(Sanottakoon alkuun, olen vasta 21 vuotias kouluja käymätön räkänokka, todella pinnallisesti historiaan tutustunut, joten virheitä ja typeriä ajatusketjuja voi tekstistä useita löytyä. Ajattelin kuitenkin aiheesta kirjoittaa, kun en ole muun koskaa näin huomannut tekevän.)
Vallankumouksessa valtio joutuu sekasortoon. Tällöin vallasta taistelevat useat ryhmittymät. Pehmeämpien arvojen ja kovempien arvojen miehiä. Ja useimmiten voittoon selviää kovempien arvojen miehet: raa'immat ja ihmiselämistä vähiten piittäävat. Mies joka haluaa kansalle parasta häviää miehelle joka ampuu vastustajaan päähän. Tai näin ainakin Neuvostoliitossa, johtavassa kommunistisessa valtiossa.
Lenin oli verenhimoinen raakalainen jolle ihmiselämät eivät merkinneet mitään. Hänen oppeihinsa kuului vallan saaminen ja pönkittäminen terrorin avulla. Terrorin avulla vihollisia ja toisin ajattelijoita rankasti lahtaamalla Lenin pääsi maan johtoon. Pönkittääkseen valtaansa Lenin otti tovereikseen STalinin kaltaisia verenhimon kyllästämiä murhaajia. Stalinhan jo ennen puhdistuksia, bolsevikeille rahaa hankkiessaan ryöstelemällä pankkeja ja junia, aiheutta pienimuotoisia joukkomurhia pankkiryöstöissään. Tällaiset raa'at miehet pärjäsivät sisällissodassa maltillisempia mensevikkejä paremmin. Ja tällöin tuli voimaan systeemi jossa yksilöä ei otettu huomioon. Suurimmat kommunistiset johtajat olivat yksityiselämässäänkin tunnevammaisia julmureita: Stalinin, Leninin ja Maon perhe-elämät olivat surkeaa ja perheille suurta murhetta tuottavaa.
Kommunistista yhteiskuntaa ei tulisikaan hakea vallankumouksen kautta, jolloin sekasorrossa pärjäävät parhaiten julmimmat ja epäinhimillisimmät voimat, vaan lakiteitse, demokraattisesti osoittamalla että luvattu systeemi olisi oikeasti parempi kuin nykyinen. Tällöin johtajistoon kuuluu suuremmalla todennäköisyydellä ihmisistä välittäviä ja inhimillistä systeemiä haluavia yksilöitä. Kukapa olisi Leninin tai Stalinin äänestänyt johtoon näiden veriteot huomioon ottaen. Yksi huomio on myös se että koskaan ei tulisi valtion antaa syöksyä sisällissotaan: SUomen ja Yhdysvaltain sisällisodat ovat ainoat mieleen tulevat poikkeudet inhimmisen järjestelmän voitoista. Espanjassa, Venäjällä ja Kiinassa voittajiksi selvisivät raaimmat ja vähiten ihmisistä välittävät vallan ja veren himoiset osapuolet. Jos maassa on jokin vialla, niin muutos tulisi tehdä rauhanomaisesti, jotta vältettäisiin väivaltaisimpien voimien valtaan nousu.
Stalinin aikakaudessa piilee yksi syy kommunismin rappiollisuuteen: puhdistuksissa ja Stalinin huonosti johtamassa sodassa Saksaa vastaan tapettiin tärkeä geneettinen pohja, kaikki yritteliäimmät ja luovimmat ihmiset. Ja tämä maa sitten johti kommunistista maailmaa.
Neuvostoliiton "kommunismi" oli samaa fasismia kuin Italian ja Espanjan fasismit, Saksan natsismi tai poliittinen kristinusko/islam. Ja kun kaksi suurinta kommunistista mahtia olivat fasistinen Neuvostoliitto ja uutena Stalinina pidetyn Maon luoma kommunistinen Kiina, oli muukin kommunistinen maailma matkalla kohti systeemin epäinhimillisyyttä. Pohjois-Korea ja Albania kulkivat samaa fasistista tietä päättäjiensä tahdosta. Maat joissa haluttiin pysytellä kommunismissa vähän ihmisläheisempään ja pehmeämpään suuntaan pois fasismista kulkien, joutuivat Neuvostoliiton agression kohteiksi, parhaina esimerkkeinä Prahan kevät ja Unkarin kansannousu. On kaksi kommunistista maata, joihin olisin tietyissä vaiheissa maiden sosialistista historiaa voinut muuttaa asumaan: Titon hallitsema Jugoslaviassa, joka oli välirikossa muun kommunistisen maailman kanssa, sekä nykypäivän Kuubassa, joka on maailman ainoa kestävän kehityksen raameihin astuva valtio, ja jonka ainoa suurempi miinuspuoli on muutamien USAn tukemien toisinajattelijoiden vangitseminen. Aijemmin maalla oli yksi suuri este hyvän elämän laadun ylläpitämisessä, USA:n kauppasaarto sekä NL:n, tärkeän taloudellisen tukijan, hajoaminen. Nykyään ongelma ei maan omavaraisuuden vuoksi ole kovin suuri. Yksipuoluejärjestelmästä huolimatta kansalla on ruohonjuuritason suuremman merkityksen vuoksi enemmän merkitystä päätöksen teossa kuin useasti väitetään. Nykypäivän Venezuelaan ja Boliviaan en ole tarpeeksi tutustunut sanoakseni mitään maiden houkuttavuudesta asuinpaikkana. Gorbatsovin hamuama pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kaltainen Neuvostoliitto olisi myös voinut olla kansalaisille mieluisa valtio, jos kehitys olisi tähän suuntaan päästetty. Sen sijaan Neuvostoliitto hajosi ja altistettiin Reaganin ja Tacherin esimerkkiä seuraten kapitalismille ilman rajoitteita, jolloin vallan hankkivat nopeasti muutamat eniten pääomaa omistavat oligarkit, maan muuten upotessa kaaokseen jonka vasta rautakourainen Putin sai presidenttikaudellaan kesytettyä.
Vallankumouksessa valtio joutuu sekasortoon. Tällöin vallasta taistelevat useat ryhmittymät. Pehmeämpien arvojen ja kovempien arvojen miehiä. Ja useimmiten voittoon selviää kovempien arvojen miehet: raa'immat ja ihmiselämistä vähiten piittäävat. Mies joka haluaa kansalle parasta häviää miehelle joka ampuu vastustajaan päähän. Tai näin ainakin Neuvostoliitossa, johtavassa kommunistisessa valtiossa.
Lenin oli verenhimoinen raakalainen jolle ihmiselämät eivät merkinneet mitään. Hänen oppeihinsa kuului vallan saaminen ja pönkittäminen terrorin avulla. Terrorin avulla vihollisia ja toisin ajattelijoita rankasti lahtaamalla Lenin pääsi maan johtoon. Pönkittääkseen valtaansa Lenin otti tovereikseen STalinin kaltaisia verenhimon kyllästämiä murhaajia. Stalinhan jo ennen puhdistuksia, bolsevikeille rahaa hankkiessaan ryöstelemällä pankkeja ja junia, aiheutta pienimuotoisia joukkomurhia pankkiryöstöissään. Tällaiset raa'at miehet pärjäsivät sisällissodassa maltillisempia mensevikkejä paremmin. Ja tällöin tuli voimaan systeemi jossa yksilöä ei otettu huomioon. Suurimmat kommunistiset johtajat olivat yksityiselämässäänkin tunnevammaisia julmureita: Stalinin, Leninin ja Maon perhe-elämät olivat surkeaa ja perheille suurta murhetta tuottavaa.
Kommunistista yhteiskuntaa ei tulisikaan hakea vallankumouksen kautta, jolloin sekasorrossa pärjäävät parhaiten julmimmat ja epäinhimillisimmät voimat, vaan lakiteitse, demokraattisesti osoittamalla että luvattu systeemi olisi oikeasti parempi kuin nykyinen. Tällöin johtajistoon kuuluu suuremmalla todennäköisyydellä ihmisistä välittäviä ja inhimillistä systeemiä haluavia yksilöitä. Kukapa olisi Leninin tai Stalinin äänestänyt johtoon näiden veriteot huomioon ottaen. Yksi huomio on myös se että koskaan ei tulisi valtion antaa syöksyä sisällissotaan: SUomen ja Yhdysvaltain sisällisodat ovat ainoat mieleen tulevat poikkeudet inhimmisen järjestelmän voitoista. Espanjassa, Venäjällä ja Kiinassa voittajiksi selvisivät raaimmat ja vähiten ihmisistä välittävät vallan ja veren himoiset osapuolet. Jos maassa on jokin vialla, niin muutos tulisi tehdä rauhanomaisesti, jotta vältettäisiin väivaltaisimpien voimien valtaan nousu.
Stalinin aikakaudessa piilee yksi syy kommunismin rappiollisuuteen: puhdistuksissa ja Stalinin huonosti johtamassa sodassa Saksaa vastaan tapettiin tärkeä geneettinen pohja, kaikki yritteliäimmät ja luovimmat ihmiset. Ja tämä maa sitten johti kommunistista maailmaa.
Neuvostoliiton "kommunismi" oli samaa fasismia kuin Italian ja Espanjan fasismit, Saksan natsismi tai poliittinen kristinusko/islam. Ja kun kaksi suurinta kommunistista mahtia olivat fasistinen Neuvostoliitto ja uutena Stalinina pidetyn Maon luoma kommunistinen Kiina, oli muukin kommunistinen maailma matkalla kohti systeemin epäinhimillisyyttä. Pohjois-Korea ja Albania kulkivat samaa fasistista tietä päättäjiensä tahdosta. Maat joissa haluttiin pysytellä kommunismissa vähän ihmisläheisempään ja pehmeämpään suuntaan pois fasismista kulkien, joutuivat Neuvostoliiton agression kohteiksi, parhaina esimerkkeinä Prahan kevät ja Unkarin kansannousu. On kaksi kommunistista maata, joihin olisin tietyissä vaiheissa maiden sosialistista historiaa voinut muuttaa asumaan: Titon hallitsema Jugoslaviassa, joka oli välirikossa muun kommunistisen maailman kanssa, sekä nykypäivän Kuubassa, joka on maailman ainoa kestävän kehityksen raameihin astuva valtio, ja jonka ainoa suurempi miinuspuoli on muutamien USAn tukemien toisinajattelijoiden vangitseminen. Aijemmin maalla oli yksi suuri este hyvän elämän laadun ylläpitämisessä, USA:n kauppasaarto sekä NL:n, tärkeän taloudellisen tukijan, hajoaminen. Nykyään ongelma ei maan omavaraisuuden vuoksi ole kovin suuri. Yksipuoluejärjestelmästä huolimatta kansalla on ruohonjuuritason suuremman merkityksen vuoksi enemmän merkitystä päätöksen teossa kuin useasti väitetään. Nykypäivän Venezuelaan ja Boliviaan en ole tarpeeksi tutustunut sanoakseni mitään maiden houkuttavuudesta asuinpaikkana. Gorbatsovin hamuama pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kaltainen Neuvostoliitto olisi myös voinut olla kansalaisille mieluisa valtio, jos kehitys olisi tähän suuntaan päästetty. Sen sijaan Neuvostoliitto hajosi ja altistettiin Reaganin ja Tacherin esimerkkiä seuraten kapitalismille ilman rajoitteita, jolloin vallan hankkivat nopeasti muutamat eniten pääomaa omistavat oligarkit, maan muuten upotessa kaaokseen jonka vasta rautakourainen Putin sai presidenttikaudellaan kesytettyä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olevasi vasta "räkänokka" on aattelussasi perääkin, ainakin taviksen mielestä. Se missä haksahdat on ainakin Jugoslavia, jos se olisi ollut hyvä paikka ihmiselle niin se olisi edelleen olemassa. Siellä ei siis ollut sellaista järjestelmää johon ihmiset olisivat luottaneet. Kuubasta en sano mitään muuta kuin, etten usko sosialismin mahdollisuuksiin sielläkään. Alku meni kuitenkin varsin hyvin, siis analyysissäsi.