Mistä tietää mitä puoluetta edustaa?

Imperatiivisen mandaatin kielto on periaate, jonka mukaan kansanedustaja on velvollinen vastaamaan poliittisista päätöksistään äänestäjilleen, minkä vuoksi hänen päätöksentekoaan ei hänen toimissaan voi määrätä esimerkiksi puolueen tai parlamenttiryhmän päätöksen mukaisesti. Kielto koskee myös sitä, että kansanedustajan olisi välttämätöntä asioiden tilan muuttuessa olla politiikan asioista juuri samaa mieltä kuin vaalihetkellä.´
Suomen nykyisessä perustuslaissa imperatiivisen mandaatin kielto määritellään seuraavasti:
29 § Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Imperatiivisen mandaatin kielto on yleinen länsimainen oikeusperiaate, koska valtiopäivähenkilöt valitaan henkilökohtaisesti, vaikka useimmin puolueiden kuin valitsijayhdistysten asettamilta riippumattomilta vaalilistoilta.
Suomessa imperatiivisen mandaatin kielto säädettiin aikoinaan siksi, että katsottiin Suomen sisällissodan jälkeisessä tilanteessa, että vasemmistolla olisi ollut pyrkimys edellyttää työväenpuolueiden kansanedustajia sitoutumaan valtiopäivätoimissaan sitovasti ryhmäpäätöksiin.
Suomessa poliittiset puolueet saivat laissa määritellyn virallisen aseman vasta puoluetukeen liittyen puoluelaissa vasta 1969. Puoluetuella haluttiin tehdä puolueet riippumattomammiksi liike-elämän tai järjestöjen rahallisesta tuesta.