Onko köyhillä parisuhteita? Tuntuu vaan siltä, että kun lähipiiri leimaa köyhäksi, niin ei kukaan enää halua seurustella, puhumattakaan mistään sitovista parisuhteista, kuten avo- tai avioliitto. Jos on taas köyhtynyt parisuhteessa ollessaan, niin nämä liitot tuntuvat olevan kestävämpiä. Onko näin teidän kohdallanne?
Köyhän parisuhde
NAINEN_KÖYHÄ
211559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
En ole piitannut, enkä edes ajatellut ympäristön mielipiteitä.
Ilmeisesti kaksi persaukinaista sopii yhteen. Kumpikaan ei jää kiitollisuudenvelkaa toiselle.
Minulla oli opintolainaa ja vanhat vaatteet.
Nykyisellä vaimollani oli pahvilaatikollinen lakanoita ja astioita.
Muutaman kuukauden työssäolon jälkeen ostin käytetyn fillari.
Pääosan huonekaluista saimme vanhemmiltani ja ostimme kirpparilta.
Käytetty TV hankittiin puolen vuoden aviossa elämisen jälkeen.
Koskaan meillä ei ole ollut rahasta riitaa.
voi riidellä mitä ei ole!
Sinä et näköjään tiedä mitään siitä miltä tuntuu kun rahat ovat vähissä ja kaikesta joutuu tinkimään ja jokaisesta ostost joutuu riitelemään. Juuri rahattomuus aiheuttaa niitä ainaisia riitoja ja toisen syytöksiä yms tiedän kyllä mistä puhun, elin köyhässä avioliitossa jossa ei ylimääräistä ollut ja aina riideltiin ja haukuttiin toista....
Muuttaessamme yhteen tiesimme kumpikin tilanteen ja hyvin rajalliset resurssimme.
Ei ollut mitään ihmeellisiä kuvitelmia ja tavoitteita.
Ei myöskään mitään älytöntä onnen huumaa vaan olimme realisteja ja mukauduimme jo ennalta tilanteeseen.
Ei ollut myöskään paineita kummankaan suhteen.
ihmettä ihmisellä pitäs olla.Ruoka juoma , koti ja rakkaus.Ne asiat jos ei riitä ei riitä mikään??
Näin jälki käteen kun ajattelee.Pitääkö aina olla jotain uutta??no ei..ei ennekään ollut.Kulutus hysteria sekoittaa kaikkien päät.Vanhaa voi kunnostaa.Kierrättää jne.Tekee itse..
Hankkii kerralla kunnon *kotitavarat*.Pitää asumisensa ja itsensä pirteenä,
paljon ilmasta ihanaa, ystävät, kirjasto.Eläimet, liikunta, luoto jne..jne.Tekee käsillä kaikkee käsitöitä jne.luonnosta yksin saa jo materiaalia, syödäkseenkin luonnosta paljon hyvää..
Kehittää itseään..
Minua kiinnostaa näin vanhana ihmisenä kestävän kehityksen periaatteet ja niissä on perää..
koska en siedä, mies olisi yläpuolellani.
Köyhä on köyhän kanssa. Normaali ei ota köyhää. Köyhyyteen on syy aina, joka on laiskuus tai tyhmyys tai molemmat.
köyhä ei puolisoa saa. Kokemuksella voin sen kertoa..... en edes muista monta kertaa minut jätettiin miehenä kun naisille selvisi etten ollut missään töissä...
Jos olet työtön ja peruspäivärahalla tai sitten sillä työmarkkinatuella, niin miten se yhteiselo työssäkäyvän kanssa sujuu ilman että se työssäkäyvä kustantaa asioita. Pahimmassa tapauksessa esim avoliitossa olessa sen työttömän tukiin vaikuttavat työssäkäyvän tulot, ja työtön ja ihan ilman omaa rahaa toisen armoille. Ja vaikka työssäkäyvä sen ymmärtäisikin, niin kuinka se työtön sen kokee, että joutuu olemaan toisen elätettävänä.
On se vaan melkoisen vaikea yhtälö ja riitaahan siitä herkästi syntyy. Huonolta näyttää uusien suhteiden solmiminen. Tilanne voi olla toinen jos yhteistä menneisyyttä on jo vuosikausia ja työttömyyden syy on sellainen joka ei johdu omista henkilökohtaisista ominaisuuksista.
omaan minäkin. Yhden illan tai pikemminkin yön jutut kyllä meni mutta kun köyhyyteni ja työttömyyteni selvisi niin loppui suhde sun toinen. Sanoivat monesti asian suoraan minulle...
aitoon kiintymykseen, kestää parisuhdekkin kaiken esim.köyhyyden ja kurjuuden, miten sitä ennen ko vaikeuksia yhteen hiileen perhe puhalsi ja selvisi kaikesta, nyt lähdetään eriteille:-(.Se on tää hiton holhous yhteiskunta..*Saat sitä saat tätä ja tätä et saa..*..saispa edes töitä!!!!!!!!!!!
kun aloin etsisekllä kumppania kirjekerhoista, tuli lopulta valinnan varaksi kaksi. Toinen lupasi jopa hevosen, kun tiesi eläininnostukseni, ja kehui 100 lampaalla ja suurella talolla. Toinen lupasi kaksi työtä tekevää kättä, jos töitä sattuisi löytymään ja halun syödä koiranruoka-luokan sapuskoita, jos ei muuhun olisi varaa. Otin sen käyhimyksen,. koska en tahtonyt rikkaaseen taloon ilmaiseksi piiaksi. Sillä niinhän siinä olisi käynyt kun iso isäntä köyhän likan ottaa,. Työnteon määärällä ei tule loppua olemaan ja se kukkaro on tietenkin herran taskussa. Siis parepi olla vaikka sossun syöttiläs kuin tyhjätaskun rikkaan käsivarsille kellahtaa. (Liitto on kestänyt 10 vuotta ja koska vähinerin on omaisuutta karttunut, niin kaipa sitä hamaan hautaan yhdellä ollaan, sillä mitenkäs tavaroista ja talosta eron ottaa, kun kumpikaan ei pysty toistaan ulos ostamaan, vaikka sellainen mieli jostain tulla tupsahtaiskin.
miehen "markkina-arvo" kärsii köyhyydestä huomattavasti enemmän kuin naisen, eli mies kyllä huolii *paljon* helpommin köyhän naisen kumppanikseen kuin toisinpäin - toisaalta nainen taas on yleensä todella lojaali ja ymmärtäväinen miestään kohti jos köyhtyminen on tapahtunut pitkän parisuhteen aikana.
Minulla on pari kaveria (kaikki sinkkuja) jotka ovat samassa firmassa töissä ja olimme kaikki samaan aikaan työttöminä vuosi sitten kun yritys meni konkurssiin...sen huomasimme kaikki, että hyvinkin menneiden treffien kanssa naisilla lopahti lähes järjestään kiinnostus kun heille valkeni että toinen on työtön..nyt olemme kaikki taas töissä ja asiat ovat paremmin päin, mutta kyllä tämäkin jostain kertoo - sikäli varmaan ihan luonnon valintaa että nainen etsii itselleen ja mahdollisille lapsilleen taloudellista turvaa.
minullakin. Eikä rajoitu yhteen tapaukseen vaan kolmen vuoden aikana 90-luvun laman aikana kun olin työtön ja välillä pätkätöissä kaikenlaisissa hanttihommissa. Nuorena sinkkumiehenä viihdyin usein Helsingin trendipaikoissa´ja tutustuin jatkuvasti hyvin koulutettuihin ja nousujohteisessa uraputkessa oleviin naisiin.
Kaikki suhteet kariutuivat yleensä työttömyyteeni/rahattomuuteeni ja tämän jotkut minulle sanoivat suoraan. 1995 keväällä rakastuin syvästi erääseen nuoreen naiseen ja tunne oli molemminpuolinen. 3 kk seurustelun jälkeen hän itkien ilmoitti että haluaa lopettaa suhteen. Ilmeni että varakkaat vanhemmat olivat painostaneet häntä. En nähtävästi ollut tyttärensä arvoinen. No samana vuonna tapasin sitten nykyisen vaimoni joka myös oli laman aikana jäännyt työttömäksi ja aloittanut uuden ammatin opiskelut. Olimme siis molemmat köyhiä ja sovimme yhteen. No samaan aikaan minua onnesti ja sain vakituisen päälikkötason työn suuresta yrityksestä tekniikan alalta.
Taisi olla 2002 kun olin ollut jo kolme vuotta erään toisen suuren Amerikkalaisyhtiön 9 maan myyntijohtajana kun Suomen organisaatiolla oli pikkujoulujuhlat Helsingin keskustassa. Jossain vaiheessa iltaa huomasiin että eräs kaunis nainen tuijottaa minua. Tunnistin hänet yhdeksi niistä jotka tapasin työttömyyden aikana ja jättänyt minua sen takia. Koska pikkujouluporukkamme oli jo hajautunut siirryin naisen luo juttelemaan. Oli todella mukava keskustella ja tanssia loppuillan.
Viikkoa myöhemmin nainen joka edelleen oli sinkku soitti minulle. Halusi kovasti tavata minua. Ilmeni että hän oli selvittänyt viimeiset verotietoni (96,000/vuosi) ja sen että asun rivitalo osakkeessa varsin hyvällä alueella. Kerroin hänelle sen minkä hän ei ollut selvittänyt että minulla oli avopuoliso (nykyään vaimo) ja vuoden ikäinen poika ja että naisella oli jo menettänyt mahdollisuutensa 7 vuotta sitten. Toivotin hänelle hyvää jatkoa elämäänsä ja sen koommin en ole kuullut hänestä.
Jäin tässä toukokuussa 44-vuotiaana työttömäksi ja olen varma että mikäli olisin sinkku niin naiset kohtelisi työtöntä samalla tavalla kuin 15-17 vuotta sitten.
Tässä työttömyyskorvauksia odotellessa toivotan hyvää kesää kaikille.
No nuo julkkikset on yksi hyvä esimerkki. Monet on ihan persaukisia ja silti niillä voi olla jokin vanha miljonääriukko käsipuolessa. Mutta siinä tietty auttaa, että nainen on nuori ja kaunis ja mies 50 ruma kääpä, mutta rikas.
Molemmat hyötyy, ehkä se on business diili? Köyhä saa elättäjän ja rikas vanha kääpä lööppeihin ja aveciksi kauniin näyttelyvaimon.
Tosin sitten tulee riitaisa ero viimeistään 5v päästä. Eli lopuppujen lopuksi tuli helv**** kalliiksi se nuori kaunis nainen kun ei muistettu avioehtoa tai se muuten alkaa käymään hankalaksi!
Olen huomannut saman asian, käytös, asenne ja mielenkiinto loppuu aika pitkälle samantien kun kerron naiselle olevani työtön, sen jälkeen yhteydenpito alkaa tasaisesti harveta yllätys yllätys, hyvä puoli siinä on kuitenkin se, että se saa minut ponnistelemaan entistä kovemmin työpaikan löytämiseksi.
tai rakastuu, niin sosiaalinen status on merkityksetön. Voi käydä myös niin että työttömälle toisen työssäkäynti tuntuu niin pahalta, että suhde kariutuu siihen.
Töitä olen viimeksi tehnyt joskus 1990-luvun alussa, sen jälkeen työkkärin töissä ja kursseilla, nykyään en mene niillekään eli toimeentulotukeani on alennettu 40% mutta vuokran joutuvat maksamaan. Tähän on varaa kun naiset kestitsee, syöttää ja juottaa. Ei heitä häiritse että olen pitkäaikaistyötön ja ulosotossa varattomaksi todettu, viinallekin olen perso. Naisia olisi vaikka muille jakaa!
Lapsia on monta useiden naisten kanssa. Elatusmaksuja en ole maksanut, mistäs sitä työtön maksaisi. Naista siis piisaa, ei kaikki naiset ole rahamiesten perään. Rentun kanssa on vähän toista kun jonkun neljästä viiteen virkamiehen kanssa!
Ja olen huomannut että naisille on AINA! tärkeinpiä ekoja kysymyksiä: missä olet töissä?....ja kun sitten pian totuus selviää niin nainen ottaa hatkat heti? VITTU! haluaako ne että mies maksaa kaiken? vai luuleeko että ne itse joutuvat muka elättämään miestä? Kaikki akat on vissiin vaan rahan ja omaisuuden kimpussa?
On hyvin tavallista kysyä mitä teet työksesi. Ei se tarkoita kysymystä: oletko työssä vai työtön, vaan mitä olet yleensäkin tehnyt työksesi. Eik sitä rahan tähden kysytä, vaan se antaa omalta osaltaan jonkunlaisen kuvan ihmistyypistä silloin kun kysymyksessä on uusi tuttavuus, onko esim. luova ihminen, näppärä käsistään, virkamiestyyppi, jne. Kaikki ihmiset, työt ja ammatit ovat arvokkaita, mutta on hyvin todennäköistä, että esimerkiksi tarkkaan työhön ja rahankäyttöön tottunut kirjanpitäjä ei tulisi toimeen kovinkaan kauan suurpiirteisen ja luovan peluri-ihmisen kanssa, vaikkapa sellaisen, joka työkseen tai harrastuksenaan ostaa ja myy osakkeita. Toinen esimerkki, kuikahan sopisivat yhteen hiljainen omaan kammioonsa sulkeutuva tutkijatyyppi ja henkilö, joka työssään kohtaa paljon erilaisia ihmisiä ja on aina menossa milloin mihinkin.
Voi tietysti olla, että erilaisuudet täydentävät toisiaan, mutta useimmiten kait paras suhde syntyy, jos mieltymykset ja harrastukset ovat samansuuntaisia.
Useimmiten ei kait kuitenkaan ole siis rahasta kysymys.
Eilen saatiin nähdä upeat häät. Siinä jos missä oli todistus siitä, ettei raha ja asema aina ratkaise. Rakkaus on se tärkein ja ehkä se että haluaa suhteen toimivan ja on valmis tekemään kaikkensa parisuhteen onnistumisen eteen, muuttamaan jopa itseään ja elämäntapojaan. Sadusta tuli totta. Jos unelma toteutuu kuninkaallisilla, niin miksei se voisi toteutua meillä maallikoillakin. Sitähän varten sitä kirkossakin kysytään: Tahdotko Sinä ... Jos tahtoa riittää, niin kaikki on mahdollista.
Parisuhdekaan ei synny automaattisesti, ei ainakaan kestä. Kestävään parisuhteeseen tarvitaan nimenomaan sitä TAHTOA ja USKOLLISUUTTA.
Jos joltakin näi näkemättä, niin kannattaa katsoa kooste ykköseltä klo 15.25.