Joku arvioi täällä, ettei pakollista ruotsia kritisoiva olisi kiinnostunut kieltenopetuksesta vaan ainoastaan ruotsinkielisille rätkyttämisestä. Todella surettaa sellainen vähättely, kun suuri osa meistä vapaan kielivalinnan puoltajista on kouluikäisten lasten vanhempia, jotka todella olemme kiinnostuneita lastemme oppimisesta.
Täällä myös kieltenopetuksesta kirjoittavat ne, joille kielet ovat olleet kohtuuhelppoja ja kolme vierasta kieltä ihan minimi. Heille kyse on vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Voi kunpa edes vähän kieltenoppimisen realismia näkyisi niihin norsunluutorneihin.
Haluan painottaa, että kielten opiskeluun kuluu sellaiselta oppilaalta, jolle kielet eivät ole helppoja, tosi paljon aikaa viikossa. Heiltä kuluu muihinkin aineisiin enemmän aikaa ja he tarvitsevat läksyihin paljon apua. Ilman vanhempien jatkuvaa mukanaoloa ja kannustusta, joudutaan äkkiä epäonnistumisten noidankehään ja perustaidot jäävät heikoiksi.
Tuntuu, että opetussuunnitelmia laaditaan mielessä ne oppilaat, joille opiskelu on helppoa. Erityisopetus ei riitä korjaamaan liian tiukaksi vedetyn vaatimustason ongelmia. Oppilaiden erilaisuus pitäisi huomioida rajaamalla kaikille pakollisia asioita, ei tarjoamalla uusia haasteita.
Osalle oppilaista on realismia vain yksi vieras kieli ja he tarvitsisivat paljon tukea sekä siinä että suomen kielessä. Osa heistä on maahanmuuttajia ja silloin myös taustalla oleva kotikieli- tai kielet tarvitsevat tukea.
Osalle oppilaista kaksi vierasta kieltä on realistinen tavoite - silloin heidän pitäisi voida valita kielet vapaammin kuin nyt. Muuten heille sallitaan vain ruotsi ja englanti. He itse ovat toista mieltä.
Ruotsia opiskellaan kyllä vastakin vapaaehtoisesti. Mitä voitetaan pakolla?
Täällä myös kieltenopetuksesta kirjoittavat ne, joille kielet ovat olleet kohtuuhelppoja ja kolme vierasta kieltä ihan minimi. Heille kyse on vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Voi kunpa edes vähän kieltenoppimisen realismia näkyisi niihin norsunluutorneihin.
Haluan painottaa, että kielten opiskeluun kuluu sellaiselta oppilaalta, jolle kielet eivät ole helppoja, tosi paljon aikaa viikossa. Heiltä kuluu muihinkin aineisiin enemmän aikaa ja he tarvitsevat läksyihin paljon apua. Ilman vanhempien jatkuvaa mukanaoloa ja kannustusta, joudutaan äkkiä epäonnistumisten noidankehään ja perustaidot jäävät heikoiksi.
Tuntuu, että opetussuunnitelmia laaditaan mielessä ne oppilaat, joille opiskelu on helppoa. Erityisopetus ei riitä korjaamaan liian tiukaksi vedetyn vaatimustason ongelmia. Oppilaiden erilaisuus pitäisi huomioida rajaamalla kaikille pakollisia asioita, ei tarjoamalla uusia haasteita.
Osalle oppilaista on realismia vain yksi vieras kieli ja he tarvitsisivat paljon tukea sekä siinä että suomen kielessä. Osa heistä on maahanmuuttajia ja silloin myös taustalla oleva kotikieli- tai kielet tarvitsevat tukea.
Osalle oppilaista kaksi vierasta kieltä on realistinen tavoite - silloin heidän pitäisi voida valita kielet vapaammin kuin nyt. Muuten heille sallitaan vain ruotsi ja englanti. He itse ovat toista mieltä.
Ruotsia opiskellaan kyllä vastakin vapaaehtoisesti. Mitä voitetaan pakolla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Svekot ovat joustavinaan pakkoruotsista ja valittavat hurrivihaa muuten. Kuitenkaan tuota joustoa ei missään konkreettisesti näe, vaan päinvastoin vaaditaan lisäämään pakkoruotsia!
Ja äänestetään uskollisesti RKP:n kiihkoilevaa nykylinjaa. Tyypillistä svekokieroilua. Puheissa ollaan höveleitä, mutta käytännössä ja kulissien takana lyödään nyrkkiä pöytään.
Syyhän on selvä. Koulujen pakkoruotsin poisto murentaa keinotekoisen kaksikielisyyden väistämättä lopulta.