Opettajalehdessä uskaltaudutaan pöyhäisemään puuttuvaa historiaamme (tosin ei puolleta pakkoruotsista luopumista)
Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi
Mikko Lehtonen [email protected]
Puolustusministeri Jyri H�k�miehen taannoisen lausuman mukaan Suomella on kolme turvallisuuspoliittista ongelmaa: Ven�j�, Ven�j� ja Ven�j�. Suomalaisen itsetunnon kolme ongelmaa voisivat sit� vastoin olla Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi.
Suomella ja Ruotsilla on takanaan yhteinen seitsensataavuotinen valtiollinen historia. Suomessa on totuttu viittaamaan noihin aikoihin nimell� Ruotsi–Suomi. Ruotsalaiset eiv�t t�llaista kaksoisnime� k�yt�.
Suomalainen historiankirjoitus ylpeilee alueen pitk�ll� ”l�ntisell�” kytk�ksell�. Historioijat eiv�t kuitenkaan n�yt� olleen kovin kiinnostuneita siit�, mit� tapahtui todella, kun Suomen niemi kolonisoitiin ja pakkokristillistettiin l�nnest�.
Vuosisatoja kest�neest� vastarinnasta ruotsalaisjoukkoja ja papistoa kohtaan ei koulukirjoissakaan paljoa puhuta. Vaikka olin jo alakoululaisena rillip��n� kiinnostunut historiasta ja Jutikkala–Piriseni lukenut, vasta Heikki Ylikankaan Nuijasota avasi n�kym�n 1100–1500-lukujen kissa ja hiiri -leikkiin, jossa suomalaiset milloin ryhtyiv�t veroboikotteihin, milloin pakenivat joukoittain Rautalammin suurpit�j�n metsiin. Suomalaisten pakko-otoista Ruotsin suurvaltasotiin olin sent��n jo aiemmin tietoinen.
Suomalainen historiankirjoitus on keskittynyt vuoden 1809 j�lkeisiin tapahtumiin. Kokonaisesityst� nykyisen Suomen alueen historiasta Ruotsin vallan alaisuudessa saatiin odottaa vuoteen 1999.
Petri Karosen Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809 ei tosin sek��n kata suhteen ensi vuosisatoja.
Silti tuo aika on monin tavoin l�sn� nykyhetken Suomessa. Ei lopulta niink��n triviaalia esimerkki� k�ytt��kseni: Kiitos koloniaalisen perinn�n Suomessa puhutaan maata Ruotsista erottavista vesist� It�meren� (�stersj�n), vaikka ne sijaitsevatkin Suomesta katsoen l�nness�. Virolaiset ovat sent��n osanneet lukea ilmansuunnat oikein ja kutsuvat samaa vett� L��ne- eli L�nsimereksi.
Aina 1990-luvulle Ruotsi n�ytt�ytyi ylivertaiseksi isoveljeksi. 1960-luvun muuttoaalto Ruotsiin alleviivasi sekin Suomen k�yhyytt� ja l�nsinaapurin vaurautta. Kun traumaattista Ruotsin-suhteiden historiaa ei ole viel�k��n kunnolla k�sitelty, ei liene ihme, ett� Nokian voittokulku ja Ericssonin samanaikainen k�rvistely her�ttiv�t takavuosina Suomessa suurta is�nmaallista p�hin��. Ja se kuulu j��kiekon maailmanmestaruuskin maistui tietysti erityisen hunajaiselta siksi, ett� finaalissa H�rm�n j�tk�t upottivat svedu-Hannu Hanhet.
Mennyt on tietysti mennytt� eik� miksik��n muutu. Sit� koskevilla tulkinnoilla tehd��n kuitenkin kaiken aikaa politiikkaa. Kulloinkin vallitsevilla historiank�sityksill� on keskeinen merkitys siin�, mit� milloinkin pidet��n poliittisesti mahdollisena ja toivottavana.
Traumaattinen Ruotsi-suhde olisi aika nostaa p�yd�lle. Niin kauan kuin Suomi on Ruotsin alusmaana kansallisessa tietoisuudessa insestin kaltainen vaiettu mutta kaikkien tuntema salaisuus, sekoittuu esimerkiksi keskusteluun ruotsinopetuksesta kouluissa sellaisia affekteja, jotka eiv�t v�ltt�m�tt� mitenk��n liity itse kielenopetuksen haasteisiin.
Asiaan vaikuttaa tietysti my�s syv��n juurtunut k�sitys, jonka mukaan kaikki suomenruotsalaiset olisivat b�ttre folkia, jotka keskittyv�t ruskettamaan itse��n purjeveneiss��n aina kun golf-kiireilt��n ehtiv�t. Taalintehtaan proletaari, Karjaan kassaneiti tai saariston kalastaja j��v�t julkisuudessa yh� uudelleen punaisiin housuihin sonnustautuneen Nallen jalkoihin.
Ruotsin kielen opetuksen vastustajat ovat onnistuneet juurruttamaan kieleen termin ”pakkoruotsi”. Ruotsi onkin pakko, siit� emme p��se mihink��n yht��n sen v�hemp�� kuin Ven�j�st�k��n. Ehk� kansallista oloa kuitenkin helpottaisi, jos katsoisimme tuota pakkoa my�s historiallisesti pelotta silmiin.
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori.
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_24/149151.htm
Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi
Mikko Lehtonen [email protected]
Puolustusministeri Jyri H�k�miehen taannoisen lausuman mukaan Suomella on kolme turvallisuuspoliittista ongelmaa: Ven�j�, Ven�j� ja Ven�j�. Suomalaisen itsetunnon kolme ongelmaa voisivat sit� vastoin olla Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi.
Suomella ja Ruotsilla on takanaan yhteinen seitsensataavuotinen valtiollinen historia. Suomessa on totuttu viittaamaan noihin aikoihin nimell� Ruotsi–Suomi. Ruotsalaiset eiv�t t�llaista kaksoisnime� k�yt�.
Suomalainen historiankirjoitus ylpeilee alueen pitk�ll� ”l�ntisell�” kytk�ksell�. Historioijat eiv�t kuitenkaan n�yt� olleen kovin kiinnostuneita siit�, mit� tapahtui todella, kun Suomen niemi kolonisoitiin ja pakkokristillistettiin l�nnest�.
Vuosisatoja kest�neest� vastarinnasta ruotsalaisjoukkoja ja papistoa kohtaan ei koulukirjoissakaan paljoa puhuta. Vaikka olin jo alakoululaisena rillip��n� kiinnostunut historiasta ja Jutikkala–Piriseni lukenut, vasta Heikki Ylikankaan Nuijasota avasi n�kym�n 1100–1500-lukujen kissa ja hiiri -leikkiin, jossa suomalaiset milloin ryhtyiv�t veroboikotteihin, milloin pakenivat joukoittain Rautalammin suurpit�j�n metsiin. Suomalaisten pakko-otoista Ruotsin suurvaltasotiin olin sent��n jo aiemmin tietoinen.
Suomalainen historiankirjoitus on keskittynyt vuoden 1809 j�lkeisiin tapahtumiin. Kokonaisesityst� nykyisen Suomen alueen historiasta Ruotsin vallan alaisuudessa saatiin odottaa vuoteen 1999.
Petri Karosen Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809 ei tosin sek��n kata suhteen ensi vuosisatoja.
Silti tuo aika on monin tavoin l�sn� nykyhetken Suomessa. Ei lopulta niink��n triviaalia esimerkki� k�ytt��kseni: Kiitos koloniaalisen perinn�n Suomessa puhutaan maata Ruotsista erottavista vesist� It�meren� (�stersj�n), vaikka ne sijaitsevatkin Suomesta katsoen l�nness�. Virolaiset ovat sent��n osanneet lukea ilmansuunnat oikein ja kutsuvat samaa vett� L��ne- eli L�nsimereksi.
Aina 1990-luvulle Ruotsi n�ytt�ytyi ylivertaiseksi isoveljeksi. 1960-luvun muuttoaalto Ruotsiin alleviivasi sekin Suomen k�yhyytt� ja l�nsinaapurin vaurautta. Kun traumaattista Ruotsin-suhteiden historiaa ei ole viel�k��n kunnolla k�sitelty, ei liene ihme, ett� Nokian voittokulku ja Ericssonin samanaikainen k�rvistely her�ttiv�t takavuosina Suomessa suurta is�nmaallista p�hin��. Ja se kuulu j��kiekon maailmanmestaruuskin maistui tietysti erityisen hunajaiselta siksi, ett� finaalissa H�rm�n j�tk�t upottivat svedu-Hannu Hanhet.
Mennyt on tietysti mennytt� eik� miksik��n muutu. Sit� koskevilla tulkinnoilla tehd��n kuitenkin kaiken aikaa politiikkaa. Kulloinkin vallitsevilla historiank�sityksill� on keskeinen merkitys siin�, mit� milloinkin pidet��n poliittisesti mahdollisena ja toivottavana.
Traumaattinen Ruotsi-suhde olisi aika nostaa p�yd�lle. Niin kauan kuin Suomi on Ruotsin alusmaana kansallisessa tietoisuudessa insestin kaltainen vaiettu mutta kaikkien tuntema salaisuus, sekoittuu esimerkiksi keskusteluun ruotsinopetuksesta kouluissa sellaisia affekteja, jotka eiv�t v�ltt�m�tt� mitenk��n liity itse kielenopetuksen haasteisiin.
Asiaan vaikuttaa tietysti my�s syv��n juurtunut k�sitys, jonka mukaan kaikki suomenruotsalaiset olisivat b�ttre folkia, jotka keskittyv�t ruskettamaan itse��n purjeveneiss��n aina kun golf-kiireilt��n ehtiv�t. Taalintehtaan proletaari, Karjaan kassaneiti tai saariston kalastaja j��v�t julkisuudessa yh� uudelleen punaisiin housuihin sonnustautuneen Nallen jalkoihin.
Ruotsin kielen opetuksen vastustajat ovat onnistuneet juurruttamaan kieleen termin ”pakkoruotsi”. Ruotsi onkin pakko, siit� emme p��se mihink��n yht��n sen v�hemp�� kuin Ven�j�st�k��n. Ehk� kansallista oloa kuitenkin helpottaisi, jos katsoisimme tuota pakkoa my�s historiallisesti pelotta silmiin.
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori.
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_24/149151.htm
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olipas siinä höpsö kirjoitus. Miten niin vaiettu asia? Suomalaisen historiantutkimuksen keskeisenä tutkimuskohteena on Suomen historia ja sieltähän kirjoittajakin oli innoituksensa saanut. Tulkintansa vain olivat kovin epähistoriallisia. Jos kirjoittaja olisi lukenut muutakin, hän tietäisi, että nuijasodan kaltaisia talonpoikaiskapinoita nousi keskiajalla satoja ympäri Eurooppaa. Myös ruotsalaiset talonpojat kapinoivat ja heidän vastustajansa oli ihan samalla tavalla esivalta, kruunu ja/tai aatelisto kuin suomalaistenkin kapinoissa.
Kyyhöttävällä hyypiö rautalapiolla ole mitään uskottavuutta keskustelussa omalla nimellä esiintyvän kanssa.
Tapio Rautalapio on oma nimeni ja minulla on kolme kivestä.
Sinulla on erikoinen nimi. Onko fhfgh etu- vai sukunimesi?
Kirjoittaa nikillä, hän vetoaa, että jotkut muutkin käyttää nikkiä.
Paitsi Heikki Tala omaa nimeään.
huomiokyky.
Totta. Heikki on kertonut, että hän alkoi käyttää omaa nimeään kun hänen henkilöllisyytensä paljastui jollain menneisyyden hurahuhhahhei- tai jippii-palstalla. Sittemmin Heikki on ostellut tietoonsa toisten henkilöllisyyksiä. Heikin ostamia henkilötietoja on levitelty pitkin netin keskustelupalstoja tosi törkeiden herjausten kera. En tiedä, mistä se johtuu. Heikki tosin on väittänyt kyseisten henkilöiden syyllistyneen rikoksiin, vaikkka ei olekaan kertonut missä ja milloin heidät olisi tuomittu.
Hessun henkilöllisyys on paljastunut joskus. Hessu voisi jos haluaisi ottaa uuden nikin tai useampia ja pysyä uudestaan tuntemattomana. Mutta ei halua, koska USKALTAA KIRJOTTAA OMALLA NIMELLÄ.
Tuo perustelusi oman nikkisi käytölle on naurettava.
Sinä olet HYYYYYPIÖ!!!!!!!!!!!!!
Tottakai voisi, mutta kyllähän Heikin spämmit ovat tulleet jo tutuiksi. Alistuneena tuli sitten kaapista. Tai ehkäpä halusi henkilökohtaisen häntyrijoukon? Toisekseen minunkaan olisi aika turha kirjoittaa muulla kuin omalla nikillä. Samalla varmuudella kuin jokainen tunnistaa feikki-tapion jokainen tunnistaisi varmaan myön mun kirjoituksen muulla nikillä.
Mikä muuten on sinun oma perustelusi nikin käytölle?
Omalla nimelläsi. Heikin kanssa keskustelemaan. Koska häviät usein väittelyn.
Meidän muiden ei tarvitse pelätä sinua, nimettöminä.
Tottakai. Näyttää nimittäin siltä, että jos henkilällisyys tulee tietoon niin seurauksena on massiivinen solvauskampanja pitkin internetiä tarkkojen henkilötietojen kera.
En muista tapausta, jossa olisin jotenkin hävinnyt väittelyn Heikin kanssa. Voisitko muistuttaa?
"Meidän muiden ei tarvitse pelätä sinua, nimettöminä.
Minun ei tarvitse pelätä sinua, Heikkiä ja varsinkaan h:ttua niin kauan kuin te ette tiedä kuka minä olen. Kieltämättä hieman huolestuttaa, jos te saisitte tietää. Ilkivalta ei ole mukavaa. Tai nettihäiriköintikään.
Heikki ei pelkää sinua sanomalla mielipiteensä sulle omalla nimellään ja katu osotteella.
Just se on pointti, että sä et pelkää nimettömänä ketään, hyvä kun tunnustat sen, mutta omalla nimelläsi et uskalla sanoa mitään mielipiteitä.
Pelkäätkö sinä?
Ja tämä TR on siis Tapio Rautalapio. Taidanpa siirtyä tuohon lyhennelmään..
Mutta koska en ole asioihin yhtä perehtynyt kui Tala pelkään omalla nimelläni tietämättömyyttäni.
Tästä on myös rautalapiolla kysymys. Tietämättömyyden aiheuttamasta epävarmuudesta.
Ymmärrän että haluat pelleilla mottipäden kustannuksella ja ärsyttää heitä. En tosin ymmärrä miksi Tala on sinulle niin vastenmielinen. Sen mitä olen seurannut, hän kuitenkin kirjoittaa melko maltillisesti.
Kaksikielisyyttä puoltavat, ns. arvostetutkin henkilötkin suoltavat välillä aivan pähkähullua tekstiä. Et heidän sanomisiin puutu kuitenkaan, miksi?
Puhutko Tapio taas itsellesi?
virtsakivet tekevät kipeää päässäni.
Siksi sekoilen.
.