Aina puhutaan kuinka Stalin ja Hitler puhdisti omaa maata. Mannerheimillä on kuitenkin väkilukuun suhteutuettuna suurin kansan murha tunnollaan. Vai kuinka?
Demokratuurinen Suomi
että näin on
5118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mannerheim yritti parhaansa mukaan puollustaa Suomen etuja.
Kyllä se Venäjä ja anglo-ranskalaiset ovat murhanneet eniten.
Mannerheim oli toisaalta liian saksalaisvastainen mikä ajan oloissa oli silkkaa typeryyttä. Tais olla katkera että hänen ihailemansa Venäjän Keisarillinen Armeija sai turpaansa Ludendorffilta ja Hindenburgilta.
hehehhe ensin tuli turpaan Japanissa 1905 ja sitten Saksassa 1914. Tämä vitutti Mannerheimia.
"Mannerheim yritti parhaansa mukaan puollustaa Suomen etuja."
Syksyllä 1939 hän katsoi, että Suomen etu vaati ainakin osittaista suostumista Stalinin ehdotuksiin Leningradin ja Suomenlahden turvallisuuskysymysten ratkaisemisesta. Mutta ulkoministeri Erkko ei ajatellut maan etua, ainoastaan sitä miten hyvältä hän näyttäisi länsivaltojen silmissä. Hän kantaa Stalinin kanssa päävastuun talvisodan puhkeamisesta.
"Kyllä se Venäjä ja anglo-ranskalaiset ovat murhanneet eniten."
Venäjää ei voi syyttää Neuvostoliiton rikoksista, joiden suurimpia uhreja olivat juuri venäläiset. Venäläiset olivat myös natsismin suurimpia uhreja - venäläisiä kuoli natsien vuoksi enemmän kuin juutalaisia. Venäläiset ovat kaikista kansoista kenties eniten kärsineet niistä hulluista ideologioista, jotka pääsivät tekemään tuhoaan ensimmäisen maailmansodan katastrofin jälkeen.
"Mannerheim oli toisaalta liian saksalaisvastainen mikä ajan oloissa oli silkkaa typeryyttä."
Jos Mannerheim ei v. 1918 olisi ollut saksalaisvastainen, hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia hankkia itsenäiselle Suomelle länsivaltojen tunnustusta Saksan romahdettua. Luottamus, jota länsivalloissa Mannerheimia kohtaan tunnettiin sinäkin aikana, jolloin Suomi toisessa maailmansodassa oli Hitlerin liittolainen, perustui juuri siihen, että vv. 1914-1918 hän oli loppun saakka ententen ja ympärysvaltojen miehiä.
Mannerheim oli lojalisti. Ensimmäisen maailmansodan aikana Mannerheim olisi tahtonut suomalaisten vapaaehtoisten taistelevan suurin joukoin keisari-suuriruhtinaansa armeijassa eikä lähtevän maanpettureina palvelemaan vihollisvaltio Saksan joukoissa.
"Tais olla katkera että hänen ihailemansa Venäjän Keisarillinen Armeija sai turpaansa Ludendorffilta ja Hindenburgilta."
Venäjän keisarillista armeijaa ei lyöty sotilaallisesti taisteluissa. Se luhistui sisältäpäin poliittisen kiihotuksen, agitaation ja myyräntyön tuloksena. Saksa rahoitti näitä bolševikkeja ja muita Venäjän laillisen hallitusvallan kumouksellisia vihollisia. Samasta syystä Saksa tuki myöskin suomalaisia separatisteja eli maanpettureita. Suomen ero Venäjästä ja siirtyminen Saksan etupiirin vv. 1917-1918 tapahtui lopulta yhteisymmärryksessä saksalaisten, bolševikkien ja suomalaisten kanssa.
Itävalta-Unkari, jonka armeijoille Venäjä oli antanut tuntuvia iskuja vv. 1914-1916, viimeksi Brusilovin offensiivissa kesällä 1916, oli v. 1917 lähempänä romahdusta kuin Venäjä. Jos Venäjä olisi kestänyt v:een 1918 saakka sortumatta vallankumouksen kurimukseen, Itävallan olisi ollut pakko irrottautua sodasta, ja maa olisi todennäköisesti hajonnut osiin, joista tšekit olisivat olleet venäläisten liittolaisia. Itävallan luhistuminen olisi muuttanut koko tilanteen.
"hehehhe ensin tuli turpaan Japanissa 1905 ja sitten Saksassa 1914."
Venäjä kärsi pahoja tappioita saksalaisia vastaan vv. 1914-1915 (Tannenberg, Masurian järvien taistelut, Gorlicen läpimurto, Varsovan menetys), mutta v. 1916 rintama oli saatu suoristetuksi ja vakiinnutetuksi. Itävaltalaiset olivat hätää kärsimässä eteläisellä rintamalla. Brusilovin hyökkäyksessä (maailmansodan kenties ainoa sotatoimi, joka on nimetty sitä johtaneen komentajan mukaan) kesällä 1916 Venäjän armeija näytti voimansa - valitettavasti viimeisen kerran siinä sodassa.
"Tämä [voimasana poistettu] Mannerheimia."
Miksi ei, olihan Venäjä hänen toinen isänmaansa. Mannerheimin lojalismin olisi pitänyt olla esimerkkinä kaikille suomalaisille. Valitettavasti liian monet suomalaiset pettivät hallitsijansa ja auttoivat siten bolševikkiterroristien valtaanpääsyä Venäjällä.
murha omallatunnollaan. Hän pelasti kolmasti Suomen itsenäisyyden. Kaatuneita tuli molemmin puolin niissä sodissa. Murhat olivat ihan muiden tekoja kuin Mannerheimin. Esimerkiksi 1918 hän kielsi omavaltaisen vankien surmaamisen useaan otteeseen.
"Hän pelasti kolmasti Suomen itsenäisyyden."
Kyllä, nimittäin 1) silloin kun Mannerheim loi valkoiselle hallitukselle tukialueen Etelä-Pohjanmaalta tammikuussa 1918, mikä mahdollisti Suomen punakaartien lyömisen ja sen etteivät venäläiset osallistuneet Suomen sisällissotaan, 2) silloin kun Mannerheim Saksan hävittyä maailmansodan marraskuussa 1918 hankki Suomen asemalle voittajavaltioiden tunnustuksen, jonka ainoastaan hän - entente-maiden luottamusta nauttivana henkilönä - saattoi nopeasti saada aikaan, 3) silloin kun Mannerheim vv. 1944-1946 tappioon päättyneen sodan jälkeen valvoi, että Moskovan välirauhansopimuksen ehtoja Suomessa uskollisesti noudatettiin. Mannerheimin ansiosta Suomi saattoi siirtyä sodasta rauhaan ilman äärioikeiston kapinaa, joka olisi johtanut neuvostomiehitykseen. Suomen itsenäisyys ja yhteiskuntajärjestelmä pelastettiin vv. 1944-1946 Paasikiven ja Mannerheimin myöntyväisyyspolitiikalla liittoutuneiden valvontakomissioon ja Neuvostoliittoon nähden. "Torjuntavoitoilla" joita suomalaiset saavuttivat heinä-elokuussa 1944 ei ollut muuta kuin tietty moraalinen merkitys, jota sitäkin on jälkeenpäin liioiteltu: kyllä suomalaiset palasivat sodista kotiin lyötyinä miehinä, siitä ei ollut epäilystäkään.
"Esimerkiksi 1918 hän kielsi omavaltaisen vankien surmaamisen useaan otteeseen."
Hän ei niitä voinut ottaa omalletunnolleen, mutta ei toisaalta estääkään. Mannerheimin ero tehtävistään ja lähteminen tilapäiseen maanpakoon sisällissodan päätyttyä puolestaan takasivat sen, ettei hän joutunut vastuuseen siitä, miten valkoista terroria jatkettiin sodan jälkeenkin aina siihen saakka kunnes Saksa luhistui. Mannerheim oli ennustanut oikein Saksan häviön, Svinhufvud ja Paasikivi (hänkin, kenties ainoan kerran elämässään) olivat laskeneet väärin. Saksalaissuuntaus oli merkinnyt Suomen alistumista Saksan keisarikunnan alusmaaksi. Suomen asema suhteessa Saksaan oli v. 1918 huonompi kuin Suomen asema suhteessa Venäjään v. 1917. Sen olivat saksalaismieliset, Saksan voittoon uskovat oikeistolaiset saaneet aikaan. Valkoisen Suomen alistuminen Saksalle v. 1918 ei ollut vähäisempää kuin punaisen kansanvaltuuskunnan riippuvaisuus bolševikeista. "Vapaussota" on valhe, koska se ei taannut Suomen vapautta - vasta Saksan tappio, Svinhufvudin ja Paasikiven ero sekä Mannerheim tulo valtionhoitajaksi takasivat sen.
#"Torjuntavoitoilla" joita suomalaiset saavuttivat heinä-elokuussa 1944 ei ollut muuta kuin tietty moraalinen merkitys, jota sitäkin on jälkeenpäin liioiteltu: kyllä suomalaiset palasivat sodista kotiin lyötyinä miehinä, siitä ei ollut epäilystäkään.#
Sota hävittiin, mutta torjuntavoitot pelastivat sotilaalliselta antautumiselta, jonka jälkeen tappiokin olisi ollut aivan toisen näköinen.Hilkulla itsenäisyys oli nytkin, mutta ilman kesän -44 taistelua se olisi menetetty täysin. Siksi torjuntavoittojen merkitystä vähätellään. Suomen säilyminen itsenäisenä näkyy olevan Koroljovillekin vaikea pala - edelleen.