Tarkoittaako

tulkitsee itse itseään ja että vain Pyhässä Hengessä se avautuu, eli kuten Raamttu itse sanoo:

130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.

Ja

19 Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.
20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Nyt kuitenkin tuossa ristin voitossa sanotaan mm. näin:

"Raamatun tulkitseminen ja soveltaminen nykytilanteeseen vaatiikin erilaisten taustatekijöiden välisen vuorovaikutuksen ymmärtämistä.


– Raamatun tulkitsijan tulee hallita Uuden testamentin dokumenttien sisältö, mutta on tärkeää tuntea myös oma historiallinen ja kulttuurillinen elinympäristönsä sekä oma ajatusmaailmansa, Heino toteaa."

Ja paljon muuta, joka asettaa vain kirjansa oppineet oikeaan Raamatun ymmärtämisen asemaan, kun taas Raamattu antaa ymmärtää, että juuri viisaat vangitaan viekkauteensa ja ihmisviisaus tehdään hullutukseksi ja vain ja ainoastaan Pyhä Henki voi avata kirjoituksia ilman ihmisviisauden vaikutusta ja antaa myös ymmärtää että juuri tuo ihmisviisaus on osa sitä lihallisuutta ja nousee siten esteeksi Jeesuksen tuntemiselle.
Joka on kaiken A ja O

Muutenkin tuossa Rv:n kirjoituksessa huokuu sellainen sävy, ettei Jumala ikäänkuin tiennyt jo maailmaa luodessaan Jeesuksessa, että tulisi tällainen "ylimaallinen" nykyaika ja siksi ei hoksinut kirjata niitä ylös, ja onkin siten kirjanoppineilla hieman "fiksattavaa".
Fariseukset ym. mielestäni olivat Jeesuksen maanpääliseen vaellukseen mennessä ahkeroineet noiden tulkintojensa kanssa niin, että Jumalan tahdosta/Sanasta Israelille, oli enää jäljellä vain ontot kuoret.Elämä oli pois. Vaan siihenpä Jeesus varmaan viittasi, sanoessaan toisenkaan tulemisensa hetkellä, tuskin löytävänsä uskoa maan päältä.