Suomi oli vuonna 1939 täysin puolueeton maa,joka ei mitenkään uhannut Leningradin turvallisuutta
ja Suomi olisi puolustautunut myös Saksan hyökkäystä vastaan ,jos Saksa olisi Suomen kautta yrittänyt hyökätä Neuvostoliittoon,niinkuin Paasikivi sanoi Stalinille syksyn 1939 neuvotteluissa
NL:lla ei näin ollen ollut laillista oikeutta vaatia Suomea luovuttamaan tukikohtaa rajojensa sisältä NL:lle
Suomi pystyi talvisodassa torjumaan puna-armeijan miljoonan miehen hyökkäyksen Kannakselta Helsinkiin
Yhtä hyvin Suomi olisi pystynyt torjumaan saksalaisten hyökkäyksen Suomen kautta Leningradiin
Suomi ei voinut luovuttaa NL:lle sotilastukikohtaa
rajojensa sisältä NL:lle,koska Saksa olisi hyökännyt tukikohtaan ja Suomesta olisi tullut Saksan ja NL:n taistelukenttä
Kun Suomi ei luovuttanut tukikohtaa ,hyökkäsi NL 30.11.1939 Suomeen ja Moskovan rauhassa 13.3.1940
Hankoniemi luovutettiin NL:lle sotilastukikohdaksi
Kesällä 1941 Suomi ei voinut jäädä odottamaan,että Saksa hyökkää NL:n Hangon tukikohtaan ja koko eteläsuomesta tulee Saksan ja NL:n taistelukenttä
Suomi otti 25.6.1941 aloitteen käsiinsä ja työnsi
puolustuksensa kolmen Kannaksen linjalle Itä-Karjalaan ja Etelä-Suomi pelastui niin joutumasta Saksan ja NL:n taistelukentäksi
ja Suomi olisi puolustautunut myös Saksan hyökkäystä vastaan ,jos Saksa olisi Suomen kautta yrittänyt hyökätä Neuvostoliittoon,niinkuin Paasikivi sanoi Stalinille syksyn 1939 neuvotteluissa
NL:lla ei näin ollen ollut laillista oikeutta vaatia Suomea luovuttamaan tukikohtaa rajojensa sisältä NL:lle
Suomi pystyi talvisodassa torjumaan puna-armeijan miljoonan miehen hyökkäyksen Kannakselta Helsinkiin
Yhtä hyvin Suomi olisi pystynyt torjumaan saksalaisten hyökkäyksen Suomen kautta Leningradiin
Suomi ei voinut luovuttaa NL:lle sotilastukikohtaa
rajojensa sisältä NL:lle,koska Saksa olisi hyökännyt tukikohtaan ja Suomesta olisi tullut Saksan ja NL:n taistelukenttä
Kun Suomi ei luovuttanut tukikohtaa ,hyökkäsi NL 30.11.1939 Suomeen ja Moskovan rauhassa 13.3.1940
Hankoniemi luovutettiin NL:lle sotilastukikohdaksi
Kesällä 1941 Suomi ei voinut jäädä odottamaan,että Saksa hyökkää NL:n Hangon tukikohtaan ja koko eteläsuomesta tulee Saksan ja NL:n taistelukenttä
Suomi otti 25.6.1941 aloitteen käsiinsä ja työnsi
puolustuksensa kolmen Kannaksen linjalle Itä-Karjalaan ja Etelä-Suomi pelastui niin joutumasta Saksan ja NL:n taistelukentäksi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nooh, täytynee muistaa kuitenkin, että Leningrad oli tykinkantaman matkan päässä (siksihän NL rajaa halusi siirtää) ja Suomi oli kyllä antanut kaikkea muuta kuin puolueettoman kuvan itsestään mm. suunnittelemalla Viron kanssa Suomenlahden miinoittamista, ts. venäläisten meritien katkaisemista.
Samoin kaukopartiotoiminta ENNEN talvisotaa antoi ehkä hiukan vääristyneen käsityksen puolueettomuudestamme...
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/politiikka/1930/sotilaalliset_turvallisuusjarjes.htm
"Suomen ja Viron kesken oli 1920-luvulla suunniteltu Neuvostoliiton vastaista puolustusliittoa. Neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin. Suomi aloitti kuitenkin 1930-luvun alussa salaisen käytännön yhteistoiminnan Viron kanssa. Suunnitelmana oli tilanteen niin vaatiessa sulkea yhteistoiminnassa sekä Viron että Suomen puolelta Suomenlahti rannikkotykistöllä ja miinoitteilla ja sopeuttaa yhteen sukellusveneiden toiminta."
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/a_lajit/kaukopartiotoiminta.htm
"Jo ennen talvisotaa tekivät lukuisat pienet partiot tiedustelumatkoja rajan taakse. Tiedustelun kohteina olivat ennen kaikkea Neuvostoliiton puolella käynnissä olleet suuret metsätyöt ja niihin liittyneet laajat maanteiden ja rautateiden rakennustyöt. Näistä oli Suomen yleisesikunta luonnollisesti hyvin kiinnostunut."
- Suomi ei voinut luovuttaa NL:lle sotilastukikohtaa rajojensa sisältä NL:lle,koska Saksa olisi hyökännyt tukikohtaan ja Suomesta olisi tullut Saksan ja NL:n taistelukenttä -
Mutta Saksalle voitiin huoletta luovuttaa lentokenttiä, joista voitiin aloittaa hyökkäys NL:oon -41...
Olisikohan pieni historian oppitunti paikallaan sinullekin?
...tykinkantaman päässä Pietarista eli kumman olisi pitänyt pelätä toisen ampuvan tykillä. Suomen ja Viron puolustusyhteistyön tarkoitus oli puolustautua Neuvostoliitto vastaan, ei hyökätä sinne ja historia osoittaa että varautuminen ei ollut tuulesta temmattu. Saksalle suomen oli helpompi luvata kun sai vastineeksi sotilasapua, Neuvostoliitolta ei vastineita saatu ja sitäpaitsi Neuvostoliitolla oli tukikohta hangossa jatkosodan alkaessa.
Otsikon nimen mukaisessa kirjasessa (Kosonen) on valotettu arkistoihin nojautuen Suomen ja Neuvosto-Venäjän (myöh. Neuvostoliiton) välisen rajan yli käytyä vakoilutoimintaa vuosien 1920...1940 välillä Suomalaisesta näkökulmasta.
Kirjassa on jonkin verran selvitetty myös ns "heimosotien" taustoja ja kulkua sekä syitä miksi ne eivät onnistuneet vapauttamaan Aunusta ja Itä-Karjalaa Neuvostoliiton otteesta.
Meno oli vilkasta silloisen vielä löyhästi vartioidun rajan ylitse kumpaankin suuntaan. Niin Suomesta itään kuin Venäjältä länteen.
Kirjasta käy ilmi myös se, että Suomen puolustusstrategiaan kuului 1920-luvulla mahdollisen konfliktin sattuessa ns. "ehkäisevä" hyökkäys Leningradin suuntaan ja mahdollinen heimoveljien vapauttaminen.
Neuvosto-Venäjä pitäytyi aluksi jo asemansa heiveröisyyden vuoksi vain puolustuksellisiin toimiin ko alueella.
1930-luvun kuluessa Suomen mahdollisuudet tehdä minkäänlaisia hyökkäysoperaatioita pienenivät. Niinpä uudeksi puolustusopiksi tuli mahdollisen hyökkääjän torjuminen omalla maaperällä. Neuvostoliitto taas sitä vastoin tuntiessaan asemansa vahvistuvan muutti "doktriiniaan" enemmän ja enemmän hyökkäyspainotteiseksi talvisotaan mennessä.
NL:n aluevaihdos- ja tukikohtavaatimukset olivat tietysti vaatimuksina laittomina. Jos näistä asioista olisi sovittu silloin, tällainen sopimus olisi ollut täysin laillinen. Voidaanko sitten NL:n esityksiä pitää vaatimuksina vai ehdotuksina, on vähän maksuasia. Vaatimus-nimitys on kyllä oikeutettu siihen nähden, mitä neuvottelujen katkeasmisen jälkeen seurasi.
Laki ja oikeus sekä kansainvälinen mielipide ja myötätunto olivat asiassa Suomen puolella. Paasikiven ohje oli se, että tällaisissa asioissa ei kuitenkaan pitäisi panna kaikkea painoa tai juuri lainkaan painoa näille seikoille. Juristikoulutuksen saaneen Paasikiven ohjenuora oli tämän suuruusluokan asioissa realismi, ei oikeus. Paasikivi nimittäin tunsi hyvin myös historiaa ja oli nähnyt, että realismi oli yleensä aina oikeuden kukistanut suurvallan ja pienen maan suhteissa. Paasikiven ohella myös Mannerheim ja Saksa noudattivat realismia ennen oikeutta. Hermann Göring oli antanut meille neuvon suostua NL:n vaatimuksiin.
Käsitys siitä, että Suomi pystyi talvisodassa torjumaan NL:n hyökkäyksen, on harhainen. Tosiasiassa Suomi pystyi torjumaan sen tammikuun loppuun 1940. Helmikuun alussa venäläiset lisäsivät löylyä sen verran, että kesään mennessä olisi käynyt tosi ohraisesti, jos sitä menoa olisi jatkettu. Rauha pelasti Suomen, vaikka toinenkin pelastusrengas (länsiapuun suostuminen) oli. Ei Suomi olisi kyennyt Saksankaan hyökkäystä torjumaan. Ei pidä ryhtyä suuruudenhulluksi. Ei mikään muukaan pikkuvaltiota Saksaa torjunut. Ei edes suurempi. Ranskakin oli vain suupala. NL:lla oli selvä ja realistinen käsitys siitä, ettei Suomi Saksaa kykenisi estämään, vaikka haluja olisikin.
Suomi saattoi aivan hyvin luovuttaa tukikohdan NL:lle ilman pelkoa Saksan puuttumisesta asiaan. Tätähän todistaa se, ettei Saksa puuttunut, kun Hankoniemi luovutettiin Moskovan rauhassa NL:n tukikohdaksi. Lisäksi tämä oli tiedossa jo ennakolta. Kuten mainitsin Göring oli kehiottanut suomalaisia suostumaan NL:n vaatimuksiin.
Suomi ei ottanut mitään aloitetta käsiinsä, sillä Suomihan oli jo luovuttanut lentokenttiään Saksan käyttöön. Saksa hyökkäsi suomalaisilta lentokentiltä käsin NL:n kimppuun 22.6.1941, siis kolme päivää ennen tätä väittämääsi aloitteen ottamista. Saksa ilmoitti, että Suomi taistelee sen rinnalla yhteistä vihollista vastaan.
Tilannehan oli näin, että Suomi olisi mielellään liittoutunut Ruotsin kanssa. Tätä halua kutsutaan "Pohjoismaiseksi suuntaukseksi". Nimitys on itsensä Mannerheimin kehittämä ja se piti takanaan selkeän tavoitteen sotilasliitosta Ruotsin kanssa. Viroon Suomi ei taas halunnut sitoa itseään, koska piti sitä liian heikkona.
Käytännössä Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon vasta kun Suomen puolelle oli isketty. Sinänsä sillä ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Näin Suomi vain sai näennäisen oikeutuksen toimilleen.