No jokatapauksessa ymmärrykseni on aivan eri 1.Kor.12-14 luvuista kun esim. helluntaiopissa tai reformoiduissa piireissä yleensä.
Ymmärrän profeteeraamisena esim. opetusta (sen yksi merkitys): 1.kor:14:31. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
No ketkä saavat profetoida? Ei niin kuin lahkoissa opetetaan, että seurakuntalaiset, vaan opettajat: Jae. 29: Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot.
- siis profeetta on opettaja, ei seurakuntalainen. Tuo ei voi ikipäivänä tarkoittaa seurakuntalaisia, sillä seassa varmasti on luikureita ja nurkkasaarnaajia, jotka väärää puhettakin puhuvat.
Edelleen: Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot.
-ketkä arvostelevat seurakunnassa? Tietysti Profeetat (paimenet), ei seurakunta kokouksessa keskeyttele (kuten lahkoissa opetetaan). Mitä siitä tulisi, jos nurkkasaarnaajat ja luikurit arvostelisivat profeettoja? Niitähän on seurakunnankin seassa.
Biblian esipuhe sanoo: Apostoli osoittaa, että propheteerata , se on: selittää pyhää Raamattua, on suurempi lahja kuin puhua oudoilla kielillä ilman selittämättä; kuinka kumpikin niistä lahjoista tulee oikein käytettämän; ettei vaimon tule puhua seurakunnassa.
Edelleen: "Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, . kuinka oppimatom paikalla istuva saattaa sanoa aamen sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä mitä sanot (Jae.16)
-Siis kuka on oppimaton? se on tietysti seurakuntalainen (tuskin lukea osasivat).
Tässä joitain näkemyksiäni...
Ymmärrän profeteeraamisena esim. opetusta (sen yksi merkitys): 1.kor:14:31. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
No ketkä saavat profetoida? Ei niin kuin lahkoissa opetetaan, että seurakuntalaiset, vaan opettajat: Jae. 29: Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot.
- siis profeetta on opettaja, ei seurakuntalainen. Tuo ei voi ikipäivänä tarkoittaa seurakuntalaisia, sillä seassa varmasti on luikureita ja nurkkasaarnaajia, jotka väärää puhettakin puhuvat.
Edelleen: Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot.
-ketkä arvostelevat seurakunnassa? Tietysti Profeetat (paimenet), ei seurakunta kokouksessa keskeyttele (kuten lahkoissa opetetaan). Mitä siitä tulisi, jos nurkkasaarnaajat ja luikurit arvostelisivat profeettoja? Niitähän on seurakunnankin seassa.
Biblian esipuhe sanoo: Apostoli osoittaa, että propheteerata , se on: selittää pyhää Raamattua, on suurempi lahja kuin puhua oudoilla kielillä ilman selittämättä; kuinka kumpikin niistä lahjoista tulee oikein käytettämän; ettei vaimon tule puhua seurakunnassa.
Edelleen: "Sillä jos ylistät Jumalaa hengessä, . kuinka oppimatom paikalla istuva saattaa sanoa aamen sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä mitä sanot (Jae.16)
-Siis kuka on oppimaton? se on tietysti seurakuntalainen (tuskin lukea osasivat).
Tässä joitain näkemyksiäni...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vuonna 1535 Lutherin opettaa, että sellaiset ihmemerkit ovat lakanneet ja sellaiset ruumista koskevat ihmeet ja merkit eivät ole ikuisia eivätkä yleisiäkään’ (Saarna Matt. 8:1- 13 johdosta, ST.L. XII,1181s.). Hän samalla sanoo: Ei pidä kysyä, miksi sellaiset ihmemerkit ovat lakanneet. Sillä miksi niitä pitäisi tapahtua, kun oppi on nyt varma ja vahvistettu?’ Tämän kantansa hän toistaa vielä myöhemminkin.
Raamattu ei opeta, että erityiset apostolisen ajan armolahjat kuuluvat kaikkina aikoina kirkon välttämättömään varustukseen. Niitä ei tarvita kirkon säännönmukaisessa työssä. Ne olivat poikkeuksellisia armolahjoja. Jumala yhä tekee ihmeitä kirkossa, mutta hän yksin ratkaisee annettavien lahjojen tarpeen ja määrän, 1 Kor. 12: 11 ( "niinkuin tahtoo" ). "Sen tähden missä on kristitty, siellä on vielä valta tehdä sellaisia merkkejä, jos siihen on tarvetta... Mutta koska evankeliumi on levinnyt kaikkeen maailmaan ja tullut tunnetuksi, ei ole tarpeen tehdä merkkejä kuten apostoleitten aikana." Luther, St.L. Xl, 957. (Ks. myös Kirkkopostilla Ill,s. 518.)
Irvingiläisten [tai nykyisin uushelluntailaisen liikkeen], pyhitysliikkeiden, jotka opettavat "Pyhän Hengen kastetta", joka ilmenee kielilläpuhumisena, parantamisina jne. ja muiden opetuksesta, että apostolisen ajan ihmelahjat kuuluvat kaikkina aikoina kirkon välttämättömään varustukseen tai että Jumala on luvannut palauttaa ne näinä viimeisinä aikoina, on tehtävä seuraavat huomiot: Kirkko omistaessaan armonvälineet ja niitä käyttäessään on täydellisesti varustettu työhönsä, Matt. 28:19s.; Room. 10: 17; 1 Kor. 11:26; Luuk. 16:29. Hurmahenkisyys, joka hylkää turhana ulkonaisen sanan (Schmalkaldenin uskonkohdat, III, rippi, 10: "Kaikki se, mistä ilman tätä sanaa ja sakramentteja Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä." Ks. myös Puolustus XIII, 12 s. Yks. ohje, Täyd. selitys, II, 4, 80), on vain omaksunut toisen muodon julistaessaan, että pelkästään sana ja sakramentit eivät ole kykeneviä rakentamaan kirkkoa. Raamattu varoittaa mieltymyksestä ihmeisiin, Joh. 4:48; 1 Kor. 1:22; 12:31.
1. Meidän asiamme ei ole määrätä Jumalalle, milloin ja missä määrin hänen täytyy antaa lahjojaan, 1 Kor. 12: 11 ( "niinkuin hän tahtoo" ).
2. Merkit annettiin puhtaan evankeliumin vahvistamiseksi; harhaoppisten tekemät merkit ovat saatanan työtä, 5 Moos. 13: 1-3; Matt. 24:24; 2 Tess. 2:9s. [Uushelluntailaista liikettä ajatellen katso myös Matt. 7:21-23.]
3. Ne kirkot, jotka väittävät apostolisen ajan erityisten ihmelahjojen vironneen keskuudessaan, ovat velvollisia osoittamaan kykenevänsä tekemään niitä kaikkia, kuten nauttimaan myrkkyä sen vahingoittamatta, Mark. 16:18, ja herättämään kuolleita, Matt. 10: 8. Mark. 16:7-20 ("Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia" jne.) ei tue puheena olevaa opetusta. Se todella opettaa, että uskovat, Kirkko, saatuaan Pyhän Hengen helluntaina, omistaa myös vallan tehdä ihmeitä. Missä siihen syntyy tarvetta Jumalan arvioinnin mukaan, hän tekee ihmeitä kenen tahansa uskovan välityksellä. Tarve esiintyi evankeliumin saaman alussa ja monilukuiset armolahjat tyydyttivät sen Kirkossa. Teksti ei kuitenkaan sano, että missä tahansa on uskovia, kaikkina aikoina, joka yhteisössä, siellä tulee esiintymään ihmeitä aikaansaavia voimia. Kaikkien niiden, jotka ymmärtävät sen missä tahansa sellaisessa ehdottomassa merkityksessä, tulisi soveltaa sitä jokaiseen yksityiseen ihmiseen, kaikkiin niistä, "jotka uskovat". Mutta ei edes apostolisena aikana kaikki, jotka uskoivat, puhuneet kielillä jne. Lisäksi, jos Jeesus olisi luvannut erityisten armolahjojen toistuvan Kirkon jokaisena aikana, hän olisi lausunut täyttymättömän ennustuksen. Jae 20 ei sano, että Herra "tulee vahvistamaan" sanansa merkeillä, jotka seuraavat Kirkon kaikkina aikoina. Se lausuu Herran "vahvistaneen" sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Hän vahvisti sen alkuajan ja jokaisen sitä seuraavan ajan hyödyksi.
tosi mielenkiintoista. Luin muuten vasta lestadiolaisuuden historiaa ja siellä kerrotaan herätyksen alussa ihmeitä ja näkyjä ilmaantuneen.
No oon mäkin lukenut kyllä. Mutta eihän niitä olekkaan kielletty, vaan ei tulisi mennä merkeistä sanaan, niinkuin mielestäni helluntailaiset, jotka edustavat reformoidun kirkon äärihurmoksellista siipeä. No tosin on niitä vieläkin, jopa hurmoksellisempia lahkoja maassamme, ihan mennareihin asti.
yhdessä SRK:n julkaisemassa kirjassa sanotaan, että ihmeitä pitäisi aina tutkiskella Raamatun valossa. Tämä taisi olla lainaus Lutherilta muuten.Eli jos ihmeitä tekevän liikkeen oppi on ok,voi ihmeisiinkin luottaa. Jos taas ihmeet veisivät ristiriitaan Raamatun kanssa,olisi se vaarallista. Ihmeethän voivat olla tosi "voimakkaitakin".
Käsittääkseni,ei uskovainen odota ihmeitä, sillä hänellä on varmuus pelastuksesta Hengessä ja uskossa. Tämä on myös "tunne". Elämme uskossa emmekä näkemisesä.
olen koulussa "opettanut" alkuseurakunnan ajan ihmeistä, että ne olivat ikäänkuin sen ajan "mediaa" varten. Kun tapahtui sensaatioita, ihmisiä riensi runsaasti kuulemaan ja näkemään. Sehän oli tärkeää, että mahdollisimman moni sai kuulla hyvän sanoman.
Meillä kaikillahan on suuri uteliaisuus kaikkea ennenkuulumatonta ja ihmeellistä kohtaan. -Puskaradio toimi varmaan silloinkin tehokkaasti; ....oottako kuullu!!! Voisi sanoa maallisesti, että ihmeet "vauhdittivat tunnettavuutta".
Tietenkin ne lisäsivät nimenomaan myös "uskottavuutta", jopa pakanalliset silminnäkijät totesivat; tämä oli Jumalan poika.
tässä kirjassa kerrottiin mm.joistakin aikamme ilmiöistä ja sivuttiin näitä ihmeitä tekeviä hengellisyyksiä. Tuo oli mielestäni hyvä ohje, siksi sen sinulle kirjoitin.