatta siitä, miten valitsen.
11. vai pitäisikö valita totaali? sivarihan kuitenkin menee mukaan tähän systeemiin, hyväksyy asevelvollisuuden ja sen suorittaa. onko eroa sillä, käykö sivarin vain armeijan?
1. mun mielestä tappaminen on väärin, enkä haluais mennä paikkaan, missä opetetaan tappamaan.
2. toisaalta olen valmis puolustamaan lähimmäistäni, ja luultavasti valmis vaikka tappamaan, jos lähimmäiseni henkeä uhataan. puolustussodassahan on kyse vain tästä, se tehdään vain organisoidusti, ja armeijaan menemällä varaudutaan pahimpaan.
3. armeija on nykyisin ihan paska laitos, missä pelleillään lähinnä.
4. suomi ei tarvitse nykyisenkaltaista armeijaa, miksi siis mennä sinne? uhkakuvat ovat muuttuneet, armeija ei niiden mukana tarpeeksi. (suurimmat uhat nykyisin ovat esim. ympäristöuhat, suuronnettomuudet, terrorismi ja niin edelleen. ja jos se sota tulisikin, mikä ei nyt ole realistinen uhkakuva, ei ydinasetta vastaan voi taistella.
5. jos menen sivariin, voi se olla ongelmaksi jatkossa esim. työnhaussa, ja ihmiset ihmettelee valintaani. toisaalta, en haluakaan mennnä sellaiseen työpaikkaan, missä ihmisiä arvotetaan tällaisten valintojen perusteella.
6. jos ei löydä hyvää sivaripaikkaa, voi vuodesta tulla aika tuskallinen. armeijassa pääsis kenties puolella vuodella, tosin sivarissa ois vain päivätöissä.
7. minua harmittaa se, että armeijaan menoa pidetään niin itsestäänselvyytenä, toisaalta en haluaisi tällaisellakaan perustella sivariin menoa. miksei jokainen joudu valitsemaan näiden välillä, vaan vain ne, jotka menevät sivariin?
8. tiedän, että pärjäisin armeijassa (tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, osaan ampua, olen harrastanut liikuntaa yms.). kuitenkin ärsyttää ajatus, että joutuisi nollaamaan kaiken itsenäisen ajattelun ja toimimaan vain käskyjen mukaan. se on vastoin ajatusmaailmaani.
9. jos ei olisi armeijoita, ei olisi myöskään sotia. jos ihmiset eivät menisi armeijaan, ei olisi armeijoita. menemällä armeijaan annan hiljaisen hyväksymisen armeijoille ja sodille, siis tappamiselle, kärsimykselle, tuskalle, raiskauksille, riistolle jne.
10. armeijat ja sodat pysyvät riippumatta siitä, miten valitsen.
11. vai pitäisikö valita totaali? sivarihan kuitenkin menee mukaan tähän systeemiin, hyväksyy asevelvollisuuden ja sen suorittaa. onko eroa sillä, käykö sivarin vain armeijan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hmmm... no tässä vastauksia. Kävin itse juuri intin. Tarkoitukseni oli olla siellä vain 6kk, mutta lopulta päädyin (vapaaehtoisesti) 12kk palvelukseen.
1. Tappaminen on väärin.
Oikein. Ei ketään saa tappaa. Armeijassa ei opeteta "tappamaan", kukaan ei koskaan sanonut minulle että "nyt tapa se toinen ihminen". Harjoituksissa oli aina kyse vihollisesta, joka siis eroaa ihmisestä siinä että hän yrittää vastaavasti päästä sinut päiviltäsi. Tämä vihollinen pyrittiin aina "tuhoamaan", ennen kuin hän tuhosi sinut tai läheisesi.
2. Olet valmis puolustamaan...
Suomella on puolustusvoimat, ei tavanomaista armeijaa.
3. Armeija on nykyisin ihan paska laitos...
Intti on muuttunut viimevuosien aikana aika paljon. Se kuva minkä saa vanhoista jutuista tai elokuvista ei pidä enää paikkansa. Koulutus oli ainakin omalla kohdallani aina inhimillistä ja järkevää. Tottakai kun kyseesä on iso laitos, jossa valtavasti ihmisiä, joudutaan arkisiakin asioita hoitamaan joskus vaikeimman kautta. Esim. 2000 miehen muonittaminen yhdessä ruokalassa tunnin aikana ei ole helppoa ilman tarkkaa organisointia ja käskyjä.
4. Suomi ei tarvitse nykyisenkaltaista armeijaa...
Puolustusvoimia käytetään tarvittaessa mm. suuronnettomuuksien ja vast. hoitamiseen. Jo intti aikana tulet osallistumaan mm. "virka-apu toimintaan" jossa osana joukkoa valmistaudut avustamaan esim. poliisia tai pelastuslaitosta erillaisissa tehtävissä (kadonneiden etsintä, alueiden eristäminen jne.). Sodan uhka on nyt vähäinen, mutta jopa 5 vuoden päästä voi tilanne olla jo aivan toinen (toivottavasti ei). Silloin tarvitaan juuri niitä miehiä ja naisia, jotka käyvät armeijan tänään. Ja ydinasetta vastaan voi SUOJAUTUA (opetetaan kyllä). Lisäksi nuken käyttäminen on aika epäedullista myös viholliselle.
5. Työnhaku...
Jos et ole hakemassa poliisiksi vast. ei armeijan käymisellä ole niin väliä. On totta että jotkut yritykset asiaan kiinnittävät huomiota enemmän kuin toiset. Itse ajattelin että 6kk on loppuen lopuksi aika pieni aika elämästä ja töitä ehtii tehdä vielä kymmeniä vuosia.
6. Sivaripaikat...
En tiedä asiasta paljoakaan, joku muu voisi tästä kirjoittaa enemmän.
7. Itsestäänselvyys...
Tämä asia on jokaisen OMA ASIA. Pidän pellenä sellaista joka aliarvostaa ihmistä intin käymisen tai käymättä jättämisen takia.
8. Itsenäisyyden nollaaminen...
Alussa joudut tämän tekemään. Kuten jo sanoin on kyseessä todella iso laitos. Jos jokaisen 2000 alokkaan mielipidettä kuunneltaisiin varuskunnassa joka asiasta, kestäisi intti 10 vuotta. Alokasaikana (ensimmäiset kuukaudet) kaikissa asioissa edetään "hitaimman mukaan" eli yksinkertaisiltakin tuntuvia asioita hiotaan piiiitkäään. Itseänikin välillä hymyilytti, mutta toiseaalta oli omassa tuvassanikin miehiä joilta ei voileivän tekeminen tai kengännauhojen paikalleen laittaminen tahtonut itsenäisesti sujua. Loppuaikana homma muuttuu todella paljon. Koulutuksesta tulee tehokkaampaa ja omien aivojen käyttämisestäkin on hyötyä.
9. Jos armeijoita ei olisi...
Niinpä. Tätä itsekkin toivoisin. Paska juttu vain että vaikka kaikki aseet maailmasta hävitetään aina löytyy "se yksi" joka kuitenkin sen keihään terottaa ja ottaa sillä ylivallan itselleen. Ehkä sitten joskus... mielestäni Suomen malli on kuitenkin askel sinne oikeaan suuntaan.
10. Armeijat ja sodat pysyvät...
Niinhän ne tuppaavat tekemään. Vaihtoehtona intin koulutuksen tehokkaaseen käyttöön ottoon on rauhanturva palvelus. Käy intti ja lähde vaikka Kosovoon vuodeksi kertomaan ihmisille että heillä olisi kivempaa jos eivät tappelisi kokoajan.
11. Totaali...
Tätä vaihtoehtoa en täysin hyväksy. Ajatukseni perustuu siihen että yhteiskunta on meidät jo kouluttanut ja tukee vastaisuudessakin tavalla tai toisella. Verotus mahdollistaa tämän ylläpidon, mutta puolustusvoimilla ja siviilipalveluksella on tärkeä osa yhteiskunnan rakenteen pystyssä pitämiseksi. Totaali on mielestäni pyrkimys anarkiaan, mitä en itse ainakaan hyväksy.
Tässä oli nyt omia mielipiteitäni. Osa näistä perustuu kokemuksiin, joita en voi vakuttaa tapahtuvan sinulle juuri samoin. Tiedän myös ihmisä joille intti on ollut pettymys, mutta uskon tässä olleen kysymyksessä paljolti henkilöiden oma "kaikki on niiin vaikeaa" asenne. Toivottavasti auttaa oman valintasi tekemisessä.
Daigoro
niin. kiitos kommenteistasi. luin niitä mielenkiinnolla, ja yhdyn moniin ajatuksiisi. mietityttämään minua jäi eritoten kohta 1.
juuri tuosta en pidä, että ihminen muutetaan kasvottomaksi viholliseksi. vastassa on kuitenkin aina ihminen, ja hänet sinun täytyy tappaa. harvoin, jos koskaan, tavlliset rintamamiehet ovat sen pahempia ihmisiä kuin vastapuolellakaan. ajatellaan vaikka natsisaksan sotilaita, jotka olivat vain kokeneet mielettömän ja tehokkaan propagandan, ja heidän oli vaikea valita toisin kuin sotia.
toisen maailmansodan aikaan, muistaisin näin jostakin dokumentistä, tehtiin rintamalla ensimmäisen sotajoulun aikaan tulitauko. ilman ylempien herrojen suostumusta. syötiin yhdessä, juteltiin. hähtiin toinen ihmisenä. mutta sitä keski vain hetken, ja väki saatiin ylemmiltä tahoilta pian taas ruotuun. ja tappaminen ja loputon kärsimys jatkui.
ihminen on aina ihminen, ja sen tekeminen kasvottomaksi viholliseksi on mielestäni yksi syy historian karmeuksiin. minä en ikinä voi tehdä sitä. uskoisin, että tästä tulisi intissäkin ongelma. keskustellanko siellä tällaisista asioista, ei varmaan?
tuosta kohdasta 4. ehkä minulla on liian vähän tietoa siitä, miten armeijaa käytetetään tehtävissä esim. poliisin tukena. pitänee vielä ottaa selvää. joka tapauksessa kaikkea tuonkaltaista voisi lisätä.
kohdasta 9. suomessa on asiat sinänsä hyvällä mallilla, että on selkeästi puolustusvoimat. kuitenkin, minusta tuntuu, että minun pitäisi tehdä osani väkivallattoman maailman hyväksi, huolimatta siitä, että se tuntuu toivottomalta. en halua luovuttaa, koska luovuttaminen on mielestäni ainut syy siihen, ettei maailma ole väkivallattomampi (siis kaikki ajattelee, että kuitenkin joku...).
Kieltämättä näistä "vihollinen ihmisenä" asioista puhuttiin aika vähän - jos ollenkaan. Enemmän lähinnä keskityttiin pelkotilan voittamiseen ja ns. taistelustressiä vastaan kamppailemiseen. Tosiasiahan on että kun ihmistä vastaan kohdistuu henkeäuhkaava tilanne (Esim. vihollinen hyökkää tai ydivoimala räjähtää), tämä joko toimii, lamautuu (kauhu, paniikki, ylivoimainen pelko)tai pakenee. Puolustusvoimat tietysti pyrkii siihen että sotilas "toimii" tilanteessa kuin tilanteessa. Jo harjoituksissa huomasi että vihollista aika harvoin näkee edes ns. "silmästä silmään". Noh.. summa summmaarum: Pakottavassa tilanteessa moraaliset seikat jäävät aika nopeasti sivulle ja kyky toimia yhdistyy saatuun koulutukseen.
juuri noin lienee asian laita olevan. minusta moraaliset seikat eivät vain koskaan saisi jäädä sivulle.
ja mainittakoon vielä tämä ajatus. useinhan sotilaat dumpataan täyteen esim. amfetamiiniä, jotta moinen touhu sujuu, kyky toimia säilyy.
Taisivat jatkosodassa käyttä sitä pervetiiniä kaukopartioissa ja Jenkit käyttivät piristäviä lentäjillä (tosin taisivat nyt rajoittaa niiden käyttöä niiden "onnettomuuksien" jälkeen). Noiden piristävien sotilaslääkkeiden käyttö lienee tarkoitettu vain ns. erikoistehtävien hoitamiseen, sellaisten joissa vaaditaan äärimmäisen pitkäkestoista suoritusta; kaukopartiointi tai vastaava. En usko että puolustusvoimat olisivat varautuneet "piristämään" suuria taistelevia joukkoja, millään muulla kuin sillä saatanan pahalla SA-INT kahvilla tai ihan tavallisilla kofeiini tableteilla (jälkimmäisestä en ole edes varma).
Suomen puolustusvoimat antaa sotilailleen huomattavia määriä amfetamiinia, mutta vain haavoituttaessa. Se on halvin keino pitää yllä taistelukykyä, tai ainakin pitää mies tajuissaan. Amfetamiinipöllyissähän pystyy evakuoimaan itsensä kymmenien kilometrien päähän, vaikka olisi pahoinkin haavoittunut... Näin meille opetettiin lääk. AUK:ssa...
Hyviä kommentteja, mielenkiintoinen aihe. Omia ajatuksiani hieman:
Vaikka kaikille sotilaille opetetaankin rynnäkkökiväärillä ampumista, ei se suurimalla osalla ole kuin itsepuolustusväline. Aselajeissa kuten panssarintorjunta tai ilmatorjunta, tarkoituksena on (pelotteen ohella) pysäyttää ja tuhota vihollisen kallista ja rajallista taistelumateriaalia, ei ensisijaisesti miehiä lainkaan. Se että ampuu toiselta hyökkäysvaunun alta, tuskin on väärin, vaikka kuinka katsoisi sitä panssarivaunua silmiin.
Ei voi yleistää "armeija paska laitos, missä pelleillään lähinnä". Armeijan voi käydä niin monella tavalla. Voi valita olla osa miehisöä tai pyrkiä johtajakoulutukseen. Eri joukko-osastojen rankkuudessa ja vaativuudessa on isoja eroja.
1. Tappaminenhan on väärin, mutta joskus tarkoitus pyhittää keinot.
Ja siellä ei opeteta tappaan, vain tappamaan tehokkaammin. (kuka nyt ei osaisi pitää jonkun kaulasta kiinni 5min?/iskeä veitsellä rintaan?).
2. Ite tappaisin kyllä säästääkseni rakkaimpani kuolemata/muilta kärsimyksiltä. Sotahan on juolmaa ja ratsuväki raakaa, nii tiä mitä vihu tekis niille (sodassakin harvemmin ajatellaan järjellä).
3. Oppii siel hyviiki taitoi sodan kannalta. Esim. osaisikko suunnata&virittää vihkapanosta mutulla?
4. Ei tuota koskaan tiä...
5. Onks ne niinki tarkkoi?
6. Eiköhä tuo armeija mee aika kivuttomasti.
7. Suuri laiva kääntyy hitaasti.
8. Ite ottaisin asian relaamisena, ei nääs tarvi miettiii mitää kummempaa, kunhan on ja hoitaa asiansa.
9. Kun kaikki maat ovat lakkauttaneet armeijansa niin sittenpä joku keksii parin kaverinsa kans vallata naapurin talon. Aina sitä joku hyödyntää.
10. Niinhän se on.
11. Totaali ei saa ainakaan mult juurikaan rispektii. Klassinen esimerkki, mitäs jos mäki lopettaisin verojen maksun ja sanoisin että "Hullun hommaa, kustantaisivat ite koulunsa ja lääkärinsä. Mähä en niille maksa!".
Minäkin pähkäilin saman ongelman kanssa pitkän aikaa. Vielä kutsunnoissakin mietin koko ajan kumman valitisisin. Valitsin armeijan, mutta myöhemmin mietin asioita vieläkin tarkemmin ja päädyin sivariin. Loppujen lopuksi päätös ei ollut vaikea. En ole pasifisti, olen valmis kuolemaan tiettyjen asioiden puolesta, en kuitenkaan niin kaukaisen asian kuin Suomen valtion. Lopussa mietin kaikkia historian saatossa valtioiden välillä köytyjä sotia, ja niissä kuolleita. Mitä on saavutettu?
En nähnyt mitään syytä miksi olisin valinnut intin sivarin sijasta. En ole silti mikään täydellinen pasifisti vaikka olenkin sivari. Aseita olen aina inhonnut yli kaiken, enkä sellaista meinaa käteeni edes ottaa. Armeijan aseeton palvelus ei käynyt edes mielessä, koska en halua tukea puolustusvoimia mitenkään. Olen valmis käyttämään jopa väkivaltaa jos tarve vaatii, mutta asetta en käteeni ota. Suomen kapitalistivaltiota en halua puolustaa yhtään mitenkään, koska suomi ajaa vain rikkaiden etuja parempaan suuntaan. Lisäksi suomi ei halua auttaa nälkään kuolevia pakolaisia, vaan ajaa heidät mieluummin kotimaahansa kuolemaan. Suomelle on tärkeämpää saada ne rahat rikkaiden taskuun. Sen sijaan näitä kaljupäisiä skinejä jotka ahdistelee maahanmuuttajia ja syyttömiä ihmisiä, näitä olisin valmis hakkaamaan eikä yhtään omatunto kolkuttaisi. Kaikki natsit ja skinit voisi lähettää johonkin siperiaan pois kunnollisia ihmisiä ahdistelemasta. Se ei varmasti haittaisi ketään, paitsi tämän palstan fasisteja.
Tähän esitin vaihtoehdon jo vastauksissani, mutta lisätään nyt vielä tähän jos joku ei jaksanut koko tekstiäni lukea. Eli, jos ei halua asetta kantaa ei ole pakko. Vaikka armeijaan menisikin. Aseetonpalvelus erikoistuttaa henkilön esim. kirjanpito tai pelastuspalveulu tehtäviin. Näin saisit valmiudet toimia lähimmäistesi eduksi kriisin sattuessa, ilman että joutuisit tarttumaan aseeseen. Tällaiseen tehtävään koulutettua väkeähän käytettäisiin todennäköisemmin avustamaan yhteiskuntaa, kuin aseellisesti koulutettua väkeä. Esim. suuronnettomuuden sattuminen on todennäköisempää kuin tarve tuhota panssarivaunuja.
Sinulle Sivarimetalisti:
Sinussa tuntuu olevan paljon vihaa tai halveksuntaa, yhteiskuntaa kohtaan, mutta miksi et halua toimia jotenkin vaikka juuri mainitsemiesi pakolaisten eteen (muuten kuin purkamalla pahaa oloasi keskusteluissa)? Tähän esitin juuri vaihdtoehdon johon itse olen päättänyt tarttua. Kävin armeijan, jotta pystyin lähtemään myöhemmin rauhanturva tehtäviin. Halusin avustaa ihmisiä suoraan heidän omassa kotimaassa ja mahdollistaa omalla panoksellani sen että hekin jotka olivat joutuneet pakoon sieltä lähtemään voisivat palata takaisin koteihinsa turvallisesti. En tiedä, mutta en usko että Sinä esim. tällähetkellä tukisit jotain tunnettua avustusjärjestöä työllä tai taloudellisesti, jos niin teet olet omalta osaltasi auttamassa ja pyydän anteeksi mikäli aiheettomasti loukkasin tällä tekstillä. Sanoista tekoihin.