Venäjällä taas vanha

"Kremlissähän on hyökkäilty milloin mihinkin naapurimaahan asein tai muilla keinoin."

Neuvostoliiton tekemisistä ei voida syyttää eikä syyllistää nykyistä Venäjää.

"Mekin olemme saaneet osamme tästä nykysodankäynnin muodosta mm.ns.mummoasiassa tai lapsen huoltajuuskiistoissa."

Tavalliset suomalaiset voisivat oikeastaan olla kiitollisia siitä, että Venäjä tuolla tavaoin puuttui myöskin suomalaisten kannalta ongelmallisiin asioihin Suomessa.

"Hyvänä esimerkkinä on venäläisten sotilaspolitiikan agressiiviutuminen mm.lentotoiminnan lisääntyminen ja lentotukialuksen ostaminen Ranskasta."

Venäjän on vastattava muiden suurvaltojen, erityisesti USA:n, harjoittamaan varusteluun. Ei ole Venäjän tahto, että kilpavarustelu jatkuu.

"Suomi on taas mennyt vanhaan halpaan ja näyttää taas miten olemme suomettuneita suhteessa venäjään."

Suomi on viisaasti onnistunut välttämään ne virheet, jotka Viro on itsenäistyttyään tehnyt - liittymisen Natoon, venäläisvähemmistönsä sortamisen - ja jotka uhkaavat jo Viron itsenäisen olemassaolon edellytyksiä.

"Kulissien takana meilläkin käydään vilkasta keskustelua kuinka suhtaudumme tulevaisuudessa yhä agressiivisempana esiintyvään epädemokraattiseen venäjään."

Venäjä ei koskaan uhkaa Suomea, mikäli Suomi ei ala uhkaamaan Venäjää. Suomen puolelta tarvittaisiin nyt selkeää ilmoitusta siitä, ettei Suomi tulevaisuudessakaan aio liittyä Venäjää piirittävän sotaliitto Naton jäseneksi.

"Vaihtoehtoja on,mutta valitsevatko politikot jatkuvan myötäilevän politiikan vai kriittisen suhtautumisen linjan."

Suomen turvallisuuden paras tae on vakuuttaa Venäjä siitä, ettei Suomen alue nyt eikä tulevaisuudessa ole Venäjälle turvallisuusriski. Tällä hetkellä Suomen ja Venäjän välinen raja on Venäjän rajoista rauhallisin ja Venäjän puolelta vähiten varustettu. Suomen on syytä pitää tilanne nykyisellään.

"Päivänselvää on myös ettei konfliktit eri naapurien välillä ainakaan vähene,vaan lisääntyvät."

Konflikteja Itä-Eurooppaan on tuonut USA:n johtamien länsimaiden aggressiivinen laajentumispolitiikka, Naton ekspansio ja USA:n eri maissa Venäjän lähialueilla masinoimat "värivallankumoukset". USA on tahtonut saattaa Baltian, Ukrainan ja Kaukasian etupiiriinsä ja tehdä Itämerestä ja Mustastamerestä Naton sisämeriä. Se on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Venäjä kokee itsensä saarretuksi. Sen elintärkeälle intressialueelle tunkeudutaan. Aikoinaan kun Neuvostoliitto sijoitti ydinohjuksia Kuubaan, aivan Yhdysvaltojen lähelle, maailma oli joutua ydinsodan partaalle. Eikö USA ole oppinut mitään historiasta?

Onneksi Ukraina on nyt hylännyt länsimielisen linjansa, joka siellä tuli USA:n tuella valtaan, ja päättänyt suuntautua Venäjään, luonnolliseen ystävämaahansa. Valko-Venäjän tie on lopulta oleva myös Ukrainan tie. Baltian lilliputtivaltioiden hallituksien ja roistovaltioksi muuttuneen Georgian gangsteripomo Saakasvilin on myös opittava olemaan ihmisiksi Venäjään nähden. Lännen sotilaalliseen voimaan tukeutuvan lapsellisen uhmailun on loputtava, suhteet pitää palauttaa korrektille ja luottamukselliselle tasolle. Siinä Suomi voisi näyttää esimerkkiä Venäjän muille naapurimaille. Suomi voisi saada etuoikeutetun aseman Venäjän silmissä ja sitä kautta voittaa itselleen huomattavia kaupallisia ja taloudellisia etuja - sekä varmistaa turvallisuutensa. Suomen ei todellakaan kannata seurata Viron esimerkkiä missään asiassa.

On geopoliittisesti katsoen luonnollista, että Venäjä vahvistaa sotilaallista, poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaansa omilla LÄHIALUEILLAAN, omassa intressipiirissään. Mutta miksi Yhdysvallat pyrkii tunkeutumaan Venäjän ja Kiinan intressialueille Keski-Aasiaan?

Amerikkalaisen imperialismin päivät ovat kuitenkin pian luetut. Kyseessä on klassinen esimerkki ilmiöstä "imperial overstretch". Maa jonka talous on kriisissä, jopa romahtamassa, jonka valtionvelta (ja myös yritysten ja yksityisen sektorin velka) on räjähtänyt käsiin jo vuosia sitten ja jota kaiken lisäksi on nyt kohdannut historiansa pahin (ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta pahempi) ympäristökatastrofi Meksikonlahdella ei enää kauan voi pitää kiinni suuruudenhullusta tavoitteestaan luoda unipolaarinen, USA:n johtama "uusi maailmanjärjestys"!

"Venäjä on bysanttin perillinen."

Niin on - Venäjä on kolmas Rooma, ja kolmannen kristillisen vuosituhannen alussa lankeaa Venäjän tehtäväksi johtaa Euroopan henkistä uudelleensyntymistä, aivan niin kuin Dostojevski jo 1800-luvulla ennusti.

"En ole edes koskaan ollut Venäjällä ja tuskin sinne koskaan menenkään."

Käy edes Pietarissa joskus - Pietari on kesällä paljon kauniimpi kaupunki kuin sen mukaan rakennettu pikku Helsinki.

http://www.saulmasson.org

-etköhän vähän liioittele, muistatko millainen miten valtava peto tämä Neuvostoliitto oli?

Nyt Venäjän asukasluku on puolet Neuvostoliitosta lähes 300 miljoonan sijaan reilut 140 miljoonaa, maalaa on Italian BKT (parhaimpina öljy rahan keruu aikoina), sillä ei ole modernia aseistusta kuin vain nimeksi, se on menettänyt satelliittivaltioitaan, sekä entisiä Neuvostotasavaltoja. Sen tappio oli täydellinen ja ennen kaikkea se ei ole enää Supervalta vaan vain suurvalta, Britannian, Ranskan, Saksan ja Italian tavoin. Vielä 1960 70-luvuilla heidän aseistuksensa verrattuna läntisiin oli täysin moderneja, mitenkähän asian laita nyt on? Maanpuolustushenki sielä on olematon saatikka armeijan käyttämistä imperialistisiin tavoitteisiin, kun se ryytyi jo Afganistanissa 1979-1989. Olimme silloinkin kylmästi "hiljaa valmiit" puolustamaan maatamme.

Nyt ne ei tule olemaan meidän kimpussamme.

Maa ei kykene uhkaamaan länttä, se korkeintaan kykenee hädin tuskin puolustamaan itseään lännen voimilta. Esim., 700 enemmän tai vähemmän hävittäjä romuistaan, kuinkahan monta se kykenisi laittamaan Suomea vastaan? Se riippuu tietenkin tilanteesta ja hyökkäyksen prioriteetista, tuskinpa tilannetta tulisi jossa vain Suomi ja Venäjä olisivat keskenään sodassa, näin ei ole ollut ennenkään ennen Talvisotaa oli puhjennut nyt toiseksi maailmansodaksi kutsumamme maailmanhistorian suurin aseellinen konflikti, jonka varjolla se mm. kävi maatamme vastaan hyökkäykseen sovittuaan sitä aikaisemmin etupiireistään - siis Talviosta 30.11.-39 - 13.3.1940 105 kunniamme päivää.

Niin ikään se välirauhan aikana yritti samaa, mutta Valtakunnan Kansleri Adolf Hitler suojeli meitä ja sanoi, että "Itämerelle EI SAA tulla uutta konfliktia ja jos näin käy Saksa ei tapahtunutta jää sivusta seuraamaan",

Niin tapahtuisi nytkin, vaikka sota Euroopassa öljyputkineen ja kaupantekoineen olisi täysin järjen vastaista, se ei palvelisi kenenkään etuja vaan se toisi shakilaudalle saman tien lisäksi EU:n, USA:n ja Naton nappulat, sillä erotuksella, ettei suursotaa ole Euroopassa näköpiirissä.

Ainoa mahdollisuus joutua sotimaan Venäjää vastaan on yleiseurooppalainen suurkriisi ja sota, mutta sellaista ei ole näköpiirissä, se ei olisi kenenkään etujen mukainen, edes yrittää vääntää sotilaallisesti kättä.

Jos näin kuitenkin tapahtuisi niin kuinka monta hävittäjää Venäjällä olisi Suomen varalle laittaa? Sillä ei yksinkertaisesti riittäisi kalusto, siksi se on keskittynyt ydinaseisiin, joilla se ei tule hyökkäämään neutraalin maan kimppuun ensisijaisesti vain vasta sitten kuin kolmasosapuoli pyrkisi käyttämään maamme ilma tai maa-alueita hyväkseen sotilaallisissa operaatioissaan. "Räätälöity" Naton puolijäsenyys sopii Suomelle parhaiten.


Täysin tyyntä nyt on.

Itse asiassa mitkä ovat pohjimmiltaan motiivisi? Liittyä Natoon täysijäseneksi vai? jolloin Suomen maa ja ilmatila olisi välittömästi vihollis- maaperää suursodan alettua. Neutraalina maana me voisimme julistautua tai edes yrittää julistaa itsemme puolueettomaksi. Tällaista Suomi vastaan Venäjä sotaa sen sijaan ei tulisi, ellei Washington ja Moskova jakaisi sopimuksin Euroopan, mutta miksi Washington moiseen suostuisi, kun Eurooppa jo nyt on hallussa, mitä järkeä olisi jakaa jo sotilaallisesti saatuja alueita, johon näin puolustuksellisesti ja polittisesti Suomikin kuuluu emmekä me tarvitse Naton täysjäsenyyttä. Tämä on meille tyypillinen ratkaisu, emme me olleet akselivaltojakaan 1941-1944 jatkosodassa ja oleellinen ero verrattuna esim. Unkariin ja Romaniaan tai muihin akselivaltoihin oli se, että Suomen sodanjohto ja johtaminen tapahtui Suomessa suomalaisin voimin, eikä ollut saksalaisille alistettuna. Myös rauhan tekeminen ennen totaalista tappiota kävi näin mahdolliseksi. Täysin eri asia on, jos joku erillinen rykmentti oli hetken aseveljen lainassa puolin ja toisin.

Toisin oli esim. Pohjois-Afrikassa. Rommelin nimellinen esimies oli Italialainen (1941-1943), mutta käytännössä saksalaiset johtivat sotatoimia myös Pohjois-Afrikassa.

Suomen armeijaa kuten tiedämme johdettiin Mikkelistä, ei Johtajan päämajasta Itä-Preussista tai missä se milloinkin muutoin oli. Tämä on oleelinen ero ja on tämän seikan tiedostamisen jälkeen aivan samantekevää pohtia olimmeko saksalaisten liittolaisia tai vain ”Aseveljiä”

Näin tapahtuisi nytkin, olemme Natoon kallellaan, mutta ylipäällikkömme ja sodanjohtomme on ja olisi täysin omissa käsissämme.

Räätälöity ratkaisu.

-masson

http://www.saulmasson.org

http://www.saulmasso kirjoitti:

http://www.saulmasson.org

-etköhän vähän liioittele, muistatko millainen miten valtava peto tämä Neuvostoliitto oli?

Nyt Venäjän asukasluku on puolet Neuvostoliitosta lähes 300 miljoonan sijaan reilut 140 miljoonaa, maalaa on Italian BKT (parhaimpina öljy rahan keruu aikoina), sillä ei ole modernia aseistusta kuin vain nimeksi, se on menettänyt satelliittivaltioitaan, sekä entisiä Neuvostotasavaltoja. Sen tappio oli täydellinen ja ennen kaikkea se ei ole enää Supervalta vaan vain suurvalta, Britannian, Ranskan, Saksan ja Italian tavoin. Vielä 1960 70-luvuilla heidän aseistuksensa verrattuna läntisiin oli täysin moderneja, mitenkähän asian laita nyt on? Maanpuolustushenki sielä on olematon saatikka armeijan käyttämistä imperialistisiin tavoitteisiin, kun se ryytyi jo Afganistanissa 1979-1989. Olimme silloinkin kylmästi "hiljaa valmiit" puolustamaan maatamme.

Nyt ne ei tule olemaan meidän kimpussamme.

Maa ei kykene uhkaamaan länttä, se korkeintaan kykenee hädin tuskin puolustamaan itseään lännen voimilta. Esim., 700 enemmän tai vähemmän hävittäjä romuistaan, kuinkahan monta se kykenisi laittamaan Suomea vastaan? Se riippuu tietenkin tilanteesta ja hyökkäyksen prioriteetista, tuskinpa tilannetta tulisi jossa vain Suomi ja Venäjä olisivat keskenään sodassa, näin ei ole ollut ennenkään ennen Talvisotaa oli puhjennut nyt toiseksi maailmansodaksi kutsumamme maailmanhistorian suurin aseellinen konflikti, jonka varjolla se mm. kävi maatamme vastaan hyökkäykseen sovittuaan sitä aikaisemmin etupiireistään - siis Talviosta 30.11.-39 - 13.3.1940 105 kunniamme päivää.

Niin ikään se välirauhan aikana yritti samaa, mutta Valtakunnan Kansleri Adolf Hitler suojeli meitä ja sanoi, että "Itämerelle EI SAA tulla uutta konfliktia ja jos näin käy Saksa ei tapahtunutta jää sivusta seuraamaan",

Niin tapahtuisi nytkin, vaikka sota Euroopassa öljyputkineen ja kaupantekoineen olisi täysin järjen vastaista, se ei palvelisi kenenkään etuja vaan se toisi shakilaudalle saman tien lisäksi EU:n, USA:n ja Naton nappulat, sillä erotuksella, ettei suursotaa ole Euroopassa näköpiirissä.

Ainoa mahdollisuus joutua sotimaan Venäjää vastaan on yleiseurooppalainen suurkriisi ja sota, mutta sellaista ei ole näköpiirissä, se ei olisi kenenkään etujen mukainen, edes yrittää vääntää sotilaallisesti kättä.

Jos näin kuitenkin tapahtuisi niin kuinka monta hävittäjää Venäjällä olisi Suomen varalle laittaa? Sillä ei yksinkertaisesti riittäisi kalusto, siksi se on keskittynyt ydinaseisiin, joilla se ei tule hyökkäämään neutraalin maan kimppuun ensisijaisesti vain vasta sitten kuin kolmasosapuoli pyrkisi käyttämään maamme ilma tai maa-alueita hyväkseen sotilaallisissa operaatioissaan. "Räätälöity" Naton puolijäsenyys sopii Suomelle parhaiten.


Täysin tyyntä nyt on.

Itse asiassa mitkä ovat pohjimmiltaan motiivisi? Liittyä Natoon täysijäseneksi vai? jolloin Suomen maa ja ilmatila olisi välittömästi vihollis- maaperää suursodan alettua. Neutraalina maana me voisimme julistautua tai edes yrittää julistaa itsemme puolueettomaksi. Tällaista Suomi vastaan Venäjä sotaa sen sijaan ei tulisi, ellei Washington ja Moskova jakaisi sopimuksin Euroopan, mutta miksi Washington moiseen suostuisi, kun Eurooppa jo nyt on hallussa, mitä järkeä olisi jakaa jo sotilaallisesti saatuja alueita, johon näin puolustuksellisesti ja polittisesti Suomikin kuuluu emmekä me tarvitse Naton täysjäsenyyttä. Tämä on meille tyypillinen ratkaisu, emme me olleet akselivaltojakaan 1941-1944 jatkosodassa ja oleellinen ero verrattuna esim. Unkariin ja Romaniaan tai muihin akselivaltoihin oli se, että Suomen sodanjohto ja johtaminen tapahtui Suomessa suomalaisin voimin, eikä ollut saksalaisille alistettuna. Myös rauhan tekeminen ennen totaalista tappiota kävi näin mahdolliseksi. Täysin eri asia on, jos joku erillinen rykmentti oli hetken aseveljen lainassa puolin ja toisin.

Toisin oli esim. Pohjois-Afrikassa. Rommelin nimellinen esimies oli Italialainen (1941-1943), mutta käytännössä saksalaiset johtivat sotatoimia myös Pohjois-Afrikassa.

Suomen armeijaa kuten tiedämme johdettiin Mikkelistä, ei Johtajan päämajasta Itä-Preussista tai missä se milloinkin muutoin oli. Tämä on oleelinen ero ja on tämän seikan tiedostamisen jälkeen aivan samantekevää pohtia olimmeko saksalaisten liittolaisia tai vain ”Aseveljiä”

Näin tapahtuisi nytkin, olemme Natoon kallellaan, mutta ylipäällikkömme ja sodanjohtomme on ja olisi täysin omissa käsissämme.

Räätälöity ratkaisu.

-masson

http://www.saulmasson.org

Lue lisää

Venäjällä on niin paljon hankalia rajanaapureita, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema on nykyisellään jopa parempi kuin kylmän sodan ja YYA:n aikana.

Suomi on harvoja Venäjän ystävällismielisiä ja rauhallisia naapureita, joten sillä ei ole vähintäkään tarvetta pullistella tähän suuntaan. Se ei pysty levittämään pientä ja huonohkossa kunnossa olevaa armeijaansa kaikille rajoilleen. Lisäksi, suurvaltakin kaipaa ystäviä ja myös portin läntiseen Eurooppaan.

Venäjän politiikan kuumat pisteet tulevat olemaan etelässä niin kauan kuin Neuvostoliitosta eronneet valtiot ovat itsenäisiä.

Venäjällä on kehittymässä suurempi muslimiongelma kuin Euroopassa. Sen torjuminen on maan turvallisuuspoliittinen prioriteetti numero yksi.

Tarkkailija N.N. kirjoitti:

Venäjällä on niin paljon hankalia rajanaapureita, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema on nykyisellään jopa parempi kuin kylmän sodan ja YYA:n aikana.

Suomi on harvoja Venäjän ystävällismielisiä ja rauhallisia naapureita, joten sillä ei ole vähintäkään tarvetta pullistella tähän suuntaan. Se ei pysty levittämään pientä ja huonohkossa kunnossa olevaa armeijaansa kaikille rajoilleen. Lisäksi, suurvaltakin kaipaa ystäviä ja myös portin läntiseen Eurooppaan.

Venäjän politiikan kuumat pisteet tulevat olemaan etelässä niin kauan kuin Neuvostoliitosta eronneet valtiot ovat itsenäisiä.

Venäjällä on kehittymässä suurempi muslimiongelma kuin Euroopassa. Sen torjuminen on maan turvallisuuspoliittinen prioriteetti numero yksi.

Lue lisää

"Se ei pysty levittämään pientä ja huonohkossa kunnossa olevaa armeijaansa kaikille rajoilleen." Nimeen omaan ja vielä operoimaan, koska vanhan sotaopin sääntö on, että menestyäkseen hyökkääjä tarvitsee vähintään kolminkertaisen ylivoiman. Meidän strategit ovat tahallisesti tai silkasta tyhmyydestään laskeneet, että Venäjän koko armeija olisi kimpussamme. Ilmaherruudesta on oltu huolissaan, kuitenkin Venäjällä on vain 700 vanhaa hävittäjää, joista vain osa pahimmassakin tapauksessa voitaisiin irrottaa Suomen armeijaa vastaan.

Tosiasia on, että he eivät ainakaan kykene saavuttamaan täydellistä ilmayliherruutta ja siitä taistellaan pidempään, kuin Kenraalit ovat laskeskelleet. Jotenkin minusta vain tuntuu, että sotakorkeakoulun opetuksen määrä ja laatu on liian alhainen ja toisaalta kadettikoulussa vastaavasti rääkätään nuoria kadetteja yhä vielläkin turhan paljon ja liikaa oikean opiskelun sijaan. Kummastakaan ei tule valmiita strategeja, vaan se on verissä jos on. Toisaalta strateegin varsinkin nykyajan simuloinnin helppouden vuoksi voi olla täysin sotakouluja käymätön ihminen.

Ei silti en minä pahalla, toimi- ja kadetti ja korkeammanupseerin työ on vaativaa, se myönnettäköön. opiskelun painotteita ehkä tulisi kuitenkin muuttaa ja lisätä ottamalla pois enemmän sitä rääkäämistä, joka voi jättää arven myös sotilaan luonteelle ja hänestä voi kehittyä yli-vittuuntunut kapiukko, jonka arvomaailma ei ehkä sittenkään ole kaikilta osin kunnossa ja joka luule olevansa esimies suhteessa siviilienkin kanssa toimiessaan ja odottaa sen mukaista erikoiskohtelua.

Kaikkein pahimpia kuitenkin on reservin yli-innokaat yksilöt.

Tarkkailija N.N. kirjoitti:

Venäjällä on niin paljon hankalia rajanaapureita, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema on nykyisellään jopa parempi kuin kylmän sodan ja YYA:n aikana.

Suomi on harvoja Venäjän ystävällismielisiä ja rauhallisia naapureita, joten sillä ei ole vähintäkään tarvetta pullistella tähän suuntaan. Se ei pysty levittämään pientä ja huonohkossa kunnossa olevaa armeijaansa kaikille rajoilleen. Lisäksi, suurvaltakin kaipaa ystäviä ja myös portin läntiseen Eurooppaan.

Venäjän politiikan kuumat pisteet tulevat olemaan etelässä niin kauan kuin Neuvostoliitosta eronneet valtiot ovat itsenäisiä.

Venäjällä on kehittymässä suurempi muslimiongelma kuin Euroopassa. Sen torjuminen on maan turvallisuuspoliittinen prioriteetti numero yksi.

Lue lisää

Huolestuttava tilanne.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/95010-venaja-testaa-suomea-–-”presidenttia-loukattu”
Miksi kukaan ei kysy Putinilta suoraan, mihin sinä tällä kaikella meuhkaamisella pyrit?

Koaka Venäjä vielä kouristelee suurvaltaunelmissaan, Suomen varmin tie on liittouminen Naton kanssa. Se takaa isänmaamme turvallisuuden seuraavaksi 100 vuodeksi.