Kun hyökkäsivät kesällä 1944 Karjalan kannaksella niin mikä panssareiden päämäärä oli, edetä mahdollisimman pitkälle? Jos olisivat pitkälle päässet miten panssareita olisi huollettu, ammukset, polttoaine ja ruoka olisi jäänyt kauas jälkeen? Sen jälkeen panssarit olisi ollut helppo tuhota.
Puna-armeijan panssaritaktiikka
Onko tietoa
13359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei venäläisillä mitään järkevää taktiikkaa ollut. Lähettivät panssarit yksin, ilman jalkaväkeä, rynnimään. Suomalaisten ei tarvinnut kuin puskassa olla ja ampua kauhulla kylkeen niin se oli siinä. Panssarit ovat avuttomia ilman jalkaväkeä mikäli ei olla aivan aukealla. Karjalan kannaksen maasto ei soveltunut panssareille.
Ryssivät muutenkin koko hyökkäyksen, ilma-aseen käyttö hyvä esimerkki. Valtavasti koneita mutta mitään eivät saaneet aikaan. Halutessaan olisiva voineet suomalaisten logistiikan pysäyttää, sensijaan kylvivät pommeja pitkin metsiä. Ei olisi ollut perin ylivoimaista tuhota suurimmat rautatie ja maantiesillat ja pitää ne tuhottuina. Jos olisivat vaivautuneet lentämään pitkin rautateitä olisi raideliikenne pysäytetty kun junat olisi tuhottu.
Venäläisten panssaritaktiikka oli muotoutunut pitkän saksalaisia vastaan käydyn sodan opetusten mukaan. Panssareita käytettiin lähinnä jalkaväen rusikoimiseen ja jos vastustaja teki panssarien voimin vastahyökkäyksenn, niin panssarit vetäytyivät rynnäkkötykkien ja panssarintorjunnan suojiin ja ryhtyivät toimiin vasta kun vastahyökkäys oli pysäytetty. Näin kävi Kannaksella vuonna 1944 mm. Kuuterselän taistelussa, joka on loistoesimerkki mainitusta venäläisestä operoinnista. Itseasiassa jo Lähteen Kaistan murtumisen jälkeisten vuorokausien tapahtumat Helmikuussa 1940
Tämä venäläinen taktiikka muuttui aktiivisemmaksi oikeastaan vasta sodan viimeisten kuukausien aikana, jolloin saksalaiset panssaridivisioonat olivat muuttuneet muutaman kymmenen panssarivaunun keskityksiksi ja sen perusteena olivat monista syistä johtuneet suuret panssaritappiot vuosien 1941 ja 1942 taisteluissa. Suurin yksittäinen syy valittuun taktiikkaan oli ehkä tappioita aiheuttaneet T-34 panssarin huonot tähystysominaisuudet.
Saksalaisten puolesta tämä taktiikka johti panssaridivisioonien jatkuvaan toimimiseen palokuntana ja siitä johtuvaan kulumiseen.
Venäläisten ilmavoimien rakenne oli tarkoitettu toimimaan jalkaväen tulitukena ja tästä menettelytavasta pidettiin kiinni silloinkin kun voimasuhteet olisivat sallineet muunkin toiminnan. Niinpä suomalaiset saivat kaikessa rauhassa siirtää divisioonittain joukkoja Itä-Karjalasta Kannakselle 1944 käytännössä ilman minkäänlaista vihollisen ilmavoimien vastatoimia. Ylipäätään Elisenvaaran pommitus oli ainoa rataverkkoon kohdistunut merkittävä operaatio noina kriittisinä viikkoina.
Tykistön tehtävä on tukea jalkaväkeä, ilmavoimat olisivat voineet iskeä satojen kilometrien päähän suomalaisten logistiikkaan. Ei luulisi olevan aivan mahdotonta lentää teitä ja rautateitä pitkin ja tuhota kaikki tärkeimmät sillat. Samalla tuhota junat ja rekat, suomalaisten logistiikka olisi mennyt aivan sekaisin. Satamiin pommituksia, lentokentille jne. Aivan järjetöntä metsiin pommeja kylvää! Olivat ilmavoimien osalta länsiliittoutuneihin verrattuna kehitysmaa!
Puna-armeijan parhaat voimat keskitettiin operaatio Bagrationiin, hyökkäys Karjalan kannaksella oli siihen verrattuna mitätön sotatoimi. Bagrationissa tuhottiin Saksan keskinen armeijaryhmä, muutamassa viikossa saksalaiset menettivät 350 000 miestä kaatuneina ja vankeina, puna-armeija eteni satoja kilometrejä. Eiköhän panssarit ja ilmavoimat olleet merkittävässä roolissa tuossa Stalingradiakin merkittävämmässä voitossa. Puheet neuvostoilmavoimien ja panssarien saamattomuudesta voi siis jättää omaan arvoonsa. Suomalaisiakin vietiin kuin litran mittaa kun suurhyökkäys alkoi Karjalan kannaksella.
miksikään sitä tosiasiaa, että Bagrationihin ja jatko-operaatioon sen eteläsivustalle (Konev) kerättiin Neuvostoliiton parhaat joukot ja komentajat. Pohjoiseen jäivät ”vilttiketjulaiset” Govorov ja Meretskov jotka epäonnistuivat surkeasti sekä maahanlasku että panssaritaktiikassa. Ilmavoimien käyttö oli jo täysin ala-arvoista. Suomen pelasti Talvisodassa ja uudestaan 1944 kesällä venäläisten ylimpien komentajien lähes täydellinen kyvyttömyys.
”Puheet neuvostoilmavoimien ja panssarien saamattomuudesta voi siis jättää omaan arvoonsa. Suomalaisiakin vietiin kuin litran mittaa kun suurhyökkäys alkoi Karjalan kannaksella.”
Operaatio Bagration alkoi vasta 2 viikkoa myöhemmin, joten kyllä ne ryssien "parhaat voimat" taisi käväistä ensin Kannaksella. Siellä ne kävi ottamassa jopa vähän turpiinsakin... ainakin ilmavoimat.
Niitä jäljellä olevia panssareitahan alettiin siirtämään pois, kun suurhyökkäys oli ensin pysäytetty suomalaisten toimilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration
Operaatio Bagrationiin osallistui pari miljoonaa miestä ja valtava määrä kalustoa. Jos siitä olisi puoletkin "käväissyt" Suomessa niin Helsinkiin olisivat menneet heittämällä. Karjalan kannaksella ei olleet parhaat voimat, ei määrällisesti eikä laadullisesti. Kyse oli aivan eri joukoista!
On se kumma, että noin surkeilla panssarivoimilla ja ilmavoimilla varustettu valtio kykeni murskaamaan Saksan kaikissa suurissa taisteluissa ????
Onko meillä jotenkin liioiteltu kuva Saksalaisten sotilaiden kyvyistä ja ominaisuuksista, kun noin surkea valtio kykeni sen voittamaan kaikissa tärkeissä taisteluissa ????
Eli onko ajatuksesi se, ettei N-liitto oikeastaan edes yrittänyt vallata Suomea, kun tollaista rupusakkia tänne lähetti ????
Salpausselän sillat piti säästää mahdollistamaan painopisteen vaihdon.
Eli estää avun saaminen ja sitten puristaa saartorengas kiinni. Toimi melko hyvin sillä suomalaisilla ei ollut rohkeutta ajaa vastaan.
Jos Karjala ei olisi ollut maalaisten täyttämä kärrypoluilla varustettu laulumaa olisivat tankit vyöryneet tänne kuin tyhjää vain.Venäläiset käyttivät harvoja tiestöjä ja tankit oli helppo tuhota joten mitään ihmeitä ei tarvittu.Metsä oli suuri este sekä maasto yleensäkin joten suuri uhoaminen voi kyllä jäädä vähemmälle.
Muutama tosiseikka koskien kesän 1944 Kannaksen taisteluita:
1. Joukot samaa tasoa kuin Operaatio Bagrationissa. Ero oli käytettävien voimien määrässä, mutta kyllä Kannaksellekin riitti tavaraa! Yksinomaan Valkeasaaren murtamiseen oli 12 kilometrin levyiselle painopistealueelle varattu 2400 kenttätykkiä. (Ja päälle mm. raketinheittimiä, kranaatinheittimiä, hyökkäystä tukeva Kronstadtin merilinnoituksen järeä rannikkotykistö jne.) Taistelussa oli mukana mukana hyvinkin laadukkaita yhtymiä kuten XXX-Kaartinarmeijakunta.
2. Valkeasaaren läpimurto saatiin aikaan antamalla sellainen isku, joka olisi murtanut minkä tahansa armeijan etulinjan. Tilanne olisi saatu vakiinnutetuksi jonnekin etulinjan takamaastoon ehkä Vammelsuuntasalle jos käytössä olisi ollut vähintään 30 patteriston tulituki, täysivahvuinen rynnäkkötykkiprikaati, edes yksi pataljoonallinen ajanmukaisia panssareita ( Vähintään Panzer IV, mieluummin Tiikereitä tai Panttereita), kuuden divisioonan reservi ja täysivahvuinen hävittäjärykmentti tai mieluummin kaksikin varustettuna uusilla ME 109 -koneilla. Ja jo tuossa vaiheessa tietenkin osasto Kuhlmay tai vastaava Suomalainen yksikkö!
Tätä voimaa ei ollut käytettävissä.
3. Ihantalan "ihme" ei ollut siinä mielessä ihme, että taistelun tuossavaiheessa venäläisten voimat olivat jossain määrin kuluneet, heidän nopeaan ratkaisuun johtanut Viipuriin kohdistunut hyökkäyksensä viivytti nopean läpimurtoon johtavan painopisteen muodostamista Tali-Ihantalan alueelle useita päivien ajan sallien puolustajille reagointiaikaa ja he eivät tehneet mitään tai lähes mitään estääkseen suomalaisten joukkojen siirron Itä-Karjalasta suoraan taistelujen painopisteeseen. 6.Divisioona saapui kokonaisuudessaan Ihantalaan ja toimi niin suppealla alueella, että torjuntavoima oli merkittävä.
Kannattaa huomata, että Ihantalan-Portinhoikan alueella toteutui suuri osa niistä esittämistäni reunaehdoista, jotka olisivat hyydyttäneet venäläisten rynnäkön jonnekin Vammelsuun seuduille. Ts. vahva tykistöryhmä,saksalainen rynnäkkötykkiprikaati, Osasto Kuhlmay, Suomen Ilmavoimien kiivas toiminta, suomalaisten Me-109-koneiden määrällinen lisääntyminen vaikkei toivottavissa mittasuhteissa, ja ennen kaikkea suuri määrä suomalaista jalkaväkeä, ja ennen kaikkea taistelun alkaessa kulumaton 6. divisioona.
4. Onnistunut torjuntataistelu johti poliittiseen menestykseen, mikä sekään ei ollut ihme. Kun Stalin ja Stavka tajusivat, että Suomen valloittaminen vaatisi paitsi hyvin kuluneitten joukkojen määrävahvuisuuden palauttamista ( mm. XXX Kaartinarmeijakunnan divisioonat olivat muuttuneet käytännössä vajaavahvuisiksi rykmenteiksi!), myös lisävoimien sitomista toisarvoiselle sotanäyttämölle, Stalin teki päätöksen tyytyä vähempään kuin täydelliseen voittoon.Näin siksi, että venäläisten hyökkäys niin Ihantalassa, Vuosalmella kuin Laatokan pohjoispuolen U-linjalla oli päättynyt liikkeen loppumiseen ja voimien suoranaiseen ehtymiseen.
5. Venäläisten panssarien taktiikka ei tuolloin pyrkinyt syviin sisäänmurtoihin. Tämä johtui monista asioista, mutta sodan alussa sattuneet suuret epäonnistumiset olivat nekin merkityksellisiä. Vielä Stalingradin jälkeen keväällä 1943 Mannsteinin vastahyökkäys tuhosi useita syvälle selustaan päässeitä venäläisiä panssariyhtymiä ja oli luhistaa koko venäläisten rintaman. Tuo saksalaisten onnistunut operaatio pitkitti sotaa ainakin vuodella ja osin rohkaisi Hitleriä ryhtymään hyvin kyseenalaiseen hyökkäykseen Kurskissa.
Kuuterselässä rynnäkkötykkien vastahyökkäys sai läpimurtautuvaa jalkaväkeä tukevat venäläispanssarit lyhyen taistelun jälkeen vetäytymään rynnäkkötykkien ja panssarintorjunnan suojaan ja vasta kun näiden kiivas tulitus pysäytti rynnäkkötykkimme aloittivat panssarit uudelleen etenemisensä. Ainoa panssarien aktiivinen sotatoimi oli noina päivinä tehty hyökkäys Ratsuväkiprikaatin esikuntaa vastaan ja se oli käytännössä suomalaisten reservienpuutteen ja huonojen viestiyhteyksienkin vuoksi melko riskitön.