Suuresta julkisuudesta selviää kyllä hyvin, miksi keskusta on sekasorron tilassa. Syitä on kaksi: 1) Puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja 2) puheenjohtaja Matti Vanhanen. Ensimmäinen tekee ihan mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Toinen ei tee edes sitä, mitä haluaa - siis politiikassa. Korhonen on saanut huseerata, kun Vanhanen on kevennellyt muita paineitaan. Niistä hetkistä puhutaan korkeinta oikeutta myöten Susan Ruususen kirjan takia.
Pitkään on keskustan kenttä tätä kestänyt, mutta ei se ole varsinainen ihme. Tilanne ei ole uusi keskusta-maalaisliitossa. Sukselaisen moraalisen ryhdin keskustassakin tapahtui melkein mitä tahansa. Maalaisliitto nojasi raamattuun ja lakikirjaan, paitsi käytännössä. Itänaapuriakin nuoleskeltiin, paitsi tupailloissa. Silloinkin kaikki tiivistyi puoluesihteeriin, legendaariseen Arvo Korsimoon, jota Jarmo Korhonen hämmästyttävästi muistuttaa. Tammikuussa vuonna 1962 Korsimo pyyteli puolueelle eduskuntavaalien ahdinkoon rahaa jopa Moskovasta, joka oli sen ajan kehittyvien maakuntien Suomi. Vastaus tuli paluupostissa. Pääsihteeri Nikita Hrushtshev myönsi "Suomen presidentin luottomiehelle" 31.1.1962 10 miljoonaan markan "lisäavun", kun havaitsi rahaa tarvittavan presidentinvaaleista ja eduskuntaryhmän uudistamisesta aiheutuneiden kulujen maksamiseen. Tiedot kaivoi Moskovan arkistoista jo 1990-luvun alkupuolella tohtori Hannu Rautkallio, eikä niiden todenperäisyyttä ole kiistetty. Hämmästyttävän vähän ne ovat kuitenkin herättäneet keskustelua alkuvaiheen kohun jälkeen.
Pitkään on keskustan kenttä tätä kestänyt, mutta ei se ole varsinainen ihme. Tilanne ei ole uusi keskusta-maalaisliitossa. Sukselaisen moraalisen ryhdin keskustassakin tapahtui melkein mitä tahansa. Maalaisliitto nojasi raamattuun ja lakikirjaan, paitsi käytännössä. Itänaapuriakin nuoleskeltiin, paitsi tupailloissa. Silloinkin kaikki tiivistyi puoluesihteeriin, legendaariseen Arvo Korsimoon, jota Jarmo Korhonen hämmästyttävästi muistuttaa. Tammikuussa vuonna 1962 Korsimo pyyteli puolueelle eduskuntavaalien ahdinkoon rahaa jopa Moskovasta, joka oli sen ajan kehittyvien maakuntien Suomi. Vastaus tuli paluupostissa. Pääsihteeri Nikita Hrushtshev myönsi "Suomen presidentin luottomiehelle" 31.1.1962 10 miljoonaan markan "lisäavun", kun havaitsi rahaa tarvittavan presidentinvaaleista ja eduskuntaryhmän uudistamisesta aiheutuneiden kulujen maksamiseen. Tiedot kaivoi Moskovan arkistoista jo 1990-luvun alkupuolella tohtori Hannu Rautkallio, eikä niiden todenperäisyyttä ole kiistetty. Hämmästyttävän vähän ne ovat kuitenkin herättäneet keskustelua alkuvaiheen kohun jälkeen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Konnat Vanhanen ja Korhonen ovat vieneet Kepun perikadon partaalle.
nyt tarvitaan särmää ja sitä tuo tuoda vain pekkarinen,muista ehdokkaista ei ole siihen
Pekkarinen on itse korviaan myöten kusessa tässä korruptioskandaalissa. Ei ole Pekkarisesta Keskustan pelastajaksi.
Voisi auttaa jos vaikka aluksi puhuttaisin asioista niiden oikeilla nimillä ja suoraan. Mikä on Keskustan asepoliittinen linja, onko asiasta edes keskusteltu? Matti Vanhasen hallitus on ollut tekemässä ja tukemassa varsin rajusti maamme satoihintuhansiin aseiden omistajiin sattuvia muutoksia lainsäädäntöön. Olisiko asiasta hyvä joskus keskustella yhdessä, mitäs luulette? Olisikohan maamme satojentuhansien aseiden omistajien joukossa yhtään puolueen äänestäjää, mitäs arvelette?
Eikös se ole hyvin mikä tapahtuu. Esko Aho sanoi jotakin sellaista pressakampanjan jälkeen.
Minä nään vain yhden syyn: Matti Fword-Vanhanen.