Olen tullut yövuorosta kotiin klo 7.30. Omat lapseni ovat juuri lähteneet tai tekevät lähtöä kuka minnekin, kouluun ja töihin. Nautin aamupuuroni paikallislehteä lukien ja heittäydyn sen jälkeen sänkyyn vuorokausilepoani nauttimaan.
Saan juuri ummistettua silmäni ja uni alkaa jo ihanasti tulla, kun alakerran rouva päättää alkaa soittaa pianoa. Hymyillen ajattelen pienessä mielessäni, että tämä kuuluu kerrostaloelämään. Mistäpä ne naapurit voisivat tietää, että talossa saattaa asua joku vuorotyöläinenkin, joka on juuri tullut yövuorosta. Painan tyynyä korvilleni, mutta pianon pimputus kantaa läpi kaiken toppauksen. Tunnin päästä pimputus loppuu, rouva on saanut päivän harjoitukset tehtyä.
Rentoudun ja nukahdan. Muutaman minuutin kuluttua havahdun mahtavan miesäänen lauluun. Kolmannen kerroksen keikkamuusikko aloittaa lauluharjoittelunsa. Käännän kylkeä ja jään kuuntelemaan laulua, kun kerran siihen heräsin. Oi, ja hän soittaa vielä haitariakin hienosti. Tämä sama toistuu vielä seuraavanakin aamuna ja muutamana muunakin aamuna. Onneksi olen hankkinut muutaman parin korvatulppia, jotka eliminoivat osittain kerrostaloelämän äänet.
Jossain kerroksessa tehdään remonttia. Kun tulen töistä klo 7.30, niin samaan aikaan tulee taloyhtiön palkkaamat remonttimiehet ja aloittavat.....lattioita hiotaan, jyrsitään, listoja naulataan jne. Ei auta korvatulpatkaan. Kyllä sekin on normaalia, että asukkaat haluavat kodeistaan siistejä ja viihtyisiä.
Erään naapurin kaksi alle kouluikäistä lasta ovat heränneet väärällä jalalla ja päättävät pistää ranttaliksi rappukäytävässä. Niin raikaa ja kaikuu varmasti kaikille asukkaille, että äidilläkin meni hermo. Yritän työntää korvatulppia syvemmälle korvin. Alkaa tulla jo oksennus, syvemmälle en voi enää tulppia edes yrittää. :) Mutta sehän on normaalia elämää, että lapset kokeilevat rajojaan riippumatta siitä, asutaanko kerrostalossa vai omakotitalossa. Vai jopa korvessa maaseudulla.
Kylläpä teinit osaavat soittaa musiikkia kovaa. Talossamme asuu aivan ihania ja kohteliaita teininuoria, joilla on ehkä erilainen musiikkimaku kuin minulla. Ja se musiikki kuuluu. Tai ainakin se jumputtava basso. Olen itsekin ollut nuori ja itselläni on 4 lasta, joten ymmärrän tätä viettiä kuunnella musiikkia "täysillä". Onneksi se ei kuitenkaan tapahdu öiseen aikaan, vaan päivällä. Minä en vain saa nukkuttua.
Voi ei. Tänään on jo kolmannen yövuoron jäkeinen aamu. Talonmies on päättänyt leikata nurmikon ja vielä viimeistelee sen trimmerillä.
En koskaan valita. Itsehän olen asumistapani valinnut.
Eräänä päivänä meidän lapset ja parin muun perheen kullannuput olivat tehneet hienon radan parkkipaikalle ja innoissaan siellä tekivät temppuja polkupyörillä ja skeittilaudoilla. Jo oli joku kiva naapuri huutanut ikkunasta, että menisivät muualle meluamaan. Argh.....Arghh....vieläkin pistää vihaksi, vaikka tästä on aikaa monta vuotta.
Palataan muutama vuosi taakse päin. Omien lasteni lisäksi muutama muu nuori olivat siinä iässä, että esim. skeittilauta oli in. Naapuri huusi ikkunasta, että skeittalu pihassa täytyy lopetta, kun siitä tulee niin kauhea meteli. Kolisee liikaa. Skeittalu tapahtui aina klo 7-21 välisenä aikana, koska lapsilla oli kotiin tuloaika klo 21. Eläkeläisiä olivat nämä huutelijat.
Jostain kumman syystä pallon pompottelukin kiellettiin pihassa. Tänä päivänäkään en ymmärrä. Polkupyöräily ja rullaluistelu kiellettiin piha-alueella. Lasten toiminnan normaalit äänet ei saa kuulua. En ymmärrä.
Kun olin päiväaikaan työvuorossa ja poissa kotoa, niin nuorimmainen poikani oli oikeutetusti yrittänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen ja oli "revittänyt" bassoja. Siis kuunnellut musiikkia kovaa. Olipa sitten alakerran naapuri alkanut hakata patteria samaan tahtiin ja osoittanut selvästi, että meteliä liikaa. Tämä sama alakerran naapuri, joka pimputtaa pianoa.
En koskaan valita, vaika kuinka naapurit aiheuttavat meteliä. En saa nukuttua. Pyykkituvassa saan aina siivota edellisen jäljet, vaikka jokaisen pitäisi siivota omansa.
MIeluummin minä kuuntelen pihalta lasten ääniä. Lasten äänet pihalta ovat yhtä normaaleja kuin asunnoista ja ympäristöstä kuuluvat äänet. Minun mielestä on aivan mahtavaa, jos pihalta kuuluu leikkivien ja urheilevien lasten ääniä. Vaikka skeittilaudat kolisee ja pallot pompottaa. Ääniä ja riemunkiljahduksia. Siina ne lapset ovat omassa pihassa. Tiedän, missä ne ovat ja harrastavat vielä terveellistä lapsille tavanomaista toimintaa. Motoriikka kehittyy. Kannustan lapsia tekemän juuri näin ja sanon, että jos joku naapuri tulee valittamaan, niin ohjaavat minun puheilleni. Kyllä lapsilla on sama oikeus normaaliin elämään klo 7-21 kuin muillakin talon asukkailla.
Tekstiä tulisi vaikka kuinka ja paljon, mutta saiko tästä kukaan kiinni?
:)
Saan juuri ummistettua silmäni ja uni alkaa jo ihanasti tulla, kun alakerran rouva päättää alkaa soittaa pianoa. Hymyillen ajattelen pienessä mielessäni, että tämä kuuluu kerrostaloelämään. Mistäpä ne naapurit voisivat tietää, että talossa saattaa asua joku vuorotyöläinenkin, joka on juuri tullut yövuorosta. Painan tyynyä korvilleni, mutta pianon pimputus kantaa läpi kaiken toppauksen. Tunnin päästä pimputus loppuu, rouva on saanut päivän harjoitukset tehtyä.
Rentoudun ja nukahdan. Muutaman minuutin kuluttua havahdun mahtavan miesäänen lauluun. Kolmannen kerroksen keikkamuusikko aloittaa lauluharjoittelunsa. Käännän kylkeä ja jään kuuntelemaan laulua, kun kerran siihen heräsin. Oi, ja hän soittaa vielä haitariakin hienosti. Tämä sama toistuu vielä seuraavanakin aamuna ja muutamana muunakin aamuna. Onneksi olen hankkinut muutaman parin korvatulppia, jotka eliminoivat osittain kerrostaloelämän äänet.
Jossain kerroksessa tehdään remonttia. Kun tulen töistä klo 7.30, niin samaan aikaan tulee taloyhtiön palkkaamat remonttimiehet ja aloittavat.....lattioita hiotaan, jyrsitään, listoja naulataan jne. Ei auta korvatulpatkaan. Kyllä sekin on normaalia, että asukkaat haluavat kodeistaan siistejä ja viihtyisiä.
Erään naapurin kaksi alle kouluikäistä lasta ovat heränneet väärällä jalalla ja päättävät pistää ranttaliksi rappukäytävässä. Niin raikaa ja kaikuu varmasti kaikille asukkaille, että äidilläkin meni hermo. Yritän työntää korvatulppia syvemmälle korvin. Alkaa tulla jo oksennus, syvemmälle en voi enää tulppia edes yrittää. :) Mutta sehän on normaalia elämää, että lapset kokeilevat rajojaan riippumatta siitä, asutaanko kerrostalossa vai omakotitalossa. Vai jopa korvessa maaseudulla.
Kylläpä teinit osaavat soittaa musiikkia kovaa. Talossamme asuu aivan ihania ja kohteliaita teininuoria, joilla on ehkä erilainen musiikkimaku kuin minulla. Ja se musiikki kuuluu. Tai ainakin se jumputtava basso. Olen itsekin ollut nuori ja itselläni on 4 lasta, joten ymmärrän tätä viettiä kuunnella musiikkia "täysillä". Onneksi se ei kuitenkaan tapahdu öiseen aikaan, vaan päivällä. Minä en vain saa nukkuttua.
Voi ei. Tänään on jo kolmannen yövuoron jäkeinen aamu. Talonmies on päättänyt leikata nurmikon ja vielä viimeistelee sen trimmerillä.
En koskaan valita. Itsehän olen asumistapani valinnut.
Eräänä päivänä meidän lapset ja parin muun perheen kullannuput olivat tehneet hienon radan parkkipaikalle ja innoissaan siellä tekivät temppuja polkupyörillä ja skeittilaudoilla. Jo oli joku kiva naapuri huutanut ikkunasta, että menisivät muualle meluamaan. Argh.....Arghh....vieläkin pistää vihaksi, vaikka tästä on aikaa monta vuotta.
Palataan muutama vuosi taakse päin. Omien lasteni lisäksi muutama muu nuori olivat siinä iässä, että esim. skeittilauta oli in. Naapuri huusi ikkunasta, että skeittalu pihassa täytyy lopetta, kun siitä tulee niin kauhea meteli. Kolisee liikaa. Skeittalu tapahtui aina klo 7-21 välisenä aikana, koska lapsilla oli kotiin tuloaika klo 21. Eläkeläisiä olivat nämä huutelijat.
Jostain kumman syystä pallon pompottelukin kiellettiin pihassa. Tänä päivänäkään en ymmärrä. Polkupyöräily ja rullaluistelu kiellettiin piha-alueella. Lasten toiminnan normaalit äänet ei saa kuulua. En ymmärrä.
Kun olin päiväaikaan työvuorossa ja poissa kotoa, niin nuorimmainen poikani oli oikeutetusti yrittänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen ja oli "revittänyt" bassoja. Siis kuunnellut musiikkia kovaa. Olipa sitten alakerran naapuri alkanut hakata patteria samaan tahtiin ja osoittanut selvästi, että meteliä liikaa. Tämä sama alakerran naapuri, joka pimputtaa pianoa.
En koskaan valita, vaika kuinka naapurit aiheuttavat meteliä. En saa nukuttua. Pyykkituvassa saan aina siivota edellisen jäljet, vaikka jokaisen pitäisi siivota omansa.
MIeluummin minä kuuntelen pihalta lasten ääniä. Lasten äänet pihalta ovat yhtä normaaleja kuin asunnoista ja ympäristöstä kuuluvat äänet. Minun mielestä on aivan mahtavaa, jos pihalta kuuluu leikkivien ja urheilevien lasten ääniä. Vaikka skeittilaudat kolisee ja pallot pompottaa. Ääniä ja riemunkiljahduksia. Siina ne lapset ovat omassa pihassa. Tiedän, missä ne ovat ja harrastavat vielä terveellistä lapsille tavanomaista toimintaa. Motoriikka kehittyy. Kannustan lapsia tekemän juuri näin ja sanon, että jos joku naapuri tulee valittamaan, niin ohjaavat minun puheilleni. Kyllä lapsilla on sama oikeus normaaliin elämään klo 7-21 kuin muillakin talon asukkailla.
Tekstiä tulisi vaikka kuinka ja paljon, mutta saiko tästä kukaan kiinni?
:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
voimia.
Toimii normaali-ihmisen elämä.Itse 3-vuorolainen ja asunut 15 v omakotitalo -> 2 v kerrostalo -> Nyt 3 v rivihima.Ihan sama missä,aina tulee meteliä ja kesällä vielä tuo aurinkopirulainen pitää huolen unettomuuden jatkumisesta.Nykyiset naapurini tietävät työvuoroni,tein selväksi muutaman unettoman vuorokauden jälkeen.Sama lasten kanssa,omien siis.Eron jälkeen raadan niska limassa vielä ylitöitä,jessus.Pienet tulot,suuret menot...Mut ei varmaankaan tarvitse murehtia vanhuutta/eläkettä,niitä tuskin näen tällä tahdilla.