Miksi niin moni suomalainen vääntelehtii
ahdistuksen ja epätoivon puristuksessa vaikka
markat kilisevät kassakoneissa ja kännykät
piipittävät?
Vaikka kaupat ovat auki sunnuntaisinkin ja ahneet
kädet hamuavat itselleen niin rauhattoman rikkaan
kuin tuskaisen köyhänkin setelit. Miksi
ahdistuksen maassa sakkansa päällä elävä
yltäkylläisyyden ihminen huudahtaa kuten nuori
oululainen porsaansyöjä: ”Syökäämme ja juokaamme,
sillä huomenna me kuolemme.”
Suomalaisen pahoinvoinnin aiheuttaneen moraalisen
rappion juuret kasvoivat yhdeksänkymmentäluvulla.
Silloin kirkkojohto hyväksyi uuden
raamatunkäännöksen, joka vesitti Herran 6.
käskyn ”Älä tee huorin” muotoon ”Älä tee
aviorikosta”.
Silloin pääministeri Lipponen runnoi kumoon
horjuvat kansanedustajat ja kauppojen sunnuntai
aukiolo vapautettiin. Kansanjohtajat jälleen
tietoisesti rikkoivat Herran 3. käskyn ”Muista
pyhittää lepopäivä”.
Herramme vihastui ja teki tietoisen syntielämän
valinneen kansan keskelle työttömyyden ja
pankkikriisin, iskien maahan Skopin ja Kopin,
myöhemmin Iiron ja Pohjolan. Säilyttäen
tottelemattomalle kansalle vielä jonkinasteisen
itsenäisyyden.
Moni porsaansyöjä on autuaasti unohtanut, että
elävien ja kuolleitten Herra säätää ihmisten ja
kansojen kohtalot. Herramme on useita vuosia
Suomi-neidon historian aikana sallinut synneissä
elävien tyttäriensä ja huoruudessa vaeltavien
poikiensa syödä leipänsä Ruotsin kuninkaan tai
Venäjän keisarin kädestä.
Entä onko seitsemän äänen huuto EU:ssa suurempi
voima ja parempi auttamaan kuin Herran käsi?
Kuinka käy lihan käsivarteen luottaville silloin,
kun ahdistuksen vuodet tulevat? Kun entisiä
porsaansyöjiä palelee vihollismaan orjuuden ikeen
alla kovaa leipää järsiessä. Sillä maa on
saastunut asukkaittensa jalkojen alla. Taivas
vuodattaa kyyneleensä Jumalaa pilkkaavan homolain
päästessä syvenevästi rapauttamaan synnissä
elävän kansakunnan moraalia.
Entä tuliko kansan lihavina mammonan vuosina
katumus ja synnintunnustus? Tehtiinkö parannuksen
soveliaita hedelmiä? Eipä ei, vaan moraalinen
rappio ja ahneuden synnit kiiruhtaen siirtyivät
johtajista kansan syviin riveihin. Haureus
hallitsee ja vääryys vallitsee. Jopa niin, että
lähes puolet solmituista avioliitoistakin nykyään
päätyy eroon. Riivaajien vallassa olevien
ihmisten suorittamat järjettömät murhat ja
väkivaltateot sekä lisääntyvä huumeorjuus
kurjistavat kansaa.
”Minulle!! Lisää!! Nopeasti!!”, kiljahtaa tuo
sakkansa päällä makaava ahnehtija.
Synninpuolustaja selittää itselleen: ”Niinhän
muutkin tekevät. Ajattele vaikka pankkien syömää
viittäkymmentämiljardia, verojohtaja Tammea ja
Nostokonepalvelua, Eeva Vuoren ja miehensä
kauppaepäselvyyksiä tai johtajien kultaisia
kädenpuristuksia ja optiomiljoonia. Miksi minä
jäisin murusille?”
Hyvä Veli-verkostoihin mitä ilmeisimmin
sekaantunut tai sitä äänettömästi tukeva
kirkkojohtokin poisti vanhasta virsikirjasta
sorrettujen huokauksen eli virren 440, jonka
jokaisen ajastamme analyysiä tekevän
pohdiskelijan olisi syytä opetella ulkoa: ”Jo
vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen, Se
turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen… Nyt
vilkas vilppi täällä on noussut kunniaan On valhe
vallan päällä Ja vääryys voimassaan. Ei kuulla
kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan. Ja lainkin
rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan… He
armotonta veivät, osuudet orpojen. He söivät
lesken leivät, On Herra nähnyt sen. Hän
vanhurskaasti kostaa Vääryydentekijät, Rankaisee
ansiosta nuo viekkaat ryöstäjät…”
Onnellisia päiviä tavoitteleva, ahneuden syntiin
langennut suomalainen tehköön katumuksessa
parannuksen syntielämästään.
Kuoleva synnintekijä, joka katoaa niin kuin savu,
muistakoon kuolleista herätetyn Jeesuksen
sanat: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä vaikka
hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi
sielullensa vahingon. Taikka mitä voi ihminen
antaa sielunsa lunnaiksi?”
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
ahdistuksen ja epätoivon puristuksessa vaikka
markat kilisevät kassakoneissa ja kännykät
piipittävät?
Vaikka kaupat ovat auki sunnuntaisinkin ja ahneet
kädet hamuavat itselleen niin rauhattoman rikkaan
kuin tuskaisen köyhänkin setelit. Miksi
ahdistuksen maassa sakkansa päällä elävä
yltäkylläisyyden ihminen huudahtaa kuten nuori
oululainen porsaansyöjä: ”Syökäämme ja juokaamme,
sillä huomenna me kuolemme.”
Suomalaisen pahoinvoinnin aiheuttaneen moraalisen
rappion juuret kasvoivat yhdeksänkymmentäluvulla.
Silloin kirkkojohto hyväksyi uuden
raamatunkäännöksen, joka vesitti Herran 6.
käskyn ”Älä tee huorin” muotoon ”Älä tee
aviorikosta”.
Silloin pääministeri Lipponen runnoi kumoon
horjuvat kansanedustajat ja kauppojen sunnuntai
aukiolo vapautettiin. Kansanjohtajat jälleen
tietoisesti rikkoivat Herran 3. käskyn ”Muista
pyhittää lepopäivä”.
Herramme vihastui ja teki tietoisen syntielämän
valinneen kansan keskelle työttömyyden ja
pankkikriisin, iskien maahan Skopin ja Kopin,
myöhemmin Iiron ja Pohjolan. Säilyttäen
tottelemattomalle kansalle vielä jonkinasteisen
itsenäisyyden.
Moni porsaansyöjä on autuaasti unohtanut, että
elävien ja kuolleitten Herra säätää ihmisten ja
kansojen kohtalot. Herramme on useita vuosia
Suomi-neidon historian aikana sallinut synneissä
elävien tyttäriensä ja huoruudessa vaeltavien
poikiensa syödä leipänsä Ruotsin kuninkaan tai
Venäjän keisarin kädestä.
Entä onko seitsemän äänen huuto EU:ssa suurempi
voima ja parempi auttamaan kuin Herran käsi?
Kuinka käy lihan käsivarteen luottaville silloin,
kun ahdistuksen vuodet tulevat? Kun entisiä
porsaansyöjiä palelee vihollismaan orjuuden ikeen
alla kovaa leipää järsiessä. Sillä maa on
saastunut asukkaittensa jalkojen alla. Taivas
vuodattaa kyyneleensä Jumalaa pilkkaavan homolain
päästessä syvenevästi rapauttamaan synnissä
elävän kansakunnan moraalia.
Entä tuliko kansan lihavina mammonan vuosina
katumus ja synnintunnustus? Tehtiinkö parannuksen
soveliaita hedelmiä? Eipä ei, vaan moraalinen
rappio ja ahneuden synnit kiiruhtaen siirtyivät
johtajista kansan syviin riveihin. Haureus
hallitsee ja vääryys vallitsee. Jopa niin, että
lähes puolet solmituista avioliitoistakin nykyään
päätyy eroon. Riivaajien vallassa olevien
ihmisten suorittamat järjettömät murhat ja
väkivaltateot sekä lisääntyvä huumeorjuus
kurjistavat kansaa.
”Minulle!! Lisää!! Nopeasti!!”, kiljahtaa tuo
sakkansa päällä makaava ahnehtija.
Synninpuolustaja selittää itselleen: ”Niinhän
muutkin tekevät. Ajattele vaikka pankkien syömää
viittäkymmentämiljardia, verojohtaja Tammea ja
Nostokonepalvelua, Eeva Vuoren ja miehensä
kauppaepäselvyyksiä tai johtajien kultaisia
kädenpuristuksia ja optiomiljoonia. Miksi minä
jäisin murusille?”
Hyvä Veli-verkostoihin mitä ilmeisimmin
sekaantunut tai sitä äänettömästi tukeva
kirkkojohtokin poisti vanhasta virsikirjasta
sorrettujen huokauksen eli virren 440, jonka
jokaisen ajastamme analyysiä tekevän
pohdiskelijan olisi syytä opetella ulkoa: ”Jo
vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen, Se
turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen… Nyt
vilkas vilppi täällä on noussut kunniaan On valhe
vallan päällä Ja vääryys voimassaan. Ei kuulla
kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan. Ja lainkin
rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan… He
armotonta veivät, osuudet orpojen. He söivät
lesken leivät, On Herra nähnyt sen. Hän
vanhurskaasti kostaa Vääryydentekijät, Rankaisee
ansiosta nuo viekkaat ryöstäjät…”
Onnellisia päiviä tavoitteleva, ahneuden syntiin
langennut suomalainen tehköön katumuksessa
parannuksen syntielämästään.
Kuoleva synnintekijä, joka katoaa niin kuin savu,
muistakoon kuolleista herätetyn Jeesuksen
sanat: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä vaikka
hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi
sielullensa vahingon. Taikka mitä voi ihminen
antaa sielunsa lunnaiksi?”
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoitit todella paskaa. Lapsellista, enkäö
viitsinyut edes joka lausetta täsätä syystä
lukea. katsoisit peiliin. Kenen tasusta tänään
itse söit?