ennen venäläisiä.
SILVO SOKAN RAKETTILENTO
Nuoremmile lukijoille nimi Silvo Sokka ei ehkä tuo mieleen mitään, mutta vanhemmille se tuntuu ehkä tutulta. Sen vuoksi haluan kertoa tällä kertaa tapauksesta omien muistikuvieni perusteella, vaikka eräs lukija vaivautui kerran lähettämään minulle kirjeen antaen nuuskaa, kun kirjoitin niin paljon omien muistojen mukaisesti, enkä tutkinut asioita internetistä. Aion kuitenkin jatkaa vanhalla systeemillä, sillä tuskinpa tätä Silvon tapausta löytyy internetistä. Jos löytyy, niin se olisi mielenkiintoista nähdä.
Oli alkutalvi 1948, kun olimme erään tuttavani kanssa palaamassa matematiikan tunneilta Vaasan Teollisuuskoululta ja juttumme pyörivät päivän suuren uutisen, kuopiolaisen Savo-lehden julkaiseman Silvo Sokka -nimisen nuorukaisen fantastisen tarinan puitteissa hänen mielikuvituksellisesta lennosta itse rakentamallaan rakettikoneella Jännevirralta Suonenjoelle.
Itse en uskonut juttua alkuunkaan, koska lennon kerrottiin alkaneen silloin Jännevirran lossin (nykyisin paikalla on silta) ja Rissalan lentokentän välisestä metsästä. Olin nimittäin viitisen vuotta aikaisemmin nuohonnut kontaten ja hyökäten puolen vuotta tuossa älyttömän kivisessä mäessä, palvellessani asevelvollisena Rissalan kentällä. Nykyisin kentän nimi on kai Kuopion lentokenttä.
Mäki on todella täynnä valtavia, maajään aikoinaan kuljettamia järkäleitä. Käsitin, että siellä on ollut mahdottomuus kenenkään rakentaa minkään näköistä lentokonetta tai kuljettaa sitä sinne. Vielä vähemmän lähteä sieltä lentoon. Jutussa on siis jotain mätää.
Koko juttu alkoi siitä, kun Savo-lehti sai mysteerisen kirjeen, jonka allekirjoituksena oli vain "insinööri". Koska sain hiljattain Suomesta joitain papereita, jotka koskevat tuota tapausta, mm. mainitun kirjeen kopion, voin kertoa sen tässä suunnilleen:
"Surulla haluan kertoa Suomelle ja koko maailmalle, että Suomi on tänään menettänyt yhden maan loistavimmista nuorista keksijäneroista. Hän tapasi surullisen kohtalonsa edetessään ilmakehään itse keksimässään rakettikoneessa, joka räjähti palasiksi korkeuksissa. Katson velvollisuudekseni kertoa koko surullisesti päättyneen tarinan alusta saakka, koska olen itse osittain vastuussa siitä, mitä tapahtui".
"Minä tulin mukaan asiaan, kun keksijä Silvo Sokka tammikuussa 1948 kysyi minua neuvonantajaksi rakentamaan rakettimoottoria, jonka hän oli suunnitellut pitkän matkan lentoja varten. Hän piirsi moottorin minun antaessa pieniä neuvoja sekä taloudellista apua. Hänkin antoi kaikki liikenevät tulonsa työpaikaltaan.
Rakettimoottori, joka kehitti valtavan työntövoiman, oli täysin hänen suunnittelemansa. Moottorin osat oli rakennettu eri tehtaissa ja työpajoissa väärillä nimillä. Koelento oli päätetty järjestää elokuun 24. päivä, mutta erinäisistä syistä johtuen se siirtyi lokakuun 7. päiväksi.
Moottorin kokoaminen ja koneen rakentaminen aloitettiin huvilallani helmikuussa 1948 ja syyskuun 3. päivä kokeilimme moottoria ensimmäisen kerran. Kaikki toimi suunnitelmien mukaisesti, joten päätimme suorittaa koelennon 7.11., kuten edellä mainitsin. Aikomuksenamme oli ensin kysyä jotain ammattilentäjään suorittamaan koelennon, mutta sitten Silvo muutti mieltään ja sanoi, ettei hän halua asettaa kenenkään toisen henkeä vaaraan, jos jotain sattuisi menemään pieleen. Yritin estää häntä henkilökohtaisesta koelennosta, mutta tuloksetta.
Kuudes lokakuuta kaikki oli valmiina ja seitsemäntenä Silvon saavuttua paikalle asetettiin rakettikone kiitoradalleen. Hänen asetuttuaan ohjaamon istuimelle ja käynnistettyään moottorin, lähti kone, vauhdin nopeasti kiihtyessä, kovalla jyrinällä kiitämään pitkin kiitorataa ja nousi lentoon piirtäen taivaalle keltaisen kaaren savua.
"Rauha sinulle nuori nero. Jätit jälkeesi syvästi sinua surevan ystävän. Näkemiin sinä pilvien veli".
Päivää ennen kirjeen saapumista lehden toimitukselle, oli Toivo Komulainen löytänyt tajuttoman nuoren miehen Suonenjoen Maamieskoulun rantaniityltä. Nuorukainen oli läpimärkä ja kylmän kangistama. Komulainen kantoi hänet läheisen koulun oppilasasuntoon, missä tämä tuli tajuihinsa ja hänen taskuistaan löydetyistä papereista todettiin hänen olevan kuopiolainen Silvo Sokka. Silvon kotiin tehdyn puhelinsoiton jälkeen hänen isänsä tuli hakemaan hänet kotiin.
Silvon kerrottua tarinaansa kuulustelevalle poliisille, piti poliisi Silvoa ensin hulluna, mutta kertomuksen juonen pysyessä järkevänä ja tapausten kulun johdonmukaisena, alkoi hän epäillä Sokan puhuvan totta.
Tämä kertoi pudonneensa kotitekoisella rakettikoneella seitsemäntuhannen metrin korkeudesta, polttoainesäiliön räjähdettyä. Tämän jälkeen hän ohjasi koneen järven päälle ja korkeuden ollessa n. 10–15 metriä hän hyppäsi veteen ja kone upposi järveen. Hän oli ennättänyt lentää noin 50 kilometriä 3,5 minuutissa. Hyppynsä jälkeen hän ui maihin.
Uutinen Sokan lennosta levisi valtavalla vauhdilla koko maapallolle.
Valitettavast juttu oli liian pitkä, mutta löytyyhän se loppu googlelta.
SILVO SOKAN RAKETTILENTO
Nuoremmile lukijoille nimi Silvo Sokka ei ehkä tuo mieleen mitään, mutta vanhemmille se tuntuu ehkä tutulta. Sen vuoksi haluan kertoa tällä kertaa tapauksesta omien muistikuvieni perusteella, vaikka eräs lukija vaivautui kerran lähettämään minulle kirjeen antaen nuuskaa, kun kirjoitin niin paljon omien muistojen mukaisesti, enkä tutkinut asioita internetistä. Aion kuitenkin jatkaa vanhalla systeemillä, sillä tuskinpa tätä Silvon tapausta löytyy internetistä. Jos löytyy, niin se olisi mielenkiintoista nähdä.
Oli alkutalvi 1948, kun olimme erään tuttavani kanssa palaamassa matematiikan tunneilta Vaasan Teollisuuskoululta ja juttumme pyörivät päivän suuren uutisen, kuopiolaisen Savo-lehden julkaiseman Silvo Sokka -nimisen nuorukaisen fantastisen tarinan puitteissa hänen mielikuvituksellisesta lennosta itse rakentamallaan rakettikoneella Jännevirralta Suonenjoelle.
Itse en uskonut juttua alkuunkaan, koska lennon kerrottiin alkaneen silloin Jännevirran lossin (nykyisin paikalla on silta) ja Rissalan lentokentän välisestä metsästä. Olin nimittäin viitisen vuotta aikaisemmin nuohonnut kontaten ja hyökäten puolen vuotta tuossa älyttömän kivisessä mäessä, palvellessani asevelvollisena Rissalan kentällä. Nykyisin kentän nimi on kai Kuopion lentokenttä.
Mäki on todella täynnä valtavia, maajään aikoinaan kuljettamia järkäleitä. Käsitin, että siellä on ollut mahdottomuus kenenkään rakentaa minkään näköistä lentokonetta tai kuljettaa sitä sinne. Vielä vähemmän lähteä sieltä lentoon. Jutussa on siis jotain mätää.
Koko juttu alkoi siitä, kun Savo-lehti sai mysteerisen kirjeen, jonka allekirjoituksena oli vain "insinööri". Koska sain hiljattain Suomesta joitain papereita, jotka koskevat tuota tapausta, mm. mainitun kirjeen kopion, voin kertoa sen tässä suunnilleen:
"Surulla haluan kertoa Suomelle ja koko maailmalle, että Suomi on tänään menettänyt yhden maan loistavimmista nuorista keksijäneroista. Hän tapasi surullisen kohtalonsa edetessään ilmakehään itse keksimässään rakettikoneessa, joka räjähti palasiksi korkeuksissa. Katson velvollisuudekseni kertoa koko surullisesti päättyneen tarinan alusta saakka, koska olen itse osittain vastuussa siitä, mitä tapahtui".
"Minä tulin mukaan asiaan, kun keksijä Silvo Sokka tammikuussa 1948 kysyi minua neuvonantajaksi rakentamaan rakettimoottoria, jonka hän oli suunnitellut pitkän matkan lentoja varten. Hän piirsi moottorin minun antaessa pieniä neuvoja sekä taloudellista apua. Hänkin antoi kaikki liikenevät tulonsa työpaikaltaan.
Rakettimoottori, joka kehitti valtavan työntövoiman, oli täysin hänen suunnittelemansa. Moottorin osat oli rakennettu eri tehtaissa ja työpajoissa väärillä nimillä. Koelento oli päätetty järjestää elokuun 24. päivä, mutta erinäisistä syistä johtuen se siirtyi lokakuun 7. päiväksi.
Moottorin kokoaminen ja koneen rakentaminen aloitettiin huvilallani helmikuussa 1948 ja syyskuun 3. päivä kokeilimme moottoria ensimmäisen kerran. Kaikki toimi suunnitelmien mukaisesti, joten päätimme suorittaa koelennon 7.11., kuten edellä mainitsin. Aikomuksenamme oli ensin kysyä jotain ammattilentäjään suorittamaan koelennon, mutta sitten Silvo muutti mieltään ja sanoi, ettei hän halua asettaa kenenkään toisen henkeä vaaraan, jos jotain sattuisi menemään pieleen. Yritin estää häntä henkilökohtaisesta koelennosta, mutta tuloksetta.
Kuudes lokakuuta kaikki oli valmiina ja seitsemäntenä Silvon saavuttua paikalle asetettiin rakettikone kiitoradalleen. Hänen asetuttuaan ohjaamon istuimelle ja käynnistettyään moottorin, lähti kone, vauhdin nopeasti kiihtyessä, kovalla jyrinällä kiitämään pitkin kiitorataa ja nousi lentoon piirtäen taivaalle keltaisen kaaren savua.
"Rauha sinulle nuori nero. Jätit jälkeesi syvästi sinua surevan ystävän. Näkemiin sinä pilvien veli".
Päivää ennen kirjeen saapumista lehden toimitukselle, oli Toivo Komulainen löytänyt tajuttoman nuoren miehen Suonenjoen Maamieskoulun rantaniityltä. Nuorukainen oli läpimärkä ja kylmän kangistama. Komulainen kantoi hänet läheisen koulun oppilasasuntoon, missä tämä tuli tajuihinsa ja hänen taskuistaan löydetyistä papereista todettiin hänen olevan kuopiolainen Silvo Sokka. Silvon kotiin tehdyn puhelinsoiton jälkeen hänen isänsä tuli hakemaan hänet kotiin.
Silvon kerrottua tarinaansa kuulustelevalle poliisille, piti poliisi Silvoa ensin hulluna, mutta kertomuksen juonen pysyessä järkevänä ja tapausten kulun johdonmukaisena, alkoi hän epäillä Sokan puhuvan totta.
Tämä kertoi pudonneensa kotitekoisella rakettikoneella seitsemäntuhannen metrin korkeudesta, polttoainesäiliön räjähdettyä. Tämän jälkeen hän ohjasi koneen järven päälle ja korkeuden ollessa n. 10–15 metriä hän hyppäsi veteen ja kone upposi järveen. Hän oli ennättänyt lentää noin 50 kilometriä 3,5 minuutissa. Hyppynsä jälkeen hän ui maihin.
Uutinen Sokan lennosta levisi valtavalla vauhdilla koko maapallolle.
Valitettavast juttu oli liian pitkä, mutta löytyyhän se loppu googlelta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
11. lokakuuta Silvo Sokka tunnusti lopulta keksineensä koko jutun. Hänelle ei kuitenkaan tullut mitään oikeudellisia seuraamuksia tästä asiasta.
Wikipedia
Että semmonen "astronautti"
alaikäinen? Silloin aikuisuusraja oli 21 v. Nyt lesbot yrittää alentaa 16 vuoteen, vaikka nuorisomme on avuttomampaa kuin aijemmin. Silloin lapsillakin sai teettää töitä.