Suomen kaksikielisyydessä on kysymys kulttuurin ja identiteetin puolustamisesta
"Selän kääntäminen pohjoismaisuudelle jättäisi Suomen vaille luonnollisimpia kumppaneita maailman voimasuhteiden uudelleenmuotoutumisvaiheessa."
Paavo Lipponen
Hallituspuolueiden selkeä sitoutuminen Suomen kaksikielisyyteen ja ruotsin kielen aseman säilyttämiseen nykyisellään koulujen opetuksessa on tärkeä viesti suomalaisille. Ruotsin kieltä tarvitaan elinkeinoelämässä, hallinnossa ja pohjoismaisessa kanssakäymisessä. Vain pitämällä ruotsin kielen asema ennallaan voidaan taata oppilaiden välinen sekä sosiaalinen että alueellinen tasa-arvo.
Suomen kaksikielisyydessä on kysymys suomalaisen kulttuurin ja identiteetin puolustamisesta. Liian vähän kiinnitetään huomiota siihen, että suomalaisuus on saanut valtavan paljon ruotsalaisuudesta, alkaen länsimaisen kulttuurin saapumisesta Suomeen ja mukaan lukien ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten osuuden kansakunnan synnyssä. Suomalaista identiteettiä on mahdotonta kuvitella ilman ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä.
Suomi kiinnittyy globalisoituvaan maailmaan yhtenä pohjoismaista. Mikään muu viiteryhmä ei voi korvata tätä yhteyttä. Onhan kysymys maailman sekä taloudellisesti että sosiaalisesti pisimmälle kehittyneestä yhteisöstä. Selän kääntäminen pohjoismaisuudelle jättäisi Suomen vaille luonnollisimpia kumppaneita maailman voimasuhteiden uudelleenmuotoutumisvaiheessa. Anglosakseja emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis pohjoismaalaisia.
Elinkeinoelämän keskusliitto on myös tullut painokkaasti mukaan keskusteluun ruotsin kielen asemasta. EK on vastoin teettämänsä selvityksen tuloksia päätynyt esittämään ruotsin kielen aseman heikentämistä tekemällä siitä vapaaehtoisen aineen. Selvityksen tulokset ovat kuitenkin ruotsin kannalta kiistattomasti myönteiset: puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä pitää ruotsin kieltä tärkeänä rekrytointikriteerinä. Palvelualoilla ja erityisesti rahoitusalalla ruotsin merkitys on vielä tätäkin suurempi.
Suomen elinkeinoelämä pitää ruotsin kieltä selvästi englannin jälkeen tärkeimpänä kielenä. Ongelmana ei ole ruotsin kieli, vaan kielten opiskelun jyrkkä väheneminen Suomen kouluissa. Siihen maallamme ei ole varaa.
Svenska nu -valtuuskunta iloitsee siitä, että tuntijakotyöryhmän esitys antaa edellytykset monipuoliseen kieltenopiskeluun. Jos oppilaiden vanhemmat ymmärtävät kielitaidon merkityksen, Suomessa koulutetaan tulevaisuudessa ehkä muidenkin kielten taitureita kuin sinänsä tärkeän englannin osaajia.
Puutteena tuntijakotyöryhmän esityksessä on kieltenopintojen kokonaisresurssien vähentyminen. A1-kielen oppimäärän laajuus pienenee ja B1-kieltä, usein juuri ruotsia, aikaistetaan, mutta sille ei jaeta lisäresursseja. Kieltenopettajat ovat syystäkin huolestuneita tästä kehityksestä.
Yksi mahdollinen keino kieliopintojen laajentamiseen on kokonaistuntimäärän lisääminen. Kansainväliset vertailut osoittavat, että suomalaiset peruskoululaiset eivät kuluta koulunpenkkiä erityisen pitkään. Hollantilaislasten ja -nuorten vähimmäisopetusaika on yli 40 prosenttia pitempi kuin suomalaisten ikätoverien.
Kansalliskieltemme ja Suomen kaksikielisyyden aseman vahvistamiseksi toimitaan laajalla rintamalla myös kansalaisyhteiskunnan parissa. Uusimpana tulokkaana tähän joukkoon on tullut Kansalliskielten tukiyhdistys, jossa suomenkieliset vaikuttajat järjestävät aktiviteetteja kahden kansalliskielemme aseman edistämiseksi.
Svenska nu -valtuuskunta toivottaa yhdistyksen tervetulleeksi tekemään tätä tärkeää työtä.
puheenjohtaja
Svenska nu -valtuuskunta
"Selän kääntäminen pohjoismaisuudelle jättäisi Suomen vaille luonnollisimpia kumppaneita maailman voimasuhteiden uudelleenmuotoutumisvaiheessa."
Paavo Lipponen
Hallituspuolueiden selkeä sitoutuminen Suomen kaksikielisyyteen ja ruotsin kielen aseman säilyttämiseen nykyisellään koulujen opetuksessa on tärkeä viesti suomalaisille. Ruotsin kieltä tarvitaan elinkeinoelämässä, hallinnossa ja pohjoismaisessa kanssakäymisessä. Vain pitämällä ruotsin kielen asema ennallaan voidaan taata oppilaiden välinen sekä sosiaalinen että alueellinen tasa-arvo.
Suomen kaksikielisyydessä on kysymys suomalaisen kulttuurin ja identiteetin puolustamisesta. Liian vähän kiinnitetään huomiota siihen, että suomalaisuus on saanut valtavan paljon ruotsalaisuudesta, alkaen länsimaisen kulttuurin saapumisesta Suomeen ja mukaan lukien ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten osuuden kansakunnan synnyssä. Suomalaista identiteettiä on mahdotonta kuvitella ilman ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä.
Suomi kiinnittyy globalisoituvaan maailmaan yhtenä pohjoismaista. Mikään muu viiteryhmä ei voi korvata tätä yhteyttä. Onhan kysymys maailman sekä taloudellisesti että sosiaalisesti pisimmälle kehittyneestä yhteisöstä. Selän kääntäminen pohjoismaisuudelle jättäisi Suomen vaille luonnollisimpia kumppaneita maailman voimasuhteiden uudelleenmuotoutumisvaiheessa. Anglosakseja emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis pohjoismaalaisia.
Elinkeinoelämän keskusliitto on myös tullut painokkaasti mukaan keskusteluun ruotsin kielen asemasta. EK on vastoin teettämänsä selvityksen tuloksia päätynyt esittämään ruotsin kielen aseman heikentämistä tekemällä siitä vapaaehtoisen aineen. Selvityksen tulokset ovat kuitenkin ruotsin kannalta kiistattomasti myönteiset: puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä pitää ruotsin kieltä tärkeänä rekrytointikriteerinä. Palvelualoilla ja erityisesti rahoitusalalla ruotsin merkitys on vielä tätäkin suurempi.
Suomen elinkeinoelämä pitää ruotsin kieltä selvästi englannin jälkeen tärkeimpänä kielenä. Ongelmana ei ole ruotsin kieli, vaan kielten opiskelun jyrkkä väheneminen Suomen kouluissa. Siihen maallamme ei ole varaa.
Svenska nu -valtuuskunta iloitsee siitä, että tuntijakotyöryhmän esitys antaa edellytykset monipuoliseen kieltenopiskeluun. Jos oppilaiden vanhemmat ymmärtävät kielitaidon merkityksen, Suomessa koulutetaan tulevaisuudessa ehkä muidenkin kielten taitureita kuin sinänsä tärkeän englannin osaajia.
Puutteena tuntijakotyöryhmän esityksessä on kieltenopintojen kokonaisresurssien vähentyminen. A1-kielen oppimäärän laajuus pienenee ja B1-kieltä, usein juuri ruotsia, aikaistetaan, mutta sille ei jaeta lisäresursseja. Kieltenopettajat ovat syystäkin huolestuneita tästä kehityksestä.
Yksi mahdollinen keino kieliopintojen laajentamiseen on kokonaistuntimäärän lisääminen. Kansainväliset vertailut osoittavat, että suomalaiset peruskoululaiset eivät kuluta koulunpenkkiä erityisen pitkään. Hollantilaislasten ja -nuorten vähimmäisopetusaika on yli 40 prosenttia pitempi kuin suomalaisten ikätoverien.
Kansalliskieltemme ja Suomen kaksikielisyyden aseman vahvistamiseksi toimitaan laajalla rintamalla myös kansalaisyhteiskunnan parissa. Uusimpana tulokkaana tähän joukkoon on tullut Kansalliskielten tukiyhdistys, jossa suomenkieliset vaikuttajat järjestävät aktiviteetteja kahden kansalliskielemme aseman edistämiseksi.
Svenska nu -valtuuskunta toivottaa yhdistyksen tervetulleeksi tekemään tätä tärkeää työtä.
puheenjohtaja
Svenska nu -valtuuskunta
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tässä on se oleellisin viesti:
- suomalaisuus on saanut valtavan paljon ruotsalaisuudesta, alkaen länsimaisen kulttuurin saapumisesta Suomeen ja mukaan lukien ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten osuuden kansakunnan synnyssä
- suomalaista identiteettiä on mahdotonta kuvitella ilman ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä
- yhtenä pohjoismaista --- maailman sekä taloudellisesti että sosiaalisesti pisimmälle kehittyneestä yhteisöstä
- anglosakseja emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis pohjoismaalaisia
Itselleni on arvo sinänsä, että suomalaisia identiteettejä on useita, kaikki hyviä. Itselleni on myös arvo sinänsä, että Suomi on osa pohjoismaista ryhmittymää, mutta ehdottomasti ei skandinaavinen maa - vain osalla kansasta on skandinaavinen identiteetti.
Missä ja ketkä ovat määritelleet ainoan oikean suomalaisen identiteetin? Missä ja ketkä ovat määritelleet, että suomalaisen pohjoismaalaisuuden on oltava samanlaista skandinaavisuutta kuin skandinaavisissa maissa? Miksi vaihtoehtoja ovat vain anglosaksit, venäläiset tai pohjoismaalaiset - vähätelläänkö ja pelotellaanko meitä meitä nyt oikein raskaasti?
Pohjoismaisuuteen tulee kuulua myös se, että suomalaiset hyväksytään pohjoismaisiksi sellaisena kuin suomalaiset ovat: suomalaisina ja suomenkielisinä. Sellainen pohjoismaisuus, joka perustuu ruotsalaisuuteen, on rasistista eikä vain suomalaisia kohtaan, vaan myös norjalaisia, tanskalaisia ja islantilaisia kohtaan.
Suomalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset ovat saaneet oman ikävän osansa ruotsalaisuudesta.
Jos Lipponen keskusteli tanskalaisten ja norjalaisten kanssa, hän havaitsisi samaa epäluuloa ruotsalaisia kohtaan, kuin mitä monet suomalaisetkin tuntevat.
Pohjoismaisuuden määrittäminen pelkäksi ruotsalaisuudeksi on ruotsalaista kansalliskiihkoilua muiden pohjoismaiden kansalaisia vastaan.
Tein aloituksen tästä keskustelupalstalle, mutta sitä ei ilmeisesti hyväksytty.
Onkohan joku muukin yrittänyt aloittaa tästä julkista keskustelua?
On meinaan nyt sen verran monelta taholta ruvettu kauppaamaan tätä ruotsinkielistä pohjoismaista identiteettiä jokaiselle suomalaiselle, että alkaa tuntua jo kansallisuussorrolta.
Miksiköhän kaikki filosofit ja juristit ovat nyt hiljaa vaikka tässä on aika herkullinen tilanne, kun kansan identiteettiä yritetään saada ruotuun.
loistava media, että siihen ei aina iske ensimmäisenä sensuuri vaikka siihenkin on tartuttu joskus.
Paperisen median ja pelkän radio- ja tv:n aikakaudella oli lähes mahdotonta tuoda esiin kriittisiä mielipiteitä varsinkin jos oli Suomen nurinkurisesta kielipolitiikasta kysymys. Nyt jo nämäkin mediat kertovat ja kirjoittavat melko auliisti kuinka pakkoruotsista halutaan päästä eroon. Ennen koko sanaa "pakkoruotsi" ei käytetty median taholta mutta ajat muuttuvat ja mielipiteet ja sen mukanaan tuoma avoimuus tulee muuttamaan kaiken, siitä saamme olla sataprosenttisen varmoja. Vielä on lipposia, saseja ja ahtisaaria hännystelijöineen räpistelemässä vastaan mutta luonnonvoimia vastaan se on turhaa.
"Tein aloituksen tästä keskustelupalstalle, mutta sitä ei ilmeisesti hyväksytty"
No huh, voiko tätä lausetta enää tämän enemmän vääristää siitä, missä muodossa se alunperin oli...
"Anglosakseja emme ole, venäläisiksi emme halua, olkaamme siis pohjoismaalaisia."
Lipposta sapettaa alkuperäisessä sanonnassa kohta "ruotsalaisia emme ole". Hänhän itse on omasta mielestään 3/4-osaa ruotsalainen.
Siksi Paavo härskisti muuttaa lausuman valheelliseksi.
Ah, niin svekomaista!
Pakkoruotsin poistaminen on Paavon mielestä "selän kääntämistä Pohjoismaille"!!!???
Voi helvetti! Jos meidän hyväksymisemme pohjoismaalaisiksi riippuu koulujen pakkoruotsista, niin antaa mennä koko paska.
Miksi VAIN suomalaisilla olisi kielivelvoite, jotta ollaan pohjoismaalaisia? Miksei muilla mailla ole?
Lipponen ajaa vain vanhaa näkemystä Suomesta Ruotsin vasallina. Itsenäisyys ja kansallinen omanarvontunto ei Paavolle mitään merkitse.
Sota-aikana tuollaisesta tekstistä olisi joutunut heti vankilaan maanpetoksesta....
Suomi on toiseksi suurin kieli Pohjoismaissa. Lipposen mielestä sillä ei kuitenkaan ole mitään arvoa Pohjoismaissa. Miksi?
SDP:n luulisi olevan huolissaan siitä, että nämä Lipposen nerokkaat avautumiset karkottavat äänestäjiä SDP:ltä.
Olen jo tämän johdosta päättänyt siirtyä perussuomalaisten kannattajaksi
Kyllä taitaa tanskan ja ruotsin puhujia olla enemmän. Suunnilleen saman kokoinen kuin norja mutta silti islantia suurempi.
Onko missään valtiossa tapahtunut vastaavaa että ihmisten kansallinen identiteetti on julistettu kelpaamattomaksi ilman naapurimaan ja pikkiriikkisen kielivähemmistön kieltä?
Omat vanhempani eivät osaa sanaakaan ruotsia - he eivät ilmeisesti olekaan suomalaisia. Kertoisiko joku minulle, mitä he oikein ovat?